Onnellisuus on pelkästään tunnetila, ei koskaan olosuhde

Ihmiselämän harha on, että onnellisuus olisi jonkinlainen pysyvä tila, jonne olemme vaikeuksien kautta matkalla, ja jonka edellytyksenä olisivat siis tietynlaiset olosuhteet. Elämämme kyllä usein muuttuu ponnistelujemme seurauksena ”paremmaksi”, mutta on suuri harha ajatella, että meidän tulisi kärsiä saavuttaaksemme unelmiamme. Voimme saavuttaa kaiken haluamamme myös todella helposti, jos uskomme unelmiimme, ja olemme usein korkeassa tunnetilassa, eli inspiroituneita. Emme siis ole syntyneet tänne raatamaan ja kärsimään, vaan ottamaan vastaan kaiken sen runsauden, joka on synnyinlahjamme – jos siis vain itse uskomme, että olemme vauraan ja yltäkylläisen universumin rakastettuja lapsia, oman elämämme täydellisen vapaita Luojia.

Jokainen ihminen on fyysisen kuoleman jälkeen korkean tietoisuuden tasolle  poistuttuaan myös todella innokas palaamaan takaisin kokeman jälleen fyysistä elämää, sillä korkein meissä ymmärtää, että elämää jatkuu vain ns. muutosta ja laajentumista aiheuttavan kontrastin kautta, eikä elämä voi olla koskaan seisova vesi ja pelkästään  euforian tunnetta, sillä emme edes näe valoa, jos emme ole kokeneet varjoa. Mehän emme esim. nauti ruuasta, jos emme ole koskaan nälkäisiä, emmekä lämmöstä, jos emme koskaan palele, emme iloitse seurasta, ellemme ole kokeneet yksinäisyyttä (vs. uskonnoissa kuvattu ”taivas”=tila ilman negatiivisia tunteita, ”helvetti”=negatiivinen tunnetila, johon jäämme taajuustasolla kiinni, jos uskomme negatiivisen maailman todeksi).

Ihmiselämän harha siis on, että onnellisuus olisi yhtä kuin pysyvät, ”hyvät” olosuhteet. Onnellisuus on kuitenkin vain ja ainoastaan korkea tunnetila, jonka avulla sallimme toivomiamme uudenlaisia olosuhteita. Eli arvostamalla elämäämme juuri nyt  saamme kokea lisää asioita, joita voimme arvostaa, mutta emme koskaan loputtomasti arvosta samoja asioita, vaan elämän suola on uudistumisessa, siis  vastoinkäymisten ja ei-toivotun kokemuksen kautta.

Tästä syystä esimerkiksi erittäin rikas ihminen ei ole koskaan sen onnellisempi kuin köyhäkään, koska onnellisuus on aina suhteellista, ja raha ja hyvinvointi tekee onnelliseksi vain, jos niitä arvostaa, eli tuntee rakkautta itseään, ja samalla kaikkia muita kohtaan (emme ole erillisiä). Erittäin rikas arvostaa siis usein aivan muita asioita, kuin hänelle itsestäänselvää varallisuutta.

Elämän suola ja käyttövoima on siis itse elämä,  innostus ja inspiraatio, ikuinen matka kohti uutta.