Opettele tietoisesti olemaan reagoimatta muiden ihmisten negatiivisiin tunnetiloihin

Monet meistä ovat oppineet jo lapsina reagoimaan kanssaihmistemme negatiivisiin tunnetiloihin omaa tunnetaajuuttamme laskemalla. Olemme siis  oppineet  ymmärtämään omien tunteidemme viestin täysin väärin: Jos toinen ihminen on negatiivisessa tunnetilassa, ja me reagoimme siihen laskeutumalla niin ikään negatiiviseen tunnetilaan, niin oman negatiivisen tunteemme todellinen viesti on, että meillä ei ole mitään syytä olla negatiivisessa tunnetilassa. Mutta opimme ymmärtämään tämän viestin merkityksen siis aivan päin vastoin, eli koemme empatiaa negatiivisessa tunnetilassa olevaa kohtaan, vaikka siihen ei ole mitään syytä, eikä se ole hyödyllistä kummallekaan osapuolelle. Tilanteissa, joissa korkeassa taajuudessa värähtelevä myötätunto toista ihmistä kohtaan, eli oman korkean tunnetaajuuden ylläpitäminen olisi normaali reaktio, monet meistä ottavatkin ikään kuin ”syyn niskoilleen” kanssaihmistensä negatiivisista tunteista.

Pahimmillaan meihin juurtuu hyvin voimakas syyllisyydentunne, joka saa meidät tuntemaan pahaa oloa aina, kun joku toinen ihminen on negatiivisessa tunnetilassa, vaikka tuohon syyllisyydentunteeseen ei olisi minkäänlaista syytä. Tällainen muiden ihmisten ”ilmapuntarina” toimiminen on paitsi tunnetilojen holtittoman ja kontrolloimattoman vaihtelun takia henkisesti hyvin raskasta, niin se saa meidät myös luomaan itsellemme kohtuuttoman paljon negatiivisia kokemuksia, sillä ollessamme jatkuvasti toisten ihmisten tunteiden tulkkina emme siis hallitse omaa tunne-elämäämme lainkaan, jolloin negatiiviset tunteemme saavat meidät myös luomaan ei-toivottuja kokemuksia omaan elämäämme.

Jos pieni lapsi opettelee kävelemään, kaatuu ja itkee, niin vanhemmat pystyvät yleensä säilyttämään oman korkeamman tunnetaajuutensa, koska ymmärtävät, että lapsi kyllä oppii kävelemään, eikä kävelyn haparoivuus ole millään tavalla dramaattista – saati vanhempien ”syy”. Mutta usein samat aikuiset ihmiset kokevat kuitenkin syyllisyyttä siitä, että vaikkapa heidän oma puolisonsa on vihainen – mistä tahansa syystä. Tämä johtuu siitä, että puolisot ovat kehittäneet syyllisyydentunteita eli negatiivisia tunnemuistoja toistensa suhteen, ja siksi molemmat puolisot saattavat kokea, että jos toisella on paha olla, niin myös toisenkin puolison on laskeuduttava negatiiviseen tunnetilaan. Tämä väärä reaktio johtuu useimmiten siitä, että parisuhteelle on asetettu jo sen alussa vääriä odotuksia: Oletetaan, että puolisoiden tehtävä on pitää toinen toisensa onnellisina. Tämä väärä oletus johtaa vääjäämättä ongelmiin parisuhteessa, sillä todellisuudessa toinen ihminen ei KOSKAAN voi olla vastuussa kenenkään toisen ihmisen tunnetaajuudesta. Jokainen ihminen voi kontrolloida ainostaan omaa tunnetaajuuttaan.

Suhteen osapuolet eivät edes aivan suhteen alussa ole ”tehneet” toisiaan onnellisiksi, vaan yhdessä koettu ”rakastumisen” tunne on johtunut vain siitä, että kumpikin osapuoli on ”halunnut rakastua”, toisin sanoen molemmat ovat sallineet oman tunnetaajuutensa kohoamisen. Tällainen tietoinen korkean tunnetaajuuden salliminen voi jatkua vaikka läpi elämän, jos jompi kumpi tai molemmat puolisot niin haluavat. Mutta kyse on siis oman tunnetaajuuden tietoisesta kontrolloinnista, eli rakkaudesta ilman mitään ehtoja – ei siis sattumanvaraisesta ajelehtimisesta  ”elämän myrskyävällä merellä”.

Se, että et reagoi kanssaihmistesi negatiivisiin tunnetiloihin, ei ole tunteettomuutta tai ”kylmyyttä”. Jos toinen ihminen kokee korkean tunnetilasi niin, ja paheksuu sinua, niin muista, että hänen paheksuntansa ja tuohtumuksensa kertoo vain siitä, että hän on itse erossa omasta korkeammasta minästään. Sinä olet siis hänen tunnetaajuutensa laskuun täysin syytön. Ja jos taas olet omasta mielestäsi tehnyt jotain väärin, ja vahingoittanut tuota toista ihmistä, niin voit löytää oikeat sanat ja oikeat ratkaisumallit tilanteeseen vain ollessasi itse korkeassa tunnetaajuudessa. Jos koet syyllisyyttä, niin negatiivinen tunnemanifestaatio vetovoiman lain vaikutuksesta vain yltyy välillänne.

Syyllisyys on siis täysin tarpeeton tunne, kuten on myös syyttäminen, katkeruus ja kostonhimo. Näitä tunteita tarvitsemme vain salliessamme tunnetaajuutemme kohoamisen masennuksesta ja vihasta ylemmäs, kohti toivoa ja muita positiivisia tunteita. Mutta mihinkään negatiivisiin tunnetiloihin ei ole tarpeen eikä hyödyllistä jäädä pitkäksi aikaa.

Saat siis aina kaiken sen, mihin kohdistat huomiosi. Omasta tunnetilastasi riippuu, mitä elämääsi milläkin hetkellä manifestoit.