Miksi tieteen kehitys on niin hidasta, vaikka kaikki tieto universumista on aina ollut olemassa?

Jos vertaamme painovoimaa ja vetovoiman lakia, jotka molemmat vaikuttavat elämäämme maapallolla koko ajan, niin painovoima on voima, johon massa vastaa – värähtelytaajuus taas on  jotakin, johon kaikki universumissa vastaa. Siis kaikki mikä on ”olemassa”. on olemassa tuon olevaisen värähtelytaajuuden myötä.

 

Se, miksi suurin osa ”tieteeksi” kutsumastamme tutkimuksesta – siis hypoteesit, oivallukset, tutkimustulokset  ja käyttökelpoinen tieto – kehittyy suhteellisen hitaasti, vaikka kaikki vastaukset tieteellisiin kysymyksiin ovat jo olemassa (ne olivat samalla hetkellä olemassa kun ne ensi kertaa esitettiin), niin tämä hitaus johtuu siitä, että tiede tutkii manifestaatioita ymmärtämättä, mikä voima saa todella AIKAAN manifestaatiot. Syitä seurauksiin siis etsitään mekaanisesti, ymmärtämättä, että kaikki universumissa perustuu värähtelyyn, siis taajuuksiin.

 

Kun siis tieteellisin menetelmin tilastoidaan syitä ja seurauksia, ja yritetään tehdä niiden yhteyksistä johtopäätöksiä, niin oleellisin vaikutin jää huomiotta eli värähtelytaajuus – ja vetovoiman laki.

 

Esimerkiksi lääketieteessä tunnetaan kyllä plasebo- ja nosebovaikutukset, eli ”uskolla paraneminen” ja ”luulosairaus” ovat aina olleet tunnettuja ilmiöitä, niin sairastumisen ja paranemisen yksinkertaista mekanismia ei kuitenkaan ymmärretä, koska ei oivalleta ihmisen tunne-elämän olevan värähtelyä, joka vaikuttaa koko ajan solujen värähtelyyn. Monimutkaisten tutkimusten avulla löydetään siis esim. lääkeaineita sairauksiin, kun oikotie samojen sairauksien parantamiseen olisi ollut potilaan tunnetaajuuteen vaikuttaminen, eli elimistön omaan korjausmekanismiin luottaminen. Eli nekin lääkkeet, joita lopulta kehitetään, ovat aina ja joka hetki vetovoiman lain lainalaisuuksien vaikutuspiirissä, eli sekä lääkkeiden tehoon, että niiden tehottomuuteen vaikuttaa ennen muuta potilaan oma tunnetaajuus.

 

Itämaisissa kulttuureissa ja itämaisessa perinteisessä lääketieteessä ihminen on aina nähty kokonaisuutena, eli esim ayerveda-hoidoissa Intiassa ihmistä hoidetaan aina kokonaisuutena, eli sairauksia parannetaan ”rohtojen” lisäksi ihmisen tunne-elämää hoitamalla. Samoin kaikkiin shamanistisiin kulttuureihin on aina kuulunut parannusrituaalit, joiden tarkoituksena on potilaan oman tunnetaajuuden kohoaminen, ja esimerkiksi suomalainen perinteinen kansanparannus on perustunut tällaiseen shamanistiseen, ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitamiseen. Samoin reikihoito perustuu siihen, että potilas itse ”sallii” eli ottaa vastaan oman paranemisensa, eli hänen oma elimistönsä parantaa itse itsensä, mikä mahdollistuu potilaan tunnetaajuuden kohoamisen myötä.

 

Vetovoiman lain tunteneita tieteentekijöitäkin on aina ollut – esim. Albert Einstein ja Nikolai Tessla, sekä nykyään mm. kvanttifyysikot – mutta koska tiedeyhteisöissä vähätellään ns. esoteerista ja intuitiivita tietoa mystiikkana, ”uskonnollisena huuhaana”, niin tieteen kehitys on ollut hyvin hidasta. Asenteisiin ovat tietysti vaikuttaneet myös vallalla olleet uskonnolliset opit, jotka ovat omalta osaltaan myös jarruttaeet tieteellistä kehitystä, koska uskonnoissa vertauskuvallinen, profeetallinen tieto vetovoiman laista ja universumista on tulkittu kirjaimellisesti, jolloin se on vääristynyt. Näin esim. monet kristityt taistelevat evoluutioteoriaa vastaan ymmärtämättä, että Raamattuun päätynyt ”luomistarina” on vertauskuvallinen. Evoluutioteoria ei siis millään tavalla  sulje pois ”universumin voiman”, eli korkean tietoisuuden olemassaoloa – päin vastoin. Ilman korkeaa värähtelytaajuutta eli puhdasta positiivista energiaa ei olisi mitään, koska Kaikki Mikä On on  värähtelyä.