Jos yrität päästä eroon negatiivisista tunnetiloistasi ja ajatuksistasi, niin se  ei onnistu, koska yrittäessäsi mitä tahansa, olet aina negatiivisessa tunnetilassa, ja kaikki ei-toivottu tai ei-olevainen (”puuttuva”), mihin keskität huomiosi, lisääntyy. Voit kuitenkin oppia ”etäännyttämään” itsesi noista matalista tunnetiloistasi, eli katsoa itseäsi ikään kuin itsesi ulkopuolelta, ja havaita neutraalisti kulloisenkin tunnetilasi. Tuolloin katsot itseäsi korkeamman minäsi silmin, eli näet ja koet itsesi, kuten korkeampi minäsi sinut juuri silloin näkee. Ja korkeampi minäsi näkee sinut aina täydellisenä sieluna, puhtaana positiivisena energiana, täysin rajattomana ja kaikkivoipana luojana, ja negatiiviset tunteesi johtuvat juuri siitä, että niitä tuntiessasi et ITSE tunne olevasi puhdasta rakkautta,  vaan olet erossa omasta, todellisesta itsestäsi. Etkä siksi myöskään salli juuri tuolla hetkellä kaikkia niitä itse luomiasi unelmia, jotka korkeampi minäsi jo kokee todeksi.

Omat tunnetilasi ovat siis täysin eksakti ohjausjärjestelmä, jonka avulla voit ”pysyä oikeassa kurssissa”, ja sallia itsellesi toiveitasi, ja saada ei-toivotun vain katoamaan. Sillä korkeassa tunnetaajuustilassa ei-toivottua ei ole sinulle yksinkertaisesti olemassa, sillä kaikki mikä on, on vain värähtelyä. Ja sellainen värähtely, jota ET VASTAANOTA, ei ole olemassa.

Kun siis opit tiedostamaan negatiiviset tunteesi samalla hetkellä, kun niitä tunnet  – voimattomuuden, arvottomuuden, epäilyksen, syyllisyyden, vihan, katkeruuden, turhautumisen – niin et ole enää negatiivisten tunteiden, ja niiden aikaansaamien ei-toivottujen tapahtumaketjujen uhri, vaan konkreettisesti tietoinen luoja.

Eli noissa matalammissa tunnetaajuuksissa ollessasi kykenet tietoisesti keskittämään ajatuksesi ensin hieman vähemmän negatiiviseen, ja sen jälkeen  vähitellen – tunnetaajuuttasi asteittain  kohottamalla  – hieman positiivisempiin asioihin, ja lopulta keskittymään hyvin tarkasti positiivisiin asioihin, elämässäsi ja nykyisyydessäsi.

Jos koet, että toteutumaton toiveesi on hyvin ”suuri”, niin myös siihen liittyvä epäuskosi on suuri, ja siksi sinun on vaikeaa alkaa yhtäkkiä uskoa siihen. Mutta kun harjoittelet korkeissa tunnetaajuuksissa pysymistä, niin voit vähitellen sopeutua myös ”suuren” unelmasi korkeaan taajuustilaan eli energiaan, ja tunnetilasi on tämän prosessin aikana koko ajan erehtymätön oppaasi. Ja näin ikään kuin tunnetaajuuttasi ”kalibroimalla” tuo aiemmin suurelta ja saavutamattomalta tuntunut unelmasi muuttuu kuin huomaamatta helpommin saavutettavaksi, ja lopulta se tuntuu sinusta yksinkertaisesti vain seuraavalta loogiselta askeleelta. Ja kun olet siis saavutanut tuon unelmasi  värähtelytaajuuden, niin unelmasi ON totta. Tässä on syy siihen, että esimerkiksi hyvin rikkaat ihmiset eivät ole joka hetki suunnattoman onnellisia varallisuudestaan, sillä he ovat jo sopeutuneet  vaurauteensa, ja heidän todelliset toiveensa ja unelmansa liittyvät aivan muihin asioihin elämässä,kuin rahaan. Ja monet rikkaat ihmiset saattavat välinpitämättömyyden ohella tuntea myös negatiivisia tunteita vaurauttaan kohtaan, ja kokea sen jopa ”kirouksena”, esimerkiksi silloin, kun he havaitsevat, että muut ihmiset arvostavat heitä vain heidän rahojensa tähden. Ja tällöin suunnattoman rikas ihminenkin voi tuntea täydellistä arvottomuutta. Raha itsessään on vain energiaa, ja sellaisena nautraali asia, mutta oma asenteemme tekee siitä joko  ”hyvän”, tai ”pahan” asian, mahdollisen tai saavuttamattoman.

Et voi koskaan olla matalalla ja korkealla tunnetaajuudella yhtä aikaa, mutta voit siis itse valita taajuutesi, ja eristää televisio- tai radiovastaanottimen tavoin haluamasi tunnetaajuuden muista taajuuksista. Tunnetilojen eli tunnetaajuuksien jatkuva, holtiton vaihtelu on epämukavaa, mutta tietoisella ajatusten keskittämisellä voit vakauttaa omaa taajuustilaasi, olosuhteista lähes täysin riippumattomaksi. Ja ainoa asia, jota koskaan elämässämme tavoittelemme, on joka tapauksessa vain onnellisuuden kokemus. Ja tuon korkean tunteen voimme kokea aivan missä tilanteessa tahansa – ja sen avulla manifestoida elämäämme myös sellaisia konkreettisia asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi.

Esimerkiksi anteeksianto – itselle ja muille ihmisille – on vain sitä, että päätät olla ajattelematta jotakin negatiivista asiaa, ominaisuutta, tekoa tai kokemusta. Ja koska et keskitä siihen huomiota, niin se katoaa todellisuudestasi, koska vain sinun ajattelusi voi ylipäätään mahdollistaa sen olemassaolon: Ilman havaitsijaa ja aistijaa ei ole olemassa havaintoa eikä aistimusta!

Eikä sinun tarvitse pelätä ”piileviä tunnemuistoja”, tai ”alitajuisia negatiivisia tunteita”, jotka ikään kuin salakavalasti vaikuttaisivat elämääsi. Sillä vain sellaiset asiat, joita ajattelet aktiivisesti, OVAT aktiivisia kullakin hetkellä, ja vaikuttavat kokemuksiimme. Negatiiviset tunnemuistot pitää kyllä puhdistaa ja neutraloida, mutta kun teet sen positiivisessa tunnetilassa, niin näet vain noiden negatiivisten muistojen aikaansaaman positiivisen, eli katsot negatiivisia muistojasi korkeamman minäsi silmin, jolloin näet ongelmien arvokkuuden, konkreettisesti.  Toiveitahan ei ole edes olemassa ilman ei-toivotun kokemuksia.

Voit siis muuttaa kaiken menneisyydessä kokemasi, näennäisesti negatiivisen, positiiviseksi, näkemällä ei-toivottujen kokemustesi luomat voimakkaat toiveet. Ja tuolloin myös KOET nuo toiveet todeksi – ja unelmasi toteutuu.

Kärsimys elämässä johtuu siitä, että yritämme itse ratkaista ongelmia, tunnemme pelkoa, epävarmuutta, ja olemme huolissamme. Emme siis ota tuossa tunnetilassa vastaan korkeamman minämme näkemiä ratkaisuja, koska olemme matalassa tunnetaajuudessa, ja siksi myös ihan konkreettisesti noiden ratkaisujen ulottumattomissa. Eli jos ajattelet katsovasi itseäsi ja maailmaa laajemmasta perspektiivistä, korkeamman minäsi silmin, niin näet kuvassa itsesi, ja näet myös tästä uudesta näkökulmasta helpot ratkaisut ongelmiisi, mutta havaitset niin ikään, että sinä itse et tuolla alhaalla näe ratkaisuja, jotka ovat koko ajan ulottuvillasi, koska huolesi sumuverhon takaa et huomaa niitä.

Ja mitä raivokkaammin yrität itse löytää noita ratkaisuja, niin sitä tiheämmäksi muuttuu tuo sumuverho, ja sitä enemmän koet juuri päinvastaisia asioita, kuin mitä tavoittelet, koska olet kulkemassa aivan väärään suuntaan. Eli koska olet matalan tunnetaajuuden tilassa, niin kyyristelet ikään kuin tuon sumun pimentämässä kuopassa, mutta jos lopetttaisit yrittämisen, pelkäämisen ja huolehtimisen, niin tunnetaajuutesi kohoaisi, ja  näkisit, että heti  tuon kuopan ja sumun ulkopuolella onkin aivan toisenlainen todellisuus, ja kaikkien kokemiesi ongelmien luomat, valmiit ratkaisut. Eli vain sinun oma, negatiivisen tunnetilan aikaansaama havaintosi mahdollisuuksista, on rajallinen.

Ja koska oma tunnetaajuutesi, ja omat uskomuksesi  siis määrittelevät sen, millaisena sinä todellisuutesi konkreettisesti koet, niin  ainoa tapa kokea elämäniloa ja onnellisuutta, on sallia tunnetaajuutesi kohoaminen jo ennen, kuin nyt kokemasi todellisuus muuttuu. Ja tämä johtuu siitä, että tuo ratkaisujen havaitsemisen estävä sumuverho peittää näkökenttäsi niin kauan, kun itse pysyt tuolla matalalla taajuudella, eli sumun pimentämässä kuopassa.

Eli toisin sanoen: Jos haluat alkaa kokea unelmiasi – joilla on siis korkea värähtelytaajuus –  niin sinun on vain uskottava niihin korkean taajuuden  tunnetasolla, jotta voit kokea nuo unelmat todeksi.

Ja jos unelmasi tuntuvat sinusta tällä hetkellä aivan liian kaukaisilta, ja mahdottomilta saavuttaa, niin sinun on löydettävä mikä tahansa muu keino, jolla saat tunnetaajuutesi kohoamaan, sillä olennaista on siis vain  värähtelytaajuus, ei se tapa, mikä saa sen kohoamaan. Eli jos ajattelet itsesi radiovastaanottimeksi, niin kanavan valitseminen saa sinut vastaanottamaan tietyllä taajuudella kuuluvaa, toivomaasi  ohjelmaa. On siis sama, miksi valitset korkeamman radiotaajuuden, tärkeintä on, että valitset sen, koska kanavan vaihtaminen muuttaa ”todellisuutesi”, eli radio-ohjelman. Se, että kuuntelet sellaista ohjelmaa, josta et pidä, ja haukut tuota ohjelmaa, ja tuomitset itsesi, koska olet tuollaisen taajuuden mennyt valitsemaan, tai syytät läheisiäsi, ja epäilet heidän valinneen tuon surkean ohjelman, ei siis muuta tilannetta paremmaksi. Vaan ainoa tapa – ja vieläpä naurettavan helppo ja yksinkertainen –  kokea toisenlaista ohjelmaa, on siis taajuuden vaihtaminen.

Aivan liian yksinkertaista ollakseen totta? Olet juuri nyt tuossa tilanteessa, eli kaikki, mitä sinulle juuri nyt ja tänään tapahtuu, on oma valintasi, ja voit milloin taha nsa valita myös toisin. Luot joka hetki todellisuuttasi uudeksi, ja koet juuri sellaisia kokemuksia, kuin millaisia valitset ja sallit. Se, että muut ihmiset ovat ehkä juuri nyt matalammalla taajuudella kuin sinä, ja kokevat siksi enemmän kärsimystä, on heidän oma valintansa. Et voi auttaa heitä kärsimällä heidän kanssaan, vaikka toisen ihmisen kanssa ”samalla matalalla taajuudella oleminen” voikin näennäisesti joskus tuntua lohdulliselta. Mutta muista, että jos valitset seuraasi masentuneita, toivottomia  ja pelokkaita ihmisiä, niin koet itsekin elämäsi masentavana, toivottomana ja pelottavana – kunnes päätät valita seurasi, eli myös oman tunnetaajuutesi toisin.

Tai jos kohtaat ihmisiä, jotka näyttävät nauttivan elämästään paljon enemmän kuin sinä, ja menestyvän lähes kaikessa, mitä he tekevät, niin et voi kokea heidän laillaan menestystä, jos olet noille ihmisille kateellinen, ja katkera omasta, huonommasta tilanteestasi. Mutta voit kohottaa omaa tunnetilaasi ILOITSEMALLA heidän menestyksestään ja onnestaan, eli valitsemalla ”iloisten ja menestyvien seuran”.  Kaikki näennäisesti menestyneet eivät tietenkään aina ole iloisia, mutta ne jotka arvostavat menestystään, kokevat onnellisuutta, koska he sallivat itselleen omia unelmiaan.

Ja juuri omien unelmiemme salliminen tekee meidät onnellisiksi, ei koskaan mikään muu.

Tärkein totuus, jonka voit juuri nyt oivaltaa, on se, että vetovoiman laki ei ole pelkkää toiveajattelua, vaan ehdoton luonnonlaki. Ja ettei kukaan muu aiheuta sinulle kärsimystä ja vaikeuksia, ellet itse valitse ja salli niitä.  Mikään sinun ulkopuolellasi oleva voima ei myöskään koskaan moralisoi toiveitasi, eikä rajoita unelmiasi, tai kiellä sinua saamasta, mitä haluat. Mutta jos olet itse sitä mieltä, että et ”ansaitse parempaa elämää”, niin näin myös tapahtuu ja ”todellistuu”, koska omat uskomuksesi toteutuvat.

Eli kärsimyksemme johtuvat aina vain siitä, että emme luota korkeamman minämme, ja universumin suunnattomaan viisauteen, vaan yritämme itse hallita ja korjata elämäämme, jota emme kuitenkaan voi koskaan yrittämällä, eli negatiivisesta tunnetilasta käsin  hallita. Ja vain, koska et itse näe niitä suunnattoman upeita ratkaisuja, joita olet omilla toiveillasi luonut, niin yrität epätoivoisesti ”selvitä edes jotenkin”. Ja samaan aikaan vetovoiman laki ja korkea tietoisuus pitää kuitenkin planeetat radallaan, mahdollistaa luomakunnan  uskomattoman monimuotoisuuden, ja ylläpitää  koko ajan elämän valtavaa runsautta ja hyvinvointia, pitäen kaiken sen täydellisessä harmoniassa. Ja myös sinä hengität joka hetki sisään ja ulos, ja sydämesi lyö koko ajan, vaikka et YRITÄ pitää keuhkojasi ja sydäntäsikään itse  toiminnassa.

Et siis pysy hengissä siksi, koska yrität pysytellä hengissä, ja koska olet huolissasi, vaan koska et päin vastoin MUISTA olla huolissasi kaikista elintoiminnoistasi.  Miksi siis kuvittelet, että sinun pitäisi yrittää huolehtia ja ratkaista itse, miten selviät tästä päivästä ja huomisesta?

Älä kuuntele niin sanottuja realisteja, sillä se, mitä he kutsuvat realismiksi, tai ”järkevyydeksi”, on aina rajallinen, ja unelmiasi rajoitttava todellisuus. Realistit vaativat unelmiin uskovia pysymään kiinni siinä rajallisessa todellisuudessa, jonka he itse ovat itselleen luoneet, ja jonka he itse kuvittelevat ”pysyväksi todellisuudeksi”. Realistit kokevat epävarmuutta, ja uskovat varoittelullaan ja ”järkevyydellään” auttavansa niin sanottuja haihattelijoita. Mutta todellisuudessa vain unelmiinsa uskovat ihmiset  toteuttavat unelmiaan, kun taas realistit jäävät kiinni realismiinsa, koska uskovat siihen, ja sen pysyvyyteen, ja luovat ja sallivat itselleen siksi koko ajan vain samanlaista, rajallista  todellisuutta.

Päästä siis irti, iloitse siitä, että olet hengissä juuri nyt, iloitse siitä, että sinulla on aistit, joilla voit kokea elämää. Iloitse siitä, että sinulla on tunnetilat, jotka kertovat joka ikinen hetki, oletko juuri nyt kulkemassa helpompaa, vai vaikeampaa polkua kohti toiveitasi. Valitse siis aina helpoin polku, valitse ilo ja huolettomuus. Vaikeuksia saat elämääsi pyytämättäkin, sillä vaikeudet ovat arvokkaita opasteita polullasi, ja mahdollistavat valinnanvapautesi.

Ja siksi myös ilo, eli onnellisuuden kokemus,  toiveitasi kohti kulkemisen, ja unelmiesi toteutumisen riemu, on aina oma, vapaa valintasi.