Luomme itse uskomuksemme – sekä positiiviset, että negatiiviset

Jos olemme matalassa tunnetaajuudessa, niin vedämme puoleemme matalan tunnetaajuuden ajatuksia ja kokemuksia. Siksi myös vahvistamme negatiivisten tunteiden vallassa omaa uskoamme siihen, että ”maailma on paha/epäoikeudenmukainen/toivoton” ja että toiveemme eivät voi toteutua, koska ne eivät ole toteutuneet tähänkään saakka. Todellisuutemme on siis itseään toteuttava – sekä positivisten että negatiivisten kokemusten ja tunteiden osalta. Jos uskomme johonkin ja tunnemme sen, niin se mihin uskomme myös toteutuu.

Tietoisena luojana kuitenkin ymmärrät, että negatiivinen tunne on aina vain indikaattori siitä, että olet erossa korkeammasta minästäsi, ei siis mitään todellista – eikä koskaan mitään pysyvää ja muuttumatonta. Negatiivinen ”todellisuutesi” on siis täysin oma luomuksesi. Sillä uskomuksemme johtuvat aina vain siitä, mihin kohdistamme omat ajatuksemme, sillä ajatuksemme johtavat samalla taajuudella värähteleviin kokemuksiin.

Jos epäilet vetovoimanl ain toimivuutta, niin paradoksaalisti vahvistat omaa uskoasi kokemuksillasi, sillä kun et usko vetovoiman lakiin ja olet pettynyt, niin olet matalassa taajuudessa, jolloin vedät puoleesi lisää negatiivisia kokemuksia. Mutta jos ajattelet tilannettasi objektiivisesti niin ymmärrät, että vetovoiman laki todellisuudessa toteutui: Toiveesi ei toteutunut, koska toiveet toteutuvat korkeassa tunnetajuudessa – mutta toivottomuutesi toteutui, sillä se, mitä emme halua, toteutuu aina negatiivisessa tunnetaajuudessa.

Negatiivisiin tapahtumaketjuihin on helppo uskoa, sillä jos keskitämme ajatuksemme kaikkiin niihin negatiivisiin kokemuksiin, joita olemme elämämme aikana kokeneet -ikään kuin ajatellen, että kärsimys tekee meistä sankarillisia tai ”arvokkaampia”- niin vedämme samanlaisia kokemuksia puoleemme myös nykyhetkessä. Olemme myös oppineet pelkäämään epäonnistumisia ja onnettomuuksia, siksi hoemme ”Murphyn lain” kaltaisia sananparsia ”Jos joku voi mennä pieleen, niin se menee pieleen”, ikään kuin valmistellaksemme itseämme kärsimyksen kokemukseen. Monet uskonnolliset opetukset myös ikään kuin ”kannustavat” kärsimykseen luvaten, että kärsimyksen seurauksena on kirkkaus, siis ilo ja riemu tuonpuoleisessa. Tämä tulkinta on kuitenkin matalassa tunnetaajuudessa olleiden uskonnollisten opettajien opettama väärinkäsitys: Meidän ei tarvitse odottaa siirtymistämme ei-fyysiselle tasolle kokeaksemme ei-toivottuen kokemustemme kautta itsellemme luomaa  toivottua, siis iloa. Tarkoitus on, että koemme iloa luomuksistamme jo tässä elämässämme.

Voimme siis milloin tahansa muuttaa uskomuksiamme ja sitä kautta kokeuksiamme muuttamalla ajatuksiamme, siis fokusoimalla positiivisiin asioihin negatiivisten sijasta. Kun siis päästämme irti kaikista huolistamme ja ajattelemme myönteisiä asioita, keskitymme kaikkeen siihen hyvään, mitä meillä on, sen sijaan, että keskittyisimme siihen, mitä meillä ei vielä ole, niin myös kokemuksemme muuttuvat positiivisiksi.

Sinä Olet Luoja, ja voit millä hetkellä tahansa valita positiivisen ajatuksen ja sitä seuraavan positiivisen kokemuksen negatiivisten sijasta.

Voit siis jättää kärsimyksen valitsematta valitsemalla ilon.