Miksi pienten lasten ruoka-allergiat ja ylipaino on lisääntynyt? Miksi lemmikkieläimet sairastavat yhä enemmän, vaikka eläinlääketiede kehittyy?  Tämä kaikki johtuu siitä, että nuo harmoniaan vaistomaisesti pyrkivät olennot eivät saa tilaisuuta löytää helpointa polkua harmoniaan itse, vaan  heidän OIREISTAAN tehdään ongelma, jolloin oireet pahenevat. Sairauden oire on siis aina kysymys, ja kysymyksellä ja vastauksella on täysin erilainen värähtelytaajuus.

Eli se, joka tekee noista oireista ongelman, on siis itse negatiivisessa tunnetilassa, eikä voi siksi nähdä, eikä sallia ratkaisua.

Kaikki oireet, ja kaikki sairaudet, johtuvat  epätasapainosta, eli negatiivisista tunnetiloista.

Pienet lapset ja eläimet reagoivat aina heitä hoitavien, ja heitä auttamaan pyrkivien ihmisten tunnetaajuuksiin. Verbaalinen viestintä eli sanat ovat vaistomaiseen reagointiin verrattuna täysin epäolennaisia. Kun yritämme auttaa lasta tai eläintä negatiivisesta tunnetilasta käsin, eli olemalla huolissamme, niin autettavamme reagoivatkin negatiiviseen tunnetilaamme, ja heidän oireensa pahenevat. Hyvää tarkoittava huolehtiminen, eli empatia, värähteee paljon matalammalla taajuudella, kuin ratkaisun sallimisen taajuus, eli puhdas myötätunto. Jokainen sairauden oire luo korkean tietoisuuden tasoon välittömästi toiveen terveydestä, ja paraneminen tapahtuu, kun tuo toive otetaan vastaan, korkeassa tunnetilassa.

Esimerkiksi ruoka-aineallergia on todellisuudessa lapsen oman, korkeamman minän ohjausta. Allerginen reaktio siis opastaa lasta pyrkimään kohti  harmoniaa, eli korkeampia tunnetiloja. Oire siis opastaa lasta, eli kertoo epätasapainosta. Tuo ohjaus kuitenkin häiriintyy, jos aikuiset kiinnittävät  huomiota oireeseen, ja ovat siitä huolissaan, eivätkä ymmärrä, että oireen aiheutti epätasapaino, eli negatiivinen tunnetaajuus. Lapsen oma intuitio siis kyllä toimii, mutta kun aikuinen tekee intuitiivisesta viestistä eli oireesta ongelman, niin ongelma kasvaa. Vaikka kysymyksen, eli allergisen reaktion,  alkuperäinen tarkoitus oli tarkentaa vastausta, niin jääminen kysymyksen taajuudelle estääkin vastauksen löytymisen.

Tämä johtuu siitä, että kaikki sellainen, mihin keskitämme negatiivisen huomiomme, lisääntyy aina. Kaikki, mitä vastustat, lisääntyy.

Lapsen tai eläimen allergiasta huolissaan oleminen on siis kuin punaisen liikennevalon vastustamista. Punaisen liikennevalon tarkoitus on ohjata meitä pysähtymään, koska pysähtyminen risteykseen ehkäisee onnettomuuksia. Tarkoitus ei siis ole, että taistelemme  punaisia liikennevaloja vastaan.

Pienet lapset ja eläimet seuraavat siis luonnostaan korkeamman minänsä, eli vaistojensa ohjausta, ellei heitä estetä tekemästä niin. Se ”suojelusenkeli”, jonka on uskottu varjelevan pieniä lapsia (ja  myös humalaisia, heidän ollessaan nousuhumalavaiheessa, eli korkeassa tunnetilassa), on heidän oma, korkeampi minänsä.

Pienet lapset, jotka elävät perheessä, jossa on negatiivisessa tunnetilassa olevia, huolestuneita ja stressaantuneita, masentuneita tai vihaisia aikuisia, pyrkivät vaistomaisesti kohottamaan omaa tunnetilaansa. Heidän intuitionsa siis ohjaa heitä tekemään niin. Ja helpoin polku tunnetilan kohottamiseen on esimerkiksi länsimaisessa kaupunkiympäristössä usein syöminen. Ja tästä syystä pienet lapsetkin kärsivät ns. hyvinvointiyhteiskunnissa usein ylipainosta. Jos lapsen perheenjäsenet kärsivät masennuksesta, ja lapsi reagoi läheistensä masennukseen empaattisesti, masentumalla myös itse, niin lapsi voi pyrkiä kohottamaan tunnetilaansa syömisen lisäksi myös pelaamalla väkivaltaisia tietokonepelejä, sillä viha kohottaa aina masentuneen tunnetilaa. Ja lapset ovat erityisen herkkiä havaitsemaan matalia tunnetiloja, koska he eivät ole vielä turtuneet tuntemaan niitä. Ja siksi masennus on lapselle erityisen tuskallinen tunne. Myös parivuotiaan lapsen uhmakohtaukset kertovat juuri tästä tuskasta. Lapsi tietää ja tuntee vielä vahvasti olevansa korkeampi olento, mutta koska hänen tunnetilansa ajoittain ”ihmisenä” laskee, niin hän kokee voimakasta tuskaa havaitessaan tunnetilansa laskun. Ja myös teini-ikäisen nuoren ”kapina” on reaktio vanhemien negatiiviseen, moralisoivaan ja määräilevään, tai jossain tapauksissa uhrautuvaan ja pelokkaaseen,  käytökseen.

Muista aina, että ns. yleiset totuudet allergioista ja sairauksista eivät koskaan päde yksilöön, ellei tuo yksilö ITSE usko yleiseen totuuteen! Esimerkiksi yleinen uskomus viruksen vaarallisuudesta toteuttaa itse itseään. Ja matalissa tunnetiloissa olevat ihmiset sairastavat siksi, koska heidän tunnetilansa on matala, vaikka he eivät itse edes ennen sairastumistaan tietäisi heidän elimistössään olevasta viruksesta. Negatiivinen tunnetila siis käynnistää sairausprosessin, ja negatiiviset uskomuksemme liittyen sairauksiin vahvistavat ja pahentavat sairautta, aina.

Yleinen lääketieteellinen totuus, ja todennäköisyys sairastumiseen, ovat nekin siis poikkeuksetta aina pelkkiä näköharhoja, uskomusharhoja. Sillä koehenkilöiden omat uskomukset ja tunnetilat vaikuttavat aina olennaisella tavalla myös lääketietellisiin tutkimustuloksiin. Ja tämä johtuu siis siitä, että tutkimuksissa tutkittavilla ihmisillä on omia, negatiivisia tai positiivisia uskomuksia, ja heidän oma tunnetaajuutensa mahdollistaa joko sairastamisen, tai paranemisen. Terveys ja hyvinvointi on siis tunnetason harmoniaa, eli se kertoo resonanssista korkeamman minämme kanssa. Sairaus taas on disharmoniaa, tunne-elämän epätasapainoa.

Synnynnäisesti sairaskin on valinnut itse sairautensa, ja voi silti aina valita helpoimman polun ihmiskehossa, eli korkean tunnetilan ja elämänilon, tai täydellisen  vapautumisen fyysisyydestä, eli kuoleman. Sillä jos ajatellaan ihmiselämää yleisesti, negatiivisine tunteineen, niin jokaista ihmiselämää voidaan pitää ”synnynnisenä sairautena”, epätäydellisyyden kokemuksena, jolla on kuitenkin aina tärkeä tehtävä universumin laajentumisessa: Ei-toivotun luomat toiveet.

Olemme perusolemukseltamme aina kaikkivoipia, eli sopeudumme teoriassa MIHIN tahansa. Se, miksi emme voi juoda myrkkyä sairastumatta, johtuu siitä, että sellaisia ihmisiä on olemassa hyvin vähän, jotka todella uskoisivat selviävänsä hengissä juotuaan myrkkyä. Ja korkeassa tunnetilassa oleva ihminen taas saa korkealta minältään hyvin voimakkaan impulssin välttää myrkyn juomista, jos hänelle yritetään juottaa sitä salaa, eikä hänen tarkoituksensa ole kuolla (jokainen kuolema on aina itsemurha). Ja siitä huolimatta voimme sopeutua myös myrkyn juomiseen, jos todella haluamme tehdä niin, ja uskomme toiveemme toteutumisen mahdollisuuteen. Ns. todellisuutemme on pelkkä uskomus, ei koskaan mitään ”enemmän totta”. Eli myös ”vaarallinen myrkky” on vain ajatus itsestään.

Itämaiseen mielen- ja kehonhallintaperinteeseen on aina kuulunut myös voimakkaiden negatiivisten uskomusten neutraloiminen, ja niiden muuttaminen positiivisiksi. Siksi kerrotaan tarinoita ”suurista mestareista”, jotka ovat kävelleet vedenpinnan päällä, levitoineet, parantaneet sairaita kohdistamalla heihin huomionsa, ja manifestoineet asioita ”tyhjästä”. Myös Jeesus Nasaretilaisesta kerrotut legendat ovat alun perin  itämaisia legendoja, vaikka Jeesus oli itsekin mielen- ja kehonhallinnan, ja meditaation mestari, ja buddhalaisuuden harjoittaja. Raamattuun kirjatut legendat ovat kuitenkin synkretistisiä.

Jos sinulla on lapsia tai lemmikkieläimiä, niin turvaat heidän hyvinvointinsa parhaiten pyrkimällä mahdolisimman usein itse korkeaan tunnetilaan. Eli vältä keskittymistä ongelmiin ja pelkoihin, ja uskomista ”yleisiin negatiivisiin totuuksiin”.  Valitse aina helpoin polku, siis tunnetasolla.

Jos esimerkiksi saat pienen vauvan vanhempana intuitiivisen tiedon siitä, että voit pysyä itse  parhaiten korkeassa tunnetilassa, eli harmoniatilassa silloin, jos saat nukkua hyvät yöunet, niin valitse helpoin polku, ja pyri ohjaamaan jo pientä vauvaa nukkumaan yöllä. Eli pyri meditatiiviseen tilaan nukuttaessasi lasta, esimerkiksi vaunuja heiluttamalla, tai laulamalla. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, jos vauvasi ei aina nuku, ja tunnetilasi on matala. Sinun matala tunnetiasi nimittäin kyllä aiheutti vauvan levottomuuden, mutta huolestumisesi ja itsesyytöksesi vain lisäävät tuota levottomuutta. Valitse silloinkin helpoin polku, eli hyväksy jo käynnissä oleva negatiivinen tapahtumaketju, ja pyri jälleen palauttamaan mielesi harmonia. Korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin. Kun olet itse levollinen, ja pyrit saamaan vauvasi nukkumaan yöllä, nin lopulta hän ”uskaltaa” nukkua koko yön aamuun saakka. Vauvasi on nimittän ”huolissaan” vain sinun negatiivisesta tunnetilastasi! Esimerkiksi vauvoja usein hereillä pitävät vatsavaivat eli koliikki johtuu kyllä vanhempien matalista tunnetiloista, mutta tuomitsemalla itsesi vain pahennat tuota koliikkia.

Sinun ei tarvitse kieltää ja ”komentaa” lapsia tai eläimiä, jos olet itse korkeassa tunnetilassa. Vain vastustuksesi ja turhautumisesi, eli negatiivinen tunnetilasi, saa aikaan tilanteita, jossa sinun pitää pakottaa noita korkeampia olentoja toimimaan tietyllä tavalla. Ollessasi korkeassa tunnetilassa ohjaat heitä intuitiolla, eli vaistomaisesti oikeaan suuntaan,  ja hekin noudattavat intuitiivista ohjaustasi samalla tavalla vaistomaisesti, sanattomasti.

Ns. vapaa kasvatus, jossa vanhemmat alistuvat ja uhrautuvat, ja sallivat lastensa tehdä täysin vapaasti lähes mitä tahansa, ei sekään ole harmoniaan perustuvaa. Sillä tällaisessa tunneilmapiirissä lapset reagoivat negatiivisilla tunnetiloilla ja teoilla juuri SIKSI, että heidän vanhempansakin ovat negativisessa tunnetilassa, eli uhrautuvia ja kärsivällisiä. Lapsia ei siis tarvitse ”kasvattaa”, tai ”jättää kokonaan neuvomatta”,  jos vanhemmat ovat korkeassa tunnetilassa, vaan lapset KASVAVAT tasapainoisiksi, korkean tunnetaajuuden ilmapiirissä.

Lapsistamme ja lemmikeistämme tulee siis juuri sellaisia, kuin millaisia me itse olemme tunnetasolla. Sanat eivät koskaan opeta, vaan ainoastaan tunnetason kokemukset. Lapsesi ja lemmikkieläimesi ovat siis sinun seurassasi juuri sellaisia, kun millainen itse olet, ja millaisia itse uskot heidän olevan.

Elämä ja ns. todellisuus on energiaa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Vaikka ”atomi” on vain fysiikassa esitetty teoreettinen mallinnus, niin siihen sisältyvät, liikkuvat elektronit, ja niiden kohtaamisen aikaansaama värähtely,  kuvaavat silti hyvin tuota jatkuvaa liikettä, ja jatkuvaa muutosta.

Mikään universumissa ei siis pysy koskaan samana, vaan muuttuu koko ajan – myös ns. hidas energia, eli materia – ja se, mihin keskitämme huomiomme, pysyy todellisuutenamme, halusimme sitä, tai emme. Sillä vain sellainen asia ja olevainen, eli siis  ajatus jostakin, jonka värähtelyn aisteillamme havaitsemme, voi olla meille ”olemassa”.

Sanonnat  ”sirpaleet tuovat onnea”, ”saat sen, mistä luovut”, tai ”antaessasi saat”, eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulee antaa pakonomaisesti pois kaikki, mitä rakastat, tai rikkoa ja tuhota tarkoituksellisesti jo luomaasi materiaa tai ihmissuhteita, vaan voit kokea uusiutumista myös harmonian, ilon, ja sallimisen kautta, jolloin dramaattisia tapahtumia ei tarvita. Dramatiikka elämässämmehän kertoo ainoastaan siitä, että olemme vastustaneet muutosta liian kauan, jolloin ajaudumme lopulta tilanteeseen, jossa ”kamelin selkä katkeaa”, ja muutos on väistämätön. Kaikki toiveemmehan kiihdyttävät aina toiveidemme virtaa, ja jos vastustamme tuota virtausta, niin jossain vaiheessa tuo virta on jo niin voimakas, että ”vastustuksemme pato murtuu”, ja muutoksen on pakko tapahtua.

Mutta toisaalta myös ”asioiden edelle meneminen” aikaansaa negatiivisia tapahtumia ja tunteita, eli se, että pyrimme kiirehtimään muutosta, kärsimättöminä,vaikka emme itse ole tuohon muutokseen vielä valmiita. Kaikella, mitä tapahtuu, on aina täsmällinen, synkroninen aikansa, ja jos olemme kärsimättömiä, tai liian kärsivällisiä (emme itse usko muutokseen, jolloin se hidastuum eikä pääse tapahtumaan), niin kirjaimellisesti siis kärsimme. Olet kuitenkin joka ikinen hetki valmis JOHONKIN positiiviseen muutokseen, eli voit kokea onnellisuutta ottamalla aina vain seuraavan askeleen, kohti tuota suurempaa muutosta. Et siis ”kapsahda katajaan” ellet ”kurkota kuuseen”, vaan tavoittelet aina vain sellaista asiaa, jonka saavuttamisen uskot itse olevan mahdollista.

Mutta saamme siis korkeammalta minältämme koko ajan ohjausta myös silloin, kun teemme asioita negatiivisissa tunnetiloissa (negatiivinen tunne itsessään on tuo ohjaus), ja siksi emme voi elämässämme koskaan tehdä mitään ”peruuttamattomasti väärää”, vaan myös vaikeampi polku johtaa aina lopulta kohti omia unelmiamme.

Jos olet huomannut, että voimakkaista toiveistasi huolimatta muutosta ei näytä tapahtuvan, niin kyse ei ole siitä, että mitään edistystä ei tapahtuisi, vaan siitä, että luot koko ajan samanlaista todellisuutta, jolloin syntyy vaikutelma paikallaanpysähtyneisyydestä. Eli jos kävellessäsi katsot koko ajan hiekkaa, jota on polulla allasi, niin et samaan aikaan näe maisemia, joiden ohi kuljet. Kun siis tuijotat hiekkaa, niin näet pelkkää hiekkaa, ja uskot hiekan olevan ainoa ”todellisuus”, jonka voit havaita. Tuo hiekka on ikään kuin matalamman tunnetilan manifestaatio, kun taas ylempänä ja horisontissa olevat asiat, kukat, puut, linnut ja taivas, ovat sellaisia, joita voisit havaita, jos kulkisit pää pystyssä, innostuneena, ja elämästä inspiroituneena, korkeassa tunnetilassa.

Eli jos tunnet ikävystymistä, etkä koe elämääsi positiivisessa mielessä inspiroivana, niin kyse on siitä, että aktivoit ajatuksillasi sitä todellisuutta, jossa jo elät, jolloin positiivinen tapahtumaketju kohti unelmiasi ei pääse syntymään ja voimistumaan. Jos olet hyvin masentunut, niin voit saada myös negatiivisen tunnetaajuuden inspiraation, eli kokea vihaa ja turhautumista, ja koet tuolloin voiman tunteen, eli nautit siitä, että ”edes jotain tapahtuu”.

Useimmat meistä tuntevat mieluummin vaikka negatiivisen tunteen, kun ei tunnetta lainkaan. Tästä syystä masentuneet ihmiset saattavat hetkellisesti aidosti nauttia väkivallan havaitsemisesta, ja myös raivostumisen tai koston tunteesta, väkivallan harjoittamisesta, ukkosmyrskystä, vaarallisista tilanteista, poikkeustilanteista yli päätään (pandemiat ja terrorismi), vahingonilosta, eli toisten ihmisten kokemista onnettomuuksista, mutta myös itsevihasta, eli esimerkiksi oman kehon vahingoittamisesta ja kivusta. Ja siksi muita ihmisiä syyttävät, vihaiset, katkerat ja väkivaltaiset ihmiset, ovat aina niitä, jotka ovat tunteneet itse voimakasta syyllisyydentunnetta, pelkoa  ja arvottomuutta.

Mutta huomaa: Voit kokea pysähtyneisyyden tunteen myös korkeammissa tunnetiloissa, eli silloin, kun kaikki on elämässäsi ihan hyvin, mutta YRITÄT liian tietoisesti pysyä korkeassa tunnetilassa, jotta et manifestoisi turvalliseen elämääsi ongelmia, eli negatiivisia tapahtumia! Eli tietoisena luojana saatat suorastaan pelätä negatiivisia ajatuksia ja tunteita, ja pyrkiä ns. pakkopositiivisuuteen, jolloin et todellisuudessa sallikaan muutosta, koska siis pelkäät kokea negatiivisia tunteita , jotka mahdollistaisivat (tekemäsi valinnan seurauksena) tuon muutoksen. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä myös negatiiviset ajatukset, sillä ilman niitä et voi tehdä  noita uusia valintoja, eli valita jatkossakin ei-toivotun sijasta toivottua. Pakkopositiivisuus ei sis ole aitoa positiivisuutta, vaan todellisuudessa negatiivinen tunne, joka estää meitä kokemasta uutta, ja nauttimasta elämän jatkuvasta virtauksesta ja uudistumisesta. Ns. hyvinvointi, kuten rakkaus, terveys,  ja elämä yli päätään, on aina PROSESSI, ei koskaan staattinen tila.

Ihminen, joka keskittyy elämässään voimakkaasti jo saavutetun turvallisuuden tunteen tavoitteluun ja  ylläpitämiseen, ei siis uskalla vastaanottaa toivomiaan muutoksia ja uudistumista, vaan hänkin luo koko ajan samanlaista todellisuutta. Hän ei siis muutosta pelätessään ymmärrä, että myös hänen hyvinvointinsa on syntynyt toiveista ja unelmista, ja että se on voinut syntyä vain ei-toivottua edes hetkellisesti kokemalla, mutta toivotun sen jälkeen sallimalla.

Esimerkiksi perinteiden ylläpitäminen, ja historiallisten tapahtumien muisteleminen, ovat tällaista, menneeseen aikaan keskittymistä, ja turvallisuuden ja pysyvyyden tunteisiin turvautumista. Perinteet voivat kyllä luoda yhteisyyden kokemuksen, eli resonanssin muiden nuo perinteet tuntevien ihmisten kanssa, mutta jos perinteet vahvistavat esimerkiksi uskomusta sotasankaruuden ja kärsimyksen arvokkuudesta, niin nuo perinteet pitävät meidät kiinni pelossa ja kontrollintarpeessa. Sillä sotaahan ei voi koskaan käydä rakkauden tunnetilassa, vaan sodat perustuvat aina pelkoon. Samoin pandemiaa ja viruksia emme voi koskaan voittaa pelkämällä niitä, ja yrittämällä suojautua niiltä, vaan voimme voittaa sairaudet van sallimalla omien solujemme harmonian.

Oma pelko kannattaa huomioida, koska pelon tunne mahdollistaa pelon manifestoitumisen, mutta jos jäät kiinni pelkoon, niin et pelkäämällä voita pelkoa, vaan manifestoit pelkouskomuksesi. Pelko on siis kuin tienviitta: Jos kohtaat pelon itsessäsi, niin lopeta vain pelkääminen,ja myös pelkosi syy häviää!

”Siilipuolustus” ja ”muutosvastarinta”, sekä ns. realismi ja rationalismi, ovat siis unelmia ja uudistumista estäviä ilmiöitä. Intuition, eli korkeamman minäsi ohjaamana, kuljet aina helpointa ja nopeinta polkua kohti uutta, mutta ”järkevyys”, tai ns. yleisen mielipiteen seuraaminen ja myötäileminen, ei suinkaan aina ole helpoin polku. Sillä jos turvaudut elämässäsi muiden ihmisten mielipiteisiin, kuuntelematta omaa intuitiotasi, niin teet ratkaisuja perustuen noiden muiden ihmisten tuntemiin pelkoihin ja motiiveihin.

Etkä voi koskaan tietää tarkalleen, millaisia noiden muiden ihmisten tunnetilat ja motiivit kullakin hetkellä todella ovat! Ja tästä syystä sanotaan: ”Kel onni on, se onnen kätkeköön”, sillä toinen ihminen, joka ei ole unelmoinut sinun unelmiasi, eikä tiedä, kuinka lähellä sinun unelmasi manifestaatio on, ei voi koskan antaa sinulle parempia neuvoja, kuin oma, korkeampi minäsi.

Uusien unelmien salliminen ei kuitenkaan edellytä pakonomaista vanhasta luopumista, eikä energiaa tule yrittää vapauttaa esimerkiksi antamalla pois kaikki vanha, sillä jos tunnetilasi on negatiivinen luopuessasi jostakin, niin matala tunnetaajuutesi ja -muistosi on sinussa, eikä positiivista muutosta tapahdu. Samoin ”sirpaleet tuovat onnea” vain silloin, jos kykenet näkemään tuon materian hajoamisen positiivisena. Tai askeesi tai laihduttaminen on hyväksi vain silloin, jos ihan aidosti nautit siitä (tästä syystä rakastuneet ihmiset usein laihtuvat täysin huomaamattaan, korkeassa tunnetilassa). Mutta jos tietoisesti vain hajotat jotakin vanhaa, negatiivisessa tunnetilassa, niin seurauksena onkin usein syyllisyys ja pettymys. Näin käy esimerkiksi silloin, jos haluat paeta riitaisesta ihmissuhteesta uuteen ihmissuhteeseen, uskoen, että tuo uusi olisi parempi. Näin ei voi koskaan olla, sillä negatiivinen tilanne on aina oma luomuksesi, eli se on seurausta sinun omista, negatiivisista tunteistasi ja uskomuksistasi. Ja tätä tarkoittaa sanonta ”ei se vaihtamalla parane”. Tuo viisaus ei siis tarkoita sitä, että emme saisi erota, ja solmia uusia parisuhteita, vaan se tarkoittaa sitä, että jos et muutu itse, niin parisuhteesikaan eivät muutu.

Mutta jos olet aidosti korkeassa tunnetilassa, ja saat inspiraation esimerkiksi siivota, ja luopua vaikkapa vanhoista vaatteistasi, joita et enää tarvitse, ja jotka liittyvät menneisyyteesi, niin voit symbolisesti – ja myös konkreettisesti – saada energian virtaamaan antamalla pois, tai myymällä noita vaatteita. Samoin voit puhdistaa vanhaa, pysähtynyttä energiaa, tuhoamalla sellaisia vanhoja asiapapereita, joihin on kirjoitettu asioita, jotka olet jo jättänyt taaksesi. Erityisen hyödyllistä on sellaisten paperien hävittäminen, joihin liittyy erimielisyyksiä, tai muita ongelmia, jotka ovat tuottaneet sinulle aikoinaan surua ja huolia, mutta joiden luoman positiivisen vastineen olet jo kyennyt näkemään, ja manifestoimaan.

Ihmiskunnan kaikki ns. siirtymäriitit – liittyen avioliittoon, syntymään, nimenantoon, aikuistumiseen, kuolemaan, uuteen vuoteen  jne. – ovat syntyneet siksi, että vetovoiman laki, ja elämän jatkuva muutosprosessi, on ihan konkreettisesti ymmärretty, ja rituaaleja suorittamalla on tietoisesti siirrytty vanhasta uuteen, eli vanha on jätetty pelottomasti taakse, takertumatta siihen. Astioiden rikkominen, ja seteleiden ja riisinjyvien heitteleminen häissä, ilotulitusrakettien ampuminen uudenvuodenjuhlissa, lahjojen tuominen vastasyntyneelle, tai vaikkapa ruumiiden näyttävä polttaminen itämaisessa kulttuurissa, tai kuolleen ihmisen tavaroiden tuhoaminen (esim. romanikulttuurissa), ovat alun perin perustuneet tietoon vetovoiman laista. ”Jumalille” on siis alunperin uhrattu esimerkiksi ruokaa vain vertauskuvallisesti, symbolina universumin loputtomasta runsaudesta, eli ihmiskunta on tiennyt, että nuo ”jumalatkin” ovat vain manifestoituneita ajatuksia, ja se todellinen, aivan  kaiken mahdollistava  korkein tietoisuus, on kaikessa olevassa, ja myös jokaisessa meissä.

Jos siis tunnet pysähtyneisyyden, tai epätoivon tunteita, niin pyri kohdistamaan ajatuksesi MIHIN TAHANSA muuhun, kuin omaan uskomukseesi tilanteesi muuttumattomuudesta. Sillä kun et enää kohdista negatiivisia ajatuksiasi ei-toivottuun nykyhetkeesi, ja innostut jostain asiasta – oli tuo asia kuinka ”toisarvoinen” tahansa – niin alat välittömästi vetää puoleesi toivomiasi asioita, ja havaitset jälleen myös korkeamman minäsi ohjauksen, mikä johtuu siis tunnetilasi kohoamisesta.

Siksi pieninkin innostus mahdollistaa aina lopulta kaikkein suurimmat saavutukset! Sillä ainoa asia, jota unelmiesi toteutumiseen tarvitset, on korkea tunnetila, toiveidesi sallimisen tunnetaajuus.