Ongelmat ovat aina suuria lahjoja, koska ne auttavat sinua keskittämään ajatuksesi todellisiin ratkaisuihin
Jos olet ollut jo hyvin pitkään huolissasi jostain asiasta, ja yrittänyt ratkaista siihen liittyviä ongelmia, kuitenkaan onnistumatta siinä, niin olet tunnetaajuustasolla jäänyt ikään kuin jumiin. Ja vaikka tietoisena luojana jo kokemuksesta tiedätkin, että kaikki järjestyy lopulta aina, niin jos et todellisuudessa enää usko ongelmasi selviämisen mahdollisuuteen, niin negatiivinen tunnemuistosi liittyen tuohon ”suureen” ongelmaasi on niin vahva, että et salli itsellesi ratkaisua. Kierrät ikään kuin kehää pimeässä metsässä, löytämättä ulospääsyä, koska pyörit ympyrää. Ja se, että ratkaisua ei löydy, vahvistaa myös koko ajan negatiivista uskomustasi ratkaisun löytymisen mahdottomuudesta. Ja vaikka arvostaisit tietoisesti elämäsi hyviä ja arvokkaita puolia, meditoisit säännöllisesti, tunnetilasi olisi pääosin hyvin positiivinen, ja pyrkisit sulkemaan kaikin keinoin tuon ongelman mielestäsi, niin ongelmasi ei häviä. Ja tähän on syynä se, että niiden toiveiden luomat ratkaisut, joita olet tuon ongelman takia luonut, ovat jo niin suurenmoisia, että pysyt koko ajan ikään kuin hiuskarvan verran erossa niistä – koska yrität, et salli.
Ja jopa meditaatiosi on muuttunut irtipäästämisestä yrittämiseksi, eli meditoit, koska yrität manifestoida. Meditaation tarkoituksena on kuitenkin aina irtipäästäinen, ei siis tietyn, oman mielesi mukaisen ratkaisun saavuttaminen!
Ja tällöin toiveilla luomasi energiavirta on jo niin suunnattoman voimakas, että jos hetkeksikin eksyt negatiivisiin ajatuksiin, niin ”syöksyt ojaan” kuin ralliautoilija, jonka keskittyminen hetkeksi herpaantuu. Eli mitä useammin ja mitä kauemmin olet ollut korkeassa tunnetaajuustilassa, niin sitä tuskallisemmilta tuntuvat matalat tunnetaajuudet.
Mutta tietoisen luojan polulta ei ole paluuta, eli jossain vaiheessa sinun on yksinkertaisesti pakko päästää irti, ja antaa universumin hoitaa universumille kuuluvat tehtävät, eli sinun on vain lopetettava sellainen yrittäminen, joka ei ole inspiroitunutta (korkea taajuus), vaan joka on vain motivoitunutta (matala taajuus). Ja tällaisessa tilanteessa saatat yhtäkkiä tuntea itsesi esimerkiksi hyvin sairaaksi. Ja mitä voimakkaammin olet laajentunut, eli mitä korkeampi on korkeamman minäsi taajuus, niin sitä pahempi on olosi, jotta et enää kykenisi jatkamaan yrittämistä.
Tällainen samanlainen vaikutus on ns. rajatilakokemuksella, jossa paljon ongelmia kokenut ihminen ”kuolee” hetkeksi, jolloin hän todellakin päästää irti, kokee fyysisen kuoleman aikaansaaman euforiantunteen, mutta päättää kuitenkin palata takaisin elämään, koska muistaa jälleen konkreettisesti, että kärsimyksemme johtuu vain ja ainoastaan negatiivisista tunnetiloistamme, joita voimme täysin vapaasti itse hallita.
Jos siis olet hyvinvoiva ja perusterve, mutta tunnet yhtäkkiä itsesi hyvin sairaaksi, niin sulje mielestäsi kaikki pelkoajatukset, vältä puhumasta sairaudentunteestasi muille, ja kuvittele mielessäsi, kuinka solusi juuri nyt parantavat itse itseään. Tällainen lamauttava kipu on usein esimerkiksi päänsärky, eli esim. migreeni kertoo oman mielesi vastustuksesta: Et salli itsellesi huolettomuutta, mutta migreenitilassa sinun on yksinkertaisesti pakko lopettaa ongelmiin keskittyminen.
Näe paha olosi siis eräänlaisena synnytystuskana, jonka avulla ikään kuin synnyt uudeksi, huolettomammaksi. Mitä enemmän kipua tunnet, niin sitä vapauttavampana koet kivusta luopumisen. Voit käyttää apunasi meditaatiotekniikoita, eli kuuntele taajuutta kohottavaa meditaatiomusiikkia, ja toista mielessäsi hengityksesi tahdissa vaikkapa aivan yksinkertaista lausetta: ”Kaikki on hyvin”. Koska mielessämme ei voi koskaan olla negatiivista ja positiivista ajatusta yhtä aikaa, niin olosoi paranee, koska pelkoajatuksesi eivät pääse sitä pahentamaan.
Kuuntele kuitenkin intuitiotasi, ja jos sinulle tulee sellainen tunne, että todella tarvitset muiden ihmisten, lääkärien tai lääkkeiden apua (joissa kaikissa on myös pohjimmiltaan kyse plasebovaikutuksesta, eli uskonvahvistuksesta), koska oma uskosi ei riitä, niin seuraa intuitiotasi, ja hae tai pyydä apua. Eli jälleen kerran: Älä YRITÄ olla kaikkivoipa, ellet juuri tuolla hetkellä sitä ole!
Mutta jos äkillinen paha olosi oli vain mielesi resistanssin eli vastustuksen aikaansaama kulminaatiopiste, niin se menee nopeasti ohi, ja voit onnitella itseäsi: Olet ainakin noiden pahan olon hetkien ajan keskittynyt olennaiseen, luopunut turhista huolistasi, ja pyrkinyt vain sallimaan elimistösi solujen oman ”elvytystyön”. Ja juuri siksi tällaiset pysäyttävät, fyysisen pahanolon kokemukset, ovat niin arvokkaita, jos mielesi on hyvin voimakas, ja olet luonteeltasi liian sinnikäs.
Ja juuri tällä hetkellä maailmassa vallitsee tilanne, jossa ihmiskunnan suunnattoman voimakkaat toiveet ovat kaikkialla laajentuneet pisteeseen, jossa ”sairaus pysäyttää”. Ja ne ihmiset, jotka pelkäävät sairauksia ja kuolemaa, jatkavat kulkuaan väärään suuntaan, kun taas ne, jotka ymmärtävät olevansa oman elämänsä tietoisia luojia, kieltäytyvät lukemasta uutisia sairauksista ja kuolemista, ja kohdistavat ajatuksensa entistäkin tarkemmin terveyttä ja elinvoimaa ylläpitäviin asioihin. Mutta nekin, jotka pitävät tiukasti kiinni peloistaan, vapautuvat lopulta negatiivisista tunteistaan, joko fyysisen kuoleman kautta, tai kokemalla niin voimakasta kärsimystä, että he lakkaavat taistelemasta pelkojaan vastaan ymmärtäen, että voimme kokea onnellisuutta vain keskittymällä positiivisiin asioihin, ja jättämällä huomiotta negatiiviset asiat.
Samalla tavalla kaikki ongelmasi auttavat sinua näkemään niiden sisältämät arvokkaat ratkaisut, mikäli et keskity ongelmien murehtimiseen, vaan opettelet luottamaan siihen, että ongelmasi sisältää jo ratkaisun, ja sinun tehtäväsi on vain vastaanottaa tuo ratkaisu, pyrkimällä pysymään korkeassa tunnetaajuustilassa. Ongelma on siis kuin pimeys, joka auttaa sinua havaitsemaan valon.
Kohdista siis katseesi aina valoon, oli tilanteesi kuinka vaikea tahansa – ja lähdet konkreettisesti kulkemaan välittömästi kohti valoa!