Meillä on aina valinnanvapaus – ”kohtalonomaisuus” johtuu siitä, että korkeampi minämme kutsuu meitä kohti omia toiveitamme

Koemme usein elämässämme ”kohtalonomaisuutta”, eli tunteen siitä, että kokemuksemme elämässä olisivat ennalta määrättyjä. Tuntuu, että täydellinen valinnanvapautemme on ristiriidassa tämän kohtalonomaisuuden kanssa. Olemme siis oman elämämme luojia, mutta silti meistä tuntuu usein, kuin polkumme olisi sittenkin ennalta määrätty.

Tunne ennaltamäärätystä kohtalosta johtuu kuitenkin vain siitä, että oma korkeampi minämme pyrkii aina täyttämään meidän omat toiveemme, pyrkii siis ohjaamaan meitä resonanssiin oman laajentumisemme kanssa. Toisin sanoen: Ne unelmat,joita olemme korkeamman minämme taajuudelle itse luoneet OVAT se ”kohtalo”, jota kohti kuljemme. Olemme siis toivoneet, unelmoineet ja laajentuneet. Ja korkeampaan tietoisuuteen olemme luoneet  itse itsellemme tulevia kokemuksia ja tapahtumia, jotka manifestoituvat myös fyysiseen todellisuuteemme, mikäli sallimme niiden manifestoitua.

 

Harha ”jonkun ulkopuolisen voiman päätäntävallasta” elämämme suhteen tulee siitä, että toiveitamme on korkeammassa todellisuudesa niin paljon, että emme itse pysty edes hahmottamaan niistä muovautunutta kokoaisuutta. Korkeampi minämme katselee siis unelmiamme ikään kuin kirjaimellisesti ”korkeammalta”, ja näkee laajemman kokonaisuuden, siis kokonaiskuvan lukemattomien toiveiden ja unelmien muodostamasta taideteoksesta.

 

Tätä fuusiota voisi kuvata myös vaikkapa ruokalajina, joka koostuu monista erilaisista raaka-aineista ja mausteista. Yksittäinen mauste tai raaka-aine ei anna yksin kuvaa valmiista ruuasta, vaan valmis ruoka ja sen maku on raaka-aineiden ja mausteiden summa, siis kokonaisuus.

 

Kun odotamme kärsimättöminä jonkun tietyn unelman -vaikkapa uuden asuinpaikan, työmahdollisuuden tai elämänkumppanin-  manifestoitumista niin emme edes itse voi muistaa, mitä kaikkea muuta olemme tämän elämämme ja myös edellisten elämiemme varrella toivoneet ja unelmoineet. Eli jos  olemme toivoneet vaikkapa vapautta ja taloudellista hyvinvointia, niin monesta työstä saa kyllä palkaksi rahaa, mutta vapautta on vähemmän. Eli tulemme lopulta löytämään työn, joka tarjoaa sekä vapautta että rahaa.

Tai jos olemme toivoneet, että voimme auttaa muita ihmisiä ymmärtämään universumin  lain, niin vedämme puoleemme ihmisiä, joilla on aivan toisenlainen maailmankatsomus, mutta joiden oma korkeampi minä ohjaa heitä kuitenkin koko ajan resonanssiin korkeamman tietoisuuden kanssa. Ja vastavuoroisesti saamme näiden ihmisten kanssa mahdollisuuden harjoitella rakkautta ilman ehtoja. Kaikki tämä tapahtuu kontrastin kautta, mutta lopputuloksena me kaikki olemme aina lähempänä sitä laajentunutta minäämme, jonka olemme luoneet korkeamman minämme taajuudelle.

 

Fyysiselle tasolle manifestoimme aina sen toiveidemme ”hedelmän”, joka on kypsä, eli jonka vastaanottamiseen olemme itse kulloinkin valmiita. 

Korkeampi minämme tarjoilee näitä hedelmiä meille koko ajan inspiraatioiden ja impussien muodossa. Se, että emme aina havaitse näitä impulsseja johtuu vain siitä, että emme aina ole samalla taajuudella niiden kanssa. Korkeasa tunnetaajuudessa ollessamme myös ajatuksemme ovat  korkeamman minämme inspiroimia. Siksi tietoisena luojana sinun on tärkeää oppia aistimaan, millä taajuudella milloinkin olet, ja erottamaan siis toisistaan matalassa taajuudessa -esimerkiksi kaipauksen tai toiveikkuuden tajuudella- vastaanottamasi impulssit korkean taajuuden -uskon ja tiedon taajuuksien- impulsseista.