Todellisuus, jonka koet juuri nyt elämässäsi todeksi, on pelkkä uskomus. Koet sen todeksi siksi, että tunnetaajuutesi on sama, kuin uskomuksesi taajuus. Mutta miksi sitten myös monet kanssaihmisesi tuntuvat uskovan samantyyppiseen todellisuuteen, eli voitte ”näytellä samassa näytelmässä”, ja eläytyä tuohon näytelmään, ikään kuin se olisi ”oikeasti totta”?

Tämä johtuu siitä, että resonoit, eli koet yhteyden aina kanssaihmistesi niihin tunnetaajuuksiin ja uskomuksiin, jotka teitä yhdistävät, havaitsematta kanssaihmistesi muita taajuuksia eli uskomuksia, ja tuo kokemasi resonanssi saa sinut uskomaan, että todellisuuskuvanne on TÄSMÄLLEEN sama – vaikka se ei koskaan ole sitä. Jokaisella maailmassa elävällä ihmisellä on täysin oma, uniikki todellisuuskuva, mutta emme vai havaitse niitä todellisuuskuvia, jotka ovat oman tunnetaajuustilamme ulkopuolella. Mutta koska emme voi koskaan tehdä havaintoja ”itsemme ulkopuolelta”, niin koemme siksi todeksi vai oman tunnetaajuutemme mahdollistaman todellisuuden.

Koska todellisuus, jonka koet, on siis pelkkä tunnetason uskomus, niin voit myös milloin tahansa muuttaa todellisuutesi toiseksi, muuttamalla omaa uskomustasi. Suurin osa ihmiskunnasta uskoo kuitenkin hyvin vahvasti ns. yleisiin totuuksiin, eli paradigmoihin, ja uskomalla niihin, he myös kokevat noiden paradigmojen mukaisen todellisuuden olevan ”olemassa”. Ja suurin osa ihmiskunnasta uskoo niin ikään, että noita yleisiä totuuksia ei voi muuttaa, tai että niiden muuttaminen on vaikeaa, ja siksi nuo paradigmat myös pysyvät ”yleisinä totuuksina”.

Yleisiä, maailmanlaajuisia paradigmoja ovat esimerkiksi:”Elämä on kärsimystä”,”rakkaus aikaansaa kärsimystä”, ”rahat tulee ansaita tekemällä kovasti töitä”, ”kohtaloa ei voi muuttaa”, ”jumala rankaisee syntisiä”, ”naiset ja miehet eivät koskaan ymmärrä toisiaan”, ”on olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä”, ”vanhat ihmiset ovat sairaita ja heikkoja”.

Jos haluat lopettaa näihin yleiiin paradigmoihin uskomisen, niin voit muuttaa uskomuksiasi korkeasta tunnetilasta käsin, oman, toisenlaisen tunnentason kokemuksesi kautta. Eli kun olet korkeassa tunnetilassa, esim. tietoisen arvostamisen tai meditaation seurauksena, niin ajattele noita lauseita, ja muuta ne sitten sellaisiksi, jotka tuntuvat sinusta korkeassa tunnetilassasi ”oikeammilta”:

”Elämä on iloista”, ”kun tunnen itse rakkautta, en tunne kärsimystä”, ”olen saanut joskus rahaa  helposti, ilman raatamista”, ”ei-toivottu elämäntilanne, jonka uskoin joskus menneisyydessä olevan ikuinen kohtaloni, loppui aikanaan, ja toiveeni toteutuivat”, ”vaikka olen tehnyt elämässäni virheitä, joita myös ns. synneiksi kutsutaan, niin koen silti usein onnellisuutta, enkä koe, että minua rangaistaan”, ”olen usein kokenut tunnetason yhteyden vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa, ja joskus jopa tunnen, kuin olisin sukupuoleton”, ”myös ne ihmiset, jotka ovat tehneet  vääryyksiä,  ja joita olen itse pitänyt ns. pahoina, näyttävät kokevan  ajoittain puhdasta elämäniloa”, ”on olemassa hyvin iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat terveitä, elinvoimaisia ja vahvoja”.

Korkeasta tunnetilasta käsin näet siis maailmasi, elämäsi ja todellisuutesi aivan erilaisena, kuin negatiivisesta tunnetilasta käsin, ja kun negatiiviset uskomuksesi tunnetasolla muuttuvat, niin myös kokemasi todellisuus muuttuu. Eli elämäsi on kuin elokuva, joka on luotu silmiesi eteen, ja korviesi kuultavaksi, jota katsot ja kuuntelet, ja johon eläydyt, ja jonka siksi koet  todeksi tunnetasolla – siihen saakka, kunnes tulet ulos elokuvateatterista. Samoin yöllä näkemäsi uni tuntuu usein todelta, koska se todella ON tunnetasolla totta, eli aivan yhtä totta, kuin päivällä kokemasi todellisuus. Unen aikana vain tunnetilasi kuvittavat tuota todellisuuskokemusta huomattavasti vapaammin, kuin ns. hereillä ollessasi, ja siksi unesi vaikuttavat usein ”järjettömiltä”, kun taas päivätajuntasi uni tuntuu ”järkevältä”, ”järjestyneeltä”.

Eri uskontojen ydinsanomissakaan ei ole pohjimmiltaan mitään eroa, vaan erot syntyvät sanallisista, eli semanttisista eroista. ”Jumala” ei siis ole yhtään enemmän olemassa kuin ”allah”,”krishna”, ”mithra”,”tao”,”korkea tietoisuus”, tai ”suuri maailmanhenki”, sillä vain kaikkien noiden olentojen tai energioiden tunnetason olemus saa uskovat kokemaan ne oleviksi. Ja esimerkiksi ”tuomitseva, vihainen jumala” voi monen uskovan tunneuskomuksena olla myös hyvin negatiivinen, ja lähellä tunneuskomusta ”paholaisesta”. Tai sana ”shamanismi” voi toisen ihmisen mielessä tuntua positiiviselta, mutta toisen ihmisen mielessä puolestaan negatiiviselta sanalta, riippuen tuohon sanaan liittyvästä, opitusta ja omaksutusta uskomuksesta. Jopa sanaan ”rakkaus” voi eri ihmisillä – heidän omien kokemustensa seurauksena – liittyä hyvin erilaisia tunnemuistoja, jotka voivat olla sekä positiivisia, että negatiivisia.

”Jumala, tai korkea tietoisuus meissä” ei siis ole sanallisesti olemassa, vaan tunnemme todeksi tunnetason kokemuksemme siitä. Samoin kuin vesikään ei sanana kastele meitä, vaan meidät kastelee veden olemus.

Muuta siis ei-toivottu todellisuutesi toivotuksi, tuntemalla toiveesi todeksi. Ja kun yksi toiveesi toteutuu, niin sinun on helpompi uskoa myös muiden toiveidesi toteutumisen mahdollisuuteen. Ja kun uskot olevasi oman elämäsi kaikkivoipa, rajaton Luoja, niin myös olet sitä. Sillä kaikki mihin itse uskot, on totta – aina.

Vaikka kuka tahansa ihminen voi juuri tällä hetkellä sallia ja toteuttaa mitä tahansa fantastisimpia toiveitaan, niin hyvin harva kuitenkaan tekee niin, koska enemmistö ihmiskunnasta ei tunnetasolla usko noiden toiveiden toteutumisen mahdollisuuteen – ennen kuin kokee ns. fyysisen kuoleman, luopuu täydellisesti noiden toiveiden esteenä olevista negatiivisista tunteistaan, ja muistaa jälleen olevansa konkreettisesti kaikkivoipa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse poistua fyysisestä maailmasta tunteaksesi onnellisuutta, vaan riittää, että löydät elämästäsi edes yhden asian, joka tekee sinut  onnelliseksi juuri nyt. Ja kun keskität ajatuksesi juuri tuohon asiaan, ja tunnet siitä aitoa onnellisuutta, niin kuljet tuolla hetkellä täysin vääjäämättä kohti muitakin unelmiasi, jotka saavat sinut tuntemaan tyytyväisyyttä ja elämäniloa. Sillä onnellisuus on aina vain sitä, että joku – MIKÄ TAHANSA – toiveesi toteutuu.

Ja tästä syystä aivan kaiken toimintamme, mitä päivittäin ja hetkittäin teemme, on tarkoitus olla nautinnollista, ei siis uurastusta ja kärsimystä, ja jossakin tulevaisuudessa häämöttävää onnellisuutta aikaansaavaa. Mutta vaikka et nauttisikaan ihan kaikesta mitä teet, niin myös tehdessäsi noita epämiellyttäviä asioita luot joka hetki toiveita miellyttävämmistä, ja siksi yksikään elämäsi hetki ei koskaan ole ”turha”.

Et elä maailmassa myöskään miellyttääksesi tai palvellaksesi muita ihmisiä, suorittaaksesi elämääsi muiden määrittelemällä tavalla, tai esittääksesi omaa elämääsi ja saavutuksiasi kanssaihmisillesi, vaan elät ainoastaan siksi, että kokisit itse onnellisuutta, jolloin voit inspiroida myös noita muita ihmisiä nauttimaan omasta elämästään. Jos pidät tätä ajatusta ns. narsismiin kehottamisena, niin tunnetilasi on juuri nyt negatiivinen. Sillä totuus on, että jokainen ihminen luo täysin vapaasti itse oman todellisuutensa, ja siksi voit auttaa myös muita ihmisiä ainoastaan silloin, kun he ITSE sallivat tuon avun vastaanottamisen, ja siksi sinun tulee auttaa muita vain inspiroituneessa tilassa, ei siis koskaan nöyränä, uhrautuvana, ja oman arvosi unohtaneena. Sillä et yksinkertaisesti voi auttaa ketään, jos oma tunnetilasi on negatiivinen.

Aivan samoin, kuin et voi koskaan rakastaa ketään toista ihmistä, jos rakkautesi on uhrautuvaa ja ehdollista, ja aiheuttaa sinulle itsellesi kärsimystä, sillä todellinen rakkaus ei ole koskaan mitään muuta, kuin aito, täysin ehdottoman  rakkauden tunne! Ja siksi esimerkiksi kärsimystä aiheuttavasta ihmissuhteesta tunnetasolla irti päästäminen on AINA rakkauden teko.

Jos taas olet jo toteuttanut monia toiveitasi, mutta tunnet huonoa omaatuntoa onnellisuudestasi, niin vedät tuossa mielentilassa puoleesi ihmisiä, jotka tuntevat sinua kohtaan kateutta ja katkeruutta, ja tuolloin  kukaan teistä ei tunne onnellisuutta. Ja tästä johtuu se, että niin moni menestystä ja rahaa elämässään saavuttanut ihminenkään ei ole onnellinen. Heidän onnettomuutensa ei siis suinkaan johdu rahasta ja materiasta, joka on aina hengestä syntynyttä, eli neutraalia energiaa, vaan se johtuu siitä, että he tuntevat syyllisyyttä siitä, että he ovat sallineet omien toiveidensa toteutumisen. Ja että he tuossa negatiivisessa tunnetilassaan pelkäävät ”onnistumisen taian raukeavan”, jolloin se myös raukeaa, koska he pelkäävät sitä.

Ja tästä syystä kaikkien tasa-arvopyrkimystenkin tulee aina olla lähtöisin puhtaasta myötätunnosta ja arvostuksesta, ei koskaan säälin ja empatian tunteista. Eli jos haluat, että kaikki maailman ihmiset olisivat täsmälleen yhtä onnellisia, niin ainoa tie tuollaiseen tasa-arvoon on se, että näytät omalla esimerkilläsi, että jokainen ihminen on perusolemukseltaan kaikkivoipa, ja täysin vapaa oman elämänsä Luoja. Ja että KUKAAN toinen ihminen ei voi koskaan auttaa kanssaihmistään säälimällä, vaan ainoastaan arvostamalla tämän mittaamattoman arvokasta, rajatonta perusolemusta.

Jos taas tuijotat epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta, niin vedät juuri noita asioita puoleesi, eli koet yhä enemmän juuri noita asioita myös omassa elämässäsi. Ja siksi kaikki elämänsä mille tahansa ongelmalle tai epäkohdalle uhranneet ihmiset, uhraavat aina myös itsensä, ja luopuvat omasta onnellisuudestaan. Ja tämä uhrautuminen on turhaa siksi, että jokainen ihminen, jota tuo ongelma koskettaa, luo  aina täysin vapaasti itse oman todellisuutensa.

Älä siis koskaan uhraudu muiden ihmisten puolesta, vaan pyri vain näkemään heidän suunnaton arvonsa, rakasta heitä täysin ehdoitta, iloitse heidän puolestaan, kun he tuntevat iloa, ja inspiroidu auttamaan heitä silloin, kun he sallivat tuon avun itse. Äläkä koskaan unohda rakastaa ehdoitta myös itseäsi, ja sallia itsellesi onnellisuutta, sillä olet suunnattoman voimakas ja vaikutusvaltainen ollessasi resonanssissa oman  korkeamman minäsi kanssa – myös muiden ihmisten auttajana.

Eli juuri nyt, tällä kiitävällä hetkellä, voit sallia itsellesi jonkun toiveesi.  Mutta et yrittämällä toteuttaa sitä, vaan sallimalla sen, mitä oma korkeampi minäsi haluaa sinulle juuri nyt tarjota. Et siis ole toiveidesi sallimisen tilassa, jos tunnetilasi on joku seuraavista: Yrittäminen, haluaminen, tarvitseminen, vaatiminen, puute, rajallisuus, turhautuminen, kateus, pettymys. Mutta pääset hyvin lähelle  sallimisen tunnetilaa, jos tunnet seuraavia tunteita: Toiveikkuus, innostus, ihailu, usko. Ja OLET sallimisen tunnetilassa, eli resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, jos tunnetilasi on: Riemu, euforia, ehdoton rakkaus, rajattomuus, huolettomuus, vapaus, kaikkivoipaisuus – eli tieto siitä, että todella olet oman elämäsi Luoja, eikä ole ketään eikä mitään sinun ulkopuolellasi, joka koskaan rajoittaisi tätä vapautta.