Lopeta turha yrittäminen – kytke itsesi universumin energiaan ja inspiroidu

Edes hienoin ja kallein sähkölaite ei toimi ilman sähköä. Pidät tätä itsestäänselvyytenä: Ei tietenkään, sehän on sähkölaite.

Vaikka osaisit arvokkaan laitteesi käyttöohjeen ulkoa, ja noudattaisit käyttöohjeen ohjeita pilkuntarkasti, niin jos laitettasi ei ole kytkety voimanlähteeseen – verkkovirtaan, akkuun tai paristoihin – niin hieno laitteesi ei toimi toivomallasi tavalla. Se voi kyllä näyttää hienolta, ja ystäväsi saattavat ihailla laitettasi, mutta mitään muuta hyötyä laitteestasi ei sinulle, tai kenellekään muullekaan ole. Koska käyttövoima puuttuu.

Korkea tunnetilasi, tyytyväisyyden tunne, on tuo virtalähde. Tyytyväisyys ja ilo kaikesta siitä, mitä olet jo luonut.

Voit kyllä kytkeytyä universumin energiaan myös vahingossa – suurin osa ihmiskunnasta tekee juuri niin – eli kun sinulla on ”vahingossa” joskus hyvä olo, niin vetovoiman laki vetää puoleesi lisää positiivisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, jotka saavat aikaan positiivisen tapahtumaketjun, ”flow-tilan”. Ja positiiviset kokemuksesi saavat puolestaan aikaan positiivisia uskomuksia, jotka tasoittavat polkuasi, jolloin uskot itseesi, kykyihisi, ja ns. hyvään onneesi – ja saatat optimismisi vallassa saavuttaa paljon asioita, joita olet toivonut.

Mutta: Niin kauan, kun et tietoisesti tiedosta, mistä ”hyvä” tai ”huono” onnesi,  menestyksesi tai epäonnistumisesi johtuu, niin niin kauan et ole vapaa – eli polkusi ei ole helpoin mahdollinen, vaan polullasi on paljon kärsimystä. Meidän kaikkien ihmisten polulla on opasteita eli ei-toivotun kokemuksia, joiden avulla voimme valita polullemme suunnan (juuri ei-toivotut kokemukset eli vastoinkäymiset takaavat siis meille valinnanvapauden), mutta kärsimys ei ole hyödyllisten opasteiden noudattamista, vaan kärsimys on tarpeetonta, kulkemista päinvastaiseen suuntaan! Et koskaan MENETÄ mitään, vaikka kärsit, olet aina polullasi, ja vaikka kärsimyksesi saisi sinut sairastumaan ja kokisit fyysisen kuoleman, niin synnyt joka tapauksessa uudelleen – mutta miksi kärsiä elämästä, jos voit myös nauttia siitä, eli saavuttaa unelmiasi nopeammin ja helpomin?

Eli vaikka valitsisimme kärsimisen – olemme niin vapaita, että voimme valita myös vankeuden ja kärsimyksen – niin kaikista negatiivisista kokemuksistamme huolimatta oma korkeampi minämme johdattaa meitä silti joka hetki helpointa MAHDOLLISTA polkua pitkin kohti päämääräämme. Eli jos kärsimme, ja kuljemme siis taaksepäin, niin korkeampi minämme pyrkii ohjaamaan meitä sivupolulle, jossa ehkä unohdamme hetkeksi kärsimyksen, kiinnitämme huomiomme johonkin positiiviseen asiaan – ja lähdemme taas kulkemaan kappaleen matkaan oikeaan suuntaan. Korkeampi minämme on siis kuin kompassi, joka johdattaa meitä aina kohti haluamaamme suuntaa, täysin riippumatta siitä, missä kohdassa ”kartalla” milloinkin olemme.

Ja korkeampi minämme siis johdattaa meitä aina sinne, minne TODELLA haluamme, ei siis kohti kompromisseja, päämääriä, jotka ovat ”toiseksi parhaita”, ”parempia kuin ei mitään”.

Jos siis olet luonut toiveen, ja toiveesi seurauksena siis jo laajentunut – toiveesi on jo olemassa korkeamman minäsi taajuudella – niin et voi enää palata takaisin, ja peruuttaa luomustasi, ”tulla pienemmäksi” kuin mitä laajentunut itsesi juuri nyt on. Eli vaikka  saatat joskus kokea, että ”olet haukannut liian suuren palan” toivoessasi jotakin suurta, ja haluaisitkin nyt  peruuttaa toiveesi, niin se ei ole mahdollista. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että sinun on tunnettava epätoivoa ja riittämättömyyttä, koska unelmasi tuntuu saavuttamattomalta, vaan voit joka IKINEN hetki kulkea ilosi ja tyytyväisyytesi ohjaamana kohti tuota suurta unelmaasi, ja samalla siis kohti laajentunutta itseäsi. Ja nauttia siten matkastasi, jokaisesta askeleesta polullasi, ja etenemisestäsi oikeaan suuntaan. Älä siis keskity ajattelemaan unelmaa, joka tuntuu liian suurelta – sillä epäuskosi estää etenemisesi –  vaan nauti pienemmistä unelmista, jotka olet jo saavuttanut. Sillä matkasi jatkuu joka tapauksessa ikuisesti. Siksi ainoa mahdollisuutesi nauttia elämästäsi, on nauttia matkastasi, ei odottaa kärsimättömästi matkasi päätepistettä – jota ei siis ole edes olemassa (kun kaikkein suurinkin toiveesi toteutuu, niin seuraava toiveesi odottaa jo toteutumistansa).

Ja juuri kun vähiten osaat odottaa, eli epäuskoinen ajatuksesi ei ole  aktivoitunut, eikä siis manifestoitumisen esteenä, niin  suuri unelmasi onkin yhtäkkiä edessäsi. Sillä se on olut koko ajan ulottuvillasi, epäuskosi verhon takana. Pienten ja suurten unelmien luominen on  nimittäin TÄSMÄLLEEN yhtä  helppoa. Suurten unelmien manifestoitumisen esteenä on ainoastaan se, että sinun on usein vaikeampi uskoa suuriin, kuin pieniin unelmiisi.

Tietoisen luomisen polulta ei siis myöskään ole paluuta. Kun  tunnet universumin lain ja tiedät, että luot itse todellisuutesi tunteillasi ja ajatuksillasi, niin et voi enää ”unohtaa mitä tiedät”. Ja miksi haluaisitkaan unohtaa suunnattoman voimasi ja arvosi? Miksi haluaisit luopua rajattomasta vapaudestasi luoda täsmälleen haluamasi kaltainen elämä?