Kun kohtaat elämässäsi ongelmia ja vastoinkäymisiä, niin paras tapa löytää niihin ratkaisuja, on vain havaita noiden ongelmien sinussa herättämät negatiiviset tunteet, ja sen jälkeen keskittyä tietoisesti myönteisiin asioihin elämässäsi – luottaen siihen, että jokainen ongelma itsessään sisältää jo ratkaisun. Ja että vain ongelmaan keskittyminen, eli sen ajatteleminen, huolissaan oleminen, pitää tuon ongelman aktiiivisena, eli ”olemassa”. Sillä kaikki mikä on, on aina vain värähtelyä, ja sellainen värähtelytaajuus, johon et keskity, lakkaa olemasta todellisuuttasi. Kyse on siis fysiikasta, ei ”huuhaasta”.

Ja negatiivinen tunteesi kertoo poikkeuksetta aina vain siitä, että korkeampi minäsi on kanssasi eri taajuustilassa, eli eri mieltä ns. rationaalisen mielesi kanssa siitä, mitä juuri nyt ajattelet. Eli esimerkiksi ollessasi jostain asiasta huolissasi, et voi samalla hetkellä nähdä korkeassa taajuustilassa olemassa olevaa ratkaisua, koska tuijotat ongelmaa, ja tunnetaajuutesi pysyy matalana. Koska katsot siis maata jalkojesi alla, niin et voi samaan aikaan nähdä horisonttia.

Mutta jos sinulla on joku  sellainen ongelma tai epäkohta, joka on pysynyt elämässäsi jo hyvin pitkään, niin olet tavallaan myös kehittänyt itsellesi riippuvuuden tuohon ongelmaan, eli olet addiktoitunut ongelmaasi samalla tavalla, kuin päihteidenkäyttäjä addiktoituu päihteeseen, kroonisesti sairastava jää kiinni jatkuvaan sairastamiseen, tai lapsena tavalla tai toisella traumatisoitunut ihminen jää kiinni lapsuudessa kokemaansa tapahtumaan. Eli tuo yksi ja sama ongelma on ikään kuin kasvanut jo paljon suuremmaksi, kuin millainen sen alkuun saattanut negatiivinen kokemus tai trauma itsessäänkään on alun perin ollut, koska olet ajatellut ongelmaasi jo niin kauan. Ja koska olet ehkä puhunut ongelmastasi paljon myös muiden ihmisten kanssa, niin myös noiden muiden ihmisten ajatukset ja mielipiteet ovat kasvattaneet ongelmaasi. Eli ongelmasi on pitkittyessään kasvanut ja kroonistunut, alkanut elää ikään kuin ”omaa elämäänsä”, jolloin siitä luopuminen voi paradoksaalisesti olla yhtä vaikeaa, kuin luopuminen omasta ruumiinosasta, riippuvuutta aikaansaavasta päihteestä, tai vanhasta, tutusta mutta negatiivisesta ystävästä. Ongelmastasi on siis tullut kuin osa minuuttasi, kuin osa persoonallisuuttasi.

Ja jos myös läheisesi ovat kasvaneet samalla tavalla kiinni tuohon ongelmaan, ja olet kenties löytänyt myös kumppanisi tilanteessa, jossa tuon ongelman negatiivinen värähtelytaajuus on ollut aktiivinen, niin ongelmasta luopuminen voi tuntua sinusta lähes mahdottomalta, sekä tunne- ja uskomustasolla, että myös ihan käytännössä. Sillä sekä läheisesi, että sinä, tunnette kaikki myös huolta ja syyllisyyttä tuosta ongelmasta, ja te kaikki myös syytätte toinen toisianne – ainakin ajoittain – tuosta ongelmasta. Tajuamatta, että mahdollistatte kaikki omilla negatiivisilla uskomuksillanne tuon ongelman jatkumisen.

Tällaisessa tilanteessa pelkkä ongelman huomiotta jättäminen ei useinkaan tuo lopullista ratkaisua tilanteeseen, vaan ongelmasta tulee pyrkiä luopumaan myös tietoisemmin, eli konkreettisemmin ”irti päästämällä”, samaan tapaan kuin päihteidenkäyttäjä päättää luopua päihteistä, vaikeasti ylipainoinen muuttaa elintapojaan radikaalisti, tai väkivaltaisessa ihmissuhteessa pitkään elänyt  eroaa puolisostaan, ”repäisee itsensä kertaheitolla irti”. Eli ei-toivotun elämän suuntaa  voi radikaalisti muuttaa luopumalla rohkeasti ja päättäväisesti vanhasta minäkuvasta, ja hyppäämällä kirjaimellisesti tuntemattomaan – luottaen siihen, että elämä kantaa aina, jos vain itse luotat elämään.

Koska me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja, niin suurin syy siihen, miksi tuollainen irtiotto usein epäonnistuu, ovat sosiaaliset suhteemme. Sillä suurin osa ihmiskunnasta elää pääosin matalissa tunnetaajuustiloissa, ja siksi on paljon helpompaa tulla sosiaalisesti hyväksytyksi ongelmaisena, ”kovan kohtalon uhrina”, kuin tietoisena luojana, joka ottaa täyden vastuun kaikista elämänsä tapahtumista itse. Eli ”huipulla on aina yksinäistä”, kun taas vuoren juurella kohtaloaan surevia, ja muita ihmisiä omista ongelmistaan syyttäviä,  on todella paljon. Tietoinen onnellisuudentavoittelu, ja etenkin siinä onnistuminen, aikaansaa kanssaihmisissämme usein myös kateutta ja vihaa. Ja tämä viha johtuu siitä, että onnettomat, ja kohtalonsa uhriksi itsensä kokevat ihmiset, tiedostavat kuitenkin hekin sisimmässään, että myös he ovat luoneet kaikki kokemuksensa itse.

Erilaiset terapiat ja vertaistukiryhmät, joissa keskitytään ns. elämän kipupisteisiin, ja joissa yritetään ratkaista ongelmia puhumalla niistä ymmärtäen ja empaattisesti, ovat usein myös loukkuja, jotka saattavat vain vahvistaa minäkuvaamme kiinni kasvaneita negatiivisia uskomuksia. Ja niin ikään  länsimaisen yhteiskunnan suuresti kunnioittamat arvot, kuten  koulutuksen tärkeys ja urakeskeisyys, saattavat kyllä näennäisesti auttaa köyhiä ihmisiä irti köyhyydestä, koska he lakkaavat kouluttautuessaan ajattelemasta köyhyyttään, ja alkavat uskoa menestykseen. Mutta jos tällainen köyhyydessä elänyt ihminen ei kuitenkaan ole koskaan oppinut rakastamaan ja arvostamaan itseään, niin hänen köyhyytensä saattaa vaihtua vain ”työn orjuudeksi”. Ja se, joka ei rakasta ja arvosta itseään, eikä omaa mittaamattoman arvokasta perusolemustaan, ei myöskään koe onnellisuutta rikastuessaan. Samalla tavalla näennäisesti pelastavaksi, mutta todellisuudessa orjuuttavaksi, voi muodostua sellainen uskonto, jossa keskitytään  ”täydellisen jumalan palvontaan” sen sijaan, että uskovia kannustettaisiin rakastamaan ja arvostamaan itseään.

Jos siis pyrit tietoisesti luopumaan ”vanhasta minästäsi”, niin muista, että universumissa ei voi koskaan hankkiutua eroon mistään, vaan voimme vain pyrkiä kohti parempaa, ja luoda vanhan tilalle uutta, eli ei-toivotun tilalle toivottua. Sillä vetovoiman laki on aina vain puoleensa vetämisen voima, ei koskaan erottava voima.

Luo siis itsellesi uusi minuus, jota arvostat ja jota rakastat,ja jonka tunnet perusolemukseltaan vapaaksi ja rajattomaksi, ja joka kokee elämän helppona ja nautinnollisena, ei raatamisena ja uhrautumisena.

Muista myös, että matkasi on ikuinen, ja että matka on aina pidempi, kuin perille pääsy, eli opettele nauttimaan matkastasi. Nautit ruuasta siksi, että ruoka on hyvää, et siksi, että ruokaa on mahdollisimman paljon, tai että voit syödä sen mahdollisimman nopeasti. Rakastat kanssaihmisiäsi siksi,  että nautit itse rakkauden tunteestasi, et siis siksi, että eläisit noiden samojen ihmisten kanssa ikuisesti, ja että saisit rakkautta heiltä. Ja nautit rahasta siksi, että se antaa sinulle valinnanvapautta ja mahdollisuuksia, et siksi, että raha itsessään olisi arvokasta.

Usein havahdumme persoonaamme kiinni kasvaneisiin ongelmiin vasta siinä vaiheessa, kun ongelmamme ovat kasvanet jo niin suuriksi, että ne näyttävät absurdeilta, ja sellaisina jopa koomisilta. Olet esimerkiksi ihan huomaamattasi saattanut lihoa paljon, kunnes eräänä päivänä havahdut peilin katsoessasi, että katsot kuin vierasta ihmistä. Tai olet saattanut kehittää itsellesi päihderiippuvuuden, joka on muovannut persoonastasi aivan toisenlaisen, kuin millainen alun perin olit – silloin, kun olit vielä toiveikas, täynnä unelmia, ja koit itsesi vapaaksi. Tai olet kieltänyt itseltäsi rahan ja sen suoman vapauden niin tehokkaasti, että sinulla ei ole varaa enää edes ihan perustarpeisiin, ja vaikka sinulla olisi omaisuuttakin, niin istut vain omaisuutesi päällä kuin halvaantuneena, kuin paikallesi noiduttuna –  havaiten samaan aikaan elämän ympärilläsi kuhisevan innostuneena, ja luovan jatkuvasti uutta.

Mutta muista silloinkin, että vaikka olisit jo täysin menettänyt uskosi parempaan, niin silloinkin tuo negatiivinen tunteesi kertoo vain siitä, että korkeampi minäsi on ikuisesti optimisti, ja näkee joka hetki vain kaiken sen rikkauden, jota olet toiveillasi luonut. Ja että vain ajatuksesi puutteeseen keskittämällä mahdollistat puutteen jatkumisen. Eli keskittymällä epäonnistumisiin ja häpeään koet jatkuvasti arvottomuutta. Mutta arvostamalla itseäsi saat muutkin ihmiset arvostamaan sinua. Keskittymällä runsauteen mahdollistat runsauden, millä tahana elämänalueella. Ja keskittymällä rakkauteen vedät puoleesi rakkautta, rikkautta, terveyttä ja onnellisuutta.

Huomaa myös, että tällainen henkinen irti päästäminen on eri asia, kuin tuon vanhan ongelman ratkaisemisen yrittämisen jatkaminen! Tartu siis ns.härkää sarvista, tiedosta, että olet jäänyt jumiin negatiiviseen uskomukseesi, tiedosta ongelmasi mahdollinen alkusyy – esim. taloudelliset ongelmat saavat alkunsa arvottomuudentunteesta, jota ongelmien jatkuminen ja paheneminen aikaa myöden vain vahvistaa – ja puhu unversumille suoraan, lupaa päästää irti ongelmastasi, sen korjaamisen yrittämisestä, ja negatiivisesta minäkuvastasi. Voit myös vahvistaa tätä irtipäästämistämisen hetkeä jollain konkreettisella rituaalilla, vaikkapa kirjoittamalla paperille: ”Päästän irti rakkaus-/raha-/terveysongelmastani lopullisesti tänään (päivämäärä)”, ja sitten polttamalla tuon paperinpalan.

Sinä Olet Luoja – ja juuri niin suurenmoinen, kuin itse uskot olevasi!

Olet mestarillinen tietoinen luoja silloin, kun toimit korkeamman minäsi inspiroimana, eli et yritä ratkaista ongelmia, vaan otat vain vastaan ratkaisuja – helposti, ilman kärsimystä ja taistelua.

Mutta miksi sitten saamme joskus hyvin voimakkaita impulsseja, jotka eivät johdakaan toivomiimme tuloksiin? Siksi, että saadessasi tuollaisia impulsseja, olet toiveikkuuden, et tiedon tunnetilassa. Olet siis kyllä motivoitunut ja innokas, mutta kärsimätön. Eli pyrit  toiminnalla, eli olemalla aktiivinen, toteuttamaan jotakin  sellaista, joka ei voi synkronisesti juuri tuolla hetkellä tapahtua, koska tunnetilasi on hieman alempi, kuin toiveesi manifestaation korkeampi taajuus. Menet siis ns. asioiden edelle, jolloin jo alkanut positiivinen tapahtumaketju pysähtyy. Ja voit siis toimia näin omaa itseäsi ”vastaan”, koska olet aina ja ikuisesti täydellisen vapaa, oman elämäsi Luoja.

Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi siksi, että tiedät estäneesi omia toiveitasi läpi elämäsi, ja aiheuttaneesi itse itsellesi kärsimystä. Sillä elämä tarjoaa sinulle joka hetki rajattomasti uusia mahdollisuuksia, ja jokainen kokemasi epäonnistuminen ja vastoinkäyminen on vain kasvattanut toiveidesi ”pääomaa”. Ei-toivottu luo aina toivottua, konkreettisesti.

Saamasi impulssin voimakkuus ei siis kerro mitään siitä, mistä tunnetaajuustilasta impulssi on lähtöisin. Voit negatiivisessa tunnetilassa vastaanottaa myös hyvin voimakkaita impulsseja ihmiskunnan yhteisestä, negatiivisesta ajatusvirrasta. Jokainen ajatus, joka on koskaan ajateltu, on ikuisesti olemassa, siis energiaa, ”ainetta”. Jos olet esimerkiksi hyvin turhautuneessa ja pettyneessä tunnetilassa, niin voit saada todella voimakkaan impulssin kirjoittaa keskustelupalstalle jotakin asiaa vastustavan, kriittisen kirjoituksen. Saatat tuntea jopa ns. pyhää vihaa, ja tuo viha tuntuu sinusta nautinnolliselta. Ja miksi nautit siitä? Siksi, että tunnetilasi ENNEN tuota purkausta oli vihaa matalampi, arvottomuuden ja voimattomuuden tunnetila. Samalla kuitenkin myös havaitset, että kriittisyytesi saa muissa ihmisissä aikaan vastareaktion, eli myös sinä saat vihaisena kokea muiden ihmisten tuntemaa vihaa. Ja tämä johtuu siitä, että vedät aina puoleesi itsesi kanssa samassa, negatiivisessa tunnetilassa olevia ihmisiä. Samankaltaista tilannetta, eli tunnetaajuuksien resonanssia, kuvaavat sanonnat: ”Vakka kantensa valitsee”, ”pata kattilaa soimaa”, ”sitä saa, mitä tilaa”, ”niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan”, ”syytä on niin sysissä kuin sepissäkin”, ”riitaan tarvitaan aina kaksi”.

Ja miksi tällaisten voimakkaiden, tuomitsevien purkausten esittäjät, eli vaikkapa luontoa hyvin aggressiivisesti puolustavat ihmiset, saavat tuekseen myös paljon kannattajia, vaikka he siis selvästi taistelevat vihan vallassa epäkohtia vastaan, eivätkä siten salli ratkaisuja? Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi moni länsimaissa asuva  ihminen tuntee huonoa omaatuntoa vauraudestaan ja kulutustottumuksistaan, ja siksi eräänlainen ”itseruoskinta”, ja etenkin muiden ihmisten syyttäminen  ja moralisointi, hieman helpottaa ja kohottaa tätä negatiivista tunnetilaa. Ratkaisut epäkohtiin löytyvät kuitenkin tässäkin asiassa aina vain korkeassa tunnetilassa, eivät moralisoimalla.

Samasta syystä myös globaalin pandemian uhkaa korostavat ihmiset saavat aina valtavasti julkisuutta, sillä noiden viestien vastaanottajat tuntevat pelkoa, ja pelonlietsojien ”puolella” oleminen tuntuu pelokkaista paradoksaalisesti turvallisemmalta, kuin optimismi ja toiveikkuus. Samasta lähteestä, eli negatiivisista ajatusvirroista,  ovat aina saaneet voimansa myös ”jumalan vihalla”, ”helvetillä”, ”maailmanlopulla”, ja”paholaisilla” ihmiskuntaa pelottelevat uskonnot. Tai taloudellista lamaa ennustavat taloustieteilijät ja analyytikot, tai pelkoihin toimintansa perustavat vakuutusyhtiöt, ja turvallisuustuotteiden myyjät. Ja ironista on, että pelot myös toteutuvat, eli tuomitsevat ja pelkäävät uskovaiset, lamaa etukäteen kauhistelevat, ja pelon takia vakuutuksia ottaneet saavat tavalla tai toisella vahvistusta omille peloilleen omassa elämässään, koska he elävät kirjaimellisesti negatiivisessa todellisuudessa, muiden kaltaistensa kanssa.

Eli moralisti pääsee aina sanomaan syyllisyyttä tuntevalle: ”Mitäs minä sanoin”, kun moralistin ennustama  ns. pahin tapahtuu. Mutta KUMPIKAAN osapuolista ei tunne onnellisuutta, ei moralisti, eikä syyllisyyttä tunteva. Koska voimme tuntea onnellisuutta aina vain  puhtaan myötätunnon tunnetilassa.

Ns. todellisuutemmehan on aina pelkästään tulkinta värähtelytaajuudesta, eli koemme todeksi aina sen, minkä oma tunnetaajuutemme kullakin hetkellä mahdollistaa.

Kun siis etsit ratkaisua johonkin ongelmaasi, ja saat hyvin voimakkaan impulssin toimia, niin pohdi rehellisesti: MISSÄ TUNNETILASSA olen juuri nyt? Muista, että mitä suuremmalta ja vaikeammalta ongelmasi sinusta tuntuu, ja mitä enemmän olet yrittänyt ratkaista sitä, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä olet myös impulsseja saadessasi korkeintaan toiveikkuuden tunnetilassa. Et voi kuitenkaan koskaan tehdä elämässäsi mitään peruuttamattomasti ”väärää”, joten jos vaikkapa pahassa rahapulassa saat impulssin pelata  uhkapelejä, ja voitat pieniä voittoja, jotka häviät jo  seuraavassa hetkessä uusiin peleihin, niin älä tuomitse itseäsi, sillä pienikin voitto on kohottanut tunnetilaasi ainakin hetkellisesti. Ja raha on vain energiaa, eli voit aina kohottaa tunnetilaasi, ja saada menettämäsi rahat takaisin jotain muuta kautta. Mutta jos havaitset, että yrität jatkuvasti saavuttaa jotakin tuossa samassa, toiveikkuuden tunnetilassa, ja huomaat, että epätoivon ja epäuskon  tunteesi vain kasvaa kerta kerralta, koska et voi koskaan saavuttaa todellisia toiveitasi yrittämämällä  – niin pääset jälleen kulkemaan toiveidesi suuntaan vain päästämällä irti, eli lopettamalla tuon toivottoman yrittämisen, jonka tuloksellisuuteen et yksinkertaisesti itsekään usko. Ja silloin myös toiveesi pääsee vihdoin toteutumaan.

Esimerkki negatiivisen tunnetaajuuden  impulssista on myös tilanne, jossa etsit epätoivoisesti itsellesi puolisoa, ja matkustat aina Turkuun tätä puolisoa etsimään, koska sinulla on sellainen toiveikas tunne, että hän asuu juuri Turussa. Et voi kuitenkaan löytää häntä Turusta, koska epätoivon tunteesi vallassa et tavoita korkeamman minäsi tarjoamaa impulssia etsiä häntä Joensuusta, jossa hän todella asuu. Tai jos yhtä epätoivoisesti etsit ravintolasta rakastettua, ja tuijotat vain vaaleahiuksisia partneriehdokkaita, niin et havaitse lainkaan vieressäsi istuvaa tummahiuksista henkilöä, joka olisi korkeamman minäsi sinulle tarjoama, toiveesi mukainen kumppani. Se, minkä itse uskot olevan hukassa, ei voi löytyä.

Älä siis koskaan keskity ongelmaasi, äläkä yritä saada impulsseja toimia siten, että ongelmasi ratkeaa, vaan rauhoita mielesi, keskity mihin tahansa sellaiseen neutraaliin tai positiiviseen asiaan, joka ei liity ongelmaasi MILLÄÄN TAVALLA, ja seuraa sitten vain korkeamman minäsi hienovaraista ohjausta. Tuo ohjaus saattaa tuntua sinusta täysin toisarvoiselta ja merkityksettömältä, mutta juuri se on korkeamman minäsi ääni! Ja se tuntuu sinusta toisarvoiselta siksi, että korkeampi minäsi joutuu ohjaamaan sinua kiertotietä pitkin oikeaan suuntaan, oman mielesi vastustuksen, eli resistanssin ohitse.

Sillä ainoa asia, joka voi koskaan olla sinun unelmiesi ja  toiveidesi esteenä, olet sinä itse, ja oma negatiivinen uskomuksesi. Mutta korkeampi minäsi ei koskaan väsy ohjaamaan sinua, ja siksi sinulla ei ole elämässäsi koskaan mitään hätää. Kuten vesi löytää aina uomansa, niin sinäkin löydät unelmasi – ja usein juuri silloin, kun sitä kaikkein vähiten osaat odottaa. Jos mietit jo toteutuneita toiveitasi jälkeen päin, niin tiedät, että tämä on totta. Myös jokainen ongelmasi, ja jokainen kärsimyksen tunteesi, on johtanut aina lopulta tavalla tai toisella kohti toiveitasi.

Elämä kantaa aina, kaikki järjestyy aina, ja kaikesta mitä koet, seuraa aina lopulta pelkkää hyvää.