Kyky tuntea olosuhteista riippumatonta iloa ja rakkautta mahdollistaa kaiken, mitä toivot

Toivotko kykeneväsi manifestoimaan ihan konkreettisesti toiveitasi? Oletko jo hieman turhautunut, koska olet jo jonkin aikaa pyrkinyt tietoisesti kokemaan onnellisuutta, arvostamaan elämää, olosi on jo selvästi parantunut – mutta se SUURI toiveesi ei ole vieläkään toteutunut? Olet ikään kuin joutunut ”uhraamaan” tutun ja turvallisen pahan olosi onnellisuuden alttarille – mikä tosin ei ole tarkemmin ajatellen ollenkaan huono asia, vai mitä? Olet manifestoinut siis onnellisuutta elämääsi, SIITÄ HUOLIMATTA, että se suuri haaveesi on edellen toteutumatta.

Mielenkiintoista, eikö totta? Tästä pitäisi siis loogisesti seurata, että koska tunnetaajuutesi on jo kroonisesti kohonnut, niin myös  toiveesi toteutuminen on hyvin lähellä. Toiveidesi virta on jo niin voimakas, että se suorastaan mylvii.Ja koska virta on voimakas, niin se saattaa myös entistä helpommin singota sinut veneestäsi, jos yritätkin jossain kohtaa kääntyä vastavirtaan, eli tunnetaajuutesi laskee. Tarvitset siis hieman lisää navigointiapua.

Ensinnäkin: Muistuta itseäsi säännöllisesti siitä, että kaikki on värähtelyä, toiveesi ovat värähtelyä, ajatuksesi ja tunteesi ovat värähtelyä – ja että myös fyysinen olemuksesi kaikkine soluineen on värähtelyä. Ja että kaikella värähtelyllä on tietty taajuus. Jos sinulta siis omasta mielestäsi ”puuttuu” jotakin, niin kyse on vain siitä, että tuo asia, joka puuttuu, värähtelee korkeammalla taajuuella, kuin sinun  olemuksesi juuri nyt. Korkeassa taajuudessa olevalla, laajentuneella minälläsi – eli omalla korkeammalla minälläsi – tuo puuttuva asia jo on. Korkeampi minäsi elää siis jo ”paratiisissa”, jonka sinä olet toiveillasi luonut.

Eli korkeampi minäsi on se koko ajan laajentuva olemuspuolesi,  miksi sinä olet itse itsesi toiveillasi luonut. Eli jos asia halutaan ilmaista perinteisin uskonnollisin termein, niin ”jumala” laajenee kaikkien meidän olevaisten toiveiden vaikutuksesta joka hetki. ”Jumala” ei siis luo, vaan me maan päällä elävät luomme ”jumalaa”. Termi ”jumala” on kuitenkin niin voimakkasti erilaisten uskonnollisten, ja usein matalassa tunnetaajuudessa syntyneiden  tulkintojen takia värittynyt, että on parempi puhua ”jumalan” sijasta korkeammasta tietoisuudesta, jonka osa oma korkeampi minämmekin siis on.

Kun siis olet toivonut jotakin, niin sinun tehtäväsi ei ole ”yrittää” saavuttaa toivettasi, vaan sallia itsellesi korkea tunnetaajuus, olosuhteista riippumaton hyvänolontunne. Voit kyllä käyttää  tunnetaajuuden kohottamiseen myös jo luomiasi olosuhteita, ja tämä tapahtuu arvostamisen kautta. Tärkeintä on,että arvostuksen tunteesi on aito. Esimerkiksi katkeruuden sävyttämä arvostaminen – ”onhan minulla sentään vähän ruokaa kaapissa, vaikka kaikki muut asiat ovatkin pielessä” – ei saa tunnetaajuuttasi kohoamaan. Vaan sinun tulee olla rehellinen itsellesi, ja ajatella vain sellaisia asioita, joita arvostat aidosti.

Meditaatio, eli ajatusmelun vaientaminen kohottaa tunnetaajuuttasi automaattisesti, koska jos negatiiviset ajatuksemme eivät laske tunnetaajuuttamme, niin taajuutemme on luonnostaan korkea. Ja tämä johtuu siitä, että olemme perusolemukseltamme korkealla värähteleviä henkiolentoja.

Korkea tunnetilasi värähtelee siis korkealla taajuudella. Ja tämä korkea värähtelytaajuus mahdollistaa sen, että samalla korkealla taajuudella oleva AJATUS, eli idea, aina ensin manifestoituu. Tällainen korkean tunnetajuuden ajatusmanifestaatio on siis inspiraatio. Eli kun saat ”loistavan idean”, niin olet manifestoinut ajatuksen korkeammalta minältäsi. Ja tämä idea on siis korkeamman minäsi johdatusta polulla, joka vie kohti toiveitasi.

On hyvin tärkeää oppia tietoisesti ylläpitämään korkeaa tunnetilaa, vaikka mitään ”tuloksia” ei olisi näennäisesti vielä syntynytkään, eli arvostamaan myös korkeaa tunnetilaa itsessään manifestaationa, osoituksena siitä, että suuntasi on oikea. Sillä jos tunnet hyvää oloa, ja tulet kärsimättömäksi, eli alatkin vaatia konkreettisia PERUSTEITA hyvään oloosi –  menet ikään kuin asioiden edelle, malttamatta antaa toiveesi siemenen orastaa – niin estät tällä kärsimättömyydelläsi jo alkaneen inspiraatioiden virtauksen luoksesi.

Ns. selittämätöntä hyvää oloa, eli korkealla värähtelevää tunnetaajuutta, tulee siis opetella vaalimaan, ”lypsämään”, tarttua juuri nyt koetusta onnenhetkestä kiinni. Sillä elämämme on joka tapauksessa ikuisesti jatkuva matka, jatkuva prosessi, ja niinsanottu onni ei ole koskaan MITÄÄN muuta, kuin noita yksittäisiä onnellisuuden hetkiä. Ja jos sinua masentaa tämä tosiasia (eli että onnea ei voi säilöä, vaan voimme myös kadottaa sen milloin tahansa), niin tunnetaajuutesi on matala. Mutta jos iloitset  ajatuksesta, että elämäsi on matka ”ilosta iloon”, niin voit olla varma, että tunnetaajuutesi on juuri sillä hetkellä korkea – ja siksi myös tulevat hetkesi iloisia.

Eli jos haluat konkreettisesti manifestoida jo luomiasi toiveita korkeaan taajuuden aarrekammiosta, niin sinun tulee opetella nauttimaan olosuhteista riippumattomasta onnellisuudentunteesta, eli arvostamaan elämää itsessään. Hyväksyä se, että olet itse värähtelyä, ja että kaikki toiveesi ovat värähtelyä. Luottaa aina omiin tunnetiloihisi, ja niiden sinulle joka hetki tarjoamaan ohjaukseen, eli että korkeat tunnetilat – ilo ja rakkaus – ovat aina merkki siitä, että olet niitä tuntiessasi kulkemassa kohti toiveitasi. Ja että vaikka tunnet ajoittain negatiivisiakin tunteita, niin kaikki järjestyy elämässä silti aina. Etkä ole koskaan yksin, vaan aina korkeamman minäsi, ”oman pyhän täydellisyytesi” suunnattoman rakkauden kohteena.

Jos opit suhtautumaan myös näennäisiin vastoinkäymisiin lahjoina, eli  arvostamaan aivan kaikkea, mitä sinulle tapahtuu, niin olet todellinen mestari Luojana, sillä et jää koskaan ”tuleen makaamaan”, vaan pääset nopeasti eroon negatiivisista tunteistasi.

Usein juuri ”vastoinkäymisten vyöry” onkin merkki siitä, että jokin suuri toiveesi on lähellä toteutumistaan. Eli sanonta ”pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa” pitää paikkansa. Ja tämä johtuu siitä, että vanhaa on aina raivattava pois uuden tieltä, eli vanhan täytyy kuolla, jotta uusi voi versoa. Ja juuri nuo vastoinkäymisinä pitämäsi tapahtumat ovatkin ikään kuin avain, joka avaa ”viimeisen portin” lukon. Eli joskus kuin maanjäristyksiltä tuntuvat negatiiviset kokemukset selkeyttävät, tarkentavat, hiovat ja jalostavat unelmaasi, jota olet parhaillaan saavuttamassa. Eli suhtautumalla näihin karikkoihin positiivisesti, ja ymmärtämällä niiden tärkeän tehtävän osana luomisprosessia, voit todellakin luoda aivan mitä tahansa, mistä unelmoit.

Ja juuri tästä hiomisesta ja ”loppuunsaattamisprosessista” johtuu se, että kun vihdoin saavutat ns. suuren unelmasi, niin se ei tunnukaan enää lainkaan suurelta, vaan kuin seuraavalta loogiselta askeleelta. Eli olet itse tullut ”valmiiksi” vastaanottamaan unelman, joka on ollut ideatasolla  valmis jo idean syntymisestä lähtien, mutta ikään kuin viimeistelemätön. Ja koska sinä olet täysin kaikkivoipa Luoja, niin sinun kokemasi ei-toivotut kokemukset ovat sen siis lopulta viimeistelleet, täsmälleen sinun toiveudesi mukaiseksi mestariteokseksi.

Jos sitävastoin olet kärsimätön, ja alat taistella noissa karikoissa, eli olet negatiivisessa tunnetilassa, niin tähän saakka hyvin ja joutuisasti edennyt matkasi kohti toiveitasi hidastuu. Näin käy usein esimerkiksi avioerotilanteissa: Hyväksymällä edessä oleva ero, ja arvostamalla omaa puolisoa, etsimällä hänestä tietoisesti arvokkaita piirteitä ja hyviä ominaisuuksia, arvostamalla aivan kaikkea yhdessä kokemaanne, voi erostasi tulla parhaimmillaan jopa hyvin iloinen kokemus. Arvostamalla kaikkea kokemaasi et siis joudu ”repimään itseäsi eroon” entisestä, vaan ainoastaan ”astut uuteen ja parempaan”. Ja monesti käy myös niin, että jos erotilanteessa arvostat puolisoasi, niin korkea tunnetaajuutesi mahdollistaa myös puolisosi tunnetaajuuden kohoamisen – korkea taajuus dominoi aina universumissa – eikä eroa tapahdukaan, vaan osapuolet ”löytävät toisensa uudelleen korkeampien minuuksiensa taajuudella”. Tällaisessa tilanteessa molemmat osapuolet katsovat toinen toisiaan korkeamman minänsä silmin. Eli tapahtuu täsmälleen sama ilmiö, kuin sillä hetkellä, kun nämä samat ihmiset rakastuivat aikanaan toisiinsa!

Arvosta siis jokaista kokemaasi positiivista tunnetta manifestaationa – sitä kaikkein pienintäkin – sillä ilon tunteesi on aina portti seuraavaan iloiseen  kokemukseen, ja uuteen ilon tunteeseen, loputtomasti.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *