Elämä on nykyhetkien ketju. Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole olemassa, on vain nykyhetki. Se, millaisena tunnet hetkesi juuri nyt, sellaisiksi muovaat myös tulevat hetkesi. Sallit siis toiveitasi ja unelmiasi vain arvostamalla nykyhetkeäsi. Jos se, mitä elät ja koet juuri nyt, on jotakin mitä et halua elää enää tulevasuudessa, niin älä keskitä ajatuksiasi ja tunteitasi ei-toivottuun, vaan salli tunnetasosi kohota unelmoimalla toivotusta. Sillä se, mitä toivot, ON jo luotu. Sallimalla korkean tunnetason, sallit toiveidesi manifestoitumisen.

Älä siis elä elämääsi odottamalla tulevia onnenhetkiä, sillä jos et tunne onnellisuutta ja iloa  juuri nyt, eivät tulevatkaan hetkesi ole onnellisia. Älä kärsi arjessasi ja odota, että olet onnellinen huomenna, vaikkapa tulevalla lomallasi. Voit eläytyä lomaasi ja unelmoida siitä etukäteen, mutta  jos arkipäiväsi ennen lomaasi ovat kärsimystä, eli tunnetasosi on matala, niin tunnetasosi ei automaattisesti kohoa, kun lomasi alkaa, sillä luot tulevaan aina sitä, miä tunnet juuri nyt. Jos olet stressaantunut ja levoton ennen lomaa, niin löydät stressin ja levottomuuden aiheita myös lomastasi: Lomasi tuntuu olevan aivan liian lyhyt, eli ahdistut jo loman alkaessa, että pian lomasi loppuu. Löydät lomapaikastasi samanlaisia ongelmia, kuin mitä olet ns. arjessasi kokenut. Jos ihmissuhteesi ovat ennen lomaa olleet täynnä ongelmia, katkeruutta ja ärtymyksen tunteita, niin ongelmat eivät katoa lomallakaan, vaan aivan päin vastoin: Negatiiviset tuneet ja ajatukset, jotka ovat olleet olemassa ennen lomaa, purkautuvat esiin, eli manifestoivat matalan taajuuden tunteita ja kokemuksia juuri silloin, kun mielialasi lomalla hieman kohoaa. Sillä negatiivisilla tunteillasi ja ajatuksillasi olet itse luonut toiveita, jotka siis pääsevät manifestoitumaan, kun positiiviset tunteesi ne sallivat. Sillä saat aina lopulta sen, mitä tunteillasi olet luonut, halusit sitä, tai et. Olet siis itse jo etukäteen luonut ihmissuhdekriisisi,  ja ikään kuin vain ”vapautat” negatiivisilla tunteillasi luomat luomuksesi tunnetasosi kohotessa. Jos siis haluat kokea onnellisen loman perheesi kanssa, niin pyri tuntemaan rakkautta ilman mitään ehtoja läheisisäsi kohtaan jo arkena. Juhlapäivät ja loma-ajat ”paineistavat” ihmissuhteita siis vain siksi, että meillä on läheisiämme kohtaan negatiivisia tunteita, jotka siis ovat kuin aikapommi – ja pommi räjähtää paradoksaalisti juuri silloin, kun mielialamme kohoaa. Kyse ei ole siitä, että saisit ”rangaistuksen” hetkellisestä ilostasi, vaan siitä, että negatiivisilla tunteillasi olet jo valmiiksi luonut niin paljon negatiivista, että sen on lopulta pakko purkautua riitana. Jos taas läheisesi eivät olisi sinun laillasi  padonneet negatiivisia tunteitaan, niin he eivät olisi korkeammassa tunnetilassa olevina osallisia riidassa, vaan riitelisit jonkun toisen matalassa tunnetilassa olevan kanssa. Vetovoiman lain vaikutuksesta ajaudumme tekemisiin aina sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnetila on sama kuin omamme.

Tai jos työskentelet työpaikassa, jossa et viihdy, niin tuntemalla negatiivisia tunteita ja ”yrittämällä sietää” olosuhteita työpaikallasi luot vain koko ajan lisää ei-toivottua. Eikä tilanteesi muutu, vaikka siirtyisit toiseen työpaikkaan, sillä vain sinä itse voit omilla tunteillasi  luoda oman todellisuutesi, eli negatiivinen värähtelytasosi seuraa sinua kaikkialle. Mutta voit sallia itsellesi tyydyttävän työympäristön sallimalla oman tunnetasosi kohota, arvostamalla tietoisesti nykyistä työpaikkaasi, olosuhteista riippumatta. Ei nimittäin ole koskaan mitään niin pahaa, ettei siitä voisi löytää jotain hyvääkin! Ja kun tunnetasosi tietoisen arvostamisen seurauksena kohoaa, niin joko työympäristö ja ihmiset ympärilläsi muuttuvat toivomasi kaltaisiksi, tai löydät toisen työpaikan, joka täyttää toiveesi.

Älä myöskään elä ”eläkepäiviä varten”. Jos teet työtä enimmäkseen matalassa tunnetilassa ajatellen, että sitten eläkkeellä pääset vihdoin nauttimaan työsi ja raatamisesi tuloksista, niin ”onnellisia eläkepäiviä” ei ole odotettavissa. Voit luoda onnellisuutta tulevaisuuteesi vain olemalla onnellinen juuri nyt.

Vaikka olosuhteet, joissa juuri nyt elät, eivät oliskaan toiveidesi mukaiset, niin voit siis kuitenkin milloin tahansa MUUTTAA ne toivomasi kaltaisiksi, keskittymällä negatiivisten asioiden sijasta positiivisiin asioihin. Sillä universumi ei reagoi olosuhteisiisi, vaan universumi reagoi aina tunteisiisi –  ja korkean taajuuden tunteita, jotka sallivat toiveidesi manifestoitua,  luot positiivisilla ajatuksillasi.

Harjoittele siis tietoisesti ja keneltäkään muulta lupaa kysymättä nykyhetkesi arvostamista, ja unelmoi ”häikäilemättömästi”: ”Työnnä pää pensaaseen”, ”haihattele”, ole mahdollisimman ”epärealistinen”, ”elä kuplassa”, ”leijaile jalat irti maasta”. Sillä kun olet ”idealisti”, niin sallit taianomaisesti mielikuvituksellisimpienkin ideoidesi toteutua fyysisessä todellisuudessasi. Se, mitä kuvittelet, on samalla hetkellä jo luotu.  Ainoa ehto idealismillesi on, että hyväksyt sen itse, etkä tuomitse tai moralisoi itseäsi ”vastuuttomuudesta”. Eli jos oma tunnetaajuutesi on ns. ikävän arkitodellisuuden unohtaessasi  korkea, eli todella uskot unelmiisi, niin luot tulevaan todellisuuteesi kaikki ne villeimmätkin unelmat, joita olet toivonut.

Olet siis kirjaimellisesti oman elämäsi luoja ja alkemisti, eli voit muuttaa kaiken elämässäsi ”kullaksi”, jos vain aidosti tunnet, että nykyhetki – vallitsevista olosuhteista riippumatta – on kullanarvoinen,

Jos etsit ”jumalaa”, niin katso kasvia tai eläintä. Ne ovat yhteydessä Universumia ylläpitävään voimaan, Kaikkeen Mikä On. Mutta löydät tuon saman voiman myös itsestäsi, oman korkeamman minäsi taajuudelta, korkeista tunnetiloistasi, ilosta, innostuksesta ja rakkaudesta. Tunteesi siis kertovat aina ja joka hetki, resonoitko korkean tietoisuuden, oman korkean värähtelytason olevaisuutesi kanssa. Jos olet erossa korkeasta tietoisuudesta, niin tunnet negatiivisia tunteita, jos olet samalla taajuudella korkean tietoisuuden kanssa, niin tunnet positiivisia tunteita. Usko siis aina korkean tietoisuuden todellisuuteen, siihen, minkä olet omilla toiveillasi luonut – se, minkä olet jo fyysiselle tasolle manifestoinut, on jo vanha uutinen. Todellinen todellisuutesi ovat siis toiveidesi luomukset.

Meidät erottaa maapallon eläimistä ja kasveista se, että eläimet ja kasvit ovat korkealla taajuustasolla, jossa ne vain sallivat kaiken, mitä tapahtuu. Ne ovat siis resonanssissa universumia ylläpitävän voiman kanssa, ja ne resonoivat myös toisten eläinten ja kasvien kanssa. Vaistot ovat tämän resonanssin ilmentymä. Eläin tai kasvi ei esim. sure kuolemaa, koska ne tiedostavat vaistoillaan, että kuolemaa ei ole olemassa, että henki ei koskaan kuole eikä häviä. Eläin tai kasvi ei siis ole ”huolissaan” eli negatiivisessa tunnetilassa samalla tavalla kuin ihminen. Saaliseläin kyllä pakenee saalistajaansa, mutta saaliseläimen reaktiot ovat vaistonvaraisia, eivät siis esim. pelokkaita ”ajatuksia” edessä olevasta kuolemasta. Eläin ja kasvi elävät siis vain tässä hetkessä, eivätkä ne koe myöskään  aikaa samalla tavalla, kuin me ihmiset. Sillä esimerkiksi kärsimätön odottaminen, turhautuminen,  on matalan tunnetaajuuden inhimillinen tunne.

Kesyt eläimet oppivat  jossain määrin tuntemaan tunnetasolla myös ihmisen huolia, ja kokevat myös matalia tunnetaajuuksia, mutta silti niiden kokemat negatiiviset tunteet eivät ole samanlaisia, kuin ihmisillä. Koira voi kyllä odottaa isäntänsä kotiinpaluuta, tai hevonen voi odottaa hoitajansa tuomaa ruokaa, mutta kumpikaan ei silti koe odotusaikaa samalla tavalla kuin ihminen sen kokee. Mutta jos kotieläimemme eläisivät seurassamme kauemmin, ja olisimme itse pääosin negatiivisessa tunnetilassa, niin niistäkin tulisi samalla tavalla ”pahantuulisia”, kuin negatiivisiin tunnemuistoihinsa keskittyvistä omistajistaan. Sillä kotieläin, joka on riippuvainen omistajastaan, ja joka eläytyy voimakkaasti ja jatkuvasti, pitkiä aikoja ihmisen negatiivisiin tunteisiin, kokee samanlaista tunnetason stressiä, kuin pieni lapsi, joka muistaa kyllä vielä olevansa korkeampi olento, mutta joka ei kuitenkaan enää kykene olemaan reagoimatta niiden aikuisten tunnetiloihin, joista on riippuvainen.

Eläimen aggressiotkin perustuvat ennen muuta vaistoihin, eli eläimen ”aggressio” ei ole esimerkiksi ”kaunaista ja katkeraa”, vaan vaistojen sanelemaa aggressiivisuutta, joka on tarkoituksenmukaista, eläimen toteuttaessa omaa olevaisuuttaan eli rooliaan luomakunnan jäsenenä. Aggressiivinenkin eläin siis kokee koko ajan olevansa osa korkeaa tietoisuutta, Suurta Maailmanhenkeä.

Eläimet ja kasvit, mineraalit ja alkuaineet, ovat siis kirjaimellisesti se, mitä kutsutaan uskonnoissa ”jumalaksi”: Universumin hengen ja voiman ilmentymiä. Esimerkiksi eri eläinlajit ovat eriytyneet tarkoituksenmukaisesti lukemattomiksi erilaisiksi variaatioiksi elämän ilmenemismuodoista, eli ne ovat samalla tavalla ”luoneet oman olevaisuutensa”, kuin me ihmisetkin. Ja tämä luomistyö myös jatkuu koko ajan. Ne ovat siis SALLINEET itsensä tulla sellaisiksi kuin ovat, koska luomakunnan kokonaisuuden kannalta juuri niin on hyvä. Tämä prosessi on se, mitä monissa uskonnoissa kutsutaan ”jumalan luomistyöksi”. Mitään persoonallista luojajumalaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaan elämä luo itse itsensä.

Meidät ihmiset erottaa useimmista kasveista ja eläimistä se, että olemme TIETOISIA  siitä, että kysymme, pyydämme ja toivomme, eli olemme siis aina ajoittain negatiivisessa tunnetilassa, luodaksemme ei-toivotulla toivottua. Rationaalinen mielemme on sekin luomisen tulosta. Ja tämä luomisprosessi on siis aikanaan johtanut siihen, että ihmislajin esivanhempien mieli on kehittynyt tuottamaan ajatuksia, jolloin pelkkien vaistojen varassa eläminen on muuttunut tietoisuudeksi omasta minästä. Silti meillä ihmisilläkin on edelleen mahdollisuus seurata  vaistojamme, ja tämä siis tapahtuu intuition kautta, korkeassa tunnetilassa. Voimme seurata ”viettejämme” myös negatiivisessa tunnetilassa, mutta tiedostamme kuitenkin koko ajan sen, että tunnetilamme on matala, ja että olemme erossa korkeammasta minästämme.

Matalat tunnetilat ja ajattelu tekevät siis meistä ihmisistä tietoisia luojia, eli matalassa taajuustilassa värähtelevät pyyntömme ja kysymyksemme luovat voimakkaammin ja tieoisemmin, kun taas eläimet ja kasvit vain sallivat, ne eivät siis suunnittele elämäänsä eteenpäin, vaan elävät ja kokevat elämää aina vain jokaisessa meneillään olevassa hetkessä, eivät tulevassa, eivätkä menneessä.

Voit kuitenkin tietoisena luojana olla yhtä onnellinen kuin kissa, joka ei ole huolissaan, joka elää hetkessä, ja joka TIETÄÄ olevansa ”jumala”. Ja tämä on mahdollista silloin, jos pyydät ja sallit lähes samanaikaisesti, eli olet samalla korkealla tunnetaajuudella korkeamman minäsi kanssa, arvostat jokaista ”kysymystäsi” eli negatiivista kokemustasi aidosti, jolloin siis myös sallit ongelmasi ratkaisun lähes samalla hetkellä, kuin ongelmasikin on syntynyt.

Elä siis kuin kissa, elä kuin ”jumala” – elä tunnetasolla resonanssissa korkean tietoisuuden, eli Universumin rajattoman luomisvoiman  kanssa!