Ns. henkisen polun seuraajat usein vähättelevät, jopa halveksivat kaikkea materiaa. Moni meistä jopa ajattelee, että emme voi henkistyä hylkäämätttä materiaalista, fyysistä.

Fyysisessä maailmassamme kuitenkin materiaaliset asiat, manifestaatiot, ovat olennainen osa elämää, universumin laajentumisen mekanismia. Vaikka elämiemme välitilassa, silloin kun emme ole fyysisessä elämässä inkarnoituneina olemmekin ”henki ilman materiaa”, ja vaikka suurin osa meistä, korkein olemuksemme on koko ajan korkeassa taajuudessa – niin osa meistä on kuitenkin fyysistä. Ja meillä on oikeus, suorastaan velvollisuus nauttia fyysisyydestämme, materiasta. Sillä jos emme nauti fyysisestä elämästämme emme myöskään manifestoi – ja universumi ei laajene siten, kuin on tarkoitettu.

Fyysinen maailmamme on siis henkisen olevaisuutemme tärkeä ulottuvuus. Emme voi korkealla taajuudella kokea mitään sellaista, jota voimme kokea fyysisessä maailmassa, koska korkealla taajuudella ei ole kontrastia, matalaa taajuutta. Korkealla taajuudella ei siis voi tapahtua universumin laajentumista kontrastin kautta.

Materia ja fyysinen elämä ei siis ole ”paha”, eikä henkinen, spirituaalinen ole ”hyvä”. Henkinen ja fyysinen ovat vain olevaisuuden erilaisia ulottuvuuksia, ilmentymiä. Mutta meidän tulee silti aina muistaa, että sisimmässämme olemme korkeampia olentoja. Se, miksi moniin uskontoihin on jäänyt käsitys materiaalisen maailman ”pahuudesta” johtuu siitä, että ihmiset ovat kaikkina aikoina unohtaneet henkisen olevaisuutensa ja keskittyneet fyysiseen elämään – tiedostamatta, että henkinen minämme on tarkoitettu aina ohjaamaan fyysistä minäämme. Ja siksi aina aika ajoin meitä on muistutettu siitä, mitä todella olemme: korkeampia olentoja. Koska uskonnot ovat kuitenkin pääosin matalasta taajuudesta johdettuja instituutioita, niin tämä ikuinen totuus henkisyydestämme on käänetty materiaalisen elämän ”huonommuudeksi” suhteessa henkiseen elämään.

Materia on siis henkisen ulottuvuus. Universumissa molemmat ovat samalla tavalla korvaamattoman arvokkaita. Ja fyysisinä olentoina me olemme oman elämämme Luojia.

Tietoista luomista voi verrata kuvanveistäjän työhön: Taiteilija muovaa materiaalista vähitellen teoksen. Luomistyötä ohjaa inspiraatio, eli kuvanveistäjä on työskennellessään korkeassa taajuudessa. Taideteoksen luomisprosessi parhaimmillaan ei siis ole motivoitunutta, vaan inspiroitunutta työskentelyä.

Kun haluamme kiihkeästi saavuttaa jotakin, olemme usein kärsimättömiä. Kärsimättömyys kuitenkin vain hidastaa luomisprosessia, sillä kärsimättöminä emme ole korkeassa taajuudessa, vastaanottavaisia. Kärsimättömyys on sitä, että keskitämme huomiomme voimakkaasti sellaiseen lopputulokseen, joka ei vielä ole valmis manifestoitumaan. Haluamme poimia hedelmän, joka ei ole vielä kypsä.

Salli siis aina taajuutesi kohota ennen kuin toimit. Jos  tunnet voimakasta kärsimättömyyttä, ajattele jotakin aivan muuta kuin päämäärää johon pyrit.

Opettele nauttimaan mielikuvista, ideoista, kaikesta siitä, mitä korkeampi minäsi tarjoaa sinulle pakottomasti, ilman että yrität kiihkeästi niitä kuvitella. Visualisoinnista ei ole mitään hyötyä, jos se ei ole inspiroitunutta. Muista, että korkeampi minäsi on joka hetki apunasi, valmiina innostamaan sinua ja kertomaan, mitä olet milläkin hetkellä valmis saavuttamaan.

Kun annat luomisprosessin edetä pakottomasti ja luonnollisesti, kun sinulla on luomisen joka vaiheessa hyvä olo ja taajuutesi on korkea, silloin tulet joka hetki myös valmiimmaksi vastaanottamaan mitä olet luonut, suuren unelmasi. Tällöin myös matkasi kohti manifestaatiota on miellyttävä ja voit nauttia joka hetkestä. Ja luomisesi tulos ei ole kompromissi, keskeneräinen, se ei ole raaka hedelmä vaan kypsä.

Jos siis värähtelysi on alhaalla, yrität liikaa, yrität väkisin nopeuttaa prosessia, raadat ja taistelet, niin vetovoiman laki saa aikaan sen, että taistelusi on joka hetki vaikeampaa, matkasi kohti päämäärääsi on epämukava,  uuvutttava – ja paljon hitaampi, kuin mitä olet toivonut.

Luota siis prosessiin, luota universumin viisauteen. Jos sinulla on ideoita ja unelmia, joita haluat toteuttaa ja olet onneton, koska et ole niitä vielä saavuttanut, niin onnettomuutesi ja kärsimättömyytesi vain työntää lopullista manifestaatiota kauemmaksi. Kiinnität huomiosi siihen, mikä ei ole jo tapahtunut, sen sijaan että kiinnittäisit huomiosi siihen, mikä tapahtuu ja manifestoituu luontevasti, pakottomasti juuri nyt. Sen sijaan, että keskittyisit olemaan iloinen ideastasi, unelmastasi, päämäärästäsi – niin keskitätkin huomiosi siihen, mitä haluat korjata, siihen mikä ei tunnu hyvältä, mikä on keskeneräinen.

Jos siis keskityt matalasta taajuudesta käsin siihen, johon et ole tyytyväinen, niin luot koko ajan lisää sitä mitä sinulla juuri nyt on – ja jota siis et enää missään nimessä halua. Sillä energia on liikkeessä koko ajan: Mikään ei ole pysyvää, luot vain koko ajan samaa vanhaa, estät muutoksen olemalla tyytymätön ja kärsimätön.

Pyri siis olemaan aina tyytyväinen siihen tilanteeseen ja niihin olosuhteisiin, missä juuri nyt olet, nauti nykyhetkestä – ja ole innoissasi siitä, mikä on tulossa. Sillä kun olet päässyt eroon kärsimättömyydestäsi -et melo enää vastavirtaan- niin annat myös ideoille ja inspiraatiolle mahdollisuuden virrata vapaasti.

Unelmoi, kuvittele, visualisoi – mutta älä visualisoi väkisin. Sen sijaan vastaanota mielikuvia, unelmoi positiivisessa mielentilassa, korkeassa taajuudessa. Jos se mitä olet toivonut jo pitkään tuntuu sinusta liian saavuttamattomalta, ja tunnet toivottomuutta aina, kun ajattelet unelmaasi, niin ajattele jotakin aivan muuta, mitä tahansa, joka saa mielialasi kohoamaan. Muista, että positiivinen tunnekin on jo manifestaatio.

Sano itsellesi: Kaikki etenee juuri niin kuin on tarkoitus, kaikella on aikansa, kaikki järjestyy lopulta aina, elämä kantaa. Korkeampi minäsi tarjoaa sinulle pelkästään miellyttäviä, nautinnollisia huviretkiä kohti unelmiasi. Jos siis matkasi elämän virrassa tuntuu raskaalta on suuntasi väärä. Päästä irti airoista ja anna elämän virran viedä, anna korkeamman minäsi johdattaa sinua.

Kuvittele, että on kevät, lepäät purjeveneessä, aurinko paistaa, tuuli on myötäinen, olet matkalla kohti rantaa. Tiedät, että sinun kannattaa odottaa, että olet mahdollisimman lähellä rantaa, ennen kuin nouset veneestä, sillä vesi on vielä viileää. Jos hyppäät veneestä hieman liian aikaisin, joudut veden varaan. Jos olet kärsivällinen, selviät kuivin jaloin. Tai kuvittele, että olet elokuvissa: Haluat nähdä koko tarinan, et pelkästään loppukohtausta.

Elämä on matka. Päämäärä on vain tekosyy sille, että haluat kokea matkan.