Kaikki sinun omat uskomuksesi toteutuvat – muiden ihmisten epäusko ei rajoita sinun elämääsi

Kun ihmiset seuraavat yhä tiiviimmin internetin kautta toinen toistensa elämää, niin myös vertailu muiden elämän, ja oman elämän välillä lisääntyy. Sellainen ihminen, joka kykenee aidosti ja vilpittömästi iloitsemaan muiden ihmisten onnistumisista, hyötyy tästä tilanteesta suuresti, koska toisen puolesta koettu ilo manifestoituu aina myös omaan elämään (ilomme ei ole ”korvamerkittyä”, vaan aina toiveitamme salliva tunne). Mutta toisaalta kaikki sellaiset ihmiset, jotka kokevat huonommuuden ja alemmuudentunteita, tai kateutta ja katkeruutta siksi, että muiden ihmisten elämä vaikuttaa onnellisemmalta, laskeutuvat matalampiin tunnetilohin, ja manifestoivatkin vain lisää ei-toivottuja kokemuksia omaan elämäänsä.

Jos omassa elämässäsi on ratkaisemattomia ongelmia, jotka hallitsevat tunne-elämääsi, niin älä etsi vertaistukea muilta vaikeuksissa olevilta ihmisiltä, olivat he tuttuja tai nettipersoonia, sillä vaikka samalla, negatiivisella tunnetaajuudella oleminen muiden kanssa, ja ”elämän epäoikeudenmukaisuuden päivittely”, saattaakin tuntua tunnetilaasi kohottavalta, niin negatiivisten ihmisten seura pitää sinut vetovoiman lain vaikutuksesta negatiivisessa tunnetilassa, ja saa sinut myös manifestoimaan omaan elämääsi lisää ei-toivottua.

Olet varmasti kokenut sen ”tyhjän tunteen”, kun olet puhunut pitkään pahaa jostakin ihmisestä, toisen negatiivisessa tunnetilassa olevan kanssa. Aluksi kaunainen keskustelu tuntuu nautinnolliselta (”kosto on suloinen”, ja toinen negatiivinen ihminen on ikään kuin liittolaisesi, tunnette olevanne voimakkaampia yhdessä), mutta hyvin pian kaunainen innostuksenne sammuu, ja tunnettekin molemmat itsenne vain vielä aiempaakin arvottomammiksi. Ja hyvin usein käy myös niin, että katkerat ihmiset tuntevat katkeruutta myös toinen toisiaan kohtaan, etenkin, jos jompi kumpi katkerista on jonakin päivänä korkeassa tunnetilassa, ja jättää katkeraan tunnetilaan jääneen ikään kuin yksin, eli hylkää liittolaisensa (myös rikoskumppanit paljastuvat usein  siksi, että toinen osapuoli vasikoi katkeruuksissaan, tai omaa etuaan tavoitellessaan rikoskumppaninsa). Myös monet parisuhteet perustuvat negatiiviseen liittolaisuuteen, ja jos toinen osapuoli salliikin iloa omaan elämäänsä, niin edelleen negatiivisessa tunnetilassa pysyvä kumppani kokee tulleensa hylätyksi, ja saattaa kantaa vihaa jopa loppu elämänsä tuota itsensä ”ilolla pelastanutta” kohtaan.

Vältä siis negatiivisten ihmisten seuraa, mutta vältä myös toisten ihmisten ns. unelmaelämän seuraamista mediasta, jos koet jatkuvasti alemmuudentunteita ja kateutta, verratessasi omaa elämääsi ns. unelmaelämiin. On totta, että kateuden tunne synnyttää korkeamman minäsi taajuuteen myös voimakkaita unelmia ja toiveita, jotka voivat manifestoitua myös omaan elämääsi, mutta kateuden tunne taas pitää sinut matalassa tunnetilassa, jolloin nuo unelmat eivät kuitenkaan manifestoidu. Vain toisen ihmisen onnesta iloitseminen mahdollistaa siis myös iloisten  kokemusten manifestoitumisen omaan elämääsi. Ns. onnellisuudesta kilpaileminen muiden ihmisten kanssa on aina vaikein polku, jos siis tuo kilpaileminen perustuu kateuteen. Onnellisuutta ei nimittäin voi koskaan tuntea silloin, jos kokee muut ihmiset kilpailijoinaan, ja ”häviön” negatiivisena. Eli myös mikä tahansa voitto tuntuu häviöltä, jos sen on saavuttanut negatiivisessa tunnetilassa. Sillä me ihmiset emme ole erillisiä, ja onnellisuus on aina vain positiivinen tunnetila, ei KOSKAAN mitään muuta.

Jos siis tunnet kateutta, katkeruutta ja vihaa jotakin ihmistä kohtaan, niin pyri keskittämään ajatuksesi aivan toisaalle, neutraalimpiin iloisiin asioihin, eli älä ”yritä väkisin arvostaa” sellaista ihmistä, jota kohtaan tunnet todellisuudessa negatiivisia tunteita. Aktivoit nimittäin yrittäessäsi, eli  matalassa tunnetilassa, vain lisää katkeruutta ja kateutta, ja niiden manifestaatioita. Mutta jos itse sitten pääset – joihinkin aivan muihin asioihin liittyvien ilonaiheiden kautta – kohoamaan korkeampiin tunnetilohin, jotka mahdollistavat positiivisten asioiden manifestoitumisen myös omassa elämässäsi, niin tulee vielä päivä, kun et enää  edes pysty kuvittelemaan, miksi olet ollut joskus katkera tuota ”vihollistasi” kohtaan. Ja jos tällöin kohtaat tuon ihmisen, niin  tuo sama ihminen ilmentääkin seurassasi positiivisia puoliaan, ja vanha uskomuksesi hänestä muuttuukin kuin taikaiskusta positiiviseksi! Sillä kaikki ihmiset ilmentävät seurassamme AINA juuri sellaisia puolia itsestään, kuin mihin me itse uskomme.

Katkeruus ja kateus tuntuvat siis masennuksen,eli täydellisen voimattomuuden ja arvottomuuden tunnetiloja korkeammilta, koska ne todella ovat sitä, eli katkera ja  vihainen ihminen kokee pystyvänsä edes hieman vaikuttamaan omaan elämäänsä, kun taas masentunut uskoo olevansa täysin arvoton ja voimaton, ja että mitään tietä parempaan ei yksinkertaisesti ole. Molemmat negatiiviset tunnetilat ovat kuitenkin vain näköharhoihin perustuvia, eli matala tunnetila estää ”näkemäsä valoa”, jolloin pimeys vaikuttaa ainoalta olemassaolevalta todellisuudelta. Koemme elämämme siis aina juuri sellaisena, kuin millaisena sen kulloisessakin tunnetilassamme itse uskomme olevan. Mitään absoluuttista todellisuutta ei siis ole edes olemassa, luomme todellisuuskokemuksemme aina itse itsellemme, joka hetki.

Sinun omat uskomuksesi siis toteutuvat aina, eivätkä muiden ihmisten uskomukset  koskaan rajoita sinun elämääsi, eivätkä myöskään  mahdollista mitään, mitä sinä haluat. Eli vaikka emme ole korkeassa tietoisuustasossa erillisiä, niin luomme kuitenkin oman fyysisen todellisuutemme aina täysin vapaasti itse. Eli älä koskaan usko negatiivisiin todennäköisyyksiin, suhdanteisiin, kauhukuviin, negatiivisiin ennustuksiin, tai huhuihin. Sillä se, että negatiiviset ennustukset usein toteutuvat, johtuu vain siitä, että niin moni uskoo niihin. Kyse on siis todennäköisyyslaskennassa ja suhdanteissakin vain  kollektiivisesta uskomuksesta, joukkosuggestiosta.

Samoin tietynniminen ”jumala” on olemassa ja todellisuutta niille, jotka uskovat juuri tuohon ”jumalaan”, koska he ovat itse luoneet tuon ”jumalan” uskomuksellaan, joka  lisäksi usein perustuu myös vuosisatoja ylläpidettyyn uskonnolliseen traditioon (esim. profeetta Jeesuksen erityisluonne ”jumalan poikana” ja ns. sovituskuolema). Ei siis ole mitään syytä myöskään vastustaa kenenkään toisen ihmisen uskomuksia, sillä tuo uskomus on hänen henkilökohtainen uskomuksensa, ja se on hänelle itselleen siksi totta – ellei hän muuta omaa uskomustaan. Mutta toisaalta ihmiset, joiden usko perustuukin pelkoon, ja  jotka siis todellisuudessa epäilevät omaa ”jumaluskoaan”, löytävät kyllä aina myös toisella tavalla uskovia, jotka kertovat heille toisenlaisesta totuuskäsityksestä. Eli esim. kiihkeä uskovainen, joka törmää netissä toisuskoisiin, ja tuntee voimakasta sääliä, tai jopa halveksuntaa ja vihaa näitä kohtaan, on aivan itse omilla negatiivisilla tunteillaan vetänyt näitä ”vääräuskoisia” puoleensa. Ja kukaan toinen ihminen ei siis pyri käännyttämään tätä uskovaa, ja ”tappamaan”  hänen turvallista uskoaan, vaan hän on itse toivonut hämmennystä elämäänsä, vihaamalla toisella tavalla uskovia. Sillä myös kiihkeillä uskovilla on korkeampi minä, joka on ikuisesti puhtaan rakkauden tunnetilassa, ja kutsuu siis heistä jokaista resonanssiin kanssaan.

Jos esim. kristillisestä lähetystyöstä kerrottaisiin rehellisiä tarinoita, niin paljastuisi, kuinka lähetystyöntekijät itse ovat kyllä tunteneet vaikkapa shamanististen ja animististen perinteiden luoman harmonian ”alkukantaisessa” heimoyhteisössä, eli oivaltaneet, että yksi uskonto ei ole parempi kuin toinen. Mutta koska lähetystyöntekijän rooliin kuuluu  kristinuskon ns. totuudesta kiinnipitäminen, niin näitä henkilökohtaisia tunteita eivät lähetystyöntekijät voi muille uskoville paljastaa. Ja hyvin usein on myös tapahtunut niin, että ihmiset, jotka ovat lähtenet viemään ”armoa ja pelastusta” ns. pakanoille, ovatkin itse syyllistyneet pahuuteen yhteisössä, joka heidän oli määrä ”pelastaa”. Ja tämä johtuu siis siitä, että heillä on itsellään sisäinen tunneristiriita, heidän yrittäessään vastustaa muiden ihmisten tapaa uskoa, ja noiden muiden ihmisten sisäistä ”totuutta”. Ja tämä siis pitää nämä ”rakkauden sanoman julistajat” itsensä matalassa tunnetilassa, ja johtaa negatiivisiin tekoihin ja manifestaatioihin.

Arvosta aina kaikkia muita ihmisiä, ja arvosta myös itseäsi. Ja  iloitse omista saavutuksistasi, ja kaikkien muiden saavutuksista. Näin pysyt mahdollisimman vakaasti korkeassa tunnetilassa, ja resonanssissa oman korkeamman olemuksesi kanssa –  ja sallit itsellesi omia unelmiasi, ja niitä sallimalla onnellisuutta.