Juuri tämä hetki on suunnattoman arvokas – mitä ikinä teetkin, niin tee se korkeassa tunnetilassa

Juuri tässä hetkessä sinulla on arvokkain aarre, mitä voit koskaan omistaa. Menneisyyttä ei enää ole, ja tulevaisuutesi tulee olemaan juuri sellainen, kuin millaiseksi sen parhaillaan itse tunteillasi ja ajatuksillasi luot.

Pyri siis aina arvostaman nykyhetkeä, etsimään siitä parhaat puolet, täysin riippumatta vallitsevista olosuhteista.

Positiivinen ajattelu ei ole haihattelua, turhaa toiveajattelua, tyhjänpäiväistä haaveilua, vaan sinä ihan konkreettisesti luot todellisuutesi tunteillasi. Sinun oma värähtelytaajuutesi juuri nyt on siis kaikkein kallein omaisuutesi, sillä se mahdollistaa – tai tekee mahdottomaksi – kaiken.

Mikään, mitä teet, koet ja tunnet ei siis ole koskaan merkityksetöntä, vaan aina portti ja polku tulevaan.

Jos esimerkiksi syöt, niin nauti aina kaikesta ruuastasi, arvosta jokaista suupalaa. Sinun ei tarvitse olla KIITOLLINEN ruuastasi, sillä meidän ei tarvitse koskaan olla kiitollisia kenellekään, ei ihmisille eikä ”jumalille”. Kiitollisuus värähtelee matalammalla taajuudella kuin arvostus, samoin kuin empatia on matalamman taajuuden tunne kuin myötätunto. Jos ruuanlaittaja odottaa kiitollisuutta syöjiltä, niin hän on valmistanut ruuan matalassa tunnetaajudessa, uhrautumisen tai katkeruuden tunnetilassa. Niin ruuan valmistajan, kuin sen syöjänkin suurin nautinto lähtee aina pyyteettömästä rakkaudesta ja pyyteettömästä arvostuksesta.

Pyyteettömällä rakkaudella valmistettu ruoka on tekovaiheessa koettujen, korkean tunnetilan inspiraatioiden seurauksena herkullista – ja arvostuksen mielentilassa nautittu ruoka edistää syöjänsä terveyttä, sillä myös elimistösi ravintoaieita vastaanottavat solut ovat arvostuksen mielentilassa tasapainossa.

Ja jos vaikkapa laihdutat, niin älä silti syö ruokaa koskaan syyllisyyden eli itsesyytösten mielentilassa, sillä jos tunnetaajuutesi on matala ja haluat laihtua, niin matala taajuutesi saa aikaan sen, että keskityt ajatukseen ”kaikki ruoka mitä syön, on minulle pahaksi, koska haluan laihtua”. Kun siis YRITÄT laihtua, niin keskityt tunnetasolla siihen, että ”et ole vielä laihtunut”, ja manifestoit siis todellisuudessa laihtumisen epäonnistumista, eli olet korkeintaan toivon, et siis laihtumista manifestoivan uskon taajuudella. Eli matalassa tunnetilassasi vedät puoleesi kaikkea, mitä ET toivo – lisää nälkää, ruuan puutetta, kuviteltua tai todellista kokemusta ylipainosta – eli luot edelleen samaa kehokuvaa, kuin missä parhaillaan tunnetasolla olet.

Et siis laihdu, koska kun kieltäydyt nauttimasta ruuasta, niin värähtelytaajuutesi saa elimistösi hälytystilaan, sinulle tulee syödessäsi vain enemmän nälkä, koska elimistösi ei matalan tunnetaajuutesi takia tulekaan ruuasta kylläiseksi, vaan sillä on ”hätä”, että kaikki ei ole hyvin.

Vertailun vuoksi: Kuvittele henkilö, joka on halunnut laihtua, koska pitää hoikempaa olemusta  itse viehättävänä, eli hän on luonut laihtumisen toiveen korkeamman minänsä taajuudelle. Kun tälllainen ihminen vaikkapa rakastuu, niin hän ei korkeassa tunnetilassaan ”koe nälkää”, sillä korkea tunnetila mahdollistaa hänen toiveensa manifestoitumisen – siis vaikkapa toiveen olla viehättävä ja hoikka rakastetun silmissä. Hänen ei siis tarvitse TAISTELLA laihtuakseen, vaan hän inspiroituu syömään vähemmän, ja kokee silti hyvää oloa, koska hänen tunnetilansa on rakastumisen seurauksena korkea. Kaikki onnellisuuden kokemuksemmehan johtuvat aina pelkästään omasta kulloisestakin tunnetilastamme, mitään muuta ”onnea” ei ole maailmassa koskaan olemassa.

Kyse ei ole siitä, että ihminen ei voisi rakastua tai kokea rakkautta laihtumatta, vaan kyse on kunkin ihmisen omista toiveista, jotka toteutuvat siis korkeassa tunnetilassa.

Kaikki perinteiset häärituaalit esimerkiksi pohjautuvat alunperin vetovoiman lain ymmärtämiseen: Häissä tarjotaan paljon herkullista ruokaa, koska jo muinoin on ymmärretty, että runsaasta ruuasta nauttiminen vetää puoleensa runsautta ja ruokaa vastavihittyjen, ja myös häävieraiden elämään. Sormukset ovat olleet mahdollismman arvokasta metallia, kuten kultaa, jotta liitostakin tulee sormusten arvostamisen myötä ”arvokas” ja onnistunut. Hääparille annettavat lahjat symbolisoivat myös rikkauden ja runsauden toiveiden manifestaatioita. Monissa kulttuureissa häihin liittyy myös ihan konkreettista rahan ”kylvämistä” – vertauskuvana siis sille, että raha ei lopu, vaikka sen ”laittaisi kiertämään”, päin vastoin. Astioiden rikkominen joidenkin kulttuurien häissä on myös ollut rituaali, jonka on niin ikään uskottu tuovan onnea ja rikkautta tuoreeseen liittoon. Pohjimmiltaan siksi, että jos on ”varaa rikkoa astioita, niin niitä riittää aina”, eli ajatuksena siis on, että puutetta on olemassa vain, jos sitä tunnetasolla manifestoi. Universumi itsessään  on aina loputon aarreaitta ja runsaudensarvi.

Häärituaaleilla on pyritty luomaan sekä materiaalista menestystä, että ”lapsirikkautta”, eli hedelmällisyyttä. Häissä esitettävä, usein rytkimäs musiikki sekä tanssi kohottaa tunnetilaa ja mahdollistaa symbolisesti – ja myös konkreettisesti – alkaneen liiton onnellisuuden. Samoin häämatkan tarkoituksena on ollut ”aloittaa iloinen yhteinen matka”, sillä ilo matkan alkaessa mahdollistaa ilon myös matkan edetessä.

Rituaalien tiedostettu merkitys on saattanut aikojen saatossa ihmisten mielissä muuttua, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että ihmiskunta on intuitiivisesti ja myös konkreettisesti ymmärtänyt  jo muinoin vetovoiman lain universumia ylläpitävän voiman. Monissa uskonnoissa on myöhemmin ”demonisoitu” esim. tunnetilaa kohottava rytmikäs musiikki, juhliminen,  tanssiminen, iloisen ”holtiton” suhtautuminen rahaan ja ruokaan, mutta tämä johtuu esim. kristinuskossa profeetan alkuperäisen sanoman väärinymmärtämisestä, joka on tapahtunut tulkitsijoiden ollessa itse matalassa tunnetaajuudessa.

Monien uskontojen ongelma on siinä, että niissä keskitytään ”pahan torjumiseen” sen sijaan, että pyrittäisiin ”sallimaan hyvää”. Universumssa ei nimittäin voi vastustaa mitään, vetämättä sitä samalla puoleensa. Siksi monen uskovaisen kokemus on, että ”jumala rankaisee syntistä”, ja että autuus ja ilo odottaa meitä vasta ”taivaassa”. Todellisuudessa jokainen meistä voi rangaista tai ilahduttaa vain itse itseään. Ja voimme milloin tahansa luoda taivaallisen olotilan itse itsellemme – omaan maalliseen elämäämme, tässä ja nyt.