Kuolemaa ei ole, elämme kaikki ikuisesti. Fyysisten elämien välitilassa olemme kaikki Lähteessä, yhtä korkeamman minämme kanssa. Lähteessä ei ole kontrastia ja kärsimystä, on vain rakkaus ilman ehtoja, puhtaan rakkauden energia.

Synnymme ikuisesti uudelleen fyysiseen maailmaan, koska yhteydessä korkeampaan minäämme ymmärrämme, että elämän tarkoitus on laajentuminen. Ja vain fyysisen elämän kokemusten ja tunteiden kautta universumi laajenee.  Fyysisellä tasolla olemme siis universumin etujoukkoa, korkeampi todellisuus elää ja laajenee meidän kauttamme, meidän toiveidemme, tunteidemme ja manifestaatioidemme kautta.

Kukaan meistä ei  joudu ”kadotukseen”, eikä ketään ”palkita” tuonpuoleisessa hyvistä teoista tai fyysisen elämän uhrauksista. Uskonnoissa kuvattu kadotus tai helvetti ei ole totta vaan väärin tulkittu kuvaus matalasta värähtelystä. Ainoa ”helvetillinen” kokemus universumissa on siis kärsimys, jota tunnemme fyysisessä elämässämme ollessamme erossa korkeammasta minästämme. ”Taivaallinen” kokemus taas on olla yhteydessä korkeampaan minäämme, siis tuntea korkeamman taajuuden tunteita, kuten iloa ja rakkautta. ”Taivaallinen” kokemus on aina myös siirtyminen fyysisestä elämästä ei-fyysiseen, sillä siirtyessämme Lähteeseen kaikki vastustus ja kontrasti katoaa:  Olemme jälleen samalla taajuudella korkeamman minämme kanssa.

Kun  fyysisessä elämässämme koemme kärsimystä, jonka muut ihmiset meille aiheuttavat, me olemme itse luoneet itsellemme nuo kokemukset. Tätä totuutta monen ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä. Valitsemme tavalla tai toisella haastavia kokemuksia ja olosuhteita itsellemme myös ennen syntymäämme fyysiselle tasolle. Tästä on joihinkin uskontoihin tullut ”karman” käsite. Karma ei kuitenkaan ole rangaistus vaan sielun oma halu kokea fyysistä elämää sen kaikilta puolilta: Kärsijänä ja kärsimyksen aiheuttajana, rikollisena ja uhrina, tuomitsijana ja tuomittavana, rikkana ja köyhänä, terveenä ja sairaana. Jos kärsimme paljon elämässämme luomme samalla jatkuvasti toiveita helpommasta, onnellisemmasta elämästä. Ja myös kanssaluojamme, mahdollinen kärsimyksemme aiheuttaja luo toiveita elämästä, jossa hänen ei tarvitsisi tuntea matalan taajuuden tunteita, vihaa tai aggressiota, eli elämästä jossa hän ei loisi kärsimystä kanssaihmisilleen eikä myöskään itselleen.

Haastaviin olosuhteisiin syntyminen ei siis tarkoita, että joidenkin meistä korkeampi minä olisi ”syntisempi” kuin parempiin oloihin syntyneiden. Eikä  fyysisessä mielessä helpompiin oloihin syntyminen tarkoita, että parempiosaisen korkeampi minä olisi ”vähemmän syntinen” tai parempi kuin muiden. Meidän kaikkien korkeampi minä on aina täydellinen, puhdasta positiivista energiaa. Mutta laajentuminen on elämän tarkoitus ja laajentumista tapahtuu vain kontrastin kokemisen kautta.

Ne meistä, jotka synnymme tähän elämään näennäisesti rikkaampiin tai muulla tavoin helpompiin olosuhteisiin kokevat myös kontrastia ja haasteita elämässä. Kontrastin ja kärsimyksen kokemus on aina suhteellista: Negatiiviset tunteet koemme kärsimyksenä, positiiviset tunteet onnellisuutena, riippumata olosuhteista joissa elämme. Eli onnen ja kärsimyksen  kokemus on aina subjektiivinen, jokaisen meistä henkilökohtainen tunne.

Materiaalisesti tai terveydellisesti helpommista lähtökohdista käsin meillä saattaa olla joskus helpompi pysyä korkeassa värähtelyssä kuin niukemmissa oloissa elävien tai sairaiden. Silloin meillä on korkeammasta värähtelystämme käsin mahdollisuus elää ja toimia kanssaihmistemme auttajana ja ”kohottajina”, sillä se joka on yhteydessä Lähteseen on voimakkaampi kuin miljoonat jotka eivät ole.

Tietoisina luojina voimme itse valita, haluammeko omista lähtökohdistamme suunnata tässä fyysisesä elämässämme kohti ”helvettiä” vai kohti ”taivasta”. Molemmat ovat lopulta olemassa vain tunnetasolla, värähtelynä. 

Tunne-elämämme on kuin virtaava joki: Kun joki on leveä se virtaa hitaammin, mutta kun joki kapenee, sen virtaus kiihtyy. Eli ajatusten tarkentuminen kiihdyttää aina tunteiden virtaa: Sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan.

Luot ajatuksillasi, mutta tunteesi siis määräävät luomisen virran suunnan. Jos siis sinulla on hyvä olla eli värähtelysi on korkealla, voit nopeuttaa toiveidesi manifestoimista ajattelemalla toiveitasi yksityiskohtaisesti.

Mutta muista, että jos värähtelysi on alhaalla -olet masentunut, pelokas, turhautunut, vihainen-  ja keskityt yksityiskohtiin, niin kiihdytät ei-toivottujen tunteiden ja asioiden manifestaatiota. Saamme aina kaiken mitä haluamme – ja kaiken mitä emme halua, siis kaiken mitä tunnetasolla vastustamme. Siksi ensiarvoisen tärkeää on varmistaa oikea suunta, fokus: Keskitymmekö negatiiviseen vai positiiviseen. Onko lasi mielestämme puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä.

Tästä syystä esim. riita ei koskaan ”selviä”,  jos molemmat osapuolet ovat matalassa taajuudessa ja keskittyvät yksityiskohtiin, esim. vastapuolen syyttelyyn. Vetovoiman laki saa negatiivisten tunteiden virran kiihtymään ja riita vain pahenee. Ja kun ”tilanne on päällä” tekee vetovoiman laki riidan lopettamisen koko ajan vaikeammaksi, sillä ilkeät sanat vetävät puoleensa lisää ilkeitä sanoja, kakeruutta, syyllisyydentunteita, alemmuudentunteita ja muuta negatiivisten tunteiden ja sanojen kanssa samalla taajuudella värähtelevää.

Parhaassa tapauksessa riita päättyy siihen, että se on syystä tai toisesta pakko lopettaa, ja riidan osapuolten huomio kiinnittyy johonkin muihin asioihin. Vihantunne muuttuu ensin turhautumiseksi, sitten turhautuminen hälvenee ja muuttuu toivoksi. Siinä vaiheessa riita on jo laantunut. Mutta jos  riita on päättynyt katkeruuden tunteisiin, ”paljon on jäänyt sanomatta”, niin riita syttyy luultavasti kohta uudelleen, koska osapuolet kantavat edelleen kaunaa. Tällöin vetovoiman laki tekee hyvin vaikeaksi tunnetason kohottamisen, ellei tietoista värähtelytaajuuden nostamista ole harjoiteltu.

Ja taajuuden nosto on tällöin tehtävä vähitellen, on mahdotonta nousta yhtäkkiä vaikkapa katkeruuden taajuudesta rakkauden taajuudelle. 

Jos siis olet matalalla tajuudella ja vaikkapa katkera jostain asiasta, niin älä silloin keskity yksityiskohtiin: vetovoiman laki saa aikaan sen, että matalassa taajuudessa yksityiskohdat nopeuttavat virtaa ei-toivottuun suuntaan. Ajattele siis ensin täsmällisesti, mistä asioista olet katkera. Sitten ajattele hyvin yleisesti mitkä asiat tilanteessasi tekevät sinut ehkä hieman vähemmän katkeraksi. Sitten mieti yleisesti, mitä hieman positiivisempia asioita ja näkökohtia tilanteeseesi liittyy. Kun tunneskaalasi on hieman noussut voit jo ajatella  yksityiskohtaisemmin positiivisia asioita. Kun virta on nyt kääntynyt kohti kohoavaa taajuutta nostavat yksityiskohtaiset positiiviset ajatukset taajuuttasi entisestään ja pian koet jo kehossasi ja mielessäsi hyvää oloa ”ilman ehtoja”, ilman että tilanteesi on näkyvästi muuttunut yhtään paremmaksi – mutta positiivinen tunteesi on konkreettinen manifestaatio. Ja tunnemanifestaatio edeltää aina materiaalista, käsinkosketeltavaa, aistein havaittavaa manifestaatiota.

Ole siis iloinen  tunnemanifestaatiosta, sillä pelkkä positiivinen tunne eli taajuutesi kohoaminen takaa sinulle, että myös toivomasi konkreettiset asiat voivat nyt toteutua eli muuttua ”tämän maailman todellisuudeksi”.