Karman käsite, ajatus syystä ja seurauksesta,  on ongelmallinen, jos sillä pyritään selittämään tai perusteemaan nykyhetken kokemuksia, sillä olemme aina puhdasta positiivista energiaa, korkein olemuksemme ei  siis kanna mukanamme mitään menneisyydestä – olemme täysin vapaita luomaan oman todellisuutemme joka hetki.

Olemme kaikki eläneet kaikkia mahdollisia kokemuksia ja lukemattomissa eri rooleissa edellisissä elämissämme, muttta karma ei koskaan ole looginen jatkumo tai kohtalonomainen opintie. Valitsemme itse joka hetki oman todellisuutemme ja kokemuksemme. Jos selvänäkijä tai astrolgi ”selittää” nykyisen elämämme kokemukset edellisten elämien kokemuksilla, kyse on vain siitä, että tietyssä taajuudessa vastaanotamme sopivan ”meriselityksen” nykyisen elämämme kokemuksille. Jos koemme vastoinkäymisiä, joita meidän on vaikea uskoa omiksi luomuksiksimme -”en koskaan loisi itselleni näin suurta kärsimystä”-  niin etsimme ja myös löydämme vetovoiman lain vaikutuksesta sopivan syy-seuraus -yhteyden menneiden elämiemme kokemuksista. Ja kaikki, mitä on koskaan tapahtunut ja koettu, on aina olemassa tunnetasolla eli värähtelynä, eli selvänäkijä, joka tulkitsee menneitä elämiämme, voi vastaanottaa myös jonkun muun menneiden elämien kokemukset, jos ne sopivat senhetkiseen taajuuteemme.

Puhtaana positiivisena energiana emme siis koskaan elä  menneessä eikä meillä ole ”karmavelkaa”. Kaikki negatiiviset kokemuksemme ovat vain matalaa värähtelyä. Olemme ennen syntymäämme fyysiselle tasolle valinneet tietyn kehon ja tietyt olosuhteet, mutta suhtautumisemme elämäämme riippuu täysin taajuudestamme: Onnellisuuden kokemus ei ole mitään konkreettista vaan tunnetila –  siis värähtelyä, ei koskaan mitään materiaalista. Ilman kokijaa ei ole tunnetta, ilman eläjää ei ole kokemusta elämästä. Koemme eläessämme  myös vastoinkäymisiä ja kontrastia, koska ei-toivottujen kokemusten avulla universumi laajenee, mutta sallimalla taajuutemme kohota näkökulmamme juuri nyt vallitsevaan negatiiviseen tilanteeseen muuttuu,  ja taajuuden kohoamisen myötä myös itse negatiivinen kokemus ”sulaa pois”.

Olemme täydellisiä sieluja, meissä ei ole mitään ”korjattavaa”. Sekä menneissä elämissämme että nykyisessä elämässämme kokemamme on kuvastanut ja kuvastaa vain kulloistakin taajuuttamme. Voimme kokea arvottomuuden tunteen vain matalassa taajuudessa, korkeassa taajuudessa tiedämme olevamme täydellisiä, puhdasta positiivista energiaa.

Emme siis ole syntyneet tänne todistelemaan tai ansaitsemaan omaa arvoamme, me olemme arvokkaita. Nk. karmavelka elämää ja kokemuksiamme selittävänä kohtalonomaisena käsitteenä on siis olemassa vain matalalla, puutteen ja epätäydellisyyden taajuudella. Elämämme ei siis ole fatalistinen, valmiiksi käsikirjoitettu tarina, vaan olemme itse valinneet itsellemme haasteita, koska haluamme niitä – me haluamme laajentua ja auttaa universumia laajenemaan, sillä juuri siksi synnymme fyysiseen elämäämme, uudelleen ja uudelleen.

Kun synnymme tähän maailmaan tiedämme, keitä olemme. Olemme täydellisiä sieluja, Luojia, Kaikki Mikä On.

Mutta kokiessamme elämää ja kontrastia -jolla kaikella on tarkoituksensa ja jonka itse itsellemme valitsemme- saatamme oppia negatiivisten kokemustemme kautta ajattelemaan, että emme olekaan arvokkaita, että olemme jollain tapaa epäonnistuneet elämässämme, että emme ”riitä” itsellemme emmekä muille.

Tällainen opittu ajatusmalli saattaa estää meitä toteuttamasta toiveitamme, sillä vaikka korkeampi minämme rakastaa ja arvostaa meitä suunnattomasti joka hetki, niin meidän oma negatiivinen uskomuksemme estää meitä sallimasta itsellemme asioita, joita haluamme, ja jotka olemme korkean minämme taajuudelle luoneet. Eli ikään kuin rankaisemme itseämme kerta toisensa jälkeen siitä, että emme onnistu pyrkimyksissämme. Ja kun olemme pettyneitä ja itsekriittisiä, niin matala taajuutemme vetää puoleensa lisää matalan taajuuden kokemuksia, jotka vain entisestään vahvistavat negatiivista minäkuvaamme. Saamme siis jatkuvasti vahvistusta omalle itsekriittisyydellemme olemalla itsekriittisiä itseämme kohtaan. Alamme uskoa, että emme voi koskaan onnistua, koska emme ole onnistuneet tähänkään saakka.

Jos tällainen tilanne -epäonnistumisien noidankehä- kestää pitkään, niin tulemme lopulta negatiivisten tunteidemme ja kokemustemme seurauksena luoneeksi korkeamman minämme taajuudelle valtavasti positiivisia, toivomiamme asioita. Sillä ei-toivottu luo aina korkeampaan todellisuuteemme toivotun. Ja tällöin ero fyysisen elämämme kokemusmaailman ja korkeamman minämme kokeman fantastisen todellisuuden välillä voi olla lopulta todella suuri.

Mutta tällainen tilanne ei koskaan ole ”ikuinen” eivätkä luomamme fantastiset asiat ole koskaan ”saavuttamattomia”. Opittu ajatusmalli vain tuntuu muuttumattomalta, koska olemme tottuneet sen luomaan matalaan taajuuteen – eli emme ole  sallineet taajuuden kohota, emme ole uskoneet muutoksen mahdollisuuteen. Me voimme millä hetkellä tahansa lopettaa oman itsemme sabotoimisen, lakata taistelemasta omaa itseämme ja omia toiveitamme vastaan ja alkaa sallia itsellemme kaikkea sitä hyvää, jota olemme toivoneet. Sillä oma korkeampi minämme, joka elää koko ajan unelmiemme elämää korkeassa taajuudessa,  odottaa herkeämättä joka hetki, että ”vastustukseemme tulee särö”. Matala taajuutemme ja epäuskomme on kuin ongenkoho, jota painamme väkisin vedenpinnan alapuolelle: Kun lakkaamme painamasta, se nousee itsestään pintaan. Sillä syvin ja korkein olemuksemme on korkea taajuus.

Jos siis olet jo pitkään kokenut, että estät itseäsi sallimasta todellisuutta, jota olet toiveillasi luonut -ja koet siksi voimakasta ahdistusta- niin lopeta välittömästi kaikki pakonomainen (ei-inspiroitunut) yrittäminen ja keskity sallimaan taajuutesi kohoaminen. Sillä koemme ahdistusta silloin, jos olemme laajentuneet voimakkaasti sallimatta itsellemme toiveitamme, eli ahdistus on selkeä merkki siitä, että korkeampi minämme kokee elämämme ja todellisuutemme täysin eri tavalla, kuin me.

Älä siis YRITÄ tehdä mitään tilanteesi parantamiseksi, älä pohdi mitään mennyttä äläkä asioita, joissa olet mielestäsi epäonnistunut. Hiljennä mielesi meditaatiolla 10-20 minuutiksi joka päivä – ja kun et meditoi, niin  keskity pelkästään asioihin joita elämässäsi arvostat ja joista voit olla iloinen, ja kirjoita niitä paperille. Kun taajuutesi kohoaa, niin vetovoiman laki takaa sinulle, että alat kokea positiivisia asioita. Ja positiiviset kokemuksesi vahvistavat itseluottamustasi ja uskoasi, ja taajuutesi kohoaa entisestään.

Koska toiveidesi virta on negatiivisten kokemustesi seurauksena hyvin voimakas -kaikki mitä emme ole halunneet on luonut korkeampaan taajuuteen asioita,  joita haluamme-  niin taajuutesi myös kohoaa voimallisesti, jos vain sallit sen.

Lopputuloksena on ketjureaktio, joka muistuttaa spontaania ilotulitusta: Kuvittele rivi kuohuviinipulloja, joiden korkit poksahtavat pullonsuusta yksi toisensa jälkeen. Ne korkit ovat olleet toiveidesi ”tulppina”. Pulloista pursuava kuohuva ja kupliva juoma on sinun iloasi, sinun toteutuvia toiveitasi. Riemuitse luomuksistasi, ne ovat kaikki sinun oman elämäsi mestariteoksia!