”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”. Tämä sananlasku tulkitaan negatiivisissa tunnetiloissa poikkeuksetta väärin, eli ajatellaan, että suuret unelmat pakottavat ihmisen nöyrtymään,ja että meidän tulee olla tavoitteissamme vaatimattomia. Sananlaskun todellinen opetus kuitenkin on, että sinun tulee ottaa vain yksi ainoa askel kohti unelmaasi, ja universumi ohjaa sinua sen jälkeen askel askeleelta, helposti ja vaivattomasti, kohti tuota ”kuusenlatvaa”, eli suurinta unelmaasi. Kapsahdamme siis ”katajaan” vain siksi, että yritämme itse taistella itsemme kuusen latvaan mahdollisimman nopeasti, seuraamatta korkeamman minämme ohjausta.

Suurimmalle osalle ihmiskuntaa on ollut vuosituhansia lähes mahdotonta sen totuuden oivaltaminen, että emme ole syntyneet  maailmaan yrittämään ja taistelemaan, hallitsemaan olosuhteita, joissa elämme, tai hallitsemaan muita ihmisiä, vaan me olemme syntyneet täysin vapaiksi, oman elämämme  luojiksi, iloitsemaan, ja kokemaan todeksi unelmiamme – helposti.

Ja koska suurin osa ihmiskunnasta pitää niitäkin hetkiä, jolloin heidän unelmansa ovat toteutuneet ”kuin ihmeen kaupalla”, pelkkinä sattumina, tai ”korkeamman voiman” sallimuksena, niin nämä ihmiset jatkavat kamppailuaan, koska he eivät usko elämän helppouden mahdollisuuteen. Ja koska he siis päin vastoin uskovat elämän vaikeuteen ja ”vaarallisuuteen”, niin heidän elämänsä myös näyttäytyy heille juuri sellaisena, kuin mihin he itse uskovat. Vetovoiman laki on siis täysin absoluuttinen luonnonlaki, joka todistaa negatiivisessa tunnetilassa olevalle ihmiselle vääjäämättä myös negatiivisten uskomusten ja pelkojen toteutuvan.

Ja silti joka ikisenä elämänsä hetkenä, jokainen maailmassa elävä ihminen, täysin riippumatta tilanteesta, jossa hän juuri nyt elää,  voi pysähtyä juuri tuossa hetkessä ikään kuin nollaamaan eli resetoimaan mielensä, ja ottaa vain SUUNNAN kohti toiveiden toteutumista, eli kääntää katseensa kohti mitä tahansa myönteistä ajatusta.

Samalla tavalla, kuin matkatoimiston järjestämällä retkellä oleva turisti ihailee kuuluisaa Taj Mahalin temppeliä, jonka hän näkee nyt ensimmäistä kertaa paikan päällä, ja kokee siksi iloa ja haltioitumista. Kun taas  tuon saman rakennuksen jo satoja kertoja aiemmin nähnyt matkaopas saattaa katsoa tuota samaa maisemaa hajamielisenä, ja keskittyä ajattelemaan jotakin ongelmatilannetta, joka jäi ratkaisematta, hänen lähdettyään hotellilta tälle retkelle. Turisti siis nauttii meneillään olevasta hetkestä, ja kokee onnellisuutta, kun taas matkaopas murehtii täysin turhaan sellaista ongelmaa, jota hän ei voi kuitenkaan juuri nyt ratkaista, ja kadottaa siksi kaikki meneillään olevan hetken tarjoamat  ilonaiheet. Jos hän murehtimisen sijaan iloitsisi tuossa tilanteessa kanssaihmistensä aidosta ilosta, niin hänkin kokisi aitoa onnellisuutta – ja onnellisuushan on vain korkea tunnetila, ei koskaan mitään muuta. Ja myös se ongelma, jota opas juuri nyt murehtii, pääsisi ratkeamaan helposti, ellei hän murehtisi sitä, vahvistaen negatiivisella tunnetilallaan negatiivista tapahtumaketjua. Sillä jokainen kokemamme ongelma sisältää itsessään jo ratkaisun itseensä, meidän tulee vain vastaanottaa tuo ratkaisu, eli nähdä ratkaisu, eikä tuijottaa ongelmaa.

Tästä syystä sanotaan, että meidän tulee ”elää hetkessä”, jos haluamme kokea onnellisuutta. Sillä jos elät menneessä tai tulevassa, niin et saa tunnetasolla kiinni juuri siitä tunnetilasta, jonka koet juuri nyt, ja johon sisältyvät myös kaikki tulevaisuudessa kokemasi mahdollisuudet, ja jota kohottamalla lähdet siis askel askeleelta kulkemaan kohti toivomiasi asioita.

Nykyhetki on siis kuin kasvin siemen, jota ilman et voi kokea tulevan hetken versoa, saati täyteen mittaansa kasvanutta kasvia, tai sen tuottamaa hedelmää. Sinun tule siis vaalia tuota nykyhetken siementä,jotta voit kokea iloa uudesta elämästä, ja uusista kokemuksista. Voit kyllä muistella aiempia positiivisia kokemuksiasi siitä, kuinka pienestä siemenestä todellakin on kasvanut jopa valtavan suuria puita, mutta jos noiden puiden ajatteleminen tekee sinut kärsimättömäksi, ja alatkin murehtia puun kasvun hitautta, niin silloin saatat jättää siemenen kokonaan kylvämättä. Sillä tuijottamalla tuota suurta puuta unohdat, että elämänilo syntyy aina vain pienenpienistä, positiivisista muutoksista, eli sarjasta  jatkuvia, iloisia kokemuksia, ei siis valtavan suurista saavutuksista – vaikka elämänilomme aina lopulta johtaakin myös inhimillisessä mielessä ”suuriin ja merkittäviin”  saavutuksiin.

Ja tästä syystä AINOA tavoitteesi juuri nyt on ottaa vain seuraava askel kohti mitä tahansa iloa tuottavaa asiaa, sillä juuri tuo askel saa positiivisen tapahtumaketjun välittömästi käynnistymään, eli tavoittamattomalta tuntuva unelmasi ei ole ”jossain kaukana”, vaan prosessi alkaa tuosta yhdestä ainoasta askeleesta, ja iloinen mielesi, eli positiivinen tunnetilasi kiihdyttää tuota prosessia koko ajan. Eli joka ikinen iloinen ajatuksesi ON jo toiveesi manifestaatio, sillä emme koskaan tavoittele elämässämme mitään asiaa mistään muusta syystä, kuin kokeaksemme iloa.

Tästä samasta asiasta kertoo myös sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Samalla hetkellä, kun saat mieleesi ajatuksen mistä tahansa unelmasta, niin se on välittömästi jo valmiina olemassa, korkeamman minäsi taajuustilassa. Ja jos jatkat kulkuasi unelmaasi kohti, pysymällä korkeassa tunnetilassa, niin positiivinen tapahtumaketju pysyy käynnissä, ja saa unelmasi myös vääjäämättä toteutumaan. Kärsimättömyytesi voi kyllä tuota tapahtumaketjua hidastaa, mutta tyytyväisyytesi ja kevytsydämisyytesi taas nopeuttaa sitä.

Et siis tarvitse unelmiesi toteuttamiseen mitään muuta, kuin uskon siihen, että vetovoiman laki toimii täysin vääjäämättä ja täsmällisesti aina, jokaisena elämämme hetkenä. Ja tämä sama laki koskee täysin samalla tavalla kaikkia maailman ihmisiä, eli maailmassa ei ole olemassa voimakkaampia ja heikompia ihmisiä, eikä kukaan ihminen voi koskaan hallita sellaista ihmistä, joka tuntee ja tiedostaa oman voimansa. Vain negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen on ”heikko”, koska hän tuossa tunnetilassa uskoo omaan heikkouteensa, ja muiden ihmisten valtaan ja voimaan. Mutta samalla myös nuo ihmiset, joiden hän uskoo voivan häntä hallita, ovat aivan samalla tavalla heikkoja, mikäli he yrittvät hallita muita, sillä kukaan meistä ei koskaan voi hallita ketään toista, koska me jokainen luomme täysin vapaasti itse oman todellisuutemme. Negatiivisten tunteiden ns. todellisuus on siis aina pelkkä  harha, jonka mahdollistaa vain pelko, ja arvottomuuden kokemus. Ja tästä syystä sanotaan, että ”onni suosii rohkeaa”. Onni siis suosii konkrettisesti sellaista ihmistä, joka tuntee oman luomisvoimansa, ja luottaa siihen, tapahtui mitä tahansa.

Vetovoiman laissa ei siis ole kyse USKONNOSTA, johon meidän tulisi suhtautua nöyryydellä ja alamaisuudella, vaan vetovoiman laki on meidän omassa käytössämme oleva absoluuttinen voima, joka tekee mahdolliseksi myös sen, että me olemme juuri nyt olemassa, eli koemme olevamme ns. elossa. Ilman vetovoiman lakiahan koko universumi olisi pelkkää kaaosta, sillä vetovoiman laki pitää yllä maailmankaikkeuden synkroniaa, eli jatkuvaa pyrkimystä harmoniaan, eli tasapainoon, alkaen atomeissa olevien elektronien täsmällisestä liikkeestä, joka aikaansaa sen värähtelyn, johon vetovoiman laki reagoi. Ja koska myös ajatuksemme ovat tuota värähtelyä, eli fysikaalisessa mielessä ”ainetta  eli olevaista”, niin luomme todellisuuttamme ajatuksillamme. Todellisuus, jonka koemme, on siis vain ajatus itsestään, eli tulkinta tuosta ajatusten värähtelystä.

Ollessasi korkeassa tunnetajuudessa, eli tuntiessasi positiivisen tunteen, tunnistat kyllä omat, jo manifestoituneet toiveesi, joita on kaikkialla ymprilläsi, et vain ehkä  ole aiemmin kiinnittänyt kaikkiin niihin huomiota. Jokainen esine, jonka omistat, ja jokainen ihmissuhde, joka sinulla on, ovat kaikki omia luomuksiasi. Ja olet itse luonut myös tämänhetkisen terveydentilasi, ja jopa ulkonäkösi. Tai se tapa, jolla ikäännyt, on juuri sellainen, kuin millaisena näet itse itsesi. Sillä solusi uudistuvat koko ajan, ja jos haluat esimerkiksi ”vaikuttaa nuoremmalta”, niin sinun tulee vain sallia tuo nuorekkuus, ja se toteutuu. Mutta jos sen sijaan YRITÄT näyttää nuorelta, eli pelkäät vanhenemista, ja menet vaikkapa kauneusleikkaukseen, niin jos vanhenemisen pelkosi on aktiivinen tunnetilasi, niin myös tuo kauneusleikkaus tekee sinut vain entistäkin vanhemman näköiseksi. Todellinen nuorekkuus on siis mielentila, joka mahdollistaa myös solujemme nuortumisen, ihan konkreettisesti.

Samoin jos yrität kovasti näyttää vauraalta, mutta todellisuudessa pelkäätkin köyhyyttä, ja hankit lainarahalla asioita, jotka saavat sinut näyttämään muiden silmissä rikkaalta, niin koska siis todellisuudessa tunnet pelkoa, niin velkaannut koko ajan lisää, ja tunnet ”tyhjyyttä” sisälläsi aina, kun istut esimerkiksi velkarahalla ostamaasi autoon. Mutta voit milloin tahansa myös luopua pelostasi, ja alkaakin arvostaa velkaasi, jolloin velkasi alkaakin muuttua konkreettisesti ”saatavaksi”, sillä kun otit tuon velan, niin samalla hetkellä esitit toiveen, että se olisi jo maksettu. Kaikki menestyvät yritykset ovat aina olleet ainakin jossain vaiheessa myös velkaisia, mutta niiden menestys on perustunut unelmaan, ja uskoon menestyksestä, ei siis velan aiheuttamaan pelkoon tai häpeään.

Ota siis aina vain seuraava askel kohti iloa, ja olet varmasti helpoimmalla polulla, ja matkalla  kohti mitä tahansa unelmaasi. Älä  koskaan yritä itse ohjailla tai nopeuttaa prosessia, sillä yrittämisesi vain vaikeuttaa ja hidastaa prosessia, ja vahvistaa epäuskoasi. Jos pieni lapsi leikkii iloisesti, niin ethän palauta häntäkään ”maan pinnalle” muistuttamalla, että elämä on täynnä vaaroja ja kärsimystä, ja lopulta kuolet, ja sinut poltetaan, tai mädännyt haudassa. Vaan iloitset hänen kanssaan, juuri nyt.

Sairautta tai kuolemaa pelkäävä kaivaa kyllä kirjaimellisesti ”omaa hautaansa”, pysymällä negatiivisessa tunnetilassa, mutta kuolemakin on lopulta aina suurenmoisen euforian kokemus, eli emme siksi voi koskaan tehdä elämässämme mitään ”väärin”, vaan kaikesta, mitä teemme ja koemme, seuraa lopulta aina pelkästään hyvää. Kärsimyksen polku on vain vaikeampi polku – kohti vapautumista.

Jos siis haluat nauttia fyysisestä elämästäsi, niin valitse  ilo, juuri nyt. Jos tunnet olevasi syystä tai toisesta ”hukassa”, niin mieti, miltä tunnetasolla tuntuu löytää ratkaisu, eli helpotuksen tunne. Jos tunnet hämmennystä ja päämäärättömyyttä, niin mieti, miltä selkeys tuntuu. Jos tunnet puutetta ja rajallisuutta, niin mieti, miltä tuntuu kokea rikkautta, runsautta,  ja rajattomia mahdollisuuksia.

Eli lähde aina kulkemaan kohti tulevaa TODELLISESTA  tunnetilastasi käsin, eli tilanteesta, jonka koet tunnetasolla todeksi juuri nyt. Älä yritä teeskennellä positiivisempaa, kuin millainen todella olet, jos et ajatuksiasi tietoisesti keskittämälläkään pysty tuntemaan mielenrauhaa. Tunnetaajuutesi voi kohota vain asteittain ja vähitellen korkeammalle, ei siis ottamalla suuria harppauksia. Mutta toisaalta: voit muutamassa minuutissa kyllä saada tunnetaajuutesi kohoamaan toivottomuudesta, vihan ja turhautumisen kautta toiveikkuuden ja uskon tunnetiloihin, ja kun uskot, niin seuraava askeleesi on jo tieto, eli toiveesi manifestaatio. Eli et tarvitse unelmiesi toteuttamiseen paljon aikaa, vaan ainoastaan korkean taajuustilan. Sillä unelmasi ovat jo olemassa, et vain havaitse niitä, koska elät itse tällä hetkellä niiden ei-olevaisuuden todellisuudessa.

Ja siksi sinun ei tule koskaan yrittää tavoittaa toistuvasti sellaista asiaa, jota olet yrittänyt aiemminkin,mutta yrityksesi on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut. Sillä yrittäesäsi mitä tahansa toiveikkuuden tunnetilasta käsin manifestoit vain lisää yrittämistä, jolloin epäuskosi vahvistuu entisestään, yritäthän jo ”valmiiksi toivotonta”. Lopeta siis yrittäminen,  päästä kokonaan irti tuosta ”toivottomasta unelmasta”, ja keskity ajatuksissasi vain sellaisiin asioihin, joissa olet jo onnistunut – ja tällöin myös se asia, jonka toteutumiseen et aiemmin uskonut, pääsee toteutumaan, koska et enää itse estä sitä toteutumasta.

Vain sinä itse voit siis olla omien unelmiesi esteenä. Mutta siitä huolimatta voit jokaisena elämäsi hetkenä tavoittaa myös kaikkein suurimman unelmasi, ja se on: onnellisuuden tunne. Sillä mitään muuta päämäärää ei elämässämme koskaan tule olemaan, vaan joidenkin unelmiemme ”suuruus” on pelkkä uskomusharha. Kun saavutat ”suuren unelmasi”, niin tunnet aivan samanlaista onnellisuutta, kuin saavuttaessasi pienempiä unelmiasi, sillä saavuttaessasi suuren unelmasi se on tunnetasolla enää vain ”seuraava, looginen askel”, ei siis millään tavalla VALTAVAN fantastinen  kokemus.

Valitse siis vain ilo, mistä tahansa syystä syntyvä,  ja saat välittömästi kaiken, mitä elämällä on sinulle tarjota.

Kateuden ja syyllisyyden tunteet pitävät suuren osan ihmiskunnasta elämäntilanteessa, jossa he eivät itse salli itselleen toveitaan. Jos he ovat kateellisia ns. parempiosaisille, niin kateuden tunne kertoo siitä, että he eivät usko  itse voivansa olla samalla tavalla hyväosaisia, jolloin he myöskään eivät ole sitä. Negatiivinen, kateuden tunne, kertoo siis siitä, että heidän oma, korkeampi minänsä, on tilanteesta täysin eri mieltä, ja TIETÄÄ heidän olevan täysin kaikkivoipia. Eli jos he tuntisivatkin ILOA itseään vauraampien ihmisten vaurauden havaitessaan, niin he voisivat itsekin vaurastua. Koska on lopulta aivan samantekevää, kuka meistä on vauras: Jos iloitsemme vauraudesta yleensä, niin vedämme puoleemme vaurautta. Me ihmiset emme ole erillisiä.

Vaurautta siis syntyy korkeaan tunnetaajuuteen koko ajan lisää, kun kuka tahansa meistä toivoo vaurautta, ja tuo toivominen tapahtuu myös joka kerta, kun joku ihminen tuntee negatiivisen tunteen siksi, että hänellä ei omasta mielestään ole riittävästi jotakin. Rajallisuuden tunne siis luo koko ajan lisää sitä, mitä kuvittelemme olevan rajallisesti. Emme vain rajallisuutta tuntiessamme ota vastaan sitä, mitä olemme itse luoneet. Universumi siis laajenee joka hetki valtavasti, mutta suurin osa maapallolla elävistä ihmisistä ei negatiivisen tunnetilansa vuoksi havaitse tuota laajenemista, vaan elää ”puutteen ja rajallisuuden sumussa”, vaikka he voisivat milloin tahansa kokea todeksi suurimmatkin unelmansa.

Vauraus on siis vain energiaa, ja sitä on universumissa aina rajattomasti tarjolla, aivan samoin, kuin rakkautta ja terveyttäkin. Tämä vaurauden ja rahan rajattomuus ja energialuonne onkin helpompi ymmärtää ajattelemalla terveyttä ja rakkautta, ja niiden rajattomuutta.

Jos sinä olet terve, niin sinun terveytesi ei ole pois muilta ihmisiltä, ja vastaavasti:  vaikka olisit sairas, niin sairastamisesi ei tee muista ihmisistä terveempiä. Tai jos sinä tunnet rakkautta, niin sinun tuntemasi rakkaus – siis sinun OMISTAMASI rakkaus – ei millään tavalla vähennä muiden ihmisten kykyä ja mahdollisuuksia tuntea rakkautta, vaan asia on aivan päin vastoin. Jos sinä tunnet rakkautta, niin voit inspiroida myös kanssaihmisiäsi tuntemaan rakkautta, jolloin heiltäkään ei puutu rakkautta. Rakkaushan on ainoastaan tunnetila.

Samalla tavalla sinun omistamasi rahat eivät koskaan vähennä köyhemmän kanssaihmisesi mahdollisuuksia omistaa rahallista varallisuutta, sillä myös tuo kanssaihmisesi on omilla toiveillaan luonut itselleen valtavasti rahaa – hän ei vain ole sitä siis itselleen sallinut, eli hän ei usko rahan olemuksen rajattomuuteen.

Et siis voi koskaan auttaa rahalahjoituksia antamalla sellaista ihmistä, joka ei itse usko ansaitsevansa sitä rahaa, jonka hän sinulta saa. Sillä tuolloin olet itse antajana säälin matalassa tunnetilassa, ja rahan saaja puolestaan on arvottomuuden tunnetilassa. Tällaisesta tilanteesta kertoo myös sananlasku ”ei kannettu vesi kaivossa pysy”. Jos vaikkapa lottovoittaja on ollut sattumalta korkeassa tunnetilassa, joka on mahdollistanut  hänelle suurvoiton, niin hän menettää rahansa hyvin nopeasti, ellei hän arvosta itseään, eli ei pidä itseään tuon voiton ”arvoisena”. Ja samasta syystä kaikkien kansojen parissa elää vahvana myös  väärä uskomus siitä, että ”raha ei tuo onnea”. Raha ei siis tuo onnea sellaiselle ihmiselle, joka ei arvosta itseään, mutta sen sijaan ihminen, joka arvostaa ja rakastaa itseään ehdoitta, arvostaa myös saamiaan rahoja, jolloin raha myös välillisesti tekee hänet onnelliseksi, jos hän esimerkiksi nauttii aidosti rahan  suomista mahdollisuuksista ja vapaudesta.

Tai jos itse keskityt haluamiseen ja tarvitsemiseen – siis esimerkiksi rahan puutteeseen – ja pyydät epätoivoisesti apua, koska uskot tarvitsevasi apua, koska et itse usko kykeneväsi auttamaan itseäsi, niin  tunnetilasi on tuolloin negatiivinen, ja pakotat myös auttajasi laskeutumaan matalaan tunnetilaan, eli tuntemaan sääliä. Mutta jos taas arvostat itseäsi, ja saat mahdollisuuden ottaa vastaan apua, kokematta nöyryyttä, niin saat apua niin paljon kuin tarvitset, koska sallit tuon avun, ja mahdollistat silloin myös sen, että auttajasi tuntee iloa auttaessaan sinua.

Myöskään askeesi, vaatimattomuus, ja niukkuudessa eläminen, eivät tee ihmisestä onnellista, eivätkä myöskään ”parempaa” tai ”jalompaa”. Ns. nöyryyden, ja vaatimattoman hurskauden käsitteet, perustuvat aina negatiivisiin tunnetiloihin, ja ovat syntyneet sellaisten uskontojen vaikutuksesta, joissa ihannoidaan maallista kärsimystä, ja sen aikaansaamaa ”kirkkaampaa kruunua” ns. taivaassa. Tämä nöyryyden arvokkuus on kuitenkin vain itsepetosta, sillä vaikka fyysisestä maailmasta poistuttuamme koemmekin kaikki toiveemme todeksi (koska olemme tuolloin resonanssissa oman korkeamman minämme, eli korkean tietoisuustason kanssa), niin fyysisen elämämme tarkoitus ei ole kärsimys maan päällä, vaan fyysisestä elämästä nauttiminen ja iloitseminen. Eli vaikka luomme todellisuuttamme ei-toivotun kautta, niin tarkoitus ei ole jäädä tuijottamaan ei-toivottua, vaan sallia sen luoma laajentuminen, eli toivottu.

Tarvitsemisen ja haluamisen tunnetilassa vedämme siis puoleemme vain lisää tarvitsemisen ja haluamisen kokemuksia. Kun taas unelmoidessamme korkeassa tunnetilassa emme ole haluavia ja tarvitsevia, vaan vastaanottavaisia, sallivia.

Tarvitset siis elämääsi mitä tahansa – rakkautta, rahaa, uusia mahdollisuuksia, tai terveyttä – niin luota ja usko aina siihen, että toiveesi on jo kuultu. Ja keskity ainoastaan elämästä nauttimiseen – sillä iloitsemalla vedät puoleesi kaikkea sitä, mitä olet tarvitsemalla, eli toivomalla luonut.