Negatiiviset tunteet ovat parhaita ystäviäsi – vastoinkäymiset muovaavat elämästäsi mestariteoksen
Ajattele elämää ilman vastoinkäymisiä, kokemuksia, jotka herättävät sinussa negatiivisia tunteita: Sinulla ei olisi koskaan nälkä tai jano, joten unohtaisit syödä ja juoda; et tuntisi kipua missään tilanteessa, joten polttaisit sormesi kuumalla hellalla tai kolhisit jatkuvasti jalkojasi kiviin kävellessäsi; antaisit muiden ihmisten päättää aina, mitä sinulle tapahtuu, joten ajautuisit lopulta heidän orjakseen.
Ilman vastoinkäymistä ja kontrastia, ilman sisimmässäsi kokemaasi tunnetta, että ”suunta on väärä” et siis voisi luoda elämää, jollaisen itse haluat. Olisit kuin purjevene tuuliajolla: tuuli riepottelisi sinua sinne tänne, mutta et itse voisi mitenkään vaikuttaa siihen, minne lopulta päädyt.
Arvosta siis suuresti myös niitä kanssaihmisiäsi, jotka saavat sinussa aikaan negativisia tunteita, rakasta vihollisiasi. Heillä on korvaamattoman tärkeä tehtävä kanssaluojinasi: he auttavat sinua näkemään mitä et halua.
Luomisprosessi on käynnissä koko ajan. Universumin kaikki voimat työskentelevät sinun puolestasi joka hetki. SINÄ olet universumin keskipiste, konkreettisesti. Mutta hetkinä, jolloin oma vähähtelysi on alhaalla et havaitse tätä, koska olet eri taajuudella kuin korkeampi minäsi, joka näkee, aistii ja elää koko ajan täydesti kaiken sen suunnattoman, upean runsauden, jonka olet Lähteeseen itse itsellesi luonut.
Matalan taajuuden tunteiden vallassa olet kuin kuningas tai kuningatar, joka on kokenut muistinmenetyksen. Joka istuu yksin upean palatsinsa pimeässä, kylmässä kellarissa, ilman ruokaa ja juomaa, näkemättä kaikkea sitä suunnatonta rikkautta ja kauneutta, jota on yläkerrassa. Kuulematta kaunista musiikkia, suihkulähteiden solinaa, paratiisilintujen laulua. Tajuamatta, että hänen puolestaan työskentelee koko ajan suuri ja uskollinen joukko hoviväkeä, joiden ainoa tehtävä on palvella kuningastaan tai kuningatartaan, huolehtia tämän hyvinvoinnista kaikin mahdollisin tavoin.
Eikä sinun, oman elämäsi valtiaan, tarvitse kuitenkaan tehdä mitään muuta, kuin päättää nousta ylös kellarista – ja ottaa valtikka taas käteesi, nauttia kaikesta siitä runsaudesta, joka sinulle kuuluu.
Se, millaisena juuri nyt näet elämäsi riippuu siis näkökulmasta, perspektiivistä, oletko mielesi linnan kellarissa vai tornissa, huipulla. Kun värähtelysi on korkealla sinulla on elämäsi ja luomistyösi tuloksien suhteen paremmat ”näköalat”, näet siis selkeämmin myös ne asiat, jotka olet jo luonut, mutta jotka eivät vielä ole kypsyneet ja manifestoituneet fyysiseen elämääsi. Ymmärrät sisimmässäsi, että olet suunnattoman arvokas Luoja, ilman sinunlaisiasi universumi ei voisi olla olemassa eikä laajentua. Ja että päämääräsi lisäksi myös matkasi kohti unelmiasi on merkityksellinen: Ilman matkasi haasteita et kokisi sen päättymistä niin arvokkaana. Ilman matkaa et iloitsisi perillepääsystä, ilman kylmyyttä et nauttisi lämmöstä, ilman nälkää et arvostaisi ruokaa, ilman pimeyttä et aistisi valoa, ilman kipua et arvostaisi kivuttomuutta, ilman yksinäisyyttä et tuntisi kumppanuutta ja rakkautta yhtä tärkeiksi.
Nouse siis palatsisi torniin ja nauti upeista maisemista – jokainen elämäsi hetki on tulvillaan kauneutta, ihmeitä ja mahdollisuuksia.