Kaikki negatiiviset tunteemme opettavat meitä tuntemaan olosuhteista täysin riippumatonta elämäniloa

Kun aidosti arvostat joka ainoaa kokemaasi negatiivista tunnetta, niin olet todella mestarillinen tietoinen luoja. Eli havaitset kyllä negatiivisen tunteesi, mutta koska tiedostat tunnetaajuutesi laskun – ja ymmärrät, mikä on negatiivisen tunteesi todellinen viesti – niin et jää ”kärsimään” matalasta tunnetilastasi, vaan pyrit ajatuksiasi tietoisesti toisaalle kohdentamalla, tai ajatusmelun kokonaan meditaatiossa hiljentämällä, sallimaan tunnetaajuutesi kohoamisen.

Tunnettuja esimerkkejä tästä tekniikasta on ns. gandhilainen väkivallaton vastarinta, ja profeetta Jeesuksen opettama ”käännä toinenkin poski” -tekniikka. Ja myös itämaisten itsepuolustuslajien alkuperäisenä tarkoituksena on ollut hyökkäyksen torjuminen mielenhallinnalla, eli säilyttämällä korkea tunnetila, eli olemalla tuntematta vihaa ja pelkoa.

Eli jos toinen ihminen on negatiivisessa tunnetilassa ja uhkaa sinua, niin jos säilytät oman korkean tunnetilasi, ja tunnet rakkautta ja myötätuntoa hyökkääjää kohtaan, niin hyökkääjä ei voi jatkaa hyökkäystään, koska tunnetaajuutenne ovat niin erilaiset.

Suurin osa ihmiskunnasta tulkitsee negatiivisten tunteiden tarkoituksen kuitenkin väärin. Emme siis tunne negatiivisia tunteita siksi, että meille tapahtuu jotakin ”pahaa”, vaan tunnemme negatiivisia tunteita siksi, että havaitsisimme oman tunnetaajuutemme laskun – eli sen, että olemme ajautuneet kokemustemme tai ajatustemme seurauksena eroon omasta korkeammasta minästämme.

Eli jos pelkäämme, niin pelko kertoo meille, että mitään pelättävää ei todellisuudessa ole. Mutta KOSKA pelkäämme, niin  negatiivinen tunteemme vetää puoleemme lisää negatiivisia kokemuksia. Pelon viesti siis on, että jos haluamme elää toiveidemme kaltaista elämää, eli toteuttaa toiveitamme, niin meidän ei tule pelätä esimerkiksi tulevia epäonnistumisia, sillä manifestoimme toiveitamme vain korkeassa tunnetilassa – siis samassa taajuudessa, jonne olemme ne itse luoneet. Korkeampi minämme elää aina nykyhetkessä, ja luomme joka hetki seuraavaa hetkeä, eli siinä mielessä ”pelko luo syytä pelkoon”, että pelko luo ei-toivottua tuleviin hetkiimme. Mutta pelon tunteella luomissamme ei-toivotuissa kokemuksissakaan ei ole lopulta mitään pelättävää, eli pelosta johtuva kärsimys on aina turhaa.

Huolten kantaminen on myös turhaa pelkoa, sillä jos olemme korkeassa tunnetilassa, niin emme koe huolta, vaan saamme aina tarvittaessa  inspiraatioita omalta korkeammalta minältämme ratkaista ongelmia. Eli aina kun  kysymme, niin saamme aina välittömästi vastauksen korkeammalta minältämme. Meidän ei siis tarvitse jäädä KANTAMAAN huolta, vaan voimme vastaanottaa vastauksen kysymykseemme heti kysymyksen herättyä. Matalassa tunnetilassa emme havaitse vastausta, kun taas korkeassa tunnetilassa vastaanotamme vastauksen. Jos jonkun suuren toiveemme lopullinen toteutuminen vaatii lisää kysymyksiä ja vastauksia, niin meidän ei silti tule olla huolissamme, vaan  voimme olla huolettomia, ja luottaa siihen, että kaikki asiat tapahtuvat universumissa aina synkronisesti täsmälleen oikeaan aikaan, eli juuri sillä hetkellä, kun ne ovat ”kypsiä” manifestoitumaan. Sillä elämämme ei joka tapauksessa tule koskaan ”valmiiksi”, vaan joku toiveemme on joka hetki aina ns. kypsymistilassa.

Vastaus kaikkiin kysymyksiimme ja ongelmiimme välittyy meille siis aina ”helpoimman polun kautta”. Eli jos vaikkapa joku esine on meiltä hukassa, ja olemme huolissamme, niin emme voi löytää esinettä, ennen kuin  huolemme hälvenee, ja tunnetilamme kohoaa, eli keskitymme vaikkapa johonkin aivan muuhun asiaan. Korkeampi minämme saattaa ohjata meidät etsimämme esineen luokse esimerkiksi siten, että saamme impulssina mieleemme ajatuksen hakea joku aivan toinen esine paikasta, jossa aiemmin hävinneeksi uskomamme esinekin on. Eli jos uskomme, että joku asia on hukassa, niin se on hukassa, eli emme voi löytää sitä.

Samoin jos uskomme, että emme voi koskaan löytää itsellemme puolisoa, ja olemme siis epäuskomme tähden matalassa tunnetilassa, niin emme voi löytää tuota puolisoa, vaikka potentiaalinen puolisomme seisoisi edessämme. Sillä matalassa tunnetilassa ollessamme emme tunnista häntä mahdolliseksi tulevaksi puolisoksemme!

Jos suremme läheisemme kuolemaa, niin surun tunteemme kertoo meille, että mitään surtavaa ei ole, sillä kuolemaa ei ole olemassa. Läheisemme, jotka ovat kokeneet ns. fyysisen kuoleman, ovat koko ajan läsnä elämässämme, ja olemme yhteydessä heihin koko ajan KORKEASSA tunnetilassa, eli taajuudessa, jossa he nyt ovat, ja jossa suurin osa meidän omastakin olevaisuudestamme koko ajan on. Ns. kuolleet eivät kuitenkaan ole olemassa erillisinä ”sieluina”, vaan korkean tietoisuuden ulottuvuutena, puhtaana positiivisena energiavirtana. Ja aivan samoin me ns. elävätkään emme ole erillisiä, vaan korkeassa tunnetilassa olemme kaikki yhtä ja samaa, puhtaan rakkauden energiavirtaa. Erillisyyden kokemuksemme on harha, joka johtuu vain fyysisen elämämme ja luomistyömme kannalta välttämättömistä, matalista tunnetiloista.

Eli jos tunnet vihaa toista ihmistä kohtaan, niin tunnet vihaa siksi, että ”vihaat itseäsi”, eli olet vihatessasi erossa omasta korkeasta olemuksestasi, joka on siis myös vihaamasi ihmisen korkea olemus. Vihasi on tärkeä tunne, koska mitä voimakkaampi on vihan tunteesi, niin sitä voimakkaampi on myös rakkauden tunteesi, jonka vihasi luo. Mutta sinun ei siis tarvitse koskaan JÄÄDÄ vihaamaan ketään, ei itseäsi eikä muita. Riittää, että havaitset negatiivisen tunteesi, kuin liikenneopasteen, joka johdattaa sinut kohti rakkautta.

Kaikki tuntemamme negatiiviset tunteet, ja kanssaihmistemme kokemat negatiiviset tunteet ja teot, ovat siis kuitenkin arvokkaita siksi, että vain niiden avulla voimme harjoitella pyyteetöntä rakkautta, eli oppia olemaan reagoimatta toisten ihmisten negatiivisiin tunnetiloihin siten, että oma tunnetilamme laskee.

Läheistemme negatiivisten tunnetilojen, ja negatiivisen käytöksen jatkuminen paljastaa meille myös sen, että OMA tunnetilamme on laskenut, sillä läheisemme peilaavat eli ilmentävät vaikutuspiirissämme aina myös omaa tunnetaajuuttamme.

Eli siksi kaikki negatiiviset kokemuksemme antavat meille korvaamattoman arvokkaan tilaisuuden harjoitella rakkautta ja myötätuntoa ilman MITÄÄN ehtoja, niin kanssaihmisiämme, kuin omaa itseämmekin kohtaan – eli oppia täydellistä  luottamusta universumin, ja oman korkeamman olemuspuolemme huolenpitoon.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *