Menneen elämän ja menneen nykyhetken paradoksi
Jos ymmärrät seuraavan kappaleen sisällön tunnetasolla, niin olet täysin vapaa Luoja:
Kaikki mitä olet kokenut aiemmin – niin tässä elämässä, kuin menneissäkin – on laajentanut korkeampaa minääsi, eli menneisyytesi on todellisuudessa nykyisyyttä, joka on olemassa korkeamman minäsi taajuudella, luomistyösi eli laajentumisesi seurauksena. Ainoa menneisyys, josta sinun kannattaa päästää irti, on näennäinen nykyhetkesi, jota elät juuri nyt, sillä fyysisen elämäsi nykyhetki on aina menneisyyttä. Todellinen nykyisyytesi on siis korkeamman minäsi taajuudelle luomasi, eli laajentunut minäsi, toiveillasi luomasi olemus.
Eli jos haluat muuttaa tulevaisuuttasi – joka siis on todellinen nykyisyytesi – koska et ole tyytyväinen juuri nyt elämääsi näennäiseen nykyhetkeen – siis menneisyyteen – niin pyri tuntemaan toivomasi tulevaisuus tunnetasolla juuri nyt.
Aivan, kuten et voi eliminoida painovoimaa, niin et voi eliminoida myöskään vetovoiman lakia. Siksi tunnetaajuutesi juuri nyt luo tulevan todellisuutesi, eli uuden nykyhetken. Vetovoiman laki on siis ehdoton ja oikeudenmukainen, ja tekee meistä ajattelevina ja tuntevina olentoina kaikkivoipia. Luomisvoimamme on täysin rajaton.
Menneiden fyysisten elämiemme tarkasteleminen on samalla tavalla turhaa, ja myös harhaanjohtavaa, kuin jos tarkastelisimme fyysistä kehoamme koko ajan mikroskoopilla, ja näkisimme jokaisen solumme sen sijaan, että katsoisimme peilistä tuota solujen muodostamaa suurenmoista kokonaisuutta. Ja kun yritämme hypnoosissa tai selvänäkijöiden avulla selvittää menneitä elämiämme, niin selvänäkijä näkee senhetkisen tunnetaajuutemme, ja samalla taajuudella värähteleviä tarinoita,jotka sopivat loogisesti tämän elämämme tarinaan, ja selittävät loogisesti tämän elämämme kokemuksia. Nuo tarinat ovat ”olemassa”, mutta voivat olla tarinoita kenen tahansa joskus eläneen elämästä, olennaista on vain niiden värähtelytaajuus. Ja sama pätee hypnoosiregressioon: Koska resistanssimme hypnoosissa katoaa, niin kerromme hypnotisoituna itse kokemuksia, joilla on sama taajuus kuin itsellämme. Nuo kokemukset voivat olla yhtä hyvin hypnoterapeutin, tai jonkun muun ihmisen kokemuksia, kuin omiamme. Kaikki kokemukset joita on koskaan koettu, ja kaikki ajatukset joita on koskaan ajatetu, ovat ikuisesti olemassa.
Regressio on siis paitsi tarpeetonta, niin usein myös vahingollista siinä tapauksessa, että noihin tarinoihin menneistä elämistä liittyy negatiivisia kokemuksia. Kun kiinnitämme noihin tarinoihin huomiomme, niin tunnetaajuus, jossa regression aikana olemme olleet, myös jatkuu.
Esimerkiksi jos henkilö pelkää tässä elämässä koiria, niin hän vetää puoleensa – pelkonsa selitykseksi – oletetusta edellisestä elämästään tarinan, jossa hän on joutunut susilauman jahtaamaksi, ja jonka selvänäkijä hänelle ”kanavoi”. Tarina värähtelee samalla taajuudella, kuin hänen pelkonsa, kokija on voinut olla kuka tahansa. Hänen pelkonsa katoaisi, jos hänen tunnetaajuutensa kohoaisi, ja hän kykenisi korkeassa taajuudessa ollessaan myös ”puhdistamaan” negatiivisia tunnemuistojaan. Mutta pyytämällä selvänäkijää kanavoimaan tuon tarinan, jonka pelkäävä henkilö on siis omalla värähtelyllään manifestoinut eli vetänyt puoleensa, tai kertomalla itse vaikkapa unessa näkemäänsä tarinaa menneen elämän susikokemuksesta, niin hän päin vastoin vahvistaa negatiivista tunnemuistoaan, jonka on itse luonut.
Samoin, jos henkilöllä on taloudellisia vaikeuksia – mikä johtuu siis aina matalasta tunnetaajuudesta, eli ”pelko rahan puutteesta” luo rahan puutetta – niin hän saattaa manifestoida köyhyyttään selittävän tarinan menneestä elämästä, jossa hän oli rikas ja kohteli köyhiä ylimielisesti. Ja tällä tarinalla hän ikään kuin ”sinetöi kohtalonsa”sen sijaan, että pyrkisi sallimaan korkeamman tunnetaajuuden, ja muuttamaan sen avulla todellista nykyhetkeään, eli ns. tulevaisuuttaan.
Karmavelan käsite on tällainen selitysmalli, jonka avulla perustellaan ”loogisesti” negatiivisia kokemuksia, joiden syitä ei ymmärretä, koska ei tiedosteta omaa luomisvoimaa, ja tunnetaajuuden välitöntä vaikutusta kaikkeen koettuun.
Korkeampi minämme ei koskaan katso taaksepäin, eli menneellä – eikä siten myöskään näennäisellä nykyhetkellä – ei ole mitään merkitystä. Voimme joka hetki luoda ja valita itsellemme uuden, ja juuri toiveidemme mukaisen nykyhetken.
Niin menneiden elämien, tämän elämän menneisyyden, kuin näennäisen nykyhetkenkin negatiivisten kokemusten aktivoiminen, on aina vain negatiivisten kokemusten luomista ja manifestoimista. Eli jos toivot pääseväsi vuoren huipulle, niin älä kaiva kuoppaa vuoren juurelle, ja lähde sitten kuopan pohjalta nousemaan vuorelle, vaan lähde niiltä sijoiltasi tavoittelemaan huippua.
Kulloinenkin tunnetaajuutemme manifestoituu myös unissamme. Eli jos näet positiivisen unen, niin voit olla varma, että tunnetaajuutesi on korkea, sillä unitilassa emme koe resistanssia, ja tunnetaajuutemme ilmentää samalla taajuudella olevia asioita ja toiveitamme vapaasti. Negtiivisia unia taas näemme matalassa tunnetaajuudessa, ja siksi esim. negatiivinen enneuni ilmentää jo luomaamme negatiivista kokemusta, joka voi manifestoitua, mikäli tunnetaajuutemme pysyy matalana.
Värähtelytaajuus, jossa tunnetasolla olemme, luo siis samalla taajuudella värähteleviä asioita, kokemuksia ja tarinoita, niin uniimme, kuin NIIN SANOTTUUN reaalitodellisuuteemmekin.
Ja siksi meidän kannattaa aina suhtautua jokaiseen hetkeemme kevyellä sydämellä, ilolla ja huolettomuudella, yrittämättä koskaan saada mitään ”aikaan” matalasta tunnetilasta käsin. Eli toimi aina korkeamman minäsi ohjaamana eli inspiroituneena, älä motivoituneena, ei siksi, että sinun ”täytyy toimia”. Siten olet aina varmasti matkalla kohti haluamaasi uutta nykyhetkeä, ei-toivotun sijaan.