Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi elät todeksi ”paratiisia”

Ajattele ensin jotakin elämäsi ongelmaa, ja ajattele sitten sen mahdollista ratkaisua. Ongelma eli kysymys värähtelee matalalla taajuudella, kun taas sen ratkaisu eli vastaus on jo syntynyt korkeassa taajuudessa. Vastaus kaikkiin ongelmiisi ja kysymyksiisi on siis jo olemassa. Jos et vielä täysin tietoisesti ymmärrä, että universumi eli korkein tietoisuus sinussa ”ratkaisee” aina kaikki ongelmat, niin yrität tehdä sen itse, eli yrität ikään kuin väkisin keksiä ratkaisun, ajattelemalla kovemmin. Tällöin tunnetaajuutesi on siis ongelman, ei sen ratkaisun taajuudella. Ja jos sitten yrität samalla tavalla pakottaa eli ”runnoa läpi” tuon keksimäsi ratkaisun, niin koet, että ratkaisua ei syntynytkään, vaan ainoastaan lisää ongelmia. Tämä johtuu  siitä, että olet koko tuon prosessin ajan elänyt ”matalan taajuuden todellisuudessa”.

Jos ajattelemme todellisuutta maapallolla ja eri värähtelytaajuuksia erilaisina ”maailmoina” – siis matalan tunnetaajuuden maailmat ovat alempana, ja korkeamman tunnetaajuuden maailmat ylempänä – niin valitset siis oman kulloisenkin maailmasi valitsemalla tunnetilasi: Turhautuneena tai vihaisena elät matalamman tason maailmassa, kun taas iloisena ja luottavaisena elät korkeamman tason maailmassa.

 

Voit kuvitella nuo maailmat myös käsikirjoitettuina näytelminä ja ”teatterin” monikerroksisena rakennuksena. Alemmissa kerroksissa esitetään matalamman tunnetaajuuden tragediaa, kun taas yläkerrassa korkeamman tunnetaajuuden komediaa. Voit kyllä näyttelijänä siirtyä näytelmästä toiseen, mutta vain siten, että muutat tunnetaajuuttasi, ja valitset oman roolisi uudessa näytelmässä. Käsikirjoitus eli synkronia yhdistää aina niitä, jotka ovat mukana samassa näytelmässä. Ylemmässä teatteritalon kerroksessa esitetään siis aivan erilaista tarinaa, kuin alakerrassa.

 

Kaikki nuo värähtelymaailmat ovat myös jatkuvassa liikkeessä, sillä kaikilla maailman ihmisillä on vapaa tahto tehdä joka hetki omia ratkaisujaan, ja kaikki nuo ratkaisut vaikuttavat kaikkeen muuhun, sillä myös kaikissa noissa taajuustasoissa on oma synkroniansa, eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki maailmassa elävät ihmiset liikkuvat siis omien tunteidensa mukaan noissa eri maailmoissa, ja vaikuttavat omalta osaltaan kunkin tunnetaajuuden synkroniaan.

Kaikki universumissa siis muuttuu koko ajan, koska luominen tapahtuu koko ajan. Joka ikinen hetki voit valita myös tunnetaajuutesi ja ”näytelmän” eli ”maailman”, jossa olet mukana.

Jos siis sinulla on ratkaisematon ongelma, ja valitset matalan tunnetaajuuden, eli keskityt ongelmaan, ja ajattelet sitä ”kuumeisesti”, niin tuolla hetkellä valitset myös matalalla värähtelevän ”todellisuuden”, ja olet mukana luomassa todellisuutta tuon valitsemasi matalan taajuuden synkroniassa. Kanssaluojinasi tuossa taajuudessa ovat siis täsmälleen samalla tunnetaajuudella olevat ihmiset, ja koet matalamman taajuuden asioita ja tapahtumia, eli negatiivisia tunteita ja kokemuksia.

 

Tästä johtuu, että esimerkiksi masentuneena kohtaat muita masentuneita ihmisiä, ja tilanteesi – siis todellisuutesi eli ”maailmasi” – tuntuu myös pysyvän toivottomana. Samasta syystä mielialasi ei myöskään kohoa, jos joku säälii sinua, eli on empaattinen, sillä empaattinen ja säälivä ihminen laskeutuu kanssasi alemmalle tunnetasolle, eli toivottomuuden tunne vain vahvistuu tämän ”kanssaluojasi” seurassa. Jos sen sijaan kohtaat iloisen ja myötätuntoisen ihmisen, joka pysyy itse korkeassa tunnetilassa sinut kohdatessaan, niin hänen korkeampi tunnetilansa toimii omaa tunnetilaasi kohottavana, mikäli itse sallit tuon tunnetason nousun. Sillä korkeammat värähtelytaajuudet dominoivat aina universumissa. Sinä siis ”löydät oman korkeamman minäsi totuuden” helpommin aidosti myötätuntoisen, kuin empaattisen ja säälivän ihmisen seurassa.

Samasta syystä myös monet hyvää tarkoittavat uskonnolliset ihmiset, jotka etsivät henkistä totuutta ikivanhoista uskonnollisista kirjoista, ovat usein uskontoaan saarnatessaan matalassa tunnetaajuudessa, muita uskontoja ja ”synnintekijöitä” tuomitsevia ja  tuomiopäivää ja kadotusta pelkääviä, koska etsimällä tuota totuutta oman sisimpänsä sijasta kirjasta, jonka jotkut muut ovat vuosisatoja sitten kirjoittaneet, joutuu  tuo uskova hyväksymään myös sellaista tietoa, jonka kanssa hänen oma korkeampi minänsä ei olekaan resonanssissa. Sillä myös jokainen ”pyhän kirjan” kirjoittaja, kääntäjä ja editoija on ollut aikanaan jossain tietyssä tunnetilassa, emmekä voi mitenkään tietää, missä tunnetilassa kukakin heistä on kulloinkin ollut. Myös jokainen uskonnollista oppia aikanaan ”korkeammalta” kanavoinut profeetta on ollut vain ihminen, ja hänkin on voinut kertoa matalassa tunnetaajuudessa ollessaan aivan muuta totuutta, kuin korkean minänsä totuutta. Uskovaiset ihmiset, jotka yrittävät siis elää kirjaimellisesti ja kritiikittä vaikkapa Raamatun, Koraanin tai Tooran ohjeiden mukaan, ajautuvat väistämättä mataliin tunnetaajuuksiin, sillä kaikissa noissa teoksissa on paljon myös matalissa tunnetaajuuksissa värähtelevää legendamateriaalia, joiden avulla on aikanaan peloteltu ja hallittu ihmisiä, tai ne ovat olleet pelkästään aikansa ”kauhukertomuksia”, siis matalan tunnetason viihdettä. Ei siis ihme, että monet ”kirjauskovaiset” – uskontokunnasta riippumatta – usein kiihkeästi odottavat tuomiopäivää ja ”paratiisia”, sillä he kokevat usein kärsimyksenä pyhien kirjoitusten kirjaimellisen noudattamisen, koska eivät ole tunnetasolla resonanssissa läheskään kaikkien noiden kirjoitusten kanssa, joita on vuosisatoja väitetty ”jumalan sanaksi”, mutta joista monet siis ovat syntyneet kertojansa tai kirjoittajansa omassa matalassa tunnetaajuudessa.

 

Jos siis kaikkien uskontojen piirissä keskityttäisiin vain pyytettömään rakkauteen ja myötätuntoon, ketään toisuskoista, tai yli päätään ketään toista ihmistä koskaan tuomitsematta, niin myös uskovien ihmisten maanpäällinen elämä  voisi kirjaimellisesti olla lähellä ”taivaallista” eli ”paratiisia” ja ”nirvanaa”. Paradoksaalistihan ”omaatuntoaan” kuunteleva ateisti voi  olla korkeammassa tunnetaajuudessa paljon suuremman osan elämästään, kuin ”jumalaan” ja pyhiin kirjoituksiin turvautuva uskovainen.

 

Jokainen meistä valitsee ja luo  uudeksi siis jokaisena elämämme  hetkenä oman ”kokemusmaailmansa” eli todellisuutensa. Tietoisena luojana voit valita aina korkeamman minäsi todellisuuden, jo luomistasi eli nykyisistä elämänolosuhteistasi täysin riippumatta. Sillä luot elämääsi uudeksi joka hetki.