Muista aina, että niin sanottu kohtalonomaisuuden tunne, eli tunne hyvin voimakkaasta ohjauksesta tiettyjen valintojen suuntaan elämässäsi, ei koskaan johdu sinun ulkopuolellasi vaikuttavista voimista, vaan tuon tunteen aikaansaavat omat toiveesi. Olet valinnut jo ennen syntymääsi tähän elämään ikään kuin yleisluontoisen ”roolin”, joka ei kuitenkaan kahlitse vapaata tahtoasi, vaan on vain eräänlainen teema, jota kanssaluojiesi kanssa toteutat.

Ei siis ole olemassa mitään korkeampien olentojen muodostamaa, moralisoivaa ja sensuroivaa ”lautakuntaa”, joka päättäisi, mitä sinun tulee omassa elämässäsi haluta, ja mistä asioista sinun on lupa nauttia, ja mistä ei. Vaan voit vain itse rajoittaa itseäsi, tuomita itse itsesi, ja kieltää itseltäsi unelmia – tai sallia niitä.

Sinulla on siis vapaus  haluta, toivoa, unelmoida, ja toteuttaa noita toiveitasi, eli nauttia elämästäsi sen jokaisena päivänä, mutta koet suurta nautintoa myös silloin, kun toteutat jo ennen syntymääsi toivomiasi asioita. Ja tunnistat nuo toiveet hyvin selkeästi sillä hetkellä, kun ne toteutuvat.

Kiinnitä kuitenkin aina huomiota tunnetilaasi, eli älä esimerkiksi erehdy ajattelemaan, että elämäntehtäväsi ja ”kohtalosi” olisi muiden ihmisten puolesta uhrautuminen, sillä uhrautuminen johtaa poikkeuksetta pettymykseen, ja usein myös katkeroitumiseen. Me emme voi koskaan auttaa ketään toista ihmistä – emmekä itseämme – uhrautumalla, ja kokemalla kärsimystä!

On kyllä hyvin tavallista, että kohtalonomaisuuden tunnetta tunnetaan juuri negatiivisissa tunnetiloissa, mutta muista, että korkeampi minäsi  ei KOSKAAN ohjaa sinua kärsimään. Älä siis  vahvista uskomustasi negatiiviseen kohtaloosi silloin, jos oma tunnetilasi on matala. Kokemasi negatiiviset kokemukset ovat kyllä aina arvokkaita, sillä niistä jokainen luo vastakohtansa, eli toiveen paremmasta. Mutta ne ovat siis arvokkaita vain silloin, jos katsot ei-toivotun luomaa toivottua, etkä jää tuijottamaan ongelmaa. Kärsimys ei siis ole arvokasta, vaan se, mitä negatiivinen kokemus on luonut. Viha ei ole arvokasta, vaan se, että vapaudut vihan tunteestasi tuntemaan rakkautta!

Myös sanonta ”jokaiselle annetaan vain niin paljon taakkaa, kun mitä hän jaksaa kantaa” kertoo  tästä, jo ennen syntymäämme valitusta roolista, mutta tuota sanontaa EI  silti tule ymmärtää kannustuksena kohtalonomaiseen, eli siis ennaltamäärättyyn kärsimykseen. Mutta ihmiset, jotka kokevat elämässään keskimääräistä enemmän – inhimillisestä näkökulmasta – dramaattisia kokemuksia, saattavat joskus alkaa itse niin vahvasti uskoa kohtaloonsa kärsijöinä, että he myös toistuvasti manifestoivat kärsimystä elämäänsä. Eli he luovat itse itselleen kohtalonomaisuutta korostavan kärsimystarinan, jota he sitten kertovat ja todistelevat itselleen ja muille, ja jota he myös jatkuvasti vahvistavat, kokemalla uudelleen ja uudelleen dramaattisia tapahtumia. ”Kova kohtalo” on siis uskomus, joka vahvistaa itse itseään, koska ihminen itse näkee itsensä tuon kohtalon uhrina. Uskomuksemme ovat vain ajatuksia, joita ajattelemme toistuvasti, ja aktiiviset ajatuksemme toteutuvat aina, vetovoiman lain vaikutuksesta.

Negatiiviset ajatukset aikaansaavat negatiivisia tapahtumaketjuja, positiiviset positiivisia. Eli tunnetilasi määrää joka hetki sen, mitä sinulle elämässä, eli aina seuraavassa hetkessäsi  tapahtuu.

Voit myös auttaa muita ihmisiä, jos olet omakohtaisesti kokenut ei-toivottua, sillä pelkät sanat eivät koskaan opeta, mutta kokemus opettaa. Eli jos annat muille ihmisille neuvoja asioissa, jotka olet itse oppinut ”kantapään kautta”, niin nuo muut ihmiset vaistoavat, että jakamasi tieto on totta .

Mutta muista: Et ole velvollinen uhraamaan omaa elämääsi ja omia toiveitasi siksi, että muut ihmiset pääsisivät elämässään sinua helpommalla. Jokaisella ihmisellä on oma korkeampi minä, joka ohjaa heitä joka hetki valitsemaan korkeammat tunnetilat ja elämänilon. Ja jos tuo heidän korkeampi minänsä ei saa heitä kulkemaan helpompaa polkua, niin miksi kuvittelet, että sinä onnistuisit tuossa tehtävässä paremmin?

Jos siis koet, että ”kohtalosi” on auttaa muita ihmisiä, niin nuo ihmiset löytävät kyllä sinut, jos he tarvitsevat apuasi, eli sallivat itselleen sen tiedon, joka sinulla on. Mutta sinun tehtäväsi ei siis ole uhrautua kenenkään puolesta, eikä käännyttää ketään ajattelamaan kanssasi samalla tavalla. Me voimme auttaa muita ihmisiä vain omalla esimerkillämme, ja inspiroitumalla sanomaan oikeat sanat, tai tekemään tekoja korkeasta tunnetilastamme käsin. Emme voi koskaan auttaa ketään sellaista, joka ei itse halua ottaa apuamme vastaan. Ja tästä syystä esimerkiksi muut uskonnot tuomitseva uskonnollinen lähetystyö on aina turhaa, ja vahingollista sen tekijöille itselleen. Sillä rakkautta ei voi koskaan julistaa tuomitsemalla muiden ihmisten uskomuksia. Ja tämä johtuu siitä, että  tuomitseva ihminen ei itse  ole ehdottoman rakkauden tunnetilassa.

Luomme oman todellisuutemme ajatuksillamme, ja siksi se kuva, joka sinulla itselläsi on omasta itsestäsi, määrittää sen, koetko ns. kohtalosi ”kovana”, vai positiivisessa mielessä haastavana ja inspiroivana.

Valitsemalla ilon ja valon, kuljet kohti iloa ja valoa. Valitsemalla rakkauden, kuljet kohti rakkautta. Valitsemalla huolettomuuden, uskon ja luottamuksen,  kuljet kohti huolettomuutta, uskoen ja luottaen siihen, että kaikesta kokemastamme seuraa aina pelkkää hyvää.

Lopeta siis taistelu, ja ota vastaan mielenrauha ja tyyneys. Olet mittaamattoman arvokas sielu, oman elämäsi kaikkivoipa Luoja.

***********************

Ilmoittaudu mukaan Korkean tunnetaajuuden kohtaamiseen Barbaarikartanossa lauantaina 17.10.2020. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: https://www.facebook.com/Barbaarikartano/

Saatat tietoisena luojanakin löytää itsesi joskus puolustelemasta omaa rajallisuuden kokemustasi, ja usein hyvin kiihkeästikin.  Tällainen reaktio tapahtuu silloin, kun tunnetilasi on enemmän tai vähemmän negatiivinen. Et ole ”väärässä” mielipiteesi kanssa siinä mielessä, että negatiivisessa tunnetilassa todella koemme todeksi tunnetilamme mukaisen todellisuuden, eli rajallisuuden.

Mutta et ole koskaan rajallinen, vaan perusolemukseltasi täysin rajaton Luoja, jolle mikä tahansa on mahdollista. Suurin osa ”meistä”, eli olemuksestamme ja tietoisuudestamme, on nimittäin tälläkin hetkellä korkean tietoisuuden tasossa, eli emme elä koskaan pelkästään fyysisellä tasolla. Se, että et itse läheskään aina usko omaan rajattomuuteesi ei muuta tätä totuutta.

Tätä totuutta ei muuta toiseksi myöskään se, että ihmiskunnan enemmistö todistaa omalla elämällään jatkuvasti olevansa ”kärsimysten ja kohtalon armoilla”. Ja jos yrität perustella ihmiskunnan heikkoutta ja haavoittuvuutta kokemuksilla, joista esimerkiksi globaali uutisvirta mediassa päivittäin kertoo, niin jäät itsekin kiinni negatiivisiin uskomuksiisi, jolloin myös oman elämäsi kokemukset vahvistavat tuota uskomustasi rajallisuudestamme. Ja jäät kiinni kärsimykseen, eli negatiiviseen todellisuuteen.

Jos selkeyden tilassa oleva henkilö kertoo sinulle, että pahoja ihmisiä ei ole lainkaan olemassa, ja että vaikkapa väkivallan uhrit ovat hekin luoneet ja mahdollistaneet itse oman kokemuksensa, niin saatat suuttua hyvin voimakkaasti kuullessasi tuon totuuden juuri siksi, että se on totta, mutta et itse ole selkeyden tilassa. Koet, että tuo selkeyden tilassa oleva SYYTTÄÄ uhreja heidän uhriudestaan, vaikka hän siis vain kertoo totuuden, eikä syytä ketään. Korkean tietoisuuden tilassa ei ole syyttäjiä eikä syyllisiä, vaan ainoastaan tietoisuus siitä, että negatiiviset kokemuksemme mahdollistuvat vain negatiivisissa tunnetiloissa.

Negatiivinen tunnereaktiosi, eli vihan tunteesi,  siis ohjaa sinua oivaltamaan tuon totuuden, ei suinkaan jatkamaan siihen uskomista. Mutta niin kauan, kun vastustat totuutta, niin olet vihainen, koska olet siis erossa omasta korkeammasta minästäsi, yrittäessasi vastustaa totuutta. Sillä pahuutta ei ole olemassa, on vain kokemuksia, joita koemme ollessamme itse erossa korkeammasta olemuksestamme. Ja huomaa: Myös sääli ja empatia, joita koet, kun näet toisen ihmisen kärsivän, ovat negatiivisia tunteita! Vain tuntemalla PUHDASTA myötätuntoa myös ”pahaksi” leimaamaasi ihmistä kohtaan, voit auttaa myös hänen uhriaan.

Tätä, ”voimattomuudesta vapauttavaa vihan tunnetta”,  tarkoittaa sanonta:  ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”.

Me emme siis voi koskaan kokea rajatonta luomisvoimaamme silloin, kun olemme erossa korkeammasta minästämme, eli selkeyden ja harmonian tunnetilasta. Voimme kokea aina vain sellaisen todellisuuden, kuin millaisen oma tunnetilamme, eli tunnetaajuutemme milläkin hetkellä mahdollistaa.

Eli: Jos koet voimattomuutta ja arvottomuutta, niin viha, halveksunta, katkeruus, kateus ja turhautuminen, moralisointi ja taivastelu, ja ns. REALISMIN puolustelu, kyllä kohottaa tunnetilaasi lähemmäksi selkeyttä, mutta jos jäät edelleen KIINNI ajatuksiin rajallisuudesta, niin rajallisuuskokemuksesi vain vahvistuu vetovoiman lain vaikutuksesta. Ja tällöin jäät ikään kuin sahaamaan arvottomuuden ja voimattomuuden, ja vihan ja turhautumisen tunnetilojen välille. Eli jos koet jostain syystä voimakasta turhautumista ja kostonhimoa, niin kostonhimosi saa sinut tuntemaan syyllisyyttä, jolloin tunnetilasi laskee jälleen vihan tunnettakin alemmas. Ja pääset ylös syyllisyydestäsi vain syyttämällä muita, eli tuntemalla vihaa, joka saa sinut vihaamaan myös itseäsi, jolloin tunnetilasi jälleen laskee syyllisyyden taajuudelle, vaikka  viha sitä siis hetkellisesti kohotti.

Juoruilusta ja pahanpuhumisesta tulee niitä harjoittaville aina lopulta itselleen paha  olo, vaikka katkera puhe saattaa aluksi tuntua vapauttavalta, koska katkeruus vapauttaa ihmisen vielä matalammista tunnetiloista, eli arvottomuudesta ja vihasta. Mutta jokainen meistä tietää sisäisesti, että olemalla katkeria luomme vain itsellemme lisää kärsimystä.

Et tunne katkeruutta siksi, että tuntisit sitä toista ihmistä kohtaan, vaan tunnet katkeruuden tunnetta siksi, että olet katkera ITSELLESI siitä, että olet tuossa tunnetilassa erossa puhtaasta rakkaudesta. Kaikki negatiiviset tunteemme, joita tunnemme toisia ihmisiä kohtaan, ovat siis vain oman rakkaudettomuutemme peilaamista.

Ja suurin osa ihmiskunnasta kokee elämää juuri tällä tavalla, täysin sattumanvaraisesti itselleen kokemuksia luomalla. Ja jos he joskus vahingossa tuntevat toiveikkuutta tai rakkautta, niin ihmiset heidän ympärillään ”varoittavat” heitä tavoittelemasta ”pilvilinnoja”, jotta he eivät pettyisi. Ja nuo kanssaihmiset tarkoittavat vain hyvää muistuttamalla unelmoijia ”realismista”, sillä he ovat itse pettyneet elämään, ja kokeneet usein tuskaa, pettymystensä seurauksena. Mutta tällainen muiden ihmisten varoitusten kuunteleminen pitää meidät kiinni negatiivisessa todellisuudessa, ja riippuvaisina noista muista ihmisistä.

Voimme siis kyllä kokea resonanssin negatiivisessa ”reaalitodellisuudessa” elävien kanssaihmistemme kanssa, ja kokea siitä myös mielihyvää, mutta tuo resonanssi ei koskaan korvaa yhteyttä omaan, korkeampaan minäämme, joka tekee meidät täydellisen vapaiksi!

Jos siis haluat kokea todellista rajattomuutta, ja hallita täysin vapaasti itse elämääsi, niin kokiessasi toiveikkuutta pyri edelleen vapautumaan, eli pyri toiveikkuudesta sitäkin korkeampiin tunnetiloihin, eli kohti uskon ja tiedon tunnetaajuuksia. Ja tähän on alun perin opastanut kansanviisaus ”kel onni on, se onnen kätkeköön”. Tuo sanonta ei siis ole suinkaan kehottanut meitä vaatimattomuuteen ja nöyryyteen, vaan siihen sisältyy paljon suurempi viisaus: Meidän tulee etsiä totuutta vain itsestämme, eli pyrkimällä resonanssiin oman, korkeamman minämme kanssa. Muiden ihmisten mielipiteiden ei siis tule antaa rajoittaa vapauttamme.

Sillä jos kerrot unelmistasi sellaiselle ihmiselle, joka ei itse usko omiin unelmiinsa, niin hän pyrkii todisteleman sinulle, että sinunkaan unelmasi eivät ole mahdollisia. Ja jos uskot tuota toista ihmistä, oman korkeamman minäsi ohjauksen vastaisesti, niin negatiivinen uskomuksesi ”todistaa itse itsensä”. Sillä vetovoiman laki vetää puoleemme aina sellaisia kokemuksia, kuin millaisten itse uskomme olevan, tai voivan olla totta.

Eli et voi toivomalla saada vuorta siirtymään, ellet aidosti tunnetasolla usko, että vuoren siirtyminen on mahdollista. Mutta jos TIEDÄT, että olet kaikkivoipa, niin vuori siirtyy, kun pyydät sitä siirtymään. Se, että vuoria ajatuksen voimalla siirtäviä ihmisiä ei nykymaailmassa näytä olevan, johtuu siis vain siitä, että ajatuksen voimaan tietoisesti uskovia ihmisiä on hyvin vähän. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, ja siksi ajatuksen voimalla on muinoin rakennettu valtavia monumentteja, ja juuri ajatuksen, eli positiivisten uskomusten voimalla, ihmiset ovat joskus eläneet satoja vuosia. Aikaa ei ole universumissa olemassa, joten kaikki tuo tapahtuu myös juuri nyt, me vain emme havaitse sitä, johtuen omista uskomuksistamme.

Kaikki mihin itse tunnetasolla uskot on siis totta – aina!

***************************************

Upea, Korkean tunnetaajuuden kohtaaminen, koettiin jälleen viikonloppuna Barbaarikartanossa, Porvoon lähellä. Jos sinäkin haluat kokea tällaisen, hyvin konkreettisesti tunnetaajuuttasi ja tietoisuuttasi kohottavan kohtaamisen, niin ota yhteyttä, joko FB:n Sinä Olet Luoja -sivun, Barbaarikartanon FB-postilaatikon, tai tämn blogin kautta! Yhden kurssipäivän hinta on 50 e/osallistuja. Ja hinta sisältää myös erittäin runsaan ja herkullisen, itämaisen kasvisaterian, sekä kaikki virvokkeet ja välipalat.