Kun lakkaat haluamasta ja tarvitsemasta, eli päästät irti toiveestasi, niin toiveesi toteutuu

Kaikki tietoiset luojat kokevat ajoittain, että he ovat kuin ”jumissa” toiveensa suhteen. Eli sinullekin saattaa olla tuttu seuraavanlainen tilanne:  Olet harjoitellut tietoista mielenhallintaa, meditoit aamuisin, ja kirjoitat ylös asioita, joita arvostat, olet pääosin korkeassa tunnetilassa, et anna muiden ihmisten laskea omaa tunnetilaasi kuin satunnaisesti, ja tunnetilasi laskun jälkeenkin pystyt jo tietoisesti keskittämään ajatuksesi positiiviseen, jolloin ”palaudut” nopeasti, eli et tuomitse itseäsi negatiivisista tunteistasi, ja ymmärrät niiden ”toivetta jalostavan merkityksen”, jolloin tunnetilasi jälleen kohoaa – mutta SUURI toiveesi ei ole kaikesta huolimatta vieläkään  toteutunut.

Voit kuitenkin onnitella itseäsi, sillä se, että olet pääosin korkeassa tunnetilassa, saa juuri aikaan tuon ”jumissaolemisen tunteen”. Eli paradoksaalisti juuri hyvä olosi saa aikaan illuusion siitä, kuin et etenisi LAINKAAN.

Ja mistä tämä pysähtyneisyyden harha sitten johtuu?

Kyse on tunnetilojen välisistä suhteista, eli negatiivisen tunteen ja positiivisen tunteen välisestä kontrastista. Jos tunnet hyvin voimakasta vihaa, niin vihaa tuntiessasi esität universumille samalla myös hyvin voimakkaan toiveen, ja kun sitten vihasi aikaansaama negatiivinen tapahtumaketju tulee päätökseen, esimerkiksi ”raivokohtauksen mentyä ohi”, tai ”kyynelten tyrehdyttyä”, niin tunnet hyvin voimakkaan positiivisen tunteen SUHTEESSA negatiivisiin tunteisiisi. Eli sinusta siis TUNTUU, kuin olisit saavuttanut jotakin todella merkittävää, koska helpotuksen tunteesi on niin voimakas.

Mutta kyse ”vihan muuttumisessa rakkaudeksi”, ja ”epätoivon muuttumisessa euforiaksi”, on kuitenkin siis vain tunnetilojen välisestä taajuuserosta. Ja tämä voimakas helpotuksen kokemus on syy siihen, että niin monet ihmiset ”rakastavat draamaa”. He siis haluavat kokea dramaattisiakin negatiivisia kokemuksia siksi, että he haluavat kokea tuon voimakkaan, vapauttavan tunteen, tunnetaajuuden jälleen kohotessa.

Ja suurin osa ihmiskunnasta on juuri tästä syystä aina uskonut, että voimakas kärsimys on elämässä välttämätöntä, jotta toiveemme voivat toteutua, koska toiveemme siis TUNTUVAT TOTEUTUVAN usein dramaattisten kokemusten kautta. Ja tästä siis on syntynyt väärä uskomus siitä, että elämä olisi jonkinlainen koulu, jossa juuri eniten kärsivät menestyvät.

Mutta tämä on siis pelkkä tunnetilojen luoma harha. Havaitsemme vain suuret tunnetaajuuksien vaihtelut selvemmin, kuin pienemmät. Eli meidän ei tarvitse kokea kärsimystä toteuttaaksemme toiveitamme. Meidän ei tarvitse olla epätoivoisia, kokeaksemme toiveikkuutta. Meidän ei tarvitse jatkaa loputtomasti kysymistä, saadaksemme joskus ikään kuin ”vahingossa” vastauksia, kun hetkeksi väsymme kysymään ja pyytämään.

Tunnet siis paljon suurempaa, ja ”voimakkaammalta tuntuvaa”, MOTIVAATIOTA negatiivisissa tunnetiloissa, kun taas  korkeassa tunnetilassa tunnet inspiraatioita, jotka ovat korkeamman minäsi ohjausta. Ja tästä syystä tunnet ikään kuin edistyväsi enemmän negatiivisissa tunnetiloissa, kuin positiivisissa, vaikka asia on juuri päin vastoin.

Eli kuvittele tuota alussa kuvattua tilannetta, että olet tietoisesti useimmiten korkealla tunnetaajuudella, mutta koet kuitenkin joskus turhautumista, koska kaikki toiveesi eivät ole vieläkään toteutuneet, ja etenkään ne sinulle itsellesi kaikkein TÄRKEIMMÄT toiveet. Koet siis pääosin onnellisuutta ja harmoniaa, mutta sinulla on silti joitakin ”suuria unelmia”, jotka ”loistavat  edelleen poissaolollaan”.

Ainoa syy noiden unelmien toteutumattomuuteen on se, että koet ne edelleen ”suurina”. Ja koska koet turhautumista, et enää katkeruutta ja epätoivoa, niin sinusta vain tuntuu siltä, että olet hyvin kaukana unelmistasi. Eli että ”se mikä ei ole vieläkään tapahtunut, ei voi koskaan tapahtuakaan, koska olen odottanut jo niin kauan”. Kuvittelet siis, että aika, joka on jo kulunut unelmasi odottamiseen, ja aika, joka tulee kulumaan manifestaation toteutumiseen, ovat yhtä pitkiä. Mutta tämä on siis pelkkä negatiivinen uskomus: Et itse usko mahdottomalta tuntuvan mahdollistumiseen.

Todellisuudessa olet turhautumisen tunnetilassasi niin lähellä noita unelmia, että et koe enää voimakkaita negatiivisia tunteita, ja tästä siis syntyy illuusio siitä, että unelmasi olisi ”kaukana”.

Sillä jos turhautumisen tunnetilassasi keskitytkin ihan muihin aioihin, päästät irti HALUAMISESTA,  ja iloitset nykyhetkestäsi, niin olet pian jo  toiveikkuuden tunnetaajuudella, ja kuin huomaamattasi koet jotakin sellaista, joka saa sinut kohoamaan uskomisen taajuudelle, ja kun alat uskoa unelmaasi, niin seuraava pieni askel johdattaa sinut TIEDON korkeimpaan taajuuteen, ja silloin unelmasi on totta. Eli manifestaatio on lopulta mahdollinen siksi, että et itse ole sen esteenä, eli koska päästit toiveestasi irti, niin et siis  ”usko toiveesi olemattomuuteen”, jolloin se ”tulee olevaksi”.

Paikalleen jämähtämisen tunne, eli tila, jossa olet jo valmis luopumaan toiveestasi, on siis se hetki, jolloin manifestaatio mahdollistuu. Esimerkiksi useimmat naiset, jotka ovat kokeneet synnytyksen, tunnistavat tämän ”toivottomuuden” tunnetilan , jonka he ovat kokeneet hetkellä juuri ENNEN, kuin lapsi vihdoin syntyy. Samanlaisen tunteen kokevat sellaiset ihmiset, jotka haluaisivat kuolla fyysisesti, mutta vastustavat kuolemaa, tarrautumalla elämään. Kun he vihdoin ”päästävät irti elämästä”, niin fyysinen kuolema, ja sen myötä koettu vapautuminen ja euforia, mahdollistuu.

Jos siis olet juuri nyt toiveikkuuden taajuudella, vaikka joku unelmasi ei olekaan vielä manifestoitunut, niin keskity vain ja ainoastaan havainnoimaan omia positiivisia  tunteitasi, ja pyri katsomaan elämäsi arvokkaita asioita korkeamman minäsi silmin, eli älä ajattele mitään ongelmia, tai toteutumattomia toiveita.

Sillä haluat lopulta kokea elämässäsi  vain iloa, innostusta, intohimoa ja  rakkautta, eli yhteyden omaan, korkeampaan minääsi. Ja kokemukset, joiden TAKIA koet noita positiivisia tunteita, ovat lopulta toisarvoisia. Ja tietoisena luojana havaitset, että luomistyösi tulokset, eli manifestaatiot, eivät tunnukaan enää  yhtä tärkeiltä, mitä ”valaistuneempi” olet, eli mitä enemmän olet laajentunut, ja mitä korkeampi on yleinen värähtelytaajuutesi.

Tästä syystä esimerkiksi rahattomuudesta ja veloista kärsivän ihmisen uskomus siitä, että suuri summa rahaa tekisi hänet ”suunnattoman onnelliseksi” on pelkkä harha. Toisaalta  raha ei myöskään tuota onnettomuutta sellaiselle, joka arvostaa rahaa, ja sen suomaa vapautta. Mutta se ilo, jota elämässämme koemme, johtuu aina vain ”seuraavan loogisen askeleen” toteutumisesta, ei siis koskaan valtavista, nopeista harppauksista,jotka johdattaisivat meidät  ”lopulliseen iloon ja tyytyväisyyteen”. Sillä emme koskaan lakkaa toivomasta, emme koskaan lakkaa kulkemasta eteen päin. Elämänilo syntyy siis aina vain matkalla olemisesta, ei koskaan perillepääsystä.

Nautimme herkullisesta ruuastakin maistaessamme kielellämme sen herkullisuuden –  emme siis nauti siitä, että saamme aterian päätökseen mahdollisimman nopeasti.

Sellaiset ihmiset, jotka ovat hyvin äkillisesti sallineet itselleen esimerkiksi suuren summan rahaa, kuin vahingossa, olemalla syystä tai toisesta hyvin korkeassa tunnetilassa, niin he myös usein menettävät nuo rahat hyvin nopeasti, koska eivät usko ansainneensa niitä. Ja vastaavasti sellainen ihminen, jolla on ollut paljon varallisuutta, mutta hän on menettänyt lähes kaiken, koska on alkanut pelätä köyhtymistä, ja uskoa menettämiseen, niin hän voi saada kaiken omaisuutensa korkojen kera hyvin nopeasti takaisin, koska hän oli jo luonut kaiken tuon varallisuuden, ja menettäessään omaisuuttaan hän siis loi negatiivisilla tunteillaan sitä vielä valtavasti lisää, korkeamman minänsä taajuuteen.

Samalla tavalla nopeasti ja rajusti tapahtuva laihtuminen johtaa usein nopeaan lihomiseen, eli ”jojoiluun”, koska laihduttajan ”mieli ei pysy laihtumisen tahdissa”, vaan hänen oma kehokuvansa, eli uskomus omasta kehollisesta itsestään, on rajun laihtumisen jälkeenkin edelleen ”lihava”.

Lakkaa siis haluamasta ja tarvitsemasta, päästä irti toiveestasi, nauti ja iloitse nykyhetkestä – ja salli unelmasi!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *