Onnellisuus on sitä, että olemme tasapainossa korkeamman minämme laajentumisen kanssa

Jos olet jo hyvin pitkään tavoitellut jotakin, ja saavuttanut kaiken epäuskosi ja vastustuksesi jälkeen pisteen, jossa olet vihdoin valmis luopumaan kaikesta yrittämisestä ja negatiivisista tunteista, ja vain sallimaan itsellesi luomistyösi tulokset, niin koet aivan kuin tunteen, että et enää oikeastaan haluakaan sitä, mitä olet tavoitellut. Ja juuri sillä hetkellä toiveesi pääsee toteutumaan. Eli ponnistelu negatiivisesta tunnetaajuudesta käsin on lopultakin  opettanut sinulle, että emme ole syntyneet maan päälle kärsimään, vaan nauttimaan elämästä. Ja vaikka tavoittelemmekin ikuisesti jotakin, joka on ”enemmän” kuin se, mitä meillä jo on, eli jo manifestoimamme asiat, niin meidän ei silti koskaan tarvitse olla kovin kaukana omasta laajentuneesta itsestämme. Eli meidän ei tarvitse tuntea negatiivisia tunteita, ja kieltää siten itseltämme toivomiamme asioita, vaan voimme elää sallimalla joka hetki itsellemme iloisia yllätyksiä, lahjoja universumilta.

Jos olet korkeassa tunnetilasa ja näet ”merkkejä” ympärilläsi, niin kyse on juuri näistä lahjoista. Korkeampi minäsi tarjoilee näitä iloisia yllätyksiä ja todisteita synkronismista – siis siitä, että kaikki liittyy kaikkeen, et ole koskaan yksin ja olet aina polullasi – koko ajan ja kaikkialla missä liikut. Eli ikään kuin pieniä ihmeitä tapahuu koko ajan kaikkialla, mutta aina et vain havaitse niitä, jos oma tunnetaajuutesi on matala. Jos siis olet korkeassa tunnetilassa,ja havaitset erikoisia numeroarjoja, kiinnität huomiota mainostauluun, jolla tuntuu olevan sinulle ”viesti”, jos linnut tuntuvat ”puhuvan” sinulle – niin kaikki nuo viestit ovat korkeamman minäsi kannustusta: ”Unelmasi on toteutumassa!” Ja koko universumi siis iloitsee jo tulevasta.

Suurin osa ihmiskuntaa luo elämäänsä tarpeettoman kärsimyksen kautta, ja siksi  kärsimyksestä ja ”negatiivisten tunnetaajuuksien kestämisestä ja sietämisestä” on tullut  ihmiskunnan  kokemushistorian myötä ns. sankarillista. Tällainen sankaruus on kuitenkin aina matalan tunnetaajuuden tulkinta, eli ihmiset, jotka eivät koe itse elämäniloa kuvittelevat, että ihmiselämän ainoa tarkoitus on kärsimyksellä saavutettu sakaruus. Se, miksi ihmiskunta on kuitenkin myös saavuttanut paljon toivomiaan asioita, johtuu suurelta osin siitä, että  jos toive on tarpeeksi voimakas, niin edes epäuskomme, täysin väärä kuvitelmamme omasta heikkoudestamme ja rajallisuudestamme, taistelumme muiden ihmisten toiveita vastaan, jatkuva kilpailu maapallon tarjoamista rikkauksista ja resursseista, joiden niin ikään kuvittelemme olevan rajalliset – eli sanalla sanoen:  negatiiviset tunteemme – eivät  voi lopulta enää estää toiveidemme  toteutumista. Eli kaikki toiveemme toteutuvat  lopulta aina, vaikka vastustaisimme niitä kaikin voimin – pysymällä itse negatiivisessa tunnetaajuudessa.

Onnellisuus on siis sitä, että pysymme ikään kuin oman laajentumisemme tahdissa, eli sallimme ja otamme vastaan toiveitamme sitä mukaa, kun niitä toivomme. Sillä jokainen toiveemmekin on jo manifestaatio, jokainen ajatuksemme ja tunteemme on manifestaatio. Eli mitä tahansa keksimmekin toivoa, niin sen kaiken voi universumi meille myös lahjoittaa. Eli luomus on olemassa jo ENNEN kuin tiedostamme itse toiveemme. Me siis todellisuudessa vastaanotamme omat ajatuksemme ja toiveemmekin korkeammalta minältämme, ei päin vastoin.

Tuo luovuttamisen hetki on siis se piste, josta ”seuraava looginen askel” on toiveemme toteutuminen. Se, miksi ns. suuretkaan toiveemme eivät tunnu manifestaation hetkellä enää valtavilta saavutuksilta, johtuu siis siitä, että olemme itse laajentuneet ”toiveemme mukana”, eli olemme itse resonanssissa oman toiveemme, oman laajentuneen minämme  kanssa.

Jos olemme taistelleet tarpeettoman pitkään,niin saatamme tuntea paradoksaalisti jopa vihaa saavutustamme kohtaan, eli olemme vihaisia itsellemme, koska yritimme liikaa, vaikka olisimme myös voineet vain vastaanottaa. Eli on tärkeää muistaa, että meidän tulee pyrkiä säilyttämään korkea tunnetilamme myös manifestaation jälkeen, eli ARVOSTAA sitä kaikkea, mitä olemme manifestoineet, vaikka polkumme sitä kohti olisikin ollut omien negatiivisten tunteidemme seurauksena kohtuuttoman mutkikas ja vaikeakulkuinen.

Onnellisuden suhteellisuus johtuu siis juuri siitä, että riippumatta esimerkiksi henkilön varallisuustasosta, niin jokainen ihminen kokee onnellisuutta vain, jos arvostaa sitä, mitä hänellä on. Eli miljonääri voi joskus olla paljon onnettomampi, kuin ihminen, joka saa juuri ja juuri syödäkseen joka päivä.

Tai hartaasti toivomansa unelmiensa puolison löytänyt ihminen voi muuttua hyvin välinpitämättömäksi ja tyytymättömäksi siinä vaiheessa, kun hän on jo mennyt naimisiin unelmansa kanssa, ja siis saavuttanut tavoitteensa. Siksi on aina todella tärkeää, että löydettyä rakkautta vaalitaan, sillä rakkaus on hyvä esimerkki  unelmasta, joka joko on olemassa, tai ei ole olemassa, täysin riippuen omasta tunnetilastamme kunakin elämämme hetkenä!

Kun kyse on rakkaudesta, niin meidän on helppo ymmärtää tunnetilan olennainen merkitys rakkauden jatkumisen kannalta, mutta aivan samalla tavalla myös materiaaliset asiat joko säilyvät meillä, tai me menetämme ne, sen mukaan, arvostammeko ja vaalimmeko niitä, vai suhtaudummeko niihin välinpitämättömästi, ”rakkaudettomasti”. ”Rakennus jossa ei asuta, rapistuu”. Ja ”luonto valtaa nopeasti kaupungin, jossa ei asu ihmisiä”. Tarvitaan siis aina korkeaa tunnetaajuutta, korkeaa värähtelyä, jotta luomukset voivat olla fyysisellä tasolla olemassa. Ja luonnolla ja eläimillä on tuo korkea taajuus, ja siksi maapallokin säilyy ”olemassa”, ihmisten matalista tunnetajuuksista huolimatta – sillä luonto huolehtii tälläkin hetkellä maapallon ekosysteemin tasapainosta, luonnon ja eläinten korkea taajuus dominoi aina. Ja ihmiset voivat siis niin ikään luoda fyysistä todellisuutta vain, jos ovat korkeassa tunnetaajuudessa.

Jos siis olet saavuttanut jonkin unelmasi, niin muista, että vaalimalla unelmaasi myös sen manifestoitumisen jälkeen saat myös pitää unelmasi. Sillä korkea tunnetaajuus ei ole koskaan ”saavutettu etu”, vaan tunnetilamme joka hetki määrittää taajuutemme. Eli aivan kuten rakkaus on olemassa, jos rakastamme, mutta katoaa jos emme rakasta – niin aivan samoin materiaaliset unelmasi ja saavutuksesi sälyvät ilonasi ja kukoistavat vain, jos arvostat niitä.

Eli pyri aina pysyttelemään unelmiesi tahdissa, toiveidesi virran vauhdissa – iloitsemalla jokaisesta elämäsi hetkestä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *