Kuinka voin tunnetasolla uskoa johonkin, johon en aiempien kokemusteni seurauksena enää usko?

Toiveemme ovat olemassa välittömästi, kun niitä toivomme. Mutta jos ne eivät toteudu fyysisessä todellisuudessamme, niin kyse on vain siitä, että olemme itse omine negatiivisine tunteinemme niiden esteenä. Eli jos kuuntelet yhtä radiokanavaa, niin et voi kuulla samaan aikaan toista. Kyse ei siis ole siitä, että joku meitä korkeampi voima sensuroisi ja moralisoisi meidän elämäämme ja toimintaamme, ja arvioisi, milloin olemme ”tarpeeksi arvokkaita” vastaanottamaan toiveemme. Puhumattakaan siitä, että joku meitä täydellisempi olento rankaisisi meitä pahoista teoistamme aiheuttamalla meille siten ”ansaittua kärsimystä”. Vaan vain ja ainoastaan me itse voimme ajoittain pitää itseämme arvottomina, eli tuntea arvottomuutta, ja tuo tunne siis  estää toivottujen hyvien asioiden virtaamisen elämäämme. Perusolemukseltamme olemme aina mittaamattoman arvokkaita, ja sellaisina oikeutettuja elämään juuri sellaista elämää, kuin millaista haluammekin elää.

”Toivottomalta tuntuva toive”  siis tarkoittaa, että katsomme ikään kuin laput silmillä sitä, minkä olemme jo manifestoineet näkyväksi, näkemättä lainkaan kaikkea sitä, minkä olemme kyllä jo luoneet, mutta jota emme ole vielä itsellemme sallineet. Eli tuijoamme jalkoihimme, jolloin emme näe horisonttiin. Ja jos katselet elämääsi vähänkin taakse päin, kaikkia negatiivisia kokemuksiasi, niin voit ehkä hieman yrittää kuvitella, kuinka suunnattoman ihana ja suurenmoinen on korkeamman minäsi taajuudelle luomasi, toiveidesi todellisuus. Sillä YKSIKÄÄN negatiivinen  tunteesi ei koskaan ole ollut turha, vaan ”sijoitus tulevaan”. Ei-toivottujen kokemusten aiheuttama, usein aivan kohtuuton  kärsimyksesi, ei ole ollut välttämätöntä, mutta sekään ei siis ole ollut koskaan turhaa. Sillä kaikki ei-toivottu luo aina toivottua.

Mutta niin kauan, kun emme itse tunnetasolla usko tuohon fantastiseen todellisuuteen, niin yhtä kauan se pysyy vain korkeamman minämme todellisuutena. Useimmat ihmiset sallivat itselleen täysin vahingossa pieniä unelmia, eli manifestoivat aina silloin, kun  kokevat ilon ja rakkauden tunteita. Mutta niin kauan, kun he eivät tietoisesti tiedosta luovansa – ja sallivansa tai estävänsä – omat  luomuksensa itse, niin niin kauan tällaiset ihmiset ottavat vain vastaan eräänlaisia vaatimattomia armopaloja universumilta, tai olettamaltaan ”jumalhahmolta”. Ja samalla he kuitenkin katsovat ihmeissään sellaisia ihmisiä, jotka ovat sallineet itselleen esimerkiksi rahaa, saavutuksia tai mainetta ”reilusti yli oman tarpeensa”, ja pitävät tällaisia henkilöitä joko paljon lahjakkaampina  – tai pelkästään onnekkaina, ”oikeiden tähtien alla syntyneinä”.

Sillä esimerkiksi uskontojen moraaliopetukset vaatimattomuuden ja nöyryyden tärkeydestä eivät noihin opetuksiin uskovista tunnu lainkaan olevan suhteessa siihen onnellisuuteen, jota erilaiset ihmisyksilöt maan päällä kokevat. Ja tätä epäloogisuutta onkin sitten uskonnollinen papisto alkanut selittää siten, että ”palkinto odottaa taivaassa”. Mikä on tietysti siinä mielessä totta, että poistuessamme fyysiseltä tasolta tunnetaajuutemme kohoaa välittömästi korkeamman minämme taajuudelle, ja koemme ja elämme todeksi kaiken sen, mitä olemme koskaan toivoneet. Mutta tällaiseen opetukseen uskominen aiheuttaa samalla valtavasti turhaa kärsimystä siksi, että tällaisen uskonnollisen opetuksen omaksuneet eivät tajua itse olevansa se ”jumala”, joka joko sallii itselleen ilon ja nautinnollisen elämän, tai ei salli sitä. Tässä mielessä monet uskonnot levittävätkin eräänlaista sadomasokistista ajattelua, joka tekee uskovista ihmisistä ”fiktiivisen jumalan sätkynukkeja”. Mutta toisaalta tuon opin ovat luoneet ihmiset, jotka eivät itse ole ymmärtäneet universumin lakia, eli ovat opetuksia luodessaan olleet itse matalassa tunnetaajuudessa, siis erossa korkeammasta tietoisuudesta. Heidän tarkoituksensa on siis ollut hyvä, vaikka tulkinta onkin ollut väärä ja vahingollinen.

Esimerkiksi profeetta Jeesuksen oppi on tulkintojen tasolla vääristynyt, vaikka alkuperäinen oppi ihmisestä oman elämänsä ehdottomana ja rajattomana luojana on edelleen löydettävissä Raamatustakin (esim. psalmi 82:6. Näitä asioita on tässä blogissa käsitelty esimerkiksi maaliskuussa 2018).

Mutta miten siis käytännössä voimme ”vaihtaa kanavaa” vastaanottaaksemme manifestaatiot, jos emme itse tunnetasolla usko toiveemme voivan toteutua, koska se ei ole tähänkään saakka toteutunut? Eli miten saamme katseemme nostettua maasta, ja kohdistettua sen horisonttiin? Sillä emme voi koskaan ”uskotella itseämme uskomaan” sellaiseen, mihin emme todellisuudessa usko. Eikä universumi noteeraa koskaan pelkästään sanojamme, vaan reagoi aina vain kulloiseenkin  värähtelytaajuuteemme, eli tunteisiimme.

Arvostamallla elämämme muita asioita ja meditoimalla voimme saada tunnetasomme kohoamaan. Korkea tunnetila siis vaikuttaa aina kaikilla eämänalueillamme myönteisesti, riippumatta siis korkean tunnetilan varsinaisesta aiheuttajasta.

Mutta voimme myös ”johtaa” johonkin tiettyyn asiaan liittyviä uskomuksiamme vaihe vaiheelta epäuskon taajuudelta uskomisen taajuudelle. Eli rakennamme ikään kuin ”sillan” epäuskon ja toivottomuuden tunteesta toiveikkuuden kautta aitoon uskoon ja tietoon. Ja kun tiedämme että joku asia on totta, niin se ON totta!

Esimerkki: Kirjoita paperin alalaitaan lauseita, jotka kuvastavat tämänhetkisiä tunteitasi koskien mahdollisuuttasi löytää unelmiesi puoliso, eli lauseita, jotka resonoivat tällä hetkellä tuntemiesi uskomusten kanssa. Ja kirjoita sitten paperin ylälaitaan toiveesi. Eli alalaitaan kirjoitat vaikkapa näin: Olen ollut yksin niin pitkään, että en usko koskaan löytäväni itselleni puolisoa. Kaikki tähän saakka kokemani ihmissuhteet ovat päättyneet epäonnistumiseen. Olen kärsinyt aivan liikaa ihmissuhteideni takia, ja pelkään siksi jo etukäteen myös mahdollisia tulevia kärsimyksiä. Minussa täytyy olla jotakin vikaa, koska kaikki ihmissuhteeni aina epäonnistuvat. Olen kateellinen ystävilleni, jotka näyttävät elävän onnellisissa parisuhteissa. Olen vihainen ja katkera, koska minua varten ei näytä olevan olemassa ketään, joka tuntisi rakkautta ja ihailua minua kohtaan.

Sivun ylälaitaan kirjoita päämääräsi, eli asia, johon haluaisit uskoa: Universumi toteuttaa kaikki toiveemme, eli minua varten on jo olemassa jossakin ihminen, joka on juuri sellainen, kuin jollaista olen aina toivonut puolisokseni.

Ja sitten alat johtamaan eli siltaamaan uskomuksiasi vähitellen. Eli paperin keskiosaan kirjoitat sellaisia asioita, joihin jo tunnetasolla uskot: Olen kokenut useita kertoja elämässäni, kuinka toiveet toteutuvat, eli toive, joka ei vielä eilen ollut toteutunut, toteutuikin seuraavana päivänä (muistele tällaisia tilanteita, ja niihin liittyviä tunteitasi  yksityiskohtaisesti). Ystäväni oli vielä puoli vuotta sitten yksin, eikä hän ollut tavannutkaan tulevaa kumppaniaan, ja ensi kesänä hän on jo menossa naimisiin. Olen monissa muissakin asioissa elämässäni onnistunut, eli ainakin teoriassa voisin löytää itselleni myös puolison, jonka seurassa koen onnellisuutta. Aiemmat parisuhteeni ovat opettaneet minulle monia tärkeitä asioita omasta itsestäni, ja koska kaikki negatiiviset kokemukset luovat positiivista, niin suhteeni tulevaan puolisooni tulee varmaankin olemaan parempi, kuin aiemmat suhteeni. Ja tämä siis johtuu siitä, että olen nyt ymmärtänyt, että rakkauden tunne lähtee minusta itsestäni, ja jos tunnen itse rakkautta, niin voin vastaanottaa myös vastarakkautta. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, ja miljardit ovat myös ihmeellisellä tavalla löytäneet itselleen puolison, vaikka kaikki hekin ovat kuitenkin syntyneet maapallolle yksin. Eli olisi täysin epätodennäköistä, että juuri minä olisin poikkeustapaus, jolle ei noiden miljardien ihmisten joukosta löytyisi ketään sopivaa.  Jne.

Huomaat näitä lauseita kirjoittaessasi, kuinka tunnetilasi pikkuhiljaa kohoaa, ja havaitset jo uskovasi puolison löytymisen mahdollisuuteen. Ja koska tunnetilasi kohoaa, niin et itse asiassa ole edes koko asiasta enää niin kauhean huolissasi, vaan innostut korkean tunnetilasi ansiosta aivan muista asioista, ja sinulla on hyvä olla. Ja korkea tunnetilasi saa aikaan sen, että vedät puoleesi kuin ketjureaktiona lisää korkealla värähteleviä asioita, ihmisiä ja kokemuksia.

Ja juuri, kun kaikkein vähiten  osaat odottaa, eli aiemmin kokemasi epäuskon tunne ei ole aktiivinen, niin unelmiesi puoliso seisookin yhtäkkiä edessäsi.

Jos siis toivot ja haluat jotakin, ihan mitä tahansa, niin pyri aina ensin sallimaan itsellesi korkea tunnetila, sillä positiivisten tunteiden vallassa olet aina VARMASTI kulkemassa kohti toivettasi, etkä siis toiveestasi poispäin.

Valitse siis aina ilon polku. Ihaile auringonnousua, silitä kissaa, naura vitsille, nauti herkullisesta suupalasta, arvosta oman kehosi jokaista solua. Tunne mittaamaton arvosi. Ja muista, että luot todellisuuttasi uudeksi JOKA HETKI. Kaikki on mahdollista, aina.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *