Monen uskonnon perustana on alun perin ollut profeetallinen sanoma, siis kanavoitu viesti ja oivallus, joka on lähtöisin korkeammasta tietoisuudesta. Moni profeetta on siis ollut korkeassa tunnetaajuudessa ja saanut inspiraation välittää tietoa universumin laista kanssaihmisilleen.

Uskontojen ongelma ei siis useinkaan ole alkuperäisessä, korkeassa tunnetaajuudessa kanavoidussa opissa, vaan uskonnollisen opin tulkinnassa – siis tulkitsijoissa: Muistiinkirjoittajissa, kääntäjissä ja tekstin mahdollisissa muokkaajissa – puhumatakaan kirjoitetun viestin vastaanottajista.

Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa suomenkielinen lause käännetään vieraalle kielelle, ja sen jälkeen tuo vieraan kielen lause käännetään takaisin suomen kielelle. Mitä abstraktimpi ja vertauskuvallisempi lause on kyseessä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä alkuperäinen viesti ei ole enää sama, kuin tämän yksinkertaisen käännösprosessin alussa. Ja uskonnolliset tekstit ovat usein hyvin vertauskuvallisia, sillä uskonnolliset opit käsittelevät usein asioita, jotka eivät ole ”tästä maailmasta”.  Uskonnolliset termitkin voi käsittää hyvin monella tavalla, riippuen täysin tulkitsijasta ja vastaanottajasta. Tällaisia sanoja ovat esim. uskonnoissa hyvin yleiset termit kuten ”jumala”, ”rakkaus”, ”sielu” tai ”uudestisyntymä”.

Suuri osa uskonnoista on myös perustettu, ja uskontojen ns. pyhät kirjat kirjoitettu, hyvin kauan sitten, täysin erilaisessa maailmassa ja yhteiskunnassa, kuin missä nykyisin elämme. Jos hyvin vanhaa uskonnollista tekstiä siis yritetään tulkita kirjaimellisesti nykypäivänä, niin myös historiallisten aikakausien väliset erot vaikuttavat suuresti siihen, miten tuo kauan sitten kirjoitettu teksti ymmärretään tänä päivänä. 

Ei siis ole ihme, että vaikka profeetallinen tieto olisi uskontojen pohjalla ollut alun perin korkeammasta tietoisuudesta peräisin, niin tuon tiedon syvällinen ymmärtäminen – ikivanhaa ja useimmiten vieraasta kielestä käännettyä, ja mahdollisesti myös historian saatossa moneen kertaan editoitua tekstiä tulkitsemalla – voi olla vaikeaa. Etenkin, koska profeetat ja kanavat eivät läheskään aina ole itse kirjoittaneet ylös oppejaan – ja myöskään vastaanottajat eivät ole läheskään aina tekstiä lukiessaan korkeamman minänsä taajuudella.

Tieto universumin laista – siis puhtaan positiivisen energian ja puhtaan rakkauden dominanssista universumissa – muuttuu siis uskonnoksi muovautuessaan hyvin usein ”totuuden irvikuvaksi”, ellei uskonto salli jäsenilleen vapautta tulkita uskonnollista oppia heidän omasta korkeasta tunnetaajuudestaan käsin, vaan vaatii uskovia kirjaimellisesti noudattamaan esim. pyhää kirjaa, ja sen papiston rajaamaa tulkintaa – siitäkin huolimatta, että uskontokunnan jäsen ei sisäisesti resonoisi tuon tekstin ja tulkinnan kanssa.

Uskonnot aiheuttavat siis paradoksaalisti kannattajissaan usein myös ahdistusta, sillä negatiivinen tunne osoittaa, että ”pyhän kirjan” uskonnollinen tulkita ei ole aina resonanssissa korkeamman tietoisuuden ja universumin totuuden  kanssa. Ja jos uskovalla ei siis ole lupa kuunnella omaa sisäistä intuitiotaan, vaan hän joutuu ”kilvoittelemaan” ja ”horjumaan” uskossaan, ja papisto selittää tällaisten negatiivisten kokemusten johtuvan vain siitä, että ”jumala testaa” uskovan uskoa, niin uskontokunnasta saattaa muodostua uskovaisille enemmän pelkkä sosiaalinen ryhmä, jonka jäsenet kokevat elämän raskaana, rukoilevat toinen toistensa puolesta, ymmärtämättä läheskään aina, miksi ”jumala rankaisee omiaan” – ja odottavat kuolemaa ja ”taivaspaikkaa”, tai tuomiopäivää. Inhimillisesti katsoen erityisen vaikeaan tilanteeseen joutuvat esim.  homoseksuaalit sellaisissa uskonyhteisöissä, joissa homoseksuaalisuus on tulkittu tuomittavaksi.

Myös uskonsodat ovat suuri paradoksi, sillä useissa uskonnoissa tappaminen ja väkivalta ovat matalan tunnetaajuuden ilmentyminä alun perin ollut profeetallisen opin vastaista. Mutta koska uskonnon tulkitsijat ja kannattajat ovat hyvin usein itse matalalla tunnetaajuudella, niin opin kanssa selvästi ristiriidassa olevat asiat voivat muodostua jopa ”normiksi”. Samantyyppinen uskonnollinen lieveilmiö on myös monien shamanististen  kulttuurien perustaa murentanut kristillinen lähetystyö,  ja yli päätään ”vääräuskoisten” käännyttäminen omaan, ”oikeaan” uskoon. Lisäksi maallinen valta on kautta ihmiskunnan historian käyttänyt hyväkseen uskontoja omien valtapyrkimystensä tehostajana, sillä uskonnolla on hyvin helppo pelotella, – ja siten hallita – suuriakin ihmisjoukkoja.

Meillä jokaisella on joka hetki suora yhteys korkeampaan minäämme ja korkeaan tietoisuuteen, ja mahdollisuus siis milloin tahansa vastaanottaa universaalia totuutta ja vastauksia kysymyksiimme. Uskonnot ja niiden rituaalit eivät suinkaan aina ole ihmiselle vahingollisia, mutta  tuo henkilökohtainen, korkeassa tunnetaajuudessa kokemamme yhteys  on silti ainoa täysin luotettava kanava vastaanottaa universaalia tietoa. Sillä me OLEMME osa korkeampaa tietoisuutta, me OLEMME Kaikki Mikä On.

Ajattele lausetta ”lasi on puoliksi täynnä”. Jos olet matalalla tunnetaajuudella, niin mieleesi tulee myös ajatus: ”…ja samaan aikaan se on myös puoliksi tyhjä.” Se, miten havaitset oman todellisuutesi, riippuu siis tunnetaajuudestasi. Ja koska vetovoiman laki toimii aina universumissa, niin kulloinenkin tunnetaajuutesi saa aikaan vaikutelman, että taajuus ja todellisuus, jossa juuri nyt olet, on ”vallitseva” ja muuttumaton, ikään kuin joku ulkopuolinen voima määrittelisi todellisuutesi ja ”kohtalosi”.

Tämä mielikuva on kuitenkin vain ajatusrakennelma, uskomus. Mikään ulkopuolinen voima ei päätä, mitä sinä elämässäsi koet, vaan sinä itse ohjaat omaa elämääsi. Vetovoiman laki kyllä toimii, kuin painovoima, mutta kuten olet oppinut ”käyttämään” hyväksesi painovoimaa, etkä taistele sitä vastaan tai ole sen ”armoilla”, niin samalla tavalla voit valjastaa myös vetovoiman lain sinun omaan käyttöösi – ja siis myös hallita tätä voimaa.

Tietoisena luojana tiedät, että aina kun tunnet tyytyväisyyttä tai iloa, niin olet matkalla kohti toiveita, jotka olet luonut korkeamman minäsi taajuudelle. Polku kohti unelmiasi siis on joka hetki allasi, et koskaan voi eksyä polultasi. Mutta jos tunnetaajuutesi on matala, niin kuljet ”sumussa”, eli et havaitse polkua allasi, vaan kuvittelet olevasi eksyksissä, koska et havaitse polkua, etkä kuule korkeamman minäsi opastusta. ”Sumu” ei kuitenkaan siis ole yleinen sääilmiö, jonka armoilla olet, vaan tuon sumun saat aikaan sinä itse, ajatuksillasi ja tunteillasi. Kuvittele, että tuo sumun tuottava höyry purkautuu ulos suustasi, ja höyryn tuottaa negatiivinen ajattelusi, pelkosi ja turhautumisesi. Mutta välittömästi kun lopetat negatiivisiin uskomuksiisi perustuvan ajattelun, ja kohdistat ajatuksesi johonkin positiiviseen asiaan, niin samalla lopetat myös ”höyryn” tuottamisen – ja sumu hälvenee. Ja kun sumu on hälvennyt, näyttää maailmasi aivan erilaiselta, ja havaitset ympärilläsi monia sellaisia miellyttäviä asioita, joita et aiemmin nähnyt, koska ympärilläsi oli sakea sumu. Ja kun havaitset kaikki nuo positiiviset asiat, niin tunnetaajuutesi kohoaa entisestään, jolloin havaitset elämässäsi lisää positiivista.

Ajatuksissamme ja tunteissamme on siis valtava voima. Sinun ei  tarvitse taistella saavuttaaksesi unelmiasi, sinun tehtäväsi on vain rentutua ja luottaa – korkeampi minäsi inspiroi sinua toimimaan niin, että unelmasi toteutuvat, helposti ja ilman taistelua. Korkeamman minäsi opastamana kuljet aina myötäviraan, hepointa polkua pitkin. Mutta jos tunnetaajuutesi on matala – olet epäuskoinen, turhautunut tai toivoton – niin on aivan sama, kuinka kovaa korkeampi minäsi sinulle ohjeitaan huutaa – sinä et kuule huutoa, koska olet eri taajuudella, kuin korkeampi minäsi. Aivan samoin, kuin et kuule haluamaasi radio-ohjelmaakaan, jos vastaanottimesi on viritetty toisen kanavan taajuudelle.

Seuraa siis tyytyväisyyden, ilon, rakkauden ja arvostuksen tunteita. Etsi tietoisesti syitä näihin tunteisiin, olivat ne miten ”vähäpätöisiä” tai ”itsestäänselviä” tahansa. Sillä korkea tunnetaajuus on se maaginen avain, joka avaa portit kaikkiin unelmiisi.

Sinä Olet Luoja.