Kun päästät irti negatiivisesta ajatuksesta, niin sallit positiivisen manifestaation, jonka negatiivinen ajatuksesi loi

”Pimeintä on aina ennen aamunkoittoa”, ”ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”, ”aurinko paistaa aina sateen jälkeen”, ”valoa ei ole ilman varjoa”.

Mitä voimakkaampi on kysymyksesi, mitä suurempi ongelmasi, mitä syvempi on tuskasi – niin sitä suurenmoisempi on myös vastaus, ratkaisu ja ilo, jonka ongelmasi on synnyttänyt.

Kärsimys on vain sitä, että et  salli itsellesi tuota itse luomaasi ratkaisua, eli jäät tuijottamaan negatiivisia asioita, vaikka voisit yhtä hyvin, ja aivan milloin tahansa, nostaa katseesi maasta, ja nähdä ratkaisut.

Tästä syystä huolettomat, positiivisesti ajattelevat, suurpiirteiset, myötätuntoiset ja huumorintajuiset ihmiset, tuntuvat aina olevan onnellisempia – ja myös onnistuvan tavoitteissaan helpommin – kuin kovasti menestykseen pyrkivät, kilpailunhaluiset, ja muiden ihmisten menestyksestä kateutta tuntevat.

Silti myös negatiivisessa tunnetilassa usein oleva, kovasti ponnisteleva ihminen, joka ei iloitse muiden ihmisten saavutuksista, voi kyllä onnistua ja menestyä elämässään. Mutta hänen onnentunteensa on kovan yrittämisen aikansaamien negatiivisten tunteiden takia aina himmeämpi, mikä saa hänet yrittämään vielä kovemmin, koska me ihmiset emme lopulta koskaan tavoittele mitään muuta elämässämme, kuin onnellisuuden tunnetta. Ja koska hänen negatiivinen tunnetilansa jättää hänet aina hieman turhautuneeksi, eli hän ei koskaan tunne puhdasta iloa ja onnea saavutuksistaan, olivat ne kuinka upeita tahansa, niin  hän vetää matalassa tunnetilassaan puoleensa myös itsensä kanssa samalla taajuudella olevia, turhautuneita ja negatiivisia ihmisiä, jotka hekin ovat samalla tavalla kriittisiä, kateellisia ja turhautuneita.  Ja tästä syntyy ”negatiivinen kilpailutilanne” noiden turhautuneiden ihmisten välille. Eikä  suurenmoinenkaan menestys lopulta  tee ketään tuosssa negatiivisessa tunnetaajuustodellisuudessa olevaa ihmistä AIDOSTI onnelliseksi.

Ja samaan aikaan näennäisesti vähemmän menestyneet, kenties vähemmän ”päämärätietoiset” ihmiset, unelmoivat samanlaisista saavutuksista, kuin millaisia nuo mainetta ja kunniaa saavuttaneet ihmiset ovat luoneet – mutta kuitenkaan kokematta niitä negatiivisia tunteita, joita nuo heidän matalissa tunnetilossa yrittäneet  ja menestyneet esikuvansa ovat kokeneet.

Ja tästä syntyy harha, että esimerkiksi taloudellinen menestys, maine ja kunnia tekee ihmisen aina onnelliseksi. Mikäli menestys on kuitenkin siis saavutettu negatiivisessa tunnetilassa, yrittämällä ja kilpailemalla, muita ihmisiä ja heidän menestystään väheksymällä, niin suurenmoisinkaan saavutus ei tee menestyjää onnelliseksi, eli auta häntä saavuttamaan TODELLISTA tavoitettaan. Tai jos  menestyjä ei ole itse kokenut ansaitsevansa omaa menestystään, eli on omasta mielestään saanut vaikkapa rahaa ja mainetta liian helposti. Eli todellisuudessa tällainen menestyjä ei olekaan menestynyt, sillä todellista menestystä on aina vain onnellisuuden kokeminen.

Ja käänteisesti: Menestys ja vauraus ei tee ketään myöskään onnettomaksi. Se, joka arvostaa itseään, menestystään, ja myös muiden ihmisten menestystä, kokee aina myös onnellisuutta. Sillä arvostus on korkean taajuuden tunnetila.

Universumi ja oma korkeampi minämme ei  siis koskaan ole myöskään moraalinvartija, joka rajoittaisi esimerkiksi taloudellista menestystämme, estäisi meitä äkkirikastumasta, tai millään  muullakaan tavalla pyrkisi minimoimaan toiveidemme manifestaatioita. Vain me itse asetamme rajat omille manifestaatioillemme, vain me itse voimme rangaista itseämme luomalla puutetta, väheksymällä ja tuomitsemalla (itseämme tai MUITA, me emme ole erillisiä!),  eli tuntemalla negatiivisia tunteita, jolloin manifestoimme  ankaruutta ja rajallisuuden tunnetta elämäämme.

Jos siis haluat pyrkiä elämässä tavoitteisiisi, ja kokea samalla tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, niin muista aina, että matala tunnetila, jonka koet juuri nyt, on aina jo menneisyyttä. Älä siis koskaan jää kiinni matalaan tunnetilaasi, vaan arvosta sitä, ja päästä siitä irti, sillä se on luonut toiveen, jota todella tavoittelet. Eli kun tavalla tai toisella tavoitat korkean tunnetilan, niin negatiivinen tunteesi ja sen aiheuttama asia ei enää saa voimaa, ja tällöin negatiivinen asia korvautuu positiivisella. Varjon tilalle tulee valo.

Korkeampi minäsi on aina ja ikuisesti selkeyden tilassa, korkeassa tietoisuustilassa, ja juuri siksi koet negatiivisia tunteita, kun et ole harmoniassa korkean minäsi taajuuden kanssa.

Uskonnollinen ohje ”olkaa lasten kaltaisia” tarkoittaa siis sitä, että jos pienten lasten tavoin emme yritä itse HALLITA elämäämme, elämme ikään kuin puolittain mielikuvitusmaailmassa, haavemaailmassa, jalat hieman irti maasta – eli kykenemme olosuhteista riippumattomaan huolettomuuteen – niin me myös manifestoimme samanlaista huolettomuutta ja iloa, ja tyydytystä ja iloa tuottavia asioita elämäämme,  konkreettisesti.

Sillä luomisvoimamme on täysin rajaton. Kaikki, minkä pystymme kuvittelemaan, ja mihin itse kykenemme uskomaan, toteutuu.