Moni meistä erehtyy mittaamaan oma arvokkuuttaan ihmisenä sen mukaan, mitä  on onnistunut elämässään saavuttamaan – siis manifestoimaan.Tällaisella ihmisellä on myös taipumus mitata muidenkin ihmisten arvoa heidän saavutustensa, omaisuutensa, lahjakkuutensa, taitojensa, syntyperänsä tai ulkonäkönsä perusteella. Ikään kuin me ihmiset olisimme osakkeita jonkinlaisessa ihmisarvopörssissä.

Universumin näkökulmasta jokainen meistä on kuitenkin täsmälleen yhtä arvokas – mittaamattoman arvokas – ja oikeutettu toteuttamaan kaikki unelmansa, täysin riippumatta itse kunkin kyvystä ja halusta ”taistella”, eli vuodattaa hikeä ja kyyneleitä  elämässä unelmiensa puolesta. Ja voimme arvostaa myös muita ihmisiä vain, jos tunnemme ja tiedostamme oman suunnattoman arvomme!

Harha siitä, että ihmiset olisivat eriarvoisia keskenään, johtuu siis siitä, että yhdistämme ihmisen arvon usein hänen saavutuksiinsa, ja arvotamme myös itsemme sen mukaan, olemmeko mielestämme yrittäneet ja saavuttaneet elämässämme tarpeeksi, vai aivan liian vähän.

Moni ihminen tekee siksi elämästään täysin tarpeettomasti kärsimystä, sillä kun ihminen yrittää todistaa arvokkuuttaan omalla toiminnallaan, niin hänen tunnetaajuutensa on matala – ja myös pysyy matalana -vaikka hän saavuttaisi suuriakin tavoitteitaan. Ja tämä johtuu siitä, että tällaisen ihmisen uskomus ihmisarvon perusteista on täysin väärä. Jos taas ihminen ymmärtää oman mittaamattoman, myötäsyntyisen arvonsa,  ja tekee asioita elämässään vain siksi, koska on inspiroitunut ja nauttii siitä, mitä tekee, niin hän ei koe itseään arvottomaksi silloinkaan, kun hän epäonnistuu jossakin asiassa, tai ”laiskottelee”.

Jos siis koet itsesi syystä tai toisesta ”arvottomaksi”, ja epäilet, että olet estänyt itseäsi manifestoimasta toiveitasi tämän takia, niin keskity tietoisesti etsimään omasta elämästäsi asioita, joita olet jo itsellesi luonut, ja joita voit aidosti tunnetasolla arvostaa. Mikäli itsekritiikkisi on hyvin voimakasta, niin aluksi on parempi, että et yritä teeskennellä arvostavasi omia ominaisuuksiasi ja saavutuksiasi, sillä jos olet monista upeista saavutuksistasi huolimatta kokenut pitkään sisäistä arvottomuutta, niin saatat aktivoida myös lahjakkuuksiesi ja saavutuksiesi negatiivisen ulottuvuuden silloin, kun keskityt niihin. Etsi siis arvostamisen aiheita etupäässä asioista, jotka olet saanut eräänlaisina ”lahjoina universumilta”, mutta jotka ovat tuottaneet sinulle paljon iloa, ja samalla siis kokemuksen arvokkuudesta. Tällaiset asiat voivat olla kuinka ”pieniä” tai ”itsestäänselviä” tahansa – vaikkapa lemmikkieläin tai iloa tuottanut lahja, jonka olet joskus saanut – olennaista on vain se, että tunnetaajuutesi kohoaa kun keskität ajatuksesi tähän asiaan. Näin tunnetaajuutesi eli tunnetilasi siis nousee, ja universumi saa ”toiveittesi portin avautuessa” mahdollisuuden luovuttaa sinulle  unelmiasi, joita et tähän mennessä ole itsellesi sallinut, mutta joita on ollut korkeamman minäsi taajuudella sinua odottamassa paljonkin. Ja vaikka arvokkuuttasi ei mitata manifestaatioilla, niin positiivinen mielentilasi saa aikaan eräänlaisen riemukkaan ketjureaktion, jossa  unelma toisensa jälkeen toteutuu, ja kuin huomaamattasi olet purkanut itsekritiikkisi aikaansaaman padon toiveittesi virrassa.

Me ihmiset voimme olla todella julmia itsellemme – usein paljon julmempia, kuin muille ihmisille. Tällaisen julmuuden ja itsevihan alkusyy saattaa olla jossain hyvin  kaukana menneisyydessämme, emmekä aina edes tiedosta tämän elämäämme ja manifestaatioitamme rajoittavan negatiivisen uskomuksen olemassaoloa. Jos kuitenkin tietoisesti havaitset itsessäsi tällaisen elämäniloasi tukahduttavan, ja matalien tunteiden noidankehää ylläpitävän  julmuuden, niin olet jo hyvin lähellä hetkeä, jolloin voit päästää irti tuosta elämääsi rajoittavasta, väärästä uskomuksesta, että olet tavalla tai toisella, syystä tai toisesta ”arvoton”.

Jos siis olet tähän saakka esimerkiksi kokenut, että sinulla ei ole ystäviä, että sinua ei kutsuta juhliin, että sinä et löydä rakkautta, että sinä et löydä työtä josta pidät, että sinä et koskaan koe ihania yllätyksiä, että sinulle ei koskaan tapahdu ”onnenpotkuja” – niin kun pääset mistä tahansa syystä tunnetasolla resonanssiin korkeamman minäsi kanssa, eli tunnetaajuutesi kohoaa, niin ”ruoki” ja ”hehkuta” tuossa korkeassa tunnetilassa omaa arvokkuuttasi, eli arvosta positiivisessa mielentilassa kaikkea mitä osaat, missä olet lahjakas, mitä ihaliltavaa sinussa on, ja mitkä ovat parhaat puolesi. Tällöin et aktivoi omaan itseesi liittyviä kriittisiä tunteita.

Sillä näin ”puhtaassa positiivisessa energiassa” tunnemuistosi puhdistamalla  eliminoit vähitellen julmuuden itseäsi kohtaan lopullisesti, ja koet itsesi mittaamattoman arvokkaaksi, ilman mitään ehtoja. Vain siksi, että SINÄ OLET mittaamattoman arvokas sielu, oman universumisi keskipiste. Tarpeeksi arvokas saamaan aivan kaiken, mitä ikinä elämässäsi toivot!

Universumin laki on yksinkertainen: Voit manifestoida toiveitasi, jos olet tyytyväinen nykyhetkeen. Mutta sinun ei tarvitse loputtomiin TYYTYÄ nykyhetkeen ja siihen, mitä sinulla jo on, vaan voit aina olla innokas manifestoimaan itsellesi lisää toiveitasi.

Mutta: Jos olet liian innokas manifestoimaan toiveitasi, niin et malta odottaa niiden manifestoitumista – kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan – vaan menetkin asioiden edelle ja alat YRITTÄÄ manifestoida niitä. Tällöin olet siis kärsimätön, ja tunnetaajuutesi laskee – etkä siis olekaan enää tyytyväinen nykyhetkeen, vaan tyytymätön.

Ja juuri tässä tunnetaajuuden”hienosäädössä” on vetovoiman lain ja manifestoinnin tärkein salaisuus, ja myös yleisin kompastuskivi: Kuinka tehdä rauha nykyhetken kanssa, kuinka olla aidosti tunnetasolla tyytyväinen tähän hetkeen, joka siis on jo manifestoitunut, vasta kypsymisvaiheessa olevista unelmista ja toiveista ja niiden odottamisesta huolimatta?

”Odottavan aika on pitkä” kuvaa tilannetta, jossa jotakin asiaa odottava omalla matalalla tunnetaajuudellaan hidastaa sitä, mitä itse asiassa haluaisi nopeuttaa.

Ja tämä manifestaation hidastuminen johtuu siis siitä, että kärsimättöyyden värähtelytaajuus on alempi, kuin tyytyväisyyden.

Kuten siemenestä kehittyvä porkkana vaatii oman aikansa kasvaakseen, ja ”tullakseen valmiiksi”, niin samalla tavalla kaikilla unelmillasi on kypsymisaikansa. Sinun ei kannata kaivaa porkkanan siementä ylös maasta, ennen kuin porkkana on kasvattanut varren ja juuren, eli porkkanan, jonka voit syödä. Voit kyllä vaalia kehittyvää kasvia kastelemalla sitä ja kitkemällä sen ympäriltä rikkaruohoja, mutta porkkana itse huolehtii kasvamisestaan. Sinun ei siis pidä olla kärsimätön, ja  jatkuvasti kaivaa maata nähdäksesi, minkä kokoinen porkkanasi juuri nyt on. Voit hyvin tehdä myös muita asioita ja nauttia kesästäsi, sillä tiedät, että jonakin päivänä porkkanasi on valmis syötäväksi.

Sillä meillä on joka hetki mahdollisuus manifestoida JOTAIN. Joka hetki on siis joku toiveemme valmis manifesoitumaan. Tästä syystä vain olemalla tyytyväinen eli olemalla korkeassa tunnetaajuudessa voimme todella nauttia elämästämme, sillä tyytyväisyys mahdollistaa toiveidemme kypsien hedelmien jatkuvan poimimisen. Ja tämä johtuu siis siitä, että ollessamme tyytyväisiä olemme samalla korkealla tunnetaajuudella oman korkeamman minämme kanssa, ja voimme siis vastaanottaa korkeamman minämme meille jatkuvasti tarjoamia inspiraatioita intuitiivisesti.

Älä siis odota kärsimättömänä ”suurten” unelmiesi manifestoitumista, vaan nauti elämästäsi joka ikinen hetki – vastaanottamalla niitä toiveitasi, jotka juuri nyt ovat kypsiä poimittaviksi. Sillä vain elämästä nauttiminen, ilo ja korkea tunnetaajuus  tekee mahdolliseksi myös kaikkein suurimpien unelmiesi manifestaation.