Miksi polkumme kohti unelmiamme ovat usein mutkikkaita?

Korkeampi minämme johdattaa meitä joka hetki oikeaan suuntaan, kohti toiveitamme. Kun mielialamme on korkea, meidän on helppo seurata korkeamman minämme ohjausta: Olemme iloisia, innostuneita, inspiroituneita. Kun olemme korkeassa taajuudessa, emme itse aseta itsellemme esteitä, emme siis aktivoi valmiita negatiivisia uskomuksiamme siitä, että se mitä haluamme ei voi onnistua, koska se ei ole onnistunut tähänkään saakka.

 

Jos uskomme, että joku esine on hukassa ja hävinnyt, se on hukassa. Korkeampi minämme kuitenkin tietää koko ajan, missä etsimämme on. Mutta jos itse edelleen uskomme, että esine jota etsimme on hukassa, emme voi löytää sitä. Olemme itse siis luoneet ”totuuden”, että esine on hukassa. Mutta korkeampi minämme pyrkii silti koko ajan kärsivällisesti johdattamaan meitä etsimämme esineen luokse. Ja löydämme sen samalla hetkellä, kun päästämme vihdoin irti uskomuksestamme -siis luomastamme ajatusmallista- että etsimämme on hukassa. Tästä johtuu, että unelmamme tuntuvat toteutuvan usein ”mystisiä polkuja pitkin”, silloin kun sitä vähiten odotamme. Kun lakkaamme yrittämästä -siis matalasta taajuudesta käsin- lakkaamme samalla vastustamasta onnistumistamme.

 

Jos siis toivot jotakin asiaa, pyri esittämään toiveesi kevyesti, pehmeästi. Ja toimi vasta sitten, kun saat  korkealta minältäsi selkeän inspiraation toimia. Jos liian kiihkeästi haluat jotain ja olet ”haikeuden ja kaipauksen taajuudella”, niin saatat myös vain kuvitella saaneesi inspiraation – ja toimit liian aikaisin, ”poimit raa’an hedelmän”. Ja jos poimit paljon raakoja hedelmiä, alat uskoa, että hedelmät eivät edes voi olla muuta, kuin pahanmakuisia. Odota siis kärsivällisesti hetkeä, jolloin tunnetasolla varmasti TIEDÄT, että sinun on aika toimia. Silloin inspiraatio on lähtöisin korkeammalta minältäsi. Jos siis et ole täysin varma, että hetki on oikea, hetki on väärä!

 

Ja jos uskomuksesi siitä, että suuri unelmasi ei voi koskaan toteutua on hyvin vahva, niin älä ajattele suurta unelmaasi ollenkaan. Ajattele sen sijaan sellaista asiaa, johon jo uskot. Sellaista asiaa, jonka olet itse elämääsi luonut ja jota arvostat. Sillä on aivan samantekevää, millä keinoilla sallit taajuutesi kohota. Sinun ei siis tarvitse edes uskoa suureen unelmaasi – riittää että uskot luoneesi elämääsi mitä tahansa positiivista. Vaikka elämässäsi olisi ”melkein kaikki pielessä”, niin yksi ainoa asia, joka elämässäsi on hyvin ja jota arvostat, riittää kohottamaan sinut taajuudelle, jossa sallit kaikkien muidenkin ongelmiesi ratketa.

 

Polkusi on siis mutkikas vain niin kauan, kun kieltäydyt kuuntelemasta korkeampaa minääsi. Usko siis ja unelmoi, iloitse elämästä olosuhteista riippumatta – ja polkusi on kuin taikaiskusta kevyt kulkea ja täynnä toinen toistaan ihanampia yllätyksiä.