Mikä on elämän tarkoitus? Luomisen ilo, laajentumisen ilo. Mitään suurempaa tai ”pyhempää” päämäärää ei ole.

Jos onnistuisimme aina heti inspiraation saatuamme täydellisesti kaikessa mitä teemme, elämän mielekkyys katoaisi, innostus häviäisi, luomisesta puuttuisi haasteet – siis luomisen ilo. Meidän on siis aina laajennuttava kontrastin, vastoinkäymisten ja ei-toivotun kautta, koska vain ilmaisemalla, mitä emme halua voimme saada juuri sen, mitä haluamme. Ja mitä suuremman inspiraation vallassa olemme tehneet luomistyötämme, mitä tarkemmin olemme elämämme taideteosta viimeistelleet, niin sitä upeampi on lopputulos ja mielihyvä saavutuksemme johdosta.

Elämä on siis matka, joka ei pääty koskaan, mutta joka koostuu vaihtuvista päämääristä – aina välillä voimme siis pysähtyä hetkeksi lepäämään ja ihailla uusia ja jännittäviä maisemia siellä, minne olemme milloinkin taivaltaneet. Kokea tyytyväisyyttä siitä, että matkamme ei ollut turha, kaikella kokemallamme oli sittenkin merkitys.

Mutta se, että matkallamme on haasteita ei tarkoita, että matkan tulisi olla uuvuttava. Kun oppaana matkallamme on korkeampi minämme -eli mielialamme on positiivinen ja taajuutemme korkea-  matkaamme polkua, jota on helpompi kulkea. Jos polulla on esteitä, korkeampi minämme neuvoo, miten pääsemme niiden ohi – kuin laiva, jonka kapteeni osaa väistellä karikoita. Vain matkatessamme matalassa taajuudessa eli negatiivisten tunteiden vallassa joudumme konkreettisesti ylittämään kaikki hankalimmat esteet ja kokemaan uupumusta ja epätoivoisiakin hetkiä.

Elämän tarkoitus on siis myös oppia nauttimaan matkasta, tulla paremmaksi ”olijaksi”, osata olla ja kokea elämää helpommin, nähdä elämässä ilo ja mielekkyys. 

Keskity siis elämässäsi positiivisiin asioihin, luota elämään, olet aina polullasi, tapahtui mitä tahansa, silloinkin kun on pimeää, etkä näe eteesi.

Sillä korkeampi minäsi on aina ja ikuisesti se valo, jota seuraamalla sinun on helpompi kulkea. Kaikki  on hyvin. Kaikki järjestyy aina. Elämä kantaa.

Meillä kaikilla on opittuja uskomuksia, jotka värähtelevät kukin tietyssä taajuudessa. Jos sinulle on toiveita, jotka eivät ole toteutuneet ja tunnet usein toiveidesi suhteen turhautumista, niin toiveisiisi liittyy matalan taajuuden uskomuksia. Toisaalta joskus ja ”jollakin tasolla” myös uskot unelmiisi, eli toiveisiisi liittyy myös korkeamman taajuuden uskomuksia.

Samalla tavalla kuin ollessasi eri mieltä jostakin asiasta jonkun toisen henkilön kanssa kiista yleensä vain syvenee, koska te molemmat olette varmoja, että olette tahollanne oikeassa – niin samalla tavalla mielesi ristiriitaiset uskomukset vain vahvistuvat, koska vetovoiman laki ruokkii aina sitä uskomusta, johon keskität huomiosi.

Tällaisesta mielen ”sisäisestä taistelusta” pääset eroon hiljentämällä mielesi, pysäyttämällä ajatusvirran eli meditoimalla (parikymmentä minuuttia kerrallaan riittää). Meditaatiossa taajuutesi automaattisesti kohoaa, koska et keskitä ajatuksiasi mihinkään sellaiseen asiaan, johon sinulla liittyy valmis uskomus ja joka laskisi vetovoiman lain vaikutuksesta taajuuttasi. Voit meditoida keskittymällä vaikkapa mihin tahansa monotoniseen ääneen, esim. mekaanisen kellon raksutukseen.  Tärkeintä on, että se mihin keskityt ei saa mielessäsi aikaan mielleyhtymiä, jotka aktivoisivat ajatusvirtasi. Mielemme luonnollinen tajuus on aina korkea taajuus, matalat taajuudet ovat vain ja ainoastaan omien negatiivisten uskomuksiemme, siis negatiivisten tunteidemme aikaansaamia. Mielemme taajuus on siis kuin veden päällä kelluva ongenkoho: Jos emme itse paina kohoa veden alle, se kelluu pinnalla – ja vaikka painaisimme sen veden alle tietoisesti, niin heti kun lakkaamme painamasta, koho nousee taas pintaan.

Pienten lasten tunne-elämässä korkeamman minän luonnollinen korkea taajuus näkyy  ”puhtaana riemuna” ja voimakkaana innostuksena, sillä pikkulapsella ei ole vielä yhtä paljon valmiita uskomuksia siitä, mikä on elämässä mahdollista ja mikä ei. Pieni lapsi luo pidäkkeettömällä mieleikuvituksellaan leikkiessään fantastisia todellisuuksia – ja ne myös ovat hänelle totta. Lapsikin kyllä ajoittain turhautuu ja pettyy eli tuntee voimakkaitakin negatiivisia tunteita (kontrasti ilon ja surun välillä on erityisen suuri, koska lapsi ei ole vielä aikuisen tapaan tottunut matalaan värähtelyyn ja hän tuntee matalan värähtelyn kehossaan voimakkaana kipuna), mutta hänen mielensä myös palautuu useimmiten hyvin nopeasti takaisin luonnolliseen, korkeaan taajuuteensa.

Meditoi siis säännöllisesti, salli taajuutesi kohota ja ota vastaan korkeamman minäsi ohjaus. Korkeammassa taajuudessa kuulet siis korkeamman minäsi ohjauksen kaikkein selvimmin ja voit valita  polun, jota on juuri sillä hetkellä kaikkein helpointa kulkea – ja joka johtaa toiveittesi toteutumiseen.