Opettele erottamaan toisistaan korkean tunnetaajuuden inspiraatio, ja matalan tunnetaajuuden reaktio
Kaikki, mitä tapahtuu universumissa – jota ylläpitävä voima on siis vetovoiman laki – on reaktio johonkin värähtelytaajuuteen. Eli tietyssä taajuudessa tapahtuu tiettyjä asioita, reaktioina kyseiseen taajuuteen.
Kun toivomme jotakin, niin toivomme kokevamme hyvää oloa, eli onnellisuutta. Uskomme siis toivomamme asian tuovan meille iloa ja onnellisuutta. Ja onnellisuus on siis korkean taajuuden tunnetila. Siksi olosuhteista riippumaton onnellisuuden tunne, jonka saavutamme meditoimalla tai kohdistamalla ajatuksemme tietoisesi arvostamiimme asioihin, mahdollistaa myös lisää onnellisuutta synnyttäviä kokemuksia. Korkeassa tunnetilassa koetu inspiraatio johtaa siis aina varmasti kokemuksiin, jotka värähtelevät samalla korkealla taajuudella, ja tekevät siis meidät myös onnellisiksi. ”Toiveen täyttyminen” on siis korkealla värähtelevä selkeyden tila, uskon ja tiedon taajuus.
Mutta kun yksi toiveemme on täyttynyt, niin se on jo menneisyyttä, ja pyrimme kohti uusia unelmia, eli siksi oleme ikuisella matkalla. Matka on ”onnellinen”, jos nautimme matkasta, ja ”onneton”, jos emme osaa nauttia matkasta, eli odotamme vain turhautuneina matkan päättymistä. Onneton matka ei siksi voi päättyä onnellisesti, ellei matkalainen kykene kokemaan olosuhteista riippumatonta onnellisuutta jo matkalla.
Emme lähde lomamatkallekaan, vain odottaen koko matkan ajan kotiinpaluuta. Vaan matkan ihanuus on itse matkassa. Onnistunut matka on sarja positiivisia reaktioita positiivisiin tunnetiloihin. Ja usein olemmekin meille uudessa ympäristössä tai vieraassa kulttuurissa vapaampia ”irrottautumaan arjestamme”, eli negatiiviset asenteet ja tunnemuistot elämäämme ja itseämme kohtaan eivät aktivoidu uudessa ympäristössä yhtä helposti, kuin kotonamme, tutussa ympäristössä.
Tunnetaajuutemme määrää siis aina reaktiomme, eli voimme olla myös ”negatiivisesti inspiroituneita”, jos tunnetaajuutemme on matala. Jos siis joku toinen ihminen lähelläsi on turhautunut, ja pyytää sinua vaikkapa tekemään jotakin, ja olet itse pahalla tuulella, niin tunnet todennäköisesti vastustamatonta halua puolustautua, eli alkaa riitelemään tuon toisen ihmisen kanssa. Vaikka kumpikaan teistä ei AVOIMESTI näyttäisi pahaa oloaan, niin pelkkä sisäinen turhautuneisuus ja esimerkiksi kaunaisuus saa vetovoiman lain käynnistämään negatiivisen tapahtumaketjun.
Mutta tietoisena luojana voit välttää minkä tahansa riitatilanteen, tunnistamalla yksinkertaisesti oman tunnetilasi jo alkuvaiheessa, eli heti kun havaitset joko itsesi tai kanssaihmisesi tai molempien olevan matalassa tunnetilassa. Tällöin negatiivinen tapahtumaketju ei saa voimaa omista negatiivisista ajatuksistasi ja tunteistasi, ja riita tukahtuu kuin tuli, joka ei saa happea. Sanonta ”riitaan tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta” kertoo tästä. Eli kun ymmärrät syvällisesti, että kaikki negatiiviset reaktiomme elämässä johtuvat vain ja ainoastaan omasta negatiivisesta tunnetaajuudestamme, ja vetovoiman laista, niin pystyt muuttamaan minkä tahansa negatiivisen kanssakäymistilanteen positiiviseksi, tuntemalla tietoista, täysin vilpitöntä arvostusta kanssaihmistäsi kohtaan. Näin tulkittuna myös Raamatun ”rakasta vihollistasi” on konkreettisesti toimiva neuvo – siis ilman MITÄÄN reunaehtoja ja poikkeuksia.
Eli katso elämääsi ja kaikkia muita ihmisiä aina korkeamman minäsi silmin, ja et enää tunne kärsimystä silloinkaan, kun koet ns. vastoinkäymisiä!