Jos olet tehnyt tai kokenut jotakin, joka oli mielestäsi epämiellyttävää tai jonka haluaisit ”peruuttaa”, niin tuhlaat vain aikaasi muistelemalla matalassa tunnetaajuudessasi mennyttä. Katuminen ja menneiden asioiden harmitteleminen ei ole koskaan hyödyllistä, sillä luomisvoimasi on tässä ja nyt, mennyttä et voi muuttaa.

Monet uskonnot opettavat, että meidän pitäisi katua, tuntea synnintuntoa ja anoa armoa ”jumalalta”, mutta tällainen tulkinta universumin laista on paitsi helposti harhaanjohtava, niin meille  luojina  myös väärin tulkittuna vahingollinen. ”Armo” siinä mielessä, että ”annamme itsellemme ja muille täysin ehdoitta anteeksi” mahdollistaa kyllä tunnetaajuutemme kohoamisen, mutta usein uskonnollinen ihminen keskittyy enemmän ”synteihinsä”, kuin armoon – ja kykenee siksi hyvin harvoin täysin pyyteettömään rakkauteen. Universumissa ”armo” tarkoittaa todellisuudessa siis vain sitä, että olemme perusolemukseltamme korkeampia olentoja, ja teemme matalassa taajuudessa tekoja, joita matala taajuutemme inspiroi – EI siis sitä, että olisimme ”tuomittu perisyntisiksi”.

Se, että ihmisinä emme muistele menneitä virheitämme ja kadu niitä matalassa tunnetaajuudessa, ei tarkoita, että olisimme rakkaudettomia, kylmiä ja kanssaihmisiämme kohtaan julmia. Ollessamme yhtä korkeamman minämme kanssa eli korkeassa tunnetaajuudessa korkeampi minämme inspiroi meitä toimimaan juuri niin, kuin mikä on sekä meille itsellemme, että myös niille kanssaihmisillemme, joita kohtaan olemme mahdollisesti tehneet vääryyttä, parhaaksi. Universumin totuus myös on, että uhri on aina samalla tunnetaajuudella kuin ”pahantekijä”. Olemme siis toinen toistemme kanssaluojia. Tätä totuutta on monen ihmisen vaikea hyväksyä, mutta korkeassa tunnetaajuudessa ollessamme ymmärrämme syvällisesti tämän viisauden. KUKAAN ei siis ole sielultaan ”paha”, täysin riippumatta siitä, mitä kukakin on tehnyt. Toisia ihmisiä vahingoittavat teot johtuvat aina matalasta tunnetaajuudesta. Korkeassa tunnetaajuudessa oleva ihminen ei voi koskaan vahingoittaa muita ihmisiä, koska hänen kanssaluojansakin ovat korkealla tunnetaajuudella – eivätkä siis uhriudu.

Jos sitten ajatellaan uhrin asemaa, niin viha ja kostonhimo on aina korkeampi tunnetaajuus, kuin voimattomuus ja avuttomuus, mutta uhrikin voi täysin vapautua matalista taajuuksista vain olemalla muistelematta kokemiansa ei-toivottuja asioita. Esim. hyväksikäytetystä tulee usein hyväksikäyttäjä juuri siksi, että itse uhrina ollut ei päästä irti muistoistaan, vaan aktivoi ne kostamalla kokemansa jollekulle toiselle. Emme kuitenkaan voi ”yrittää olla muistelematta” jotakin kokemusta, sillä universumissa ei voi vastustaa mitään, vetämättä sitä samalla puoleensa. Mutta voimme tietoisella harjoittelulla ”puhdistaa” esim. meitä vahingoittaneen ihmisen muiston ajattelemalla hänestä tietoisesti hyviä asioita. Tämä on monen vääryyttä kokeneen mielestä kohtuuttoman vaikeaa, mutta se on kuitenkin ainoa tapa, jolla voimme sallia taajuutemme kohota asioissa, joihin liittyy matala tunnetaajuus. Tämä sama asia tunnetan siis uskonnoissa ”anteeksiantona”. Mutta anteeksi meille tai kanssaihmisillemme ei anna meidän ukopuolellamme oleva ”jumala”, vaan me itse, sillä sisäisesti tiedämme, että niin me, kuin kaikki kanssaihmisemmekin olemme korkeampia olentoja, sielultamme täydellisiä – täysin riippumatta teoistamme.

Jos olet elämässäsi kokenut paljon kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta, niin pyri tietoisesti ”puhdistamaan” kokemustesi värähtelyä ollessasi korkeassa tunnetaajuudessa. Eli ”rakasta vihollistasi” ei ole alun perin profeetallisena kehotuksena ollut kaunista sanahelinää, vaan kirjaimellinen ohje.  Samalla tavalla kirjaimellinen neuvo on ollut ”antakaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Mutta niin on ollut myös: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Meidän tulee joka hetki tiedostaa myös se, että olemme myös itse täydellisiä, Luojia.

Ja kaikki matalan taajuuden tunteet, joita olet tämän tai menneiden elämiesi aikana kokenut -joko uhrina tai ”pahantekijänä”- ovat luoneet samalla korkealle taajuudelle korkean taajuuden kokemuksia ja tunteita. Ei-toivottujen kokemustesi myötä olet siis sielultasi laajentunut ja samalla aikaansaanut universumin laajenemisen – ja universumin laajeneminen, puhtaan positiivisen energian ja rakkauden  lisääntyminen on elämämme tarkoitus.

Vapauta siis itsesi katumuksesta, kaunasta ja katkeruudesta – ilo johdattaa sinut iloon, rakkaus rakkauteen.

Jos koet elämässäsi ikävystymistä, niin tunteesi tarkoittaa, että olet luonut korkeamman minäsi taajuudelle paljon uusia, innostavia asioita, mutta olet itse matalalla tunnetaajuudella, etkä siten salli itsellesi sitä, mitä olet luonut. Manifestoit siis fyysiseen elämääsi koko ajan samaa, vaikka olet toivonut kokevasi paljon uutta ja inspiroivaa. Koska uskot, että mitään mieltäsi virkistävää ei voi tapahtua, koska sellaista ei ole tapahtunut tähänkään saakka, niin vetovoiman laki takaa, että uskomuksesi myös toteutuu. Kyse ei siis ole siitä, että mitään edistystä tilanteessasi ei VOISI tapahtua, vaan kyse on siitä, että olemalla ikävystynyt sinä itse luot itsellesi lisää syitä olla ikävystynyt.

Voit kuitenkin muuttaa ikävystymisen innostukseksi millä hetkellä tahansa kohdistamalla huomiosi mihin tahansa muuhun asiaan, kuin siihen, että ”mitään ei tapahdu”. Tästä syystä vaikkapa täysin spontaani -siis inspiroitunut, mutta ei ”pakollinen”- siivoaminen ”virkistää mieltä”, sillä siivoamalla saat aikaan välittömästi ”jotain parempaa” ja huomiosi kiinnittyy huoltesi sijasta toimintaan. Jos pyyhit vaikkapa pölyjä kauniista koriste-esineestä, niin huomiosi kiinnittyy esineen kauneuteen, jolloin unohdat edes pieneksi hetkeksi mieltäsi vaivanneet ongelmat ja luovutat ne  universumin hoidettaviksi. Muista, että voit milloin tahansa luovuttaa KAIKKI ongelmasi korkeamman tietoisuuden huomaan: Ja kun toimit näin, niin ne selviävät ihmeellisellä tavalla, sillä universumin viisaus ja voima on rajaton.

Vertauskuvallisesti: Istut  veneessä elämäsi virrassa, mutta olet juuttunut joessa oleviin karikoihin. Mitä enemmän murehdit sitä, että et pääse eteenpäin, niin sitä kauemmin pysyt aloillasi. Turhautuminen, suuttumus ja raivostuminen on korkeampaa tunnetaajuutta kuin toivottomuus ja masennus, mutta jos taistelet päästäksesi karikoista irti, niin sitä lujemmin veneesi saattaa takertua elämäsi vapaata virtausta tukkiviin esteisiin. Mutta jos sitä vastoin maltat rauhoittua, luotat joen virtauksen voimaan ja universumin huolenpitoon, koet tyytyväisyyttä siitä, että vaikka olet ”jumissa”, niin sinulla ei ole kuitenkaan mitään todellista hätää –  huomaat joessa uivat kiiltäväkylkiset kalat ja rantakaislikossa kauniisti laulavan linnun – niin tunnetaajuutesi kohoaa, ja korkeampi minäsi inspiroi sinua toimimaan niin, että veneesi irtoaa karikosta, helposti ja vaivattomasti, kuin ihmeen kaupalla, ilman taistelua.

Jos siis yrität toteuttaa unelmiasi kovalla yrittämisellä ja taistelemisella, sinulla on ”monta rautaa tulessa” ja olet hyvin kiireinen, mutta olet samalla matalassa tunnetaajuudessa, koska elät koko ajan tulevassa etkä nykyhetkessä, niin saat aikaan paljon vähemmän, kuin jos rauhoittuisit, olisit tyytyväinen nykyhetkeen, sallisit tunnetaajuutesi kohota ja odottaisit inspiraatiota toiminnallesi korkeammalta minältäsi. Sillä aktiivinenkin toiminta matalasta tunnetaajuudesta käsin on kuin pesisit painepesurilla autoa ilman, että painepesurin pistotulppa on pistorasiassa.  Pesurista valuu vettä, koska vesipumppu pumppaa kaivosta vettä, mutta teho ja paine puuttuu, koska pesutehoa lisäämään kehitetty laite ei saa sähkövirtaa.

Päästä siis irti kontrollintarpeestasi ja kytke itsesi korkeamman tietoisuuden voimalinjaan. Sillä käytössäsi on jokaisena elämäsi hetkenä universumin rajaton voima, rajaton viisaus ja rajattomat mahdollisuudet.