Kaikki on värähtelyä. Todellisuus on illuusio. Jos vastaanottajaa ei ole, ei ole mitään.

Jos lintu laulaa metsässä eikä kukaan meistä kuule tuota laulua, ei linnunlaulua ole meille olemassa. Kaikki on olemassa vain meidän havaintojemme kautta. Se fyysinen todellisuus jota kutsumme ”oikeaksi” todellisuudeksi on eilispäivää, sitä mikä ”oli”. Havaitsemme sen koska uskomme, että se on olemassa. Se mitä toivomme ja josta unelmoimme on olemassa tässä ja nyt, korkeammalla taajuudella. Jos uskomme unelmiimme sallimme niiden manifestoitua myös fyysiseksi kokemukseksi.

 

Jokaisella maan päällä elävällä olennolla on kuitenkin vain oma, yksilöllinen havaintonsa maailmasta. Kuvittelemme, että kaikki näkevät mailman samanlaisena, mutta tämäkin on vain illuusio. Fyysinen maailma on olemassa, koska riittävän moni uskoo siihen. Aistiemme kautta havaitsemamme asiat ovat olemassa vain, jos toimimme niiden vastaanottajina: Ääni on värähtelyä, se mitä näemme on värähtelyä, se mitä tuntoaistillamme tunnemme on värähtelyä.

 

Jos monet ihmiset havaitsisivat olentoja toisilta taajuuksilta, niin ne muuttuisivat todellisuudeksi monille muillekin, koska usko niiden olemassaoloon vahvistuisi. Se mihin keskitymme ja joka resonoi värähtelymme kanssa manifestoituu. Jos jossain rakennuksessa kerrotaan olevan kummituksia, edesmenneiden henkilöiden henkiä, jotka kenties ääntelevät ja joita voi silmin havaita -ja kokijat kertovat kokemuksistaan riittävän monille- niin yhä useammat ihmiset havaitsevat nämä olennot. Tällöin kummitukset manifestoituvat useammin ja useammille samassa paikassa. Me voimme kokea kummittelua yhtä hyvin upouudessa kerrostaloyksiössä kuin vanhassa kartanossa. Mutta uskomuksemme siihen, että kartanossa todennäköisemmin kummittelee aiheuttaa sen, että havaitsemme kummituksia kartanossa, mutta emme modernissa yksiössä. Jos siis ei halua nähdä kummituksia tai muita olentoja toisilta taajuuksilta, niin ajatuksiin niistä ei kannata kiinnittää mitään huomiota. Se, mihin keskitymme ja mitä toivomme manifestoituu – samoin myös pelkomme kohteet manifestoituvat.

 

Kaikki ajatukset mitä olemme koskaan ajatelleet, kaikki sanat joita olemme sanoneet ovat ikuisesti olemassa. Myös kaikki olennot, joita olemme koskaan pelänneet ovat olemassa ja aktivoituvat uudelleen, jos pelkäämme niitä. Siksi sellaiset ihmiset, jotka ovat uskonnollisen kasvatuksen seurauksena oppineet uskomaan pahoihin henkiin ja vaikkapa paholaiseen (pahaan hyvän  vastustajana) usein myös havitsevat pahaa. Se mitä pelkäämme manifestoituu ja vetää puoleensa lisää matalassa taajuudessa värähtelevää, pelottavaa. Myös jumalolennot ovat manifestaatioita. Uskonnollisen kasvatuksen mukaan määräytyy myös se, millaisena koemme oletetun jumalhahmon: Hyvänä vai tuomitsevana, lempeänä vai ankarana. Samoin taruhahmoja on olemassa, koska riittävän moni uskoo niihin: Voit havaita yksisarvisen tai enkelin, tontun tai menninkäisen, jos uskot että ne ovat olemassa.

 

Moni ihminen, joka on pääosin matalalla taajuudella ja uskoo vain fyysisen todellisuuden olevan totta pitää kanssaihmistensä intuitiivisia kokemuksia ja aistimuksia epätotena, mielen luomana harhana. Tällainenkaan ihminen ei kuitenkaan epäile sitä, etteikö koira voisi aistia monia sellaisia asioita, joita ihminen ei aisti. Eläimet yli päätään kokevat maailman aivan eri tavalla kuin ihminen. Tätä pidetään biologisena totuutena, luonnonilmiönä, johon on helppo uskoa. Samalla unohdetaan, että myös ihminen kuuluu eläinkuntaan. Myös ihmisellä toimivat vaistot. Useimmilla nykyihmisillä vain ajatustoiminta dominoi havaintoja: Vaikka värähtelisimme korkeammalla taajuudella, emme välttämättä rekisteröi intuitiivisia viestejä korkeammalta minältämme vaan annamme ajattelumme -pelkojen ja huolten- laskea värähtelyämme. Intuitiosta puhuminen voi olla myös sosiaalisesti leimaavaa, eli siihen liittyy pelko naurunalaiseksi joutumisesta. Ja pelko taas laskee taajuutta, jolloin intuition kokemisen mahdollisuus vähenee, eli epäuskon prosessi on itseään toteuttava. Sosiaalisten pelkojen vuoksi myös moni ihminen, joka on kaikesta huolimatta yhteydessä korkeimpaan minäänsä ei kerro asiasta muille.

 

Niissä ihmisyhteisöissä, joissa ihminen on vielä vahvemmin sidoksissa luontoon intuitiivisen tiedon hyödyntäminen on paljon yleisempää – ja myös sosiaalisesti hyväksyttyä. Esim. alkuasukasheimot kohottavat edelleen värähtelyään tanssimalla ja sairauksia parannetaan rituaalein, jotka auttavat ihmistä itse kohottamaan sairauden laskemaa taajuutta. Joissakin heimoissa manifestoidaan myös tietoisella unennäöllä: Se mistä uneksitaan tulee todeksi. Aivan samoin myös päiväunelmamme voivat manifesoitua. Meidän tarvitsee vain uskoa niiihin.

 

Eläimiä on monissa kulttuureissa palvottu ”jumalina” ja värähtelyltään ne pysyvätkin yleensä vakaasti korkeammalla taajuudella, aivan kuten kasvitkin. Ihmisen seurassa kuitenkin eläinkin voi laskeutua alemmalle taajuudelle, kokea surua ja masennusta. Eläimet ja luonto ovat tärkeitä kanssaluojiamme maapallolla, koska ne korkeammalla värähtelyllään huolehtivat luomakunnan balansoimisesta. Ihminen on luomisen kannalta tärkeä olento, koska kontrastilla ihminen luo voimallisesti. Mutta ilman eläimiä ja kasveja elämä maapallolla ei säilyisi harmonisena.

 

Muista myös aina, että tunteet määrittävät taajuutesi, matalan tai korkean. Vaikka esim. toiveiden kirjoittaminen paperille on voimakas manifestaatiometodi, niin pelkillä sanoilla ei voi koskaan manifestoida, tuntemalla iloa ja luottamusta sallit sen mitä toivot.