Tietoinen luominen on luottamisen, sallimisen ja irtipäästämisen taidetta. Koska olemme syntyneet ihmisiksi, ja ihmisinä luomme esimerkiksi kasveja ja eläimiä tietoisemmin, niin meidän ei tarvitse ponnistella luodaksemme, vaan meidän haasteemme on salliminen. Vastaavasti eläimille ja kasveille salliminen on korkean taajuuden ansiosta luontaista ja vaistonvaraista, mutta ne eivät luo eli ”toivo” yhtä tietoisesti, kuin me ihmiset. Luomakunta ja universumi pysyy tasapainossa juuri siksi, että meidän ihmisten matalien tunnetilojen vastapainona ovat nuo muunlaiset elämänmuodot, joiden värähtelytaajuus on vakaammin korkea.

Eläimet ja kasvit eivät siis ole huolissaan tulevasta, koska ne kokevat onnellisuutta nykyhetkessä, pelkäämättä tulevaa. Niillä on siis tietoisuus hyvinvoinnista, joka vallitsee universumissa aina, olosuhteista täysin riippumatta. Eläimet ja kasvit eivät siis esimerkiksi pelkää kuolemaa, sillä korkeassa tietoisuudessa kuolemaa ei ole lainkaan olemassa. Poikkeuksena tästä korkean tunnetilan vakaudesta  ovat pääsääntöisesti  vain sellaiset eläimet, jotka ovat  leimautuneet ihmiseen, eli alkaneet reagoida ihmisen tunnetaajuuksiin. Esimerkiksi valaat ja delfiinit ovat kyllä korkeammalla tietoisuustasolla, mutta silti ne eivät ole ihmisen lailla huolissaan.

Me ihmisetkin voimme siis delfiinien tavoin tietoisesti valita ilon ja huolettomuuden tunnetilan, eli toiveemme sallivan todellisuuden. Olosuhteista riippumaton iloisuus eli korkea tunnetila siis luo toivomiamme olosuhteita. Ja kun sallimme itsellemme nuo toivomamme olosuhteet, niin arvostamalla sitä, mitä olemme jo sallineet, sallimme lisää toiveitamme. Eli positiivinen tapahtumaketju jatkuu niin kauan, kun iloitsemme omista luomuksistamme, ja ymmärrämme toisaalta negatiivisten kokemustemme olevan vain ”tarkentavia kysymyksiä”, jotka mahdollistavat meille täydellisen vapauden luoda juuri sitä, mitä haluamme.

Eli elämä on konkreettisesti kuin tavaratalo tai buffet-pöytä, jossa voit valita ne asiat, joita haluat, ja jättää valitsematta ne asiat, joita et halua. Ilo on se ”valuutta”, jolla lunastat kaiken, mitä haluat valita.

Meidän tehtävämme ei siis ole vaatia, että tavaratalosta poistetaan kaikki sellaiset tuotteet, joita me emme itse halua, vaan voimme tehdä oman valintamme siitä huolimatta, että on olemassa myös asioita, joita emme halua valita. Eli midän ei tarvitse reagoida asioihin ja olosuhteisiin joita emme halua, eikä meidän siis tarvitse VASTUSTAA niitä! Sillä mtä tahansa vastustamme, niin sitä vedämme puoleemme vain lisää. Vastustaessamme ongelmia vedämme siis niitä omaan elämäämme vain lisää.

Elämänilo on siis ainoa päämääräsi ja tavoitteesi, ei siis se asia, mitä tavoittelet. Ja tähän lauseeseen sisältyy tietoisen luomisen salaisuus. Niin auan, kun yrität mennä ”asioiden edelle”, etkä ole tehnyt rauhaa nykyhetken kanssa, niin yhtä kauan et ole samalla taajuudella toiveesi kanssa, vaikka olisit kuinka lähellä sitä. Suurin osa ihmiskuntaa tekee siis elämästään vaikeaa vain siksi, että he eivät luota universumiin, eivätkä ymmärrä, että kaikki toiveemme ovat olemassa korkeassa tietoisuudessa samalla hetkellä, kun niitä toivomme.

Jos siis reagoit siihen negatiiviseen, jota ympärilläsi tapahtuu, ja annat olosuhteiden laskea omaa tunnetilaasi, niin silloin et ole resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa, vaan luot negatiivisia kokemuksia vain  lisää. Korkeamman minäsi selkeys, joka mahdollistaa toiveesi,  ei siis ole käytössäsi, vaan elät ja koet asioita matalamman taajuuden todellisuudessa.

Epävarmuuden, huolestumisen, kärsimättömyyden, haavoittuvuuden, uhriutumisen, rajallisuuden, katkeruuden, syyllisyyden, syyttämisen, vihan, pelon ja toivottomuuden maailma siis on myös olemassa, mutta sinun ei tarvitse valita sitä todellisuutta. Jos siis vaikkapa nk. helvettiin uskova uskovainen ihminen pelkää  helvettiä, ja tuomitsee tuohon kadotukseen muita ihmisiä, niin hän luo todellisuudessa itselleen tuon helvetin, ja tuomitsee sinne itse itsensä. Emme nimittäin voi koskaan luoda kenenkään toisen ihmisen todellisuutta, vain  omamme.

Ilon, rakkauden ja huolettomuuden taajuudella sallit itsellesi intuitiivisen tiedon ja inspiraatiot, jotka ovat lähtöisin korkeammalta minältäsi. Ja tuo korkean tietoisuuden virta, toiveidesi aarteita kuljettava virta, on loputon ja katkeamaton. Eli jos joskus koet, että elämäsi on ikään kuin pysähtynyt, elät kuin hämärässä, kylmässä kellarissa, eikä sinulla tunnu olevan ”mitään mahdollisuuksia” nähdä valoa tai tuntea lämpöä, niin kyse on vain siitä, että tuijotat parhaillaan menneisyyttäsi, etkä näe nykyisyyttäsi. Et siis nouse kellarin portaita ylös, avaa ovea ja mene ulos aurinkoon. Sillä nykyisyytesi on aina se uusi, minkä voit juuri nyt sallia ja vastaanottaa –  menneisyyttä taas on se, mikä on jo  manifestoitunut, eli fyysistä todellisuuttasi.

Jos siis uskot vähään, niin saat vähän. Jos uskot puutteeseen, niin luot puutetta. Jos uskot rajoituksiin, niin luot rajoituksia. Tai jos asia ilmaistaan tämällisesti, niin SALLIT eli otat vastaan noita negatiivisia asioita. Sillä kaikki negatiivinen, jota koet, kyllä  LUO positiivista, et vain havaitse sitä, jos et usko siihen.

Et ole koskaan matkasi päätepisteessä, mutta elämäsi päätepiste on jokainen hetki, jonka koet. Ikuisuus siis avautuu sinulle joka hetki, mutta ikuisuudella ei ole päätepistettä. Eli luomme koko ajan ja ikuisesti uutta. Emme siis ole etsimässä täällä päätepistettä, vaan iloa. Ja vaikka fyysisen elämäsi päätepiste on ”kuolema”, niin sekin on vain yhtyminen iloon (ei-fyysisellä tasolla emme koe lainkaan negatiivisia tunteita), josta seuraa jälleen syntyminen uudelleen fyysiselle tasolle.

Jokaiseen hetkeesi sisältyy siis taikaa, jokainen hetkesi on uusi mahdollisuus. Selkeyden tilassa – eli tiedostaessasi oman korkeamman olemuksesi – vastaanotat, mitä haluat. Ja universumi antaa meille aina mitä haluamme, juuri sillä hetkellä, kuin sitä tarvitsemme. Eli kaikella on aina aikansa, kaikki tapahtuu aina täydellisesti oikealla hetkellä.

Mitään pelättävää meillä ei siis koskaan ole, eikä mitään syytä olla huolissamme. Kaikesta, mitä koemme, seuraa aina lopulta pelkkää hyvää.

Universumia ei voi koskaan huijata ”yrittämällä” olla positiivinen, sillä vetovoiman laki reagoi aina vain aitoihin tunteisiin. Tunteilla on siis aina tietty värähtelytaajuus.

Eli väkisin yrittäminen tapahtuu aina matalassa tunnetaajuudessa, jolloin negatiiviset tunteet ja ajatukset tosiaan tulevat ihan väkisin mieleen. Ja tämä siis johtuu siitä, että ns. motivoitunut positiivinen ajattelu ei tapahdukaan korkeassa tunnetilassa, vaan sen motiivina on manifestaatio, ei siis positiivinen tunne itsessään, eli onnellisuus ja ilo. Eli motivoitunut positiivisuus värähtelee siis aivan eri taajuudella, kuin inspiroitunut (korkeammasta minästämme lähtöisin oleva) positiivisuus!

Esimerkiksi empatian/säälin, ja toisaalta myötätunnon välillä on merkittävä taajuusero, myötätuto on empatiaa paljon korkeampi tunne. Monelle tuttu kokemus on parisuhdetilanne, jossa toinen osapuoli on ”ilkeä”, ja ilkeyden kohteeksi joutuva on ”loukattu” ja ”katkera”. Vaikka loukattu osapuoli yrittäisi olla ymmärtäväinen ja sääliä kumppaniaan, niin hän on edelleen matalassa tunnetilassa, eikä siis tunne pyyteetöntä rakkautta, vaan syyttää tuota ilkeää osapuolta siitä, että tämä sai ilkeydellään hänen tunnetilansa laskemaan. Aito pyyteetön rakkaus on kuitenkin sitä, että ei anna kenenkään toisen ihmisen matalien tunnetilojen laskea omaa tunnetaajuuttaan. Ja tällöin ns. positiivisuus on siis aitoa.

Kukaan toinen ihminen ei ole koskaan vastuusssa meidän tunnetiloistamme, vaan jos joku on meille ilkeä vaikkapa täysin yllättäen, ollessamme iloisia, niin olemme itse vetäneet puoleemme tuota ilkeyttä, eli meissä on matalan taajuuden tunnemuisto, joka tulee ”pintaan” positiivisen tunnetilamme ansiosta. Ja tällöin meillä on mahdollisuus vapautua tuosta tunnemuistosta, johtuen siis positiivisesta tunnetilastamme. Tästä syystä kannattaa opetella arvostaamaan aivan kaikkia vastoinkäymisiä, sillä mikään niistä ei tapahdu koskaan sattumalta. Meillä itsellämme on aina vastuu kaikesta, mitä meille tapahtuu, sillä luomme kaiken kokemamme itse.

Vetovoiman laita kertovassa elokuvassa ”The Secret” (”Salaisuus”) puhutaan hieman harhaanjohtavasti kiitollisuudesta, mutta kiitollisuus on olemista kiitollinen JOLLEKIN. Meidän ei kuitenkaan koskaan tarvitse olla kiitollisia kenellekään muulle, tai millekään itsemme ulkopuoliselle voimalle, sillä me OLEMME perusolemukseltamme korkea tietoisuus. Ja kiitollisuuden taajuus on siis alempi kuin arvostuksen. Arvostus, johon ei liity kiitollisuutta,  ei kuitenkaan ole koskaan ylimielistä, vaan arvostaessamme ymmärrämme, että olemme kaikki yhtä, eikä esimerkiksi matalassa tunnetilassa oleva ole koskaan ”arvottomampi”, kuin korkeassa tunnetilassa oleva. ”Guru” tai ”profeetta” ei ole arvokkaampi, kuin maallisempiin asioihin keskittyvä ihminen. Kyse on vain erilaisista näkökulmista  elämään.  Mutta toisaalta: Henkisen opettajan ei tarvitse olla myöskään nöyrä, sillä toisten ihmisten auttaminen ja palveleminen pyyteettömällä rakkaudella ei edellytä nöyryyttä. Tämä on myös syy siihen, miksi kissa on eläimenä muinaisissa kulttuureissa symboloinut  ”jumaluutta”. Kissahan on korostetun omanarvontuntoinen, itsenäinen, rohkea  ja huoleton  eläin, joka ei kehrätessäänkään ”nöyristele”.

Tässä blogissa on usein aikaisemmin käsitelty ns. tunteiden ”siltaamista”, eli jos olet negatiivisessa tunnetilassa, niin kirjoita paperille lauseita, joilla pyrit VÄHITELLEN kohottamaan tunnetilaasi. Tunnetilasi kertoo aina lausetta kirjoittaessasi, tunnetko aidosti tuon kirjoittamasi todeksi! Eli negatiivisesta tilasta euforiaan ei siis voi nousta koskaan kertaheitolla. Tunneskaalaa pitää kohottaa vähitellen.

Siltausesimerkki: ”Olen täysin yksin maailmassa, enkä koskaan tule löytämään ketään. Olen yksin, mutta en ole aina ollut yksin. Koska en aina ole ollut yksin, niin on ainakin teoriassa mahdollista löytää jälleen kumppani. Minullahan oli kerran kumppani, jota kohtaan tunsin myös ajoittain rakkautta. Olisipa mukavaa taas tuntea rakkautta jotakuta kohtaan. Monet ihmiset tuntevat rakkautta kumppaniaan kohtaan tälläkin hetkellä. Teoriassa on mahdollista, että minuakin varten on jo jossain olemassa joku, jota kohtaan tunnen joskus rakkautta. Olisipa mukava tavata tuo ihminen, joka herättäisi minussa rakkauden tunteita. Missähän tuo ihminen mahtaa tälähetkellä asua…” jne.

Siltaamalla tuntetasi et siis tunne ”pakkopositiivisuutta”, vaan aitoa korkeaa tunnetta. Ja siihen vetovoiman laki vastaa vetämällä puoleesi samalla, korkealla taajuudella värähteleviä kokemuksia.

Älä siis myöskään säikähdä, jos tietoisena luojana ajoittain koet, että ”kaikki tuntuu kaatuvan ympärilläsi”. Kyse on ns. fenix-lintu – ilmiöstä, eli vanhan täytyy aina kuolla, jotta uusi voi versoa. Ja mitä tietoisemmin luot elämääsi uutta, niin sitä dramaattisemmalta saattaa polkusi raivaaminen joskus tuntua. Tämä johtuu siis siitä, että päämääräsi on selkeä, ja korkeampi minäsi ja vetovoiman laki toteuttaa juuri sitä, mitä todella toivot.

Mutta niin kauan, kun ymmärrät, että sinä itse olet oman elämäsi ja kaikkien tapahtumien luoja, ja että katsomalla luottavaisena horisonttiin, jalkoihisi – saati taakse päin –  tuijotamisen sijaan,  niin etenet vakaasti haluamaasi suuntaan, energia kiihkeästä liikkeestä huolimatta.

Mitä enemmän olet elämäsi aikana pyytänyt ja kysynyt, sallimatta itsellesi läheskään yhtä paljon, niin sitä kiihkeämmin liikkuu toiveidesti virta, ja sitä tärkeämpää on usko ja luottamus siihen, että väylä jossa navigoit, on aina allasi. Eli valitse aina ilo ja täysin ehdoton rakkaus, etkä voi koskaan eksyä, sillä positiivisessa tunnetilassa antaudut ja mukaudut virran vietäväksi, etkä siten vastusta kiihtyvää liikettä. Ja muista, että me olemme asettaneet itsellemme päämääriä jo ennen, kuin olemme syntyneet tähän fyysiseen elämään. Mutta me olemme asettaneet nuo päämäärät korkean tietoisuuden tilassa, innokkaina toteuttamaan niitä, emme siis epäillen kykyämme selviytyä niistä, eli peläten epäonnistumista!