Jos vertaamme painovoimaa ja vetovoiman lakia, jotka molemmat vaikuttavat elämäämme maapallolla koko ajan, niin painovoima on voima, johon massa vastaa – värähtelytaajuus taas on  jotakin, johon kaikki universumissa vastaa. Siis kaikki mikä on ”olemassa”. on olemassa tuon olevaisen värähtelytaajuuden myötä.

Se, miksi suurin osa ”tieteeksi” kutsumastamme tutkimuksesta – siis hypoteesit, oivallukset, tutkimustulokset  ja käyttökelpoinen tieto – kehittyy suhteellisen hitaasti, vaikka kaikki vastaukset tieteellisiin kysymyksiin ovat jo olemassa (ne olivat samalla hetkellä olemassa kun ne ensi kertaa esitettiin), niin tämä hitaus johtuu siitä, että tiede tutkii manifestaatioita ymmärtämättä, mikä voima saa todella AIKAAN manifestaatiot. Syitä seurauksiin siis etsitään mekaanisesti, ymmärtämättä, että kaikki universumissa perustuu värähtelyyn, siis taajuuksiin.

Kun siis tieteellisin menetelmin tilastoidaan syitä ja seurauksia, ja yritetään tehdä niiden yhteyksistä johtopäätöksiä, niin oleellisin vaikutin jää huomiotta eli värähtelytaajuus – ja vetovoiman laki.

Esimerkiksi lääketieteessä tunnetaan kyllä plasebo- ja nosebovaikutukset, eli ”uskolla paraneminen” ja ”luulosairaus” ovat aina olleet tunnettuja ilmiöitä, niin sairastumisen ja paranemisen yksinkertaista mekanismia ei kuitenkaan ymmärretä, koska ei oivalleta ihmisen tunne-elämän olevan värähtelyä, joka vaikuttaa koko ajan solujen värähtelyyn. Monimutkaisten tutkimusten avulla löydetään siis esim. lääkeaineita sairauksiin, kun oikotie samojen sairauksien parantamiseen olisi ollut potilaan tunnetaajuuteen vaikuttaminen, eli elimistön omaan korjausmekanismiin luottaminen. Eli nekin lääkkeet, joita lopulta kehitetään, ovat aina ja joka hetki vetovoiman lain lainalaisuuksien vaikutuspiirissä, eli sekä lääkkeiden tehoon, että niiden tehottomuuteen vaikuttaa ennen muuta potilaan oma tunnetaajuus.

Itämaisissa kulttuureissa ja itämaisessa perinteisessä lääketieteessä ihminen on aina nähty kokonaisuutena, eli esim ayerveda-hoidoissa Intiassa ihmistä hoidetaan aina kokonaisuutena, eli sairauksia parannetaan ”rohtojen” lisäksi ihmisen tunne-elämää hoitamalla. Samoin kaikkiin shamanistisiin kulttuureihin on aina kuulunut parannusrituaalit, joiden tarkoituksena on potilaan oman tunnetaajuuden kohoaminen, ja esimerkiksi suomalainen perinteinen kansanparannus on perustunut tällaiseen shamanistiseen, ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitamiseen. Samoin reikihoito perustuu siihen, että potilas itse ”sallii” eli ottaa vastaan oman paranemisensa, eli hänen oma elimistönsä parantaa itse itsensä, mikä mahdollistuu potilaan tunnetaajuuden kohoamisen myötä.

Vetovoiman lain tunteneita tieteentekijöitäkin on aina ollut – esim. Albert Einstein ja Nikolai Tessla, sekä nykyään mm. kvanttifyysikot – mutta koska tiedeyhteisöissä vähätellään ns. esoteerista ja intuitiivita tietoa mystiikkana, ”uskonnollisena huuhaana”, niin tieteen kehitys on ollut hyvin hidasta. Asenteisiin ovat tietysti vaikuttaneet myös vallalla olleet uskonnolliset opit, jotka ovat omalta osaltaan myös jarruttaeet tieteellistä kehitystä, koska uskonnoissa vertauskuvallinen, profeetallinen tieto vetovoiman laista ja universumista on tulkittu kirjaimellisesti, jolloin se on vääristynyt. Näin esim. monet kristityt taistelevat evoluutioteoriaa vastaan ymmärtämättä, että Raamattuun päätynyt ”luomistarina” on vertauskuvallinen. Evoluutioteoria ei siis millään tavalla  sulje pois ”universumin voiman”, eli korkean tietoisuuden olemassaoloa – päin vastoin. Ilman korkeaa värähtelytaajuutta eli puhdasta positiivista energiaa ei olisi mitään, koska Kaikki Mikä On on  värähtelyä.

Kun elät elämääsi ja esität universumille toiveitasi, niin korkeamman minäsi taajuudella oleva minäsi laajenee ja muuttuu koko ajan. Et siis ole nyt enää sama ”minä”, kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Jos et kuitenkaan pysy laajentuneen itsesi ja unelmiesi ”vauhdissa”, vaan vastustat muutosta, eli yrität jatkaa loputtomasti vanhaa, turvallista elämääsi, niin saatat kokea jotain inhimillisellä mittapuulla arvioiden hyvinkin dramaattista, jotta pääset jatkamaan polullasi sinne, minne olet menossa.

Sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole kovin suuria unelmia, elämä saattaa sujua ulkopuolisen silmin katsottuna melko tasaisesti, eivätkä he näytä kokevan mitään kovin järisyttäviä muutoksia elämässään. Mutta kaikki on aina suhteellista, ja ihmiselle, joka ei ole unelmiensa ja toiveidensa kautta laajentunut kovin paljon, ja jonka elämä on ollut tasaisempaa,  voi aivan pienikin elämässä tapahtuva muutos olla tunnetasolla todella järisyttävä kokemus. Joku saattaa esim. kertoa ja surra oman vanhempansa kuoleman tarinaa koko loppuelämänsä ajan, kun taas joku toinen on kokenut koko perheensä siirtymisen pois fyysiseltä tasolta, menettänyt menestyksekkään elämänuransa ja omaisuutensa, ja jatkaa silti elämäänsä siitä nauttien, ja menneitä tapahtumia murehtimatta. Se, joka ei päästä irti menneisyydessä kokemastaan järkytyksestä, aktivoi jatkuvasti matalaa tunnetaajuutta, ja vetää puoleensa matalan tunnetaajuuden kokemuksia. Kun taas se, joka hyväksyy läheisen kuolema ja muut menetykset lahjana universumilta, ja ymmärtää, että kuolema tai materiaalinen menetys ei koskaan ole ”menetys”, vaan kaikki vanha, josta olemme päästäneet irti, on luonut toiveidemme kautta uutta korkeamman minämme taajuudelle, kokee suunnatonta  elämäniloa, eli on usein korkeassa tunnetaajuudessa. ”Valon kokemus on siis aina suhteellinen suhteessa pimeyden kokemukseen”.

Jos menetät työsi ja menestyksekkään urasi, ja ymmärrät uranmenetyksen olevan vain askel kohti jotakin parempaa, niin luot itsellesi jotakin vielä paljon inspiroivampaa tulevaan elämääsi. Jos menetät perheenjäsenesi ”kuoleman” kautta, niin oma kuolemanpelkosi vähenee, ja ymmärrät, että kuolemaa ei ole olemassa, ja elämänilosi lisääntyy pelon väistymisen kautta. Jos menetät omaisuutesi ja arvostat kokemustasi, niin luot itsellesi monin verroin enemmän omaisuutta, jonka saavutat helposti ja ilman ponnisteluja, koska se, mitä olet jo luonut, on olemassa, sinun tulee vain sallia se itsellesi.

Jos siis olet kokenut elämässäsi omalla mittapuullasi mitattuna ”suuria” menetyksiä, niin suhtaudu niihin kaikkiin suurina lahjoina universumilta. Tunne kaikki se runsaus ja ilo ja uusi elämä, jota menetyksesi kokeminen on luonut korkeamman minäsi taajuudelle, sillä se on uutta todellisuuttasi, todellisuutta juuri nyt, mennyt ja nykyhetki on jo mennyt. Älä siis koskaan kertaa menneisyydessä kokemiasi negatiivisten tunteiden kokemuksia, älä murehdi sitä, joka on menneisyyttä, sillä puhumalla menneistä matalan tunnetaajuuden tunteista, aktivoit niitä myös nykyhetkeesi. Se, että yli päätään koet ”murhetta” on vain korkeammalta minältäsi saatu viesti: Murehtiessasi olet väärässä suunnassa, lopeta murehtminen, ja jatka oikeaan suuntaan –

eteenpäin!

Kaikki mitä ”menetämme” elämässämme poistuvat elämästämme vain siksi, että vanhan täytyy ”kuolla”, jotta uudelle on tilaa. Iloitse siis joka ikisestä näennäisestä vastoinkäymisestä polullasi. Vain luopumalla entisestä voit saada sitä, mitä juuri nyt todella haluat – ja joka tyydyttää ja ilahduttaa laajentunutta itseäsi.