Suurin osa ihmiskunnasta kuvittelee, että kärsimys ”kuuluu elämään”. Tätä ajatusta tukemaan on kehitetty myös useita uskontoja. Vaikka maanpäällistä kärsimystä julistavat uskonnot ovat alunperin syntyneet korkeammasta tietoisuudesta peräisin olevan profeetallisen sanoman innoittamina, ja vaikka uskontojen kannattajakunnassa on aina ollut myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet totuuden universumista, niin  uskontojen tulkitsijoiden enemmistön matala tunnetaajuus on kuitenkin johtanut siihen, että uskontojen opetuksissa on alettu korostaa kärsimystä, ihmisen kaikkivoipaisuuden sijasta. 

On siis pelkkä matalan tunnetaajuuden harha ajatella, että elämään olennaisena osana kuuluvat – ja toiveitamme selkeyttävät – ei-toivotut kokemukset EDELLYTTÄVÄT kärsimystä. Harha johtuu siis siitä, että kun matalassa tunnetilassa oleva ihminen kokee elämässässään vastoinkäymisiä eli kontrastia, niin hän vetää puoleensa lisää matalan tunnetaajuuden kokemuksia, koska hän keskittää huomionsa kokemaansa ei-toivottuun asiaan, sen sijaan, että näkisi ei-toivotun kokemuksen pelkkänä neutraalina opasteena, tienviittana. Eli vastoinkäymisiä kokeva ihminen jää matalaan tunnetaajuuteen, jolloin hän kirjaimellisesti elää pessimismin maailmassa. Hän siis tuijottaa sitä ei-toivottua, minkä hän on jo luonut, sen sijaan, että hän katsoisi taivaanrantaan eli sinne, minne hän on menossa – etenisi kohti toivottua, jonka ei-toivottu kokemus on luonut.

Vertaus elämästä ikuisena matkana havainnollistaa tätä asiaa konkreettisesti: Jos siis kävellessämme tuijotamme aina vain jalkoihimme, niin emme havaitse, että se, mikä on jalkojemme alla ei ole  todellisuutemme, eikä ”tulevaisuutemme”, vaan todellisuutemme ja  tulevaisuutemme on aina edessämmme, ei koskaan allamme. Se, mikä on allamme, muuttuu joka askeleellamme menneisyydeksi. Kun katsomme eteenpäin, niin voimme valita suunnan, johon kuljemme. Jos taas katsomme vain alaspäin, niin emme näe horisontissa näkyviä mahdollisuuksia, vaan näemme vain sen, joka jo on, eli näkökulmamme on hyvin rajoittunut. Samoin, jos olemme aiemmin matkallamme kokeneet vastoinkäymisiä, ja katsomme koko ajan taaksepäin, muistellen noita vastoinkäymisiä, niin näemme myös nykyhetkessämme vastoinkäymisiä, koska havainnoidessamme vastoinkäymisiä, ”uskomme vastoinkäymisten jatkumiseen”.

Ei-toivotun kokemuksen ja kärsimyksen erottaminen toisistaan on tietoisen luomisen polulla olevan ihmisen tärkein oivallus. Eli se, että ei-toivottu kokemus ei ole koskaan rangaistus, vaan aina arvokas, selkeyttävä opaste: ”Jos etenet tähän suuntaan, niin koet kärsimystä, muuta siis suuntaasi.” Se, miten suhtaudumme ei-toivottuun kokemukseen ratkaisee, koemmeko kärsimystä vai nautintoa. Jos koemme ei-toivotun kokemuksen rangaistuksena, niin tunnetaajuutemme on matala, ja vetovoiman laki vetää puoleemme lisää ei-toivottua, jolloin koemme kärsimystä. Tästä kokemuksesta on syntynyt harha ”rankaisevasta jumalasta” tai ”huonosta onnesta”. Mutta jos aidosti arvostamme ei-toivottua kokemustamme, on tunnetaajuutemme koko ajan korkea, ja ei-toivottua kokemustamme seuraa lähes välittömästi toivottu, jonka ei-toivottu kokemuksemme on siis toiveemme kautta luonut. Tällöin voimme kokea ”välittömän manifestaation”.

Esimerkiksi kristinusko sai alkunsa  profeetta Jeesuksen puhuessa pyyteettömästä rakkaudesta eli korkeasta tunnetaajuudesta, ihmisestä ”jumalan kuvana”, mutta monille kristinuskon kannattajille alkuperäinen opetus myötätuntoisesta rakkaudesta ilman mitään ehtoja, ja ihmisestä Luojana, on jäänyt joko pelkäksi sanahelinäksi, tai käännetty kokonaan päälaelleen, jolloin kristityt ovatkin alkaneet korostaa Jeesusta ja ”jumalaa” korkeampina olentoina, jonka alamaisia me ihmiset – ”syntisinä ja vajavaisina” – olemme. Ja että voimme kokea ”täydellistä onnea” vasta fyysisen kuolemamme jälkeen. Ns. vanhatestamentillinen, juutalaisen legendaperinteen ankara ja tuomitseva ja moraalisääntöjä jakava jumalhahmo on korostunut, koska Jeesuksen opetuksia ei ole ymmärretty korkeasta tunnetaajuudesta käsin intuitiivisesti, vaan tulkitsijat ovat keskittyneet itse opin kannalta epäolennaiseen messiaslegendaan (messias tarkoittaa profeettaa, ja me kaikki ihmiset voimme profetoida, eli saada intuitiivista tietoa omalta korkeammalta minältämme, ja olla siis messiaita), Jeesuksen kuolemaan ja syyllisyyteen. Meistä ihmisistä on siis ”jumalien” sijasta tehty ”jumalan tappajia”.

Jos koet, että et salli itsellesi monia hartaimpia toiveitasi, vaikka tiedostat ja ymmärrät tunnetasolla vetovoiman lain vaikutuksen, ja pyrit tietoisesti kohdistamaan ajatuksesi positiivisiin asioihin, niin kyse on vahvasta tunnetason uskomuksesta: ”Saavutukset elämässä edellyttävät kärsimystä”. Olet siis jostain syystä oppinut olemaan julma itsellesi, ja rankaisemaan itseäsi, etkä kykene aidosti tunnetasolla uskomaan, että voimme toteuttaa täysin vapaasti kaikki toiveemme, jos vain niin haluamme.

Mutta se, että juuri nyt pohdit tätä asiaa, ja että juuri nyt oivallat, mistä manifestaatioiden ”hitaus” johtuu, kertoo, että uskomuksesi on muuttumassa. Olet oppinut uskomaan, että manifestointi on vaikeaa, koska olet kokenut sen vaikeana – kokemuksesi on siis vahvistanut uskomustasi, vaikka uskomuksesi on alun perin harhaaa! Nyt on siis tullut aika muuttaa uskomuksesi: Manifestointi ja toiveiden toteuttaminen on helppoa. Saamme kaiken, mitä haluamme, helposti. Eikä meidän tarvitse tehdä mitään muuta, kuin uskoa, ja toimia silloin, kun koemme inspiraation toimia. Meidän ei tarvitse kärsiä, meidän ei tarvitse raataa, meidän ei tarvitse taistella. 

Me olemme kaikki oman elämämme Luojia, kaikkivoipia ,ja täysin vapaita.

Kaikki universumissa on energiaa, myös ajatuksesi ja toiveesi, kaikki mitä luot. Korkea tunnetaso sallii energian virrata haluamaasi suuntaan, matala tunnetaso taas hidastaa tai estää energian virtauksen. Siksi matalassa tunnetilassa luot sellaista, mitä ET toivo. Todellisuutesi on siis juuri sellainen, kuin millainen on oma värähtelytaajuutesi.

Perusolemuksesi on aina korkea tunnetaajuus, eli jos vain lakkaat itse estämästä energian virtausta negatiivisilla uskomuksillasi, niin tunnetilasi kohoaa automaattisesti. Siksi ajatusten eliminointi meditaatiossa kohottaa tunnetaajuuttamme – negatiiviset uskomuksemme eivät ole aktiivisia silloin, kun emme ajattele niitä.

Siksi myös kaikki sellaiset asiat, joihin suhtaudut kevyesti, pelkäämättä niiden puutetta, rajallisuutta tai niiden menettämistä, manifestoituvat helposti. Kun taas asiat, jotka pelkäät menettäväsi, tai joiden uskot olevan vaikeita saavuttaa, toteuttavat pelkosi, eli menetät mitä pelkäät menettäväsi, eivätkä sellaiset asiat manifestoidu, joiden manifestoitumiseen et itse usko.

Luot elämääsi asioita helposti, jos luotat siihen, että elämä on loputtomia mahdollisuuksia, jatkuvaa uudistumista, jatkuvaa luomista, jatkuvaa virtausta, aivan kuten hengityksesi: Sisään ja ulos. Ei siis niin, että hengittäisit koko ajan vain sisään, vaan että myös uloshengittäminen on yhtä tärkeää.

Jos siis esimerkiksi käytät rahaa johonkin asiaan, niin et MENETÄ sitä, vaan raha vain kulkee sinun kauttasi jollekulle toiselle. Monissa uskonnoissa, heimorituaaleissa, ja myös monissa ns. siirtymäriiteissä kuten hääperinteissä, näkyy uhraamisen ja ”hyvän kierrätämisen” ikivanha viisaus. Esim. almujen antamisen alkuperäisenä tarkoituksena on ollut positiivisen energian kierrättäminen, ei siis sääli ja empatia köyhempiä ihmisiä kohtaan, vaan almujen vastaanottajan arvostaminen täydellisenä sieluna. Sama idea on ollut eläinten tai ruuan uhraamisessa ”jumalille”, tai myötäjäisten antamisessa. Raha tai uhrilahjat ovat kuvastaneet arvostusta, ”hyvän kierrättämistä”. Ja arvostuksen on ymmärretty luovan runsautta, mahdollistavan energian vapaan virtauksen. Menestyvät kauppiaat ovat kautta aikain intuitiivisesti ymmärtäneet, kuinka tärkeää on, että ”raha liikkuu”, sillä rahan liike sallii korkean tunnetilan, jolloin rahan liike myös kiihtyy, eli syntyy ”positiivinen noidankehä”.

Älä siis ajattele, että ”tuhlaat” rahaa, kun ostat jotakin, mistä pidät  – ajatus tuhlaamisesta on negatiivinen ja värähtelee matalalla taajuudella – vaan iloitse siitä, että sinulla on mahdollisuus KÄYTTÄÄ rahaa tuottamaan itsellesi mielihyvää, ja samalla autat sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat rahaa, ja ovat valmiita ottamaan sitä vastaan. Ja vaikka henkilö, jolta ostat jotakin, olisikin jo rikas, niin hän kuitenkin ”laittaa rahan kiertämään edelleen”, eli et ole ostoksellasi  edistänyt pelkästään tuon yhden henkilön rikastumista, vaan raha virtaa myös tuon rikkaan henkilön kautta eteenpäin. Älä kuitenkaan osta mitään sellaista, jonka ostamista pidät itse ”vääränä”, tarpeettomana tai haitallisena, sillä universumi reagoi matalaan tunnetilaasi, ja vetovoiman laki vetää puoleesi puutetta, positiivisen energian virtaus pysähtyy, eikä ostoksesi tietenkään tuota sinulle myöskään mielihyvää.

Jos sinulla on liian vähän rahaa, niin pyri saamaan aikaan rahan vapaa virtaaminen sisään ja ulos positiivisella suhtautumisella vaurauteen. Harjoittele tunnetasolla seuraavanlaisia ajatuksia: On mukavaa, että raha virtaa lävitseni. On mukavaa, että raha tulee ja menee. On mukavaa tuntea rahan vapaa virtaus, ilman pelkoa rahan loppumisesta. Tunne vauraudesta ja sen tuomasta mielenrauhasta tuntuu hyvältä. Tunne runsaudesta  tuntuu hyvältä. Rahan luoma mahdollisuuksien, vapauden ja rajattomuuden tunne tuntuu hyvältä. Se, että rahantulo ja rahanmeno ovat tasapainossa tuntuu rauhoittavalta. Aivan kuten maailmassa ei ole pulaa unelmista ja ideoista, niin maailmassa ei ole pulaa myöskään rahasta – on vain joko tunnetila, jossa vastaanotamme, tai tunnetila, jossa emme vastaanota. Kun tunnen itse itseni arvokkaksi, niin raha, ja kaikki mitä elämässäni tarvitsen, alkaa virrata luokseni. On vain löydettävä mielentila, joka sallii vaurauden virtaamisen luokseni.

Jos taas et halua rahaa, ja pidät rahaa ”kaiken pahan alkusyynä”, ja syyllisenä esim. ympäristön saastumiseen, niin silloin et voi joko sallia itsellesi rahaa, tai saat rahaa, joka ei tee sinua onnelliseksi. Jos siis tuomitset rahan, ja vastustat esim. kuluttamista, niin voit tietysti elää  myös köyhänä, mutta rahan vastustaminen on negatiivinen tunnetila, eli vastustat myös muuta ”vaurautta” vastustamalla rahaa. Raha itsessään on vain neutraalia energiaa, mutta rahan käyttäjät ovat joko negatiivisessa tai positiivisessa tunnetilassa, ei siis itse raha.

Eli muista, että kaikki mitä vastustamme, niin sitä vedämme aina puoleemme lisää. Eli jos haluat vaikkapa vaikuttaa ympäristön tilaan, tai eläinten hyvinvointiin, ja vähentää turhaa kuluttamista, niin pyri siihen aina inspiroituneena, eli korkeasta tunnetilasta käsin. ”Taistelu” luonnon puolesta siten, että vastustamme esim. kaikkea modernia ja uutta, saa sinut vain melomaan vastavirtaan, etkä pääse tavoitteeseesi, koska matala tunnetilasi estää sen.

Et voi myöskään auttaa ihmistä, joka itse tuntee ”puutetta”, sillä jokainen ihminen voi huolehtia vain omasta tunnetaajuudestaan. Henkilö, joka kokee muiden ihmisten tai ”yhteiskunnan” kohtelevan häntä epäoikeudenmukaisesti, on itse luonut oman todellisuutensa. Voit auttaa häntä tuntemalla myötätuntoa, eli olemalla laskeutumatta itse hänen tunnetasolleen, koska silloin autat myös hänen tunnetaajuuttaan kohoamaan – ja hän kenties oivaltaa jälleen oman mittaamattoman arvonsa.

Myöskään syyllisyyden tunteminen omasta vauraudesta siksi, että  kaikilla muilla ihmisillä ei ole yhtä paljon varallisuutta, ei hyödytä sen kummemmin itseäsi  kuin muitakaan niin kauan, kun annat sinua köyhempien ihmisten ajatella, että sinä vauraampana olet heidän köyhyyteensä ”osasyyllinen”. Sillä jos haluat päästä eroon omasta syyllisyydestäsi köyhtymällä itse, niin ratkaisua heidän köyhyyteensä ei löydy, koska sinä et ole alun alkaenkaan aiheuttanut heidän köyhyyttään, vaan he ovat aikaansaaneet sen itse olemalla matalalla tunnetaajuudella, ja tuntemalla siis itsensä arvottomiksi.

Vertaus: Hyväksymme ”luonnollisena” sen, että koira kuulee ja haistaa asioita joita me emme kuule tai haista. Mutta emme useinkaan usko ja tiedosta sitä, että jokainen ihminen on joka hetki joko vaurautta  vastaanottavassa, tai vaurautta vastustavassa tunnetilassa. Pienet lapset tietävät vielä olevansa Luojia, eli he eivät ole syntyneet ”hyväksymään tosiasioita”, vaan heidän unelmointinsa on vielä rajatonta. Aikuiset ihmiset, jotka ovat jo pettyneet omiin unelmiinsa, opettavat lapsille, että elämä on vaikeaa ja rajoittunutta.

Rahan suuri määrä ei tee ketään onnelliseksi, eivätkä vähäiset rahavarat onnettomaksi. Onnellisuus on sitä, että ihminen toteuttaa OMIA toiveitaan, ja on siis oman laajentuneen minänsä kanssa resonanssissa.

Me emme ole syntyneet tänne korjaamaan maailmaa, joka on ”rikki”, emmekä ratkaisemaan ongelmia – me olemme syntyneet tänne sallimaan omat toiveemme, ja olemaan onnellisia. Ja jos uskomme haaveisiimme, niin ne toteutuvat.