Mikä tahansa, mihin todella uskot, toteutuu – halusit tai et

Niin positiiviset, kuin negatiivisetkin uskomuksemme toteutuvat, ja negatiivisten tapahtumien ja ”kohtalon” pelko hallitsee monen ihmisen elämää.

Negatiivisten manifestaatioiden pelkääminen siis vetovoiman lain vaikutuksesta vain lisää niitä, joten älä koskaan jää pelon tunnetilaan, jos olet jo aikaansaanut negatiivisen tapahtumaketjun alkamisen. Ja muista, että mitään itsesi ulkopuolelta määrättyä kohtaloa ei  ole olemassa. Luot kaikki tapahtumat elämääsi itse. Kohtalousko, ja myös ”karmausko” negatiivisessa mielessä, on matalan tunnetilan luoma harha, selitysmalli, jonka avulla ihminen yrittää ymmärtää, miksi hänellä menee ajoittain kaikki pieleen, vaikka naapurilla näyttää vastaavasti kaikki onnistuvan. Ja  myös tuo ”muilla menee aina paremmin” on sekin suuri harha! Jopa aineellisesti kaikkein menestyneimmät, täysin terveet ihmiset, joilla on paljon ystäviä, harrastuksia ja vapautta elämässään,  voivat kokea olevansa kaikesta tuosta ”psyko-fyysis-materiaalisesta vauraudesta” huolimatta todella onnettomia.

Päästä siis ongelmatilanteissa, eli negatiivisen tapahtumaketjun ollessa meneillään, irti pelostasi, kohdistamalla ajatuksesi mihin tahansa harmittomaan, tai positiiviseen asiaan. Huolettomuus, unelmiin uskominen ja idealismi ON onnellisen elämän salaisuus – jos siis ihminen on aidosti huoleton, ja aidosti idealisti, eli hänen tunnetilansa on usein korkea. Toiveikkuus ja usko värähtelevät nimittäin nekin eri taajuudella, vaikka toiveikkuudesta ei olekaan pitkä matka uskoon ja ”tietoon”. Esimerkiksi uhkapelien pelaajat pelaavat hyvin usein toiveikkuuden taajuudella , eli myös heidän saamansa impulssit pelaamiseen tulevat alemmalta taajuudelta, kuin mikä on heidän korkeamman minänsä taajuus, eli aito inspiraatio. Sillä toiveikkuuden taajuudella värähtelevä ajatusvirta on todella vuolas, ja siitä on hyvin helppoa vastaanottaa ajatusmanifestaatioita, joita MUUT toiveikkaat ihmiset ovat joskus ajatelleet. Ja vastaanotat siis ajatuksia ja ideoita tältä matalammalta, toiveikkuuden taajuudelta, silloin, kun oma tunnetilasi on toiveikkuuden – ”toiveajattelun” – taajuudella. Ns. idealisteille naureskellaan usein paitsi siksi, että naureskelijat ovat itse VIELÄ alemmalla tunnetaajuudella, niin myös siksi, että idealistit eivät ole useinkaan uskon, vaan juuri tuon toiveikkuuden taajuudella, jolloin heidän toiveensa eivät voi toteutua, ja heitä ivaavat saavat näin vahvistuksen omalle, vielä synkemmälle epäuskolleen.

Eli jos TARVITSET kipeästi rahaa, ja toivot saavasi rahaa pelaamalla uhkapeliä, mutta et saa selkeää inspiraatiota pelaamiseen, niin tietoisena luojana sisäisesti tunnet ja tiedät, että ”onnen kokeileminen” on turhaa. Mutta tämä ei siis tarkoita, että et voisi koskaan saada rahaa helposti, vaikkapa pelaamalla uhkapelejä. Sinun tulee vain varmistua siitä, että tunnetilasi on siis varmasti korkea vastaanottaessasi impulssin pelata. Aito korkean taajuuden impulssi on hyvin voimakas, eli et VOI kieltäytyä toteuttamasta sitä, vaan toimit sen seurauksena ”kuin noiduttuna”! Se siis tuntuu konkreettisesti ”seuraavalta loogiselta askeleelta”. Ja tämä tunne johtuu siitä, että taajuutesi on korkea, jolloin voit vastaanottaa manifestaatioita korkeasta taajuudesta. Eli suurikaan voittamasi rahamäärä ei tunnu ”valtavalta yllätykseltä ja ihmeeltä”, vaan tunnetaolla jo tiesit voittavasi nuo rahat.

Jos kuitenkin käy niin, että olet ollut pitkään rahavaikeuksissa, eli ”et usko rahansaamiseen”, mutta satunnainen korkea tunnetilasi mahdollistaa yllättäen suuren rahallisen voiton, mutta et itse koe ansainneesi tuota rahasummaa, niin saatat myös menettää nuo rahat nopeasti. Tällaista tilannetta kuvaa sanonta ”mikä laulaen tulee, se viheltäen menee”. Eli esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden tunnetila on usein korkea heidän esiintyessään (inspiroitunut ”flow”-tila), mutta he saattavat myös kokea esimerkiksi syyllisyyttä, koska ovat paljon poissa perheensä luota. Rahaa siis tulee, koska he ovat usein korkeassa tunnetilassa, mutta syyllisyys saa rahan toisaalta myös ”katoamaan”.   Sama ilmiö tapahtuu parisuhteissa, joissa toinen osapuoli (tai jopa molemmat) ei koe ansaitsevansa puolisoaan, eli ei arvosta itseään – suhde päättyy, koska toinen osapuoli ei ”rakasta itseään tarpeeksi rakastaakseen toista ihmistä”, jolloin hän manifestoi itse itselleen eron.

Hyvin moni rahapelejä pelaava pelaa  syyllisyyden  ja toivottomuuden tunnetilassa, jolloin hän myös rankaisee itseään häviämällä rahaa, eli vain pahentaa omaa tilannettaan. Myös paljon voittavat, eli voittoon ja vaurauteen uskovat ammattipelurit saattavat menettää suuria summia, jos tuntevat syyllisyyttä pelihimostaan. Ja samalla tavalla syyllisyyttä syystä tai toisesta poteva ihminen manifestoi myös parisuhteensa päättymisen, koska ei tunne ansaitsevansa parisuhdettaan. Oman itsen rakastaminen on siis kaiken onnellisuuden edellytys, ja vain itseään rakastava – oman korkeamman olemuspuolensa tiedostava –  voi rakastaa myös muita.

Myös terveytemme ja sairautemme perustuu uskomuksiimme, eli tunnetaajuuteemme. Vaikka kemiallisia lääkkeitä ja niiden vaikutusta on tutkittu tieteellisesti, niin myös noiden tutkimusten tuloksiin vaikuttavat aina koehenkilöiden omat uskomukset. Eli ns.koululääketieteellisissä tutkimuksissakaan ei voida koskaan täysin poissulkea tutkittavan uskoa tai epäuskoa. Ja esim. plasebotutkimuksissa osa ihmisistä paranee plasebo- eli lumelääkkeillä, mutta toisaalta osa ihmisistä ei parane ”oikeillakaan” lääkkeillä. Ihminen paranee sairaudesta, jos hän haluaa parantua, ja uskoo paranemisen mahdollisuuteen. Ajatusten keskittäminen sairastamiseen ja diagnooseihin ylläpitää sairautta, sen sijaan ajatusten keskittäminen aivan muihin, tunnetilaa kohottaviin   asioihin elämässä, käynnistää välittömästi elimistön oman paranemisprosessin, oli sairaus kuinka ”vakava” tahansa. Sillä omat solumme aina lopulta parantavat meidät – tai eivät paranna – riippuen niiden värähtelytaajuudesta, eli meidän tunteistamme. Lääkkeillä voi kyllä olla fysiologisia vaikutuksia, mutta lääkkeet eivät silti koskaan korvaa uskomme voimaa. Ja siksi jokainen ns. kuolema on lopulta aina itsemurha: Elämään tavalla tai toisella ”väsynyt”, tai elämää tarpeeksi kokenut,  tai muulla tavoin ”tehtävänsä täyttänyt”, aikaansaa itse oman fyysisen kuolemansa. Ja siksi myös pienet lapset kokevat joskus fyysisen  kuoleman: He ovat ottaneet elämäntehtäväkseen kertoa, että kuolemaa ei ole todellisuudessa olemassa, kuolema on vain ”käänteinen syntymä”, eikä sitä tule siksi myöskään surra.

Jotkut ihmiset paranevat myös ns. rukousten tai henkiparantamisen seurauksena. Mutta tämäkin perustuu heidän omaan uskoonsa. Jumaluskon ongelma on  siinä, että todella monet ihmiset ”anelevat armoa” itsensä ulkopuoliselta, kuvitteelliselta ”jumalalta”. Ja kun ihminen anelee, pyytää ja toivoo, niin hänen tunnetilansa on matala, jolloin rukous ei voi toteutua. Ja tällöin uskova ihminen selittää ”epäonnistumisensa” rukoilussa niin, että ”kaikkivaltiaan jumalan tahto toteutui”, ja että ”jumalan tiet ovat tuntemattomat”, tai että meidän tulee tässä fyysisessä elämässämme käydä jonkinlaista  ylhäältä ohjattua ”kärsimyskoulua”. Nämä kaikki tulkinnat ovat kuitenkin täysin vääriä, sillä tuon rukoilijan  todellinen ongelma oli se, että hän ei ymmärtänyt olevansa itse tuo luoja, joka joko sallii itselleen paranemisen, tai ei salli sitä. Ns.esirukoukset taas toteutuvat usein siksi, että ihmisen on aina helpompi uskoa muihin ihmisiin, kuin itseensä. Eli silloinkin, kun muut ihmiset rukoilevat uskovan puolesta, niin mahdollisen paranemisen sallii tai ei salli aina sairas ihminen itse. Monet uskovat kyllä väittävät myös omien rukoustensa toteutuneen, mutta tämäkään ei todista”jumalan” olevan olemassa, vaan uskova on ollut rukoillessaan joko korkeassa tunnetilassa, eli hän on ”luovuttanut tahtonsa jumalalle”, eli ei ole ollut epätoivoinen – tai hän on kyllä anellut ja pyytänyt, mutta ollut sitten muista syistä korkeassa tunnetilassa, jolloin vaikuttaa siltä, että parantamisen suoritti ”jumala”. Ja uskoville oman uskon säilyttäminen on usein niin tärkeää, että myös tämänkaltaisista näköharhoista pidetään tiukasti kiinni, ja  koetuista ”ihmeistä” muille uskoville kertomalla vahvistetaan sekä omaa, että kollektiivista uskoa.  Tällaiset uskonnot eivät sinänsä ole paha asia, vaan ne parantavat monen ihmisen elämänlaatua. Ongelmana on vain se, että jos ihminen ei siis ymmärrä itse olevansa oman elämänsä luoja, niin hän hyvin helposti myös katkeroituu”jumalalle”, tai alkaa keskittyä maallisessa elämässään ”taivaassa tapahtuvan vapautuksen”, tai maailmanlopun, ja ”viimeisen tuomion” odotteluun, eli hänestä tulee eräänlainen elämälle (ja todellisuudessa myös ”jumalalle”) katkera marttyyri. Ja tällöin fyysisen elämämme tarkoitus, eli ilo ja onnellisuus, jää suurelta osin toteutumatta.

Unelmiin uskominen, eli korkea tunnetilamme, mahdollistaa siis mitä tahansa. Kaikkien rituaalien, amulettien, ja vaikkapa loitsiujen ja mantrojen tarkoitus on alun perin ollut uskon vahvistaminen, eli näihin edellämainittuihin riitteihin ja esineisin on ”valettu uskoa”, jolloin ne ovat myös vahvistaneet konkreettisesti uskoa, eli kohottaneet tunnetilaa. Voit siis itsekin käyttää ”onnenamulettia” uskosi vahvistamiseen, oli se millainen tahansa – vaikkapa jalokivi tai aivan tavallinen kivi – olennaista on vain se, uskotko itse amulettiisi, vai et. Mutta muista, että amulettien, ja myös onnea tuottavien rituaalien  käyttö kääntyy itseään vastaan silloin, jos amulettisi kadottaessasi, tai unohtaessasi tehdä rituaalin, uskot samalla kadottavasi myös onnesi.

Eli positiivinen ”taikausko” on aina hyvä asia, mutta negatiivinen, pelkoon perustuva taikausko, on huono asia silloin, jos pelkomme hallitsee meitä.

Eli lopulta kaikkein olennaisinta elämässä on ymmärtää, että korkea tunnetilasi, eli uskosi siihen, että elämä kantaa aina, ja että kaikki järjestyy aina,  mahdollistaa aina myös toiveesi ja unelmasi, koska korkean tunnetilasi ja toiveesi värähtelytaajuus on sama.