Lapset ja eläimet seuraavat aina korkeamman minänsä ohjausta, ellet sinä estä heitä tekemästä niin

Miksi pienten lasten ruoka-allergiat ja ylipaino on lisääntynyt? Miksi lemmikkieläimet sairastavat yhä enemmän, vaikka eläinlääketiede kehittyy?  Tämä kaikki johtuu siitä, että nuo harmoniaan vaistomaisesti pyrkivät olennot eivät saa tilaisuuta löytää helpointa polkua harmoniaan itse, vaan  heidän OIREISTAAN tehdään ongelma, jolloin oireet pahenevat. Sairauden oire on siis aina kysymys, ja kysymyksellä ja vastauksella on täysin erilainen värähtelytaajuus.

Eli se, joka tekee noista oireista ongelman, on siis itse negatiivisessa tunnetilassa, eikä voi siksi nähdä, eikä sallia ratkaisua.

Kaikki oireet, ja kaikki sairaudet, johtuvat  epätasapainosta, eli negatiivisista tunnetiloista.

Pienet lapset ja eläimet reagoivat aina heitä hoitavien, ja heitä auttamaan pyrkivien ihmisten tunnetaajuuksiin. Verbaalinen viestintä eli sanat ovat vaistomaiseen reagointiin verrattuna täysin epäolennaisia. Kun yritämme auttaa lasta tai eläintä negatiivisesta tunnetilasta käsin, eli olemalla huolissamme, niin autettavamme reagoivatkin negatiiviseen tunnetilaamme, ja heidän oireensa pahenevat. Hyvää tarkoittava huolehtiminen, eli empatia, värähteee paljon matalammalla taajuudella, kuin ratkaisun sallimisen taajuus, eli puhdas myötätunto. Jokainen sairauden oire luo korkean tietoisuuden tasoon välittömästi toiveen terveydestä, ja paraneminen tapahtuu, kun tuo toive otetaan vastaan, korkeassa tunnetilassa.

Esimerkiksi ruoka-aineallergia on todellisuudessa lapsen oman, korkeamman minän ohjausta. Allerginen reaktio siis opastaa lasta pyrkimään kohti  harmoniaa, eli korkeampia tunnetiloja. Oire siis opastaa lasta, eli kertoo epätasapainosta. Tuo ohjaus kuitenkin häiriintyy, jos aikuiset kiinnittävät  huomiota oireeseen, ja ovat siitä huolissaan, eivätkä ymmärrä, että oireen aiheutti epätasapaino, eli negatiivinen tunnetaajuus. Lapsen oma intuitio siis kyllä toimii, mutta kun aikuinen tekee intuitiivisesta viestistä eli oireesta ongelman, niin ongelma kasvaa. Vaikka kysymyksen, eli allergisen reaktion,  alkuperäinen tarkoitus oli tarkentaa vastausta, niin jääminen kysymyksen taajuudelle estääkin vastauksen löytymisen.

Tämä johtuu siitä, että kaikki sellainen, mihin keskitämme negatiivisen huomiomme, lisääntyy aina. Kaikki, mitä vastustat, lisääntyy.

Lapsen tai eläimen allergiasta huolissaan oleminen on siis kuin punaisen liikennevalon vastustamista. Punaisen liikennevalon tarkoitus on ohjata meitä pysähtymään, koska pysähtyminen risteykseen ehkäisee onnettomuuksia. Tarkoitus ei siis ole, että taistelemme  punaisia liikennevaloja vastaan.

Pienet lapset ja eläimet seuraavat siis luonnostaan korkeamman minänsä, eli vaistojensa ohjausta, ellei heitä estetä tekemästä niin. Se ”suojelusenkeli”, jonka on uskottu varjelevan pieniä lapsia (ja  myös humalaisia, heidän ollessaan nousuhumalavaiheessa, eli korkeassa tunnetilassa), on heidän oma, korkeampi minänsä.

Pienet lapset, jotka elävät perheessä, jossa on negatiivisessa tunnetilassa olevia, huolestuneita ja stressaantuneita, masentuneita tai vihaisia aikuisia, pyrkivät vaistomaisesti kohottamaan omaa tunnetilaansa. Heidän intuitionsa siis ohjaa heitä tekemään niin. Ja helpoin polku tunnetilan kohottamiseen on esimerkiksi länsimaisessa kaupunkiympäristössä usein syöminen. Ja tästä syystä pienet lapsetkin kärsivät ns. hyvinvointiyhteiskunnissa usein ylipainosta. Jos lapsen perheenjäsenet kärsivät masennuksesta, ja lapsi reagoi läheistensä masennukseen empaattisesti, masentumalla myös itse, niin lapsi voi pyrkiä kohottamaan tunnetilaansa syömisen lisäksi myös pelaamalla väkivaltaisia tietokonepelejä, sillä viha kohottaa aina masentuneen tunnetilaa. Ja lapset ovat erityisen herkkiä havaitsemaan matalia tunnetiloja, koska he eivät ole vielä turtuneet tuntemaan niitä. Ja siksi masennus on lapselle erityisen tuskallinen tunne. Myös parivuotiaan lapsen uhmakohtaukset kertovat juuri tästä tuskasta. Lapsi tietää ja tuntee vielä vahvasti olevansa korkeampi olento, mutta koska hänen tunnetilansa ajoittain ”ihmisenä” laskee, niin hän kokee voimakasta tuskaa havaitessaan tunnetilansa laskun. Ja myös teini-ikäisen nuoren ”kapina” on reaktio vanhemien negatiiviseen, moralisoivaan ja määräilevään, tai jossain tapauksissa uhrautuvaan ja pelokkaaseen,  käytökseen.

Muista aina, että ns. yleiset totuudet allergioista ja sairauksista eivät koskaan päde yksilöön, ellei tuo yksilö ITSE usko yleiseen totuuteen! Esimerkiksi yleinen uskomus viruksen vaarallisuudesta toteuttaa itse itseään. Ja matalissa tunnetiloissa olevat ihmiset sairastavat siksi, koska heidän tunnetilansa on matala, vaikka he eivät itse edes ennen sairastumistaan tietäisi heidän elimistössään olevasta viruksesta. Negatiivinen tunnetila siis käynnistää sairausprosessin, ja negatiiviset uskomuksemme liittyen sairauksiin vahvistavat ja pahentavat sairautta, aina.

Yleinen lääketieteellinen totuus, ja todennäköisyys sairastumiseen, ovat nekin siis poikkeuksetta aina pelkkiä näköharhoja, uskomusharhoja. Sillä koehenkilöiden omat uskomukset ja tunnetilat vaikuttavat aina olennaisella tavalla myös lääketietellisiin tutkimustuloksiin. Ja tämä johtuu siis siitä, että tutkimuksissa tutkittavilla ihmisillä on omia, negatiivisia tai positiivisia uskomuksia, ja heidän oma tunnetaajuutensa mahdollistaa joko sairastamisen, tai paranemisen. Terveys ja hyvinvointi on siis tunnetason harmoniaa, eli se kertoo resonanssista korkeamman minämme kanssa. Sairaus taas on disharmoniaa, tunne-elämän epätasapainoa.

Synnynnäisesti sairaskin on valinnut itse sairautensa, ja voi silti aina valita helpoimman polun ihmiskehossa, eli korkean tunnetilan ja elämänilon, tai täydellisen  vapautumisen fyysisyydestä, eli kuoleman. Sillä jos ajatellaan ihmiselämää yleisesti, negatiivisine tunteineen, niin jokaista ihmiselämää voidaan pitää ”synnynnisenä sairautena”, epätäydellisyyden kokemuksena, jolla on kuitenkin aina tärkeä tehtävä universumin laajentumisessa: Ei-toivotun luomat toiveet.

Olemme perusolemukseltamme aina kaikkivoipia, eli sopeudumme teoriassa MIHIN tahansa. Se, miksi emme voi juoda myrkkyä sairastumatta, johtuu siitä, että sellaisia ihmisiä on olemassa hyvin vähän, jotka todella uskoisivat selviävänsä hengissä juotuaan myrkkyä. Ja korkeassa tunnetilassa oleva ihminen taas saa korkealta minältään hyvin voimakkaan impulssin välttää myrkyn juomista, jos hänelle yritetään juottaa sitä salaa, eikä hänen tarkoituksensa ole kuolla (jokainen kuolema on aina itsemurha). Ja siitä huolimatta voimme sopeutua myös myrkyn juomiseen, jos todella haluamme tehdä niin, ja uskomme toiveemme toteutumisen mahdollisuuteen. Ns. todellisuutemme on pelkkä uskomus, ei koskaan mitään ”enemmän totta”. Eli myös ”vaarallinen myrkky” on vain ajatus itsestään.

Itämaiseen mielen- ja kehonhallintaperinteeseen on aina kuulunut myös voimakkaiden negatiivisten uskomusten neutraloiminen, ja niiden muuttaminen positiivisiksi. Siksi kerrotaan tarinoita ”suurista mestareista”, jotka ovat kävelleet vedenpinnan päällä, levitoineet, parantaneet sairaita kohdistamalla heihin huomionsa, ja manifestoineet asioita ”tyhjästä”. Myös Jeesus Nasaretilaisesta kerrotut legendat ovat alun perin  itämaisia legendoja, vaikka Jeesus oli itsekin mielen- ja kehonhallinnan, ja meditaation mestari, ja buddhalaisuuden harjoittaja. Raamattuun kirjatut legendat ovat kuitenkin synkretistisiä.

Jos sinulla on lapsia tai lemmikkieläimiä, niin turvaat heidän hyvinvointinsa parhaiten pyrkimällä mahdolisimman usein itse korkeaan tunnetilaan. Eli vältä keskittymistä ongelmiin ja pelkoihin, ja uskomista ”yleisiin negatiivisiin totuuksiin”.  Valitse aina helpoin polku, siis tunnetasolla.

Jos esimerkiksi saat pienen vauvan vanhempana intuitiivisen tiedon siitä, että voit pysyä itse  parhaiten korkeassa tunnetilassa, eli harmoniatilassa silloin, jos saat nukkua hyvät yöunet, niin valitse helpoin polku, ja pyri ohjaamaan jo pientä vauvaa nukkumaan yöllä. Eli pyri meditatiiviseen tilaan nukuttaessasi lasta, esimerkiksi vaunuja heiluttamalla, tai laulamalla. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, jos vauvasi ei aina nuku, ja tunnetilasi on matala. Sinun matala tunnetiasi nimittäin kyllä aiheutti vauvan levottomuuden, mutta huolestumisesi ja itsesyytöksesi vain lisäävät tuota levottomuutta. Valitse silloinkin helpoin polku, eli hyväksy jo käynnissä oleva negatiivinen tapahtumaketju, ja pyri jälleen palauttamaan mielesi harmonia. Korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin. Kun olet itse levollinen, ja pyrit saamaan vauvasi nukkumaan yöllä, nin lopulta hän ”uskaltaa” nukkua koko yön aamuun saakka. Vauvasi on nimittän ”huolissaan” vain sinun negatiivisesta tunnetilastasi! Esimerkiksi vauvoja usein hereillä pitävät vatsavaivat eli koliikki johtuu kyllä vanhempien matalista tunnetiloista, mutta tuomitsemalla itsesi vain pahennat tuota koliikkia.

Sinun ei tarvitse kieltää ja ”komentaa” lapsia tai eläimiä, jos olet itse korkeassa tunnetilassa. Vain vastustuksesi ja turhautumisesi, eli negatiivinen tunnetilasi, saa aikaan tilanteita, jossa sinun pitää pakottaa noita korkeampia olentoja toimimaan tietyllä tavalla. Ollessasi korkeassa tunnetilassa ohjaat heitä intuitiolla, eli vaistomaisesti oikeaan suuntaan,  ja hekin noudattavat intuitiivista ohjaustasi samalla tavalla vaistomaisesti, sanattomasti.

Ns. vapaa kasvatus, jossa vanhemmat alistuvat ja uhrautuvat, ja sallivat lastensa tehdä täysin vapaasti lähes mitä tahansa, ei sekään ole harmoniaan perustuvaa. Sillä tällaisessa tunneilmapiirissä lapset reagoivat negatiivisilla tunnetiloilla ja teoilla juuri SIKSI, että heidän vanhempansakin ovat negativisessa tunnetilassa, eli uhrautuvia ja kärsivällisiä. Lapsia ei siis tarvitse ”kasvattaa”, tai ”jättää kokonaan neuvomatta”,  jos vanhemmat ovat korkeassa tunnetilassa, vaan lapset KASVAVAT tasapainoisiksi, korkean tunnetaajuuden ilmapiirissä.

Lapsistamme ja lemmikeistämme tulee siis juuri sellaisia, kuin millaisia me itse olemme tunnetasolla. Sanat eivät koskaan opeta, vaan ainoastaan tunnetason kokemukset. Lapsesi ja lemmikkieläimesi ovat siis sinun seurassasi juuri sellaisia, kun millainen itse olet, ja millaisia itse uskot heidän olevan.