Luot itse omat velvollisuudentunteesi ja rajoitteesi, ja voit myös milloin tahansa vapautua itse luomastasi vankilasta

Jos olet jo hyvin kauan toivonut jotakin asiaa, joka ei ole kaikesta toiveikkuudestasi huolimatta toteutunut, niin olet luultavasti lukinnut itsesi velvollisuudentunteiden ja itsekritiikin, eli eräänlaisen itsesabotoinnin ja itserankaisun  vankilaan. Eli olet kyllä hyvin lähellä toiveesi toteutumista, ja olet ollut jo kauan, mutta olet silti vielä useimmiten vain toiveikkuuden taajuudella – usein jopa uskon taajuudella – mutta et siis kuitenkaan tiedon, eli manifestaation korkeassa värähtelytilassa. Sillä vasta kun TIEDÄT, että toiveesi on totta, niin se myös on totta. Ja tämä johtuu siis siitä, että vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki, eikä perustu mihinkään meidän itsemme ulkopuolisiin voimiin, eli ei ole olemassa kohtaloa, karmaa ja ”jumalia”, jotka rajoittaisivat täydellistä vapauttamme.

”Karma” tarkoittaa ainoastaan syytä ja sen seurausta tässä elämässä, eli jos et onnistu jossain asiassa, niin syy tähän on se, että et salli tuota asiaa itsellesi. Eli joko et todella haluakaan tuota asiaa, tai et usko olevasi haluamasi asian  arvoinen.

Vaikka siis olet todellisuudessa täydellisen vapaa, oman elämäsi  luoja, ja vaikka useimmiten jo  uskotkin, että näin todella on, niin olet itse vanginnut itsesi negatiivisten tunteidesi vankilaan,  eli olet jo tunnetasolla niin tottunut rajallisuuden ja arvottomuuden kokemuksiisi, että suljet toistuvasti silmäsi siltä tosiasialta, että voisit vapautua MILLÄ hetkellä tahansa negatiivisesta uskomuksestasi, ja saavuttaa tuon ”saavuttamattoman” unelmasi. Universumi ei koskaan kiellä sinulta mitään. Mutta huomaa: Sinä itse uskot, että unelmasi ON saavuttamaton, ja juuri siksi – ja vain siksi – se myös on sitä.

Eli koska tuo asia ei siis ole toteutunut, vaikka tunnet vetovoiman lain, ja ainakin teoriassa myös uskot  olevasi tietoinen, ja täysin vapaa Luoja, niin uskosi toiveesi toteutumattomuuteen on vahvistunut niin voimakkaasti, että keksit jatkuvasti itse selityksiä sille, miksi näin on  (näin ovat syntyneet myös väärät käsitykset ”karman” olemuksesta). Ja tätä negatiivista uskomustasi vahvistaa jatkuvasti vetovoiman laki, VAIKKA siis ihan tietoisesti  ”valaisit itseesi” positiivista uskoa. Ja vaikka olet myös tietoisesti oppinut kohdistamaan ajatuksesi sellaisiin asioihin, joihin jo varmasti uskot, siis värähtelytaajuutesi kohottamiseksi. Korkea värähtelytaajuushan mahdollistaa mitä tahansa unelmiasi, eli oleellista on vain pyrkiä korkeaan tunnetilaan, tavalla tai toisella.

Esimerkki: Olet jo hyvin pitkään kokenut, että et ole saavuttanut itse itsellesi asettamiasi, opiskeluun, ammattiin tai urakehitykseen liittyviä tavoitteita, eli olet omasta mielestäsi ”alisuorittaja”. Ja vaikka olisitkin koko ajan  aktiivinen ja aikaansaapa, niin koska siis kuitenkin vahvasti uskot omaan arvottomuuteesi, niin on aivan sama, kuinka paljon saat päivittäin asioita aikaan, sillä et kuitenkaan salli itse itsellesi arvostusta. Ja tämä arvottomuuden tunne on saattanut johtaa siihen, että et salli itsellesi arvostusta myöskään muiden taholta. Ja vaikka sinua todellisuudessa arvostettaisiinkin suuresti, niin et havaitse tuota arvostusta, koska et siis itse arvosta itseäsi, etkä myöskään salli itsellesi rahallista arvostusta työstäsi. Tai vaikka sallisit rahaakin työstäsi, niin et arvosta tuota rahaa, eli tunnet itsesi suuriakin rahasummia saadessasi edelleen arvottomaksi. Eli arvottomuudentunteesi on siis SINUSSA, ja siksi on aivan sama, kuinka paljon asioita teet, ja teetkö tehtäväsi huonosti tai erinomaisen hyvin, ja palkitaanko sinua saavutuksistasi.

Jos  olet  esimerkiksi  jo pitkään toivonut pääseväsi ihanalle lomamatkalle, ja olet raatanut valtavasti tuon loman eteen, siis ”ansaitaksesi tuon loman”, niin vaikka sinulla on jo runsaasti  rahaa loman toteuttamiseen, niin lomastasi ei kuitenkaan tule onnistunut. Ja tämä johtuu siis siitä, että et arvosta itseäsi, ja tunnetilasi itsesi ja lomasi suhteen on negatiivinen. Olet siis YRITTÄNYT ansaita itsellesi tuon loman, mutta et kuitenkaan tunnetasolla koe ansainneesi sitä,  joten rankaiset itseäsi  vaikkapa sairastumalla lomallasi, tulemalla huijatuksi tai ryöstetyksi,  tai matkakumppanisi on koko loman ajan pahantuulinen, koska olet ”pakottanut hänet mukaasi nauttimaan lomasta”. Ja kun lopulta saat  ”unelma”lomasi päätökseen, niin sinusta tuntuu, kuin olisit uurastanut valtavasti nauttiaksesi ihanasta ja kalliista lomastasi, eli et todellisuudessa olekaan nauttinut. Ja tämä saa sinut arvostamaan itseäsi entistäkin vähemmän.

Jos sinulla on joskus hyvin kauan sitten ollut ”elämäsi tilaisuus” menestyä, mutta syystä tai toisesta olet epäonnistunut tuossa tilanteessa, niin tällaisesta yhdestä ainoasta kokemuksesta saattaa jäädä niin vahva negatiivinen tunnemuisto, että kannat sitä mukanasi elämäsi loppuun saakka, kokien toistuvasti samanlaisia epäonnistumisia, eli ikään kuin rankaiset itse itseäsi, et anna ”itsellesi anteeksi”. Ja vaikka olisit jo ajat sitten unohtanut negatiivisen uskomuksesi alkusyyn, niin se, että jatkuvasti edelleen epäonnistut, tai koet riittämättömyyttä ja alemmuudentunteita, pitää negatiivisen uskomuksesi aktiivisena mielessäsi. Muista kuitenkin, että tällaisella negatiivisella noidankehällä, ja oman itsesi kiusaamisella, on myös suurenmoisen positiivinen kääntöpuolensa, eli kaikki kokemasi epäonnistumiset ovat luoneet suunnattoman voimakkaan toiveen onnistumisesta. Eli tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että ”kärsimyksen ansiosta saat kirkkaamman kruunun”. Kärsimys ei siis ole lainakaan välttämätöntä kokeaksemme elämäniloa ja onnistumisia, mutta kokemamme kärsimys ei myöskään koskaan mene hukkaan, vaan luo aina itsensä vastakohdan, eli suurenmoista iloa, ja täyttymyksen tunnetta.

Mutta tällainen ikuinen riittämättömyyden kokemus, ja oman itsen halveksiminen aiheuttaa sen, että monet ihmiset eivät arvosta itseään, vaikka he omistaisivat valtavan omaisuuden, ja vaikka heillä olisi perhe, ystäviä ja menestyksellinen ura. Mikään ei siis ”riitä” sellaiselle ihmiselle, joka ei rakasta itseään ehdoitta.

Moni äärimmäisen taitava ja lahjakas ihminen myös sabotoi konkreettisesti itseään, eli luo itselleen epäonnistumisia, työttömyyttä, häpeää, sairauksia ja ihmissuhdeongelmia, kieltääkseen itseltään onnistumiset ja ilon. Ja kaikki tämäkin johtuu vain siitä, että hän ei itse arvosta itseään, eli hän tuntee täysin päinvastaisia tunteita itseään kohtaan, kuin mitä hänen oma korkeampi minänsä tuntee.

Jos  tunnistat itsessäsi tällaisen itserankaisijan, niin vältä ehdottomasti kaikkea yrittämistä negatiivisesta tunnetilasta käsin! Eli jos olet pelkän toiveikkuuden tunnetilassa,  inspiraatiosi toimia syntyy negatiivisessa tunnetilassa, eli kyse on velvollisuudentunteen synnyttämästä motivaatiosta, ei siis korkean tunnetilan inspiraatiosta, niin älä yritä hakea työpaikkaa, älä tarjoa ideoitasi kenellekään, älä pelaa uhkapelejä, äläkä yritä etsiä itsellesi kumppania. Sillä mitä enemmän koet epäonnistumisia, niin sitä vahvemmaksi muuttuu oma  negatiivinen uskomuksesi siitä, että et voi koskaan onnistuakaan missään hankkeissasi, etkä saada mitä toivot. Eli päästä irti pakonomaisesta yrittämisestä!  Sillä silloin tunnetilasi pääsee kohoamaan, ja  toiveesi toteutuvat kuin itsestään.

Olemme äärimmäisen  taitavia keksimään selityksiä ja perusteluja sille, miksi emme onnistu jossain asiassa, ja löydämme näitä selitysmalleja siis oman itsemme ulkopuolelta, vaikka ainoa syy epäonnistumisiimme on aina  itsessämme, eli siinä, että emme arvosta itseämme, emmekä siis itse salli menestystä ja toiveitamme itsellemme. Todella moni suurenmoisen lahjakas ihminen ehtii kuolla, ennen kuin hän sallii – vapautuessaan siis negatiivisista tunteistaan fyysisessä kuolemassa –  itselleen menestyksen. Esimerkkinä vaikkapa Carmen-oopperan säveltäjä Georges Bizet, joka kuoli, ennen kuin hänen kritiikkiä saaneesta oopperastaan tuli maailmankuulu. Samanlaisia esimerkkejä ns. suurten taiteilijoiden joukossa on todella paljon.

Ja ainoa asia, mitä kenen TAHANSA meistä tarvitsee tehdä saavuttaaksemme unelmiamme, on siis korkean tunnetilan tavoittelu, eli oman itsemme rakastaminen ja arvostaminen täysin ehdoitta. Eli se, että muistamme olevamme jo lähtökohtaisesti mittaamattoman arvokkaita sieluja, eli meidän ei tarvitse suorittaa yhtään mitään elämässämme, tullaksemme arvostetuiksi. Kukaan ei tietenkään ESTÄ meitä työskentelemästä saavutustemme eteen, ja nauttimasta saavutuksistamme, mutta totuus on, että emme koskaan tule saavuttamaan tyytyväisyyttä ja onnellisuutta suorittamalla velvollisuuksia negatiivisissa tunnetiloissa, vaan ainoastaan kokemalla onnellisuutta ja iloa juuri nyt.

Kukaan tai mikään voima itsesi ulkopuolella ei siis koskaan vaadi sinua suorittamaan jotain tiettyä elämäntehtävää, tai ansaitsemaan iloasi raatamalla, ja muiden ihmisten puolesta uhrautumalla, vaan olet joka hetki täysin vapaa iloitsemaan ja saavuttamaan mitä tahansa. Ainoa asia, jota vaaditaan unelmiesi toteutumiseen, on positiivinen tapahtumaketju, joka siis perustuu aina oman itsesi arvostamiseen,  eli siihen, että sallit itsellesi ilon, ja ilosi siivittämänä unelmasi itsellesi.

Jos siis juuri nyt olet tilanteessa, jossa unelmoit vaikkapa lomasta rakkaasi kanssa, mutta sinulla ei ole rahaa, vapaa-aikaa, eikä myöskään rakastettua, niin jos tuijotat rahattomuuttasi, kiireitäsi ja yksinäisyyttäsi, ja ajattelet, että sinun tulisi ensin saavuttaa sitä-ja-tätä, ennen kuin pääset lomallesi, niin huomaa, että ajatuksesi perustuvat vain väärään, itse luomaasi negatiiviseen uskomukseen, eli velvollisuuden- ja arvottomuudentunteeseen. Uskot siis, että et ole tarpeeksi arvokas kokeaksesi ihanan loman, joten vetovoiman laki saa sinut keksimään tekosyitä sille, MIKSI tuo loma ei ole mahdollinen.

Ihana lomasi tuntuu siis todella kaukaiselta vain siksi, koska et ole kenties pitkiin aikoihin päässyt lomamatkalle,  ja tällä perusteella päättelet, että lomasi toteutumisen, ja etenkin rakastetun löytymisen täytyy edelleenkin vaatia pitkiä aikoja.

Kaikki tämä on kuitenkin oman mielesi, ja negatiivisten tunnetilojesi luomaa harhaa. Kaikki, mitä olet toivonut, on jo olemassa ja ulottuvillasi, vain sinä itse olet matalammalla värähtelytaajuudella, kuin toiveesi!

Kaikki itsesabotaasi ja itserankaisu perustuu siis vain ja ainoastaan omiin, negatiivisiin uskomuksiisi, ja myös kaikki ne ihmiset, jotka voisivat sinua sinun tilanteessasi auttaa, ovat pakotettuja noudattamaan sinun negatiivisia uskomuksiasi, arvostavat tai rakastavat he sinua kuinka paljon tahansa. Esimerkiksi jos olet yksinäinen, niin tuo rakastettu, josta olet unelmoinut, unelmoi  parhaillaan sinusta, mutta sinä itse et salli kohtaamistanne.

Jos siis olet havainnut tällaista alemmuudentunteisiin, velvollisuudentunteisiin, ja jopa itsevihaan perustuvaa itsesabotointia itsessäsi, niin havaittuasi asian, lakkaa ajattelemasta sitä, äläkä missään nimessä puhu siitä kenellekään. Se, että itse tiedostat asian, on kyllä erittin hyvä asia, sillä nyt voit kohdistaa huomiosi ainoastaan itsesi arvostamiseen, ja  siten unelmiesi sallimiseen. Myös uskomus, että sinun täytyy odottaa kärsivällisesti unelmasi toteutumista, on sekin vain manifestaatiota hidastava, negatiivinen uskomus. Riittää, kun et kiinnitä huomiota siihen, mikä ei ole vielä toteutunut, vaan päästät hetkeksi kokonaan irti toiveestasi, KUNNES näet merkkejä sen toteutumisesta, jolloin voit alkaa jo varovasti vahvistaa orastavaa uskoasi unelmoimalla tulevasta. Ja tällöin positiivinen tapahtumaketju on jo käynnissä, eli olet lähestymässä unelmasi konkreettista toteutumista.

Muista: Universumi ei koskaan kiellä sinulta mitään sellaista, mitä todella toivot. Kaikki unelmasi eivät aina ole  todellisia, sydämesi toiveita, mutta toiveesi toteutuessa kyllä lopulta aina ymmärrät, miksi joku aiempi toiveesi ei toteutunutkaan. Se ei toteutunut siksi, että sydämesi todellinen toive oli toteutuessaan niin paljon suurenmoisempi.

Luota siis aina täydellisesti universumin, ja oman korkeamman minäsi viisauteen.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *