Mitä ”vaikeampi” on ongelma, johon toivot ratkaisua, niin sitä taitavammaksi tietoiseksi luojaksi ongelmasi sinua opettaa
Universumin ja korkeamman minäsi näkökulmasta ei ole mitään eroa ”pienillä” ja ”suurilla” toiveilla – molempien manifestoiminen on aivan yhtä helppoa: Esität toiveesi, universumi vastaa toiveeseesi, minkä jälkeen sinä sallit itsellesi toiveesi manifestaation.
Oli toiveesi siis millainen tahansa, niin vain sinä itse voit olla toiveesi manifestoitumisen esteenä. Jos toivot vaikkapa löytäväsi maasta kauniin linnunsulan, niin toiveesi toteutuu luultavasti hyvin nopeasti. Sillä uskot itsekin linnunsulkien löytämisen olevan suhteellisen helppoa. Samoin, jos testaat manifestoijantaitojasi toivomalla näkeväsi tietyn merkkisen ja tietyn värisen auton, niin ei mene kovin kauan, kun havaitset juuri toivomasi kaltaisen auton. Tai jos ajattelet jotain vanhaa ystävääsi, niin pian kohtaat hänet tai olet yhteydessä häneen, tavalla tai toisella. Kun siis uskot manifestaation mahdollisuuteen, niin manifestaatiot tapahtuvat helposti. Silti: ”Helpotkin” manifestaatiot tapahtuvat siten, että korkeampi minäsi ohjaa sinua ”helpoimman mahdollisen polun” kautta toiveesi luokse. Et siis aina voi löytää mitään toivomaasi asiaa, jota etsit matalassa tunnetaajuudessa, ikään kuin yrittämällä ”pakottaa” manifestaatio silmiesi eteen. Vaan korkeampi minäsi ohjaa sinut toiveesi luokse vaivihkaa, sillä hetkellä, kun toiveesi löytämistä vähiten odotat. Samalla tavalla tavara, jota kiihkeästi ja hyvin huolestuneena etsit, ei usein tunnu millään löytyvän. Tämä johtuu myös siitä, että tunnetaajuutesi on huolen takia matala, eikä korkealla tunnetaajuudella oleva korkeampi minäsi saa välitettyä sinulle ohjeitaan. Mutta kun lakkaat etsimästä, niin etsimäsi asia löytyy ”kuin vahingossa”, koska tunnetaajuutesi kohoaa automaattisesti luovuttaessasi, ja korkeampi minäsi pystyy taas ohjaamaan sinua.
Jos siis sinulla on pitkäaikainen toive, joka ei meinaa millään toteutua, niin nopein tie toiveesi sallimiseen on päästäminen irti, eli toiveesi ajattelemisen lopettaminen kokonaan. Sillä luovuttamalla siirryt itse ”pois tieltä” estämästä toiveesi toeutumista. Toiveesi on siis ollut valmiina odottamassa vain sitä, että otat sen vastaan, siitä hetkestä lähtien, kun toiveesi ensi kertaa esitit!
Jos toivot saavasi lottovoiton ja odotat innokkaana arvonnan etenemistä, niin mieti, miltä sinusta tunnetasolla tuntuu odottaessasi numeroita. Onko sinulla sellainen tunne, että TIEDÄT voittavasi? Vai onko sinulla tunne, että luultavasti et taaskaan voita, koska et ole aikaisemminkaan voittanut? Uskomuksesi liittyen suureen lottovoittoon estää siis todennäköisesti voitontoiveesi manifestoitumisen. Olet siis enemmän matalammalla toiveen, kuin korkealla uskon ja tiedon tunnetaajuudella. Jos taas olet korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi saanut yhtäkkiä voimakkaan inspiraation lottoamiseen, niin on hyvin todennäköistä, että voitat rahaa. Sillä inspiraation lähteenä oli korkeamman minäsi ohjaus.
Jos olet käynyt raveissa, niin olet ehkä kuullut puhuttavan ”aloittelijantuurista”. Ihminen, joka on ensimmäistä kertaa elämässään ravikilpailuissa ja katselee valjakoita lämmittelyssä, arvaa hämmästyttävän usein voittajan intuitiivisesti, lyödessään siis ensimmäistä kertaa elämässään vetoa, ja tietämättä yhtään mitään hevosten ennätyksistä tai menestyksestä aiemmissa kilpailuissa. Aloittelijantuuri perustuu siihen, että ensimmäistä kertaa raveissa oleva henkilö on korkealla tunnetaajuudella ja huoleton – eikä hänellä liity mitään ennakko-odotuksia pelaamiseen, pelissä voittamiseen, eikä siis myöskään voittajahevosen valintaan. Koska hänen tunnetaajuutensa on siis korkea, niin hän saa intuitiivisesti tiedon voittajasta korkeammalta minältään. Mutta kun hän seuraavan kerran lyö vetoa, hän on jo kenties hieman huolissaan: ”Viimeksi voitin, nyt minulta odotetaan siis jälleen oikean hevosen veikkaamista.” Samalla hänen tunnetaajuutensa on jo laskenut, sillä hän on siis huolissaan siitä, voiko hän onnistua enää toista kertaa peräkkäin.
Ratkaisun löytäminen ”suuriin ongelmiin” ei siis ole yhtään sen vaikeampaa, kuin pienempiin – kaikkiin toiveisiimme on olemassa ratkaisu samalla hetkellä, kun toiveemme esitämme. Mutta mitä ”vaikeampi” ongelmamme on, niin sitä taitavammaksi tietoiseksi luojaksi se meitä opettaa. Tämä johtuu siitä, että ns. vakavampien, ja enemmän negatiivisia tunteita kuten pelkoa aiheuttavien ongelmien edessä meidän on todella harjoiteltava olosuhteista riippumatonta luottamusta universumiin. Uskomme universumin apuun joutuu siis enemmän koetukselle, jos meillä on vaikkapa vakava sairaus, josta toipumisen väitetään olevan epätodennäköistä. Tai jos meillä on hyvin suuri velka, ja vain vähäiset resurssit velan takaisinmaksuun. Tällaisissakin tianteissa ratkaisun manifestoiminen on teoriassa kuitenkin aivan yhtä helppoa, kuin linnunhöyhenen löytäminen, mutta meidän oma voimakas, negatiivinen uskomuksemme voi siis estää manifestaation sallimisen.
Mitä voimallisempi on kysymyksemme, sitä väkevämpi ja suurenmoisempi on myös universumilta saamamme vastaus!
Tietoisena luojana sinun tulee siis harjoitella ennen muuta omaa uskoasi, ja luottamusta universumin rajattomaan ongelmanratkaisukykyyn. Jos siis pystyt näennäisesti ”toivottomassakin” tilanteessa uskomaan ja luottamaan universumin apuun, ja pysymään korkeassa tunnetaajuudessa, niin mikä tahansa on sinulle mahdollista.