Jos ymmärrät seuraavan kappaleen sisällön tunnetasolla, niin olet täysin vapaa Luoja:

Kaikki mitä olet kokenut aiemmin – niin tässä elämässä, kuin menneissäkin –  on laajentanut korkeampaa minääsi, eli menneisyytesi on todellisuudessa nykyisyyttä, joka on olemassa korkeamman minäsi taajuudella, luomistyösi eli laajentumisesi seurauksena. Ainoa menneisyys, josta sinun kannattaa päästää irti, on näennäinen nykyhetkesi, jota elät juuri nyt, sillä fyysisen elämäsi nykyhetki on aina menneisyyttä. Todellinen nykyisyytesi on siis korkeamman minäsi taajuudelle luomasi, eli laajentunut minäsi,   toiveillasi luomasi olemus.

Eli jos haluat muuttaa tulevaisuuttasi – joka siis on todellinen nykyisyytesi – koska et ole tyytyväinen juuri nyt elämääsi näennäiseen nykyhetkeen – siis menneisyyteen – niin pyri tuntemaan toivomasi tulevaisuus tunnetasolla  juuri nyt.

Aivan, kuten et voi eliminoida painovoimaa, niin et voi eliminoida myöskään vetovoiman lakia. Siksi tunnetaajuutesi juuri nyt luo tulevan todellisuutesi, eli uuden nykyhetken. Vetovoiman laki on siis ehdoton ja oikeudenmukainen, ja tekee  meistä ajattelevina ja tuntevina olentoina kaikkivoipia. Luomisvoimamme on täysin rajaton.

Menneiden fyysisten elämiemme tarkasteleminen on samalla tavalla turhaa, ja myös harhaanjohtavaa, kuin jos tarkastelisimme fyysistä kehoamme koko ajan mikroskoopilla, ja näkisimme jokaisen solumme sen sijaan, että katsoisimme peilistä tuota solujen muodostamaa suurenmoista kokonaisuutta. Ja kun yritämme hypnoosissa tai selvänäkijöiden avulla selvittää menneitä elämiämme, niin selvänäkijä näkee senhetkisen tunnetaajuutemme, ja samalla taajuudella värähteleviä tarinoita,jotka sopivat loogisesti tämän elämämme tarinaan, ja selittävät loogisesti tämän elämämme kokemuksia. Nuo tarinat ovat ”olemassa”, mutta voivat olla tarinoita kenen tahansa joskus eläneen elämästä, olennaista on vain niiden värähtelytaajuus. Ja sama pätee hypnoosiregressioon: Koska resistanssimme hypnoosissa katoaa, niin  kerromme hypnotisoituna itse kokemuksia, joilla on sama taajuus kuin itsellämme. Nuo kokemukset voivat olla yhtä hyvin hypnoterapeutin, tai jonkun muun ihmisen kokemuksia, kuin omiamme. Kaikki kokemukset joita on koskaan koettu, ja kaikki ajatukset joita on koskaan ajatetu, ovat ikuisesti olemassa.

Regressio on siis paitsi tarpeetonta, niin usein myös vahingollista siinä tapauksessa, että noihin tarinoihin menneistä elämistä liittyy negatiivisia kokemuksia. Kun kiinnitämme noihin tarinoihin huomiomme, niin tunnetaajuus, jossa regression aikana olemme olleet, myös jatkuu.

Esimerkiksi jos henkilö pelkää tässä elämässä koiria, niin hän vetää puoleensa – pelkonsa selitykseksi –  oletetusta edellisestä elämästään tarinan, jossa hän on joutunut susilauman jahtaamaksi, ja jonka selvänäkijä hänelle ”kanavoi”. Tarina värähtelee samalla taajuudella, kuin hänen pelkonsa, kokija on voinut olla kuka tahansa. Hänen pelkonsa katoaisi, jos hänen tunnetaajuutensa kohoaisi, ja hän kykenisi korkeassa taajuudessa ollessaan myös ”puhdistamaan” negatiivisia tunnemuistojaan. Mutta pyytämällä selvänäkijää kanavoimaan tuon tarinan, jonka pelkäävä henkilö on siis omalla värähtelyllään manifestoinut eli vetänyt puoleensa, tai kertomalla itse vaikkapa unessa näkemäänsä  tarinaa menneen elämän susikokemuksesta, niin hän päin vastoin vahvistaa negatiivista tunnemuistoaan, jonka on itse luonut.

Samoin, jos henkilöllä on  taloudellisia vaikeuksia – mikä johtuu siis aina matalasta tunnetaajuudesta, eli ”pelko rahan puutteesta” luo rahan puutetta –  niin hän saattaa manifestoida köyhyyttään selittävän tarinan menneestä elämästä, jossa hän oli rikas ja kohteli köyhiä ylimielisesti. Ja tällä tarinalla hän ikään kuin ”sinetöi kohtalonsa”sen sijaan, että pyrkisi sallimaan korkeamman tunnetaajuuden, ja muuttamaan sen avulla todellista nykyhetkeään, eli ns. tulevaisuuttaan.

Karmavelan käsite on tällainen selitysmalli, jonka avulla perustellaan ”loogisesti” negatiivisia kokemuksia, joiden syitä ei ymmärretä, koska ei tiedosteta omaa luomisvoimaa, ja tunnetaajuuden välitöntä vaikutusta kaikkeen  koettuun.

Korkeampi minämme ei koskaan katso taaksepäin, eli menneellä – eikä siten myöskään näennäisellä nykyhetkellä – ei ole mitään merkitystä. Voimme joka hetki luoda ja  valita itsellemme uuden, ja juuri toiveidemme mukaisen  nykyhetken.

Niin menneiden elämien, tämän elämän menneisyyden, kuin  näennäisen nykyhetkenkin negatiivisten kokemusten aktivoiminen, on aina vain negatiivisten kokemusten luomista ja manifestoimista. Eli jos toivot pääseväsi vuoren huipulle, niin älä kaiva kuoppaa vuoren juurelle, ja lähde sitten kuopan pohjalta nousemaan vuorelle, vaan lähde niiltä sijoiltasi tavoittelemaan huippua.

Kulloinenkin tunnetaajuutemme manifestoituu myös unissamme. Eli jos näet positiivisen unen, niin voit olla varma, että tunnetaajuutesi on korkea, sillä unitilassa emme koe resistanssia, ja tunnetaajuutemme ilmentää samalla taajuudella olevia asioita ja toiveitamme vapaasti. Negtiivisia unia taas näemme matalassa tunnetaajuudessa, ja siksi esim. negatiivinen enneuni ilmentää jo luomaamme negatiivista kokemusta, joka voi manifestoitua, mikäli tunnetaajuutemme pysyy matalana.

Värähtelytaajuus, jossa tunnetasolla olemme, luo siis samalla taajuudella värähteleviä asioita, kokemuksia  ja tarinoita, niin uniimme, kuin NIIN SANOTTUUN reaalitodellisuuteemmekin.

Ja siksi meidän kannattaa aina suhtautua jokaiseen hetkeemme kevyellä sydämellä, ilolla ja huolettomuudella, yrittämättä koskaan saada mitään ”aikaan” matalasta tunnetilasta käsin. Eli toimi aina korkeamman minäsi ohjaamana eli inspiroituneena, älä motivoituneena, ei siksi, että sinun ”täytyy toimia”. Siten olet aina varmasti matkalla kohti haluamaasi uutta nykyhetkeä, ei-toivotun sijaan.

Negatiivisten tunteidesi viesti on yksiselitteinen ja selkeä: Kun tunnet negatiivista tunnetta , niin korkeampi minäsi on juuri tuolla samalla hetkellä eri mieltä kanssasi. Jos siis tunnet häpeää, koska pelkäät, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, niin korkeampi minäsi ei näe sinussa tai tekemisisissäsi mitään häpeämisen aihetta. Jos tunnet syyllisyyttä, koska joku syyttää sinua,niin  tunteesi kertoo vain siitä, että korkeamman minäsi mielestä et ole syyllinen mihinkään, vaan olet täydellinen sielu, ja mittaamattoman arvokas Luoja.

Älä siis koskaan yritä miellyttää muita ihmisiä, sillä ensinnäkin: Et koskaan kykenisi miellyttämään kaikkia muita ihmisiä, koska heidän tunteensa ovat riippuvaisia heidän omista tunnetaajuuksistaan, eivätkä liity sinuun millään tavalla. Ja toiseksi: Korkeampi minäsi rakastaa, ihailee ja arvostaa sinua suunnattomasti. Pyri siis aina vain resonanssiin korkeamman minäsi kanssa.

Jos siis tunnet joskus häpeää tai syyllisyyttä, niin kohdista tietoisesti ajatuksesi sellaisiin asioihin, joita arvostat itsessäsi ja elämässäsi. Arvosta myös niitä ihmisiä, jotka syyttävät sinua, sillä he syyttävät sinua vain siksi, että ovat itse matalassa tunnetilassa, ja kokevat itse syyllisyyttä. Syyttäminen on korkeampi tunnetila kuin syyllisyys, joten toisia ihmisiä syyttävä ihminen pyrkii kokemaan helpotusta kohottamalla tunnetasoaan ylöspäin. Älä siis uhraa ajatustakaan syyllisyydelle tai häpeälle. Sillä ne ovat siis molemmat ”epätosia” tunteita, joita tuntemalla vedät puoleesi vain lisää negatiivisia kokemuksia, ja tunnetaajuutesi laskee.

Ja kun olet korkeamman minäsi kanssa samalla taajuudella, niin silloin arvostat myös kaikkia muita ihmisiä, täysin riippumatta siitä, miten he kokevat itse itsensä – vaikka he kokisivat häpeää, syyllisyyttä, katkeruutta, vihaa tai masennusta. Korkeassa tunnetilassa saat impulssin kannustaa ja auttaa muita ihmisiä täysin pyyteettömästi, rakkaudella ilman mitään ehtoja. Ja koska näet kanssaihmisesi korkeamman minäsi silmin, niin et näe heidän virheitään ja negatiivisia tunnetilojaan, vaan näet myös heidät täydellsiinä sieluina, jotka ovat kenties hetkellisesti matalassa tunnetilassa, siis erossa omasta korkeammasta minästään.

Omanarvontuntoista ihmistä pidetään usein itsekkäänä, mutta tämä tulkinta ei pidä paikkaansa: Vain itseään arvostava ja rakastava ihminen arvostaa myös muita. Ja vain itseäsi rakastamalla voit auttaa myös muita ihmisiä arvostamaan itse itseään. Nöyryys, jos sillä tarkoitetaan muiden ihmisten puolesta uhrautumista, on aina vahingollinen tunne. Esim. kristinuskossa korostuva messiaan uhrikuolema ei ole Jeesuksen itsensä opetusten mukainen. Kenenkään meidän ei pidä eikä täydy uhrata itseämme muiden ihmisten tai ”jumalien” puolesta. Jokainen ihminen voi hallita vain omaa tunnetilaansa, ja kaikki, mitä meille elämässä tapahtuu, on siksi seurausta meidän omista ajatuksistamme ja tunnetiloistamme, ja siis aina oma luomuksemme.

Kokemamme kontrasti, eli vastoinkäymiset ja negatiiviset tunteet, ovat välttämätön väline luomistyössä, joka mahdollistaa siis universumin laajenemisen. Meidän ei  ole koskaan tarkoituskaan ihmisinä ”tulla täydellisiksi”, kehittyä ikään kuin ”valmiiksi”, sillä laajenemme ajatustemme ja tunteidemme välityksellä koko ajan, eli täydellisyyttä ei ole koskaan edes olemassa, on vain ikuinen laajentuminen. ”Valaistumisen” käsite tarkoittaa, että ihminen ymmärtää olevansa itse oman todellisuutensa luoja, ja pystyy siten tietoisesti kontrolloimaan tunnetilojaan kokiessaan ei-toivottua, eli arvostamaan vastoinkäymisiä luomistyön välttämättömänä osana.

Kun siis monissa uskonnoissa opetetaan, että fyysinen elämä on ikäänkuin henkistä  ja ”jumalaa” vajavaisempaa, epätäydellisempää, niin tällainen tulkinta on väärinkäsitys. Ei ole olemassa henkistä ilman fyysistä, se mitä uskonnoissa kutsutaan ”jumalaksi” on meissä itsessämme, ja laajenee siis koko ajan meidän kauttamme. ”Jumala” ei siis ole meistä erillään oleva maailmankaikkeuden Luoja, vaan meissä on sekä henkinen korkea tietoisuus, että fyysinen, joista jälkimmäisessä koetut tunnetajuuksien vaihtelut, toivotun ja ei-toivotun kokemukset,   mahdollistavat luomistyön, eli me  olemme korkeampaa tietoisuutta laajentavia Luojia maallisessa olomuodossamme.

Uskonnollinen käsitys ”fyysisestä vajavaisena, pahana ja syntisenä” on siis täydellinen väärinkäsitys. Henkisyyden korkein aste on fyysinen, koska fyysisen välityksellä tapahtuu jatkuvasti laajentuminen korkeassa tietoisuudessa. ”Jumalallinen” on olemassa ja laajenee siis meidän kauttamme, ei päin vastoin.