Elämä maan päällä on  helppoa, vain me itse teemme siitä vaikeaa. Ja nekin meistä, jotka uskaltavat ajoittain uskoa elämän helppouteen, tuntevat usein huonoa omaatuntoa siitä, että heidän elämänsä on helpompaa, kuin muiden ihmisten. Ja tuo huono omatunto laskee heidän tunnetilaansa, jolloin heidänkin elämänsä muuttuu vaikeaksi, sillä empatia on aina negatiivinen tunnetila.

Ja totuus kuitenkin on, että myös ne, jotka kokevat elämänsä kärsimyksenä, ja jatkuvana taisteluna, voisivat millä hetkellä tahansa lakata taistelemasta. Uskoa, että elämä todella kantaa, jos vain päästämme irti pelostamme. Ja silloin myös tuo taistelu loppuisi. Sillä taistelua ei ole olemassa ilman taistelijoita. Pelon aiheita ei ole olemassa ilman pelkääjiä. Vihattavia asioita tai ihmisiä ei ole olemassa ilman vihaajia. Pahantekijöitä ei ole olemassa ilman uhreja. Kaikki, mitä elämässämme koemme, vaatii meidän oman havaintomme. Ja kaikki mitä koemme, on juuri sellaista, kuin millaisina me ITSE nuo asiat näemme. Myös kaikki kanssaihmisemme tekoineen ja sanoineen ovat aina omia luomuksiamme. Me itse, ja vain me itse,  vedämme siis puoleemme omia kärsimyksiämme.

Eli jos et halua, että joku kanssaihmisesi  vahingoittaa tai kiusaa sinua, niin vastaa hänelle rakkaudella, ja olet vahingoittumaton. Jos joku vaatii sinulta jotakin, niin älä vastusta hänen vaatimustaan. Mutta älä myöskään uhriudu, älä tunne pelkoa, vihaa tai katkeruutta, vaan pysy resonanssissa oman korkeamman minäsi kanssa, eli anna korkeamman minäsi hoitaa käytännön ongelmasi. Luovuta ongelmasi universumin huolehdittavaksi. Laske aseesi, mutta älä luovu rohkeudestasi, vaan  luota korkeamman minäsi, ja puhtaan rakkauden voimaan.

Olemme siis todellakin elämässämme täydellisen vapaita, niin vapaita, että useimpien meistä on mahdotonta sellaista vapautta ymmärtää. Vapaus tuntuu pelottavalta, koska se edellyttää vastuuta: Emme voi koskaan syyttää ketään muuta, tai mitään itsemme ulkopuolisia voimia siitä, mitä meille elämässämme tapahtuu. Ja siksi suurin osa ihmiskunnasta vangitsee itsensä negatiivisten tunteidensa vankilaan, ja jatkaa taistelua. Ja siksi niin monet ihmiset ovat luoneet itselleen ”jumalia”, joiden edessä he haluavat nöyrtyä, ja joille he haluavat luovuttaa vastuunsa. Koska jopa suuri ja tuskallinen kärsimys tuntuu heistä turvallisemmalta, kuin se täydellinen vapaus, joka mahdollistaisi  kaikki heidän toiveensa, jos he vain käyttäisivät tuota vapauttaan, ja lopettaisivat taistelun.

Eli ihminen valitsee itse kärsimyksen, koska pelkää luottaa elämään, ja pelkää uskoa omaan kaikkivoipaisuuteensa.

Vaikka todellisuudessa nuo negatiiviset tunteet on tarkoitettu avuksemme, ei siis suinkaan vankilaksemme, vaan oppaiksemme, varoitusvaloiksemme,  ja  suunnannäyttäjiksemme – samalla tavalla, kuin tuntoaistimme on tarkoitettu pitämään meidät erossa terävistä ja polttavan kuumista esineistä, jotka voisivat meitä vahingoittaa. Negatiivinen tunne on siis fyysisessä elämässämme tarpeellinen ja välttämätön, punainen liikennevalo, mutta tarkoitus ei ole, että jäämme tuijottamaan tuota liikennevaloa, ja ajamme päin punaista, vain katsoaksemme, mitä tapahtuu, kun emme noudatakaan ohjausta. Vaan tarkoitus on, että valitsemme taistelun sijasta vapaan väylän, korkean tunteen, rauhan, rakkauden, ilon ja vapauden.

Hyvin usein kanssaihmisemme ovat noita ”punaisia liikennevaloja”, jotka vangitsevat meidät negatiivisilla tunteillaan, haluavat, että taistelemme ja kärsimme heidän rinnallaan, koska jos mekin laskeudumme negatiivisiin tunnetiloihin, niin he LUULEVAT tuntevansa silloin rakkautta meitä kohtaan. Mutta muista, että sinun ei tule koskaan etsiä rakkautta muista ihmisistä, eli sinun ei pidä pyrkiä resonanssiin kanssaihmistesi, vaan oman korkeamman minäsi kanssa.  Sillä rakkaus on aina SINUSSA, ei noissa muissa ihmisissä. Ja taisteluun ja kärsimykseen perustuva ehdollinen rakkaus ei koskaan ole aitoa rakkautta.

Et ole koskaan myöskään syyllinen mihinkään, mistä sinua syytetään, lakkaa siis syyttämästä itse itseäsi! Jokainen, joka sinua syyttää, on myös itse kanssaluojasi, ja oman elämänsä, ja omien kokemustensa luoja. Jos ihminen, joka sinua syyttää, suuttuu siitä, että sinä et tunne syyllisyyttä, niin se, että havaitset tuon suuttumuksen tarkoittaa, että tunnet edelleen syyllisyyttä. Pyri tavalla tai toisella tuossa tilanteessa sulkemaan korvasi syytöksiltä, poistu tilanteesta, tunne myötätuntoa kanssaihmistäsi kohtaan, ja keskitä ajatuksesi tietoisesti ominaisuuksiin, joita arvostat tuossa ihmisessä, joka sinua syyttää. Sillä myötätuntosi ja arvostuksesi tukahduttaa hänen syytöksensä, rakkautesi sammuttaa hänen vihansa.

Äläkä muistele mitään negatiivisia sanoja tai tekoja, joita joku on sinuun joskus kohdistanut, sillä korkeampi minäsi ei koskaan katso taakse päin. Taistelu loppuu vain, jos taistelun syy ei jää kytemään, eli jos viha ja katkeruus on sammutettu täydellisesti. Emme voi universumissa koskaan hankkiutua EROON mistään, mutta jos kohdistamme ajatuksemme ja huomiomme rakkauteen, niin vihan syyt häviävät ja katoavat itsestään. Sillä vain oman huomiomme ja havaintomme kautta vihamme voi siis olla olemassa.

Eli katsomalla myös menneitä kokemuksiamme korkeamman minämme silmin, voimme muuttaa myös menneisyytemme positiiviseksi. Sillä kun katsomme menneitä kärsimyksiämme korkeassa tunnetilassa, niin emme näekään enää kokemaamme kärsimystä, vaan näemme negatiivisten tunteidemme luoman positiivisen.

Arvosta siis kaikkia ihmisiä, joita olet koskaan halveksinut, vihannut tai pelännyt: Korkeamman minäsi taajuudella rakastat heitä enemmän, kuin ketään muuta. Arvosta kokemaasi yksinäisyyttä, sillä se on luonut sinulle ystäviä ja unelmiesi parisuhteen. Arvosta kokemiasi sairauksia, sillä ne ovat luoneet sinulle valtavasti terveyttä ja elinvoimaa. Arvosta sitä, että olet raatanut ja taistellut, uupumuksesi, turhautumisesi,arpesi  ja haavasi, mahdollistavat sinulle tästä eteen päin helpon, turvallisen ja levollisen elämän. Arvosta kaikkia velkojasi, ja kokemaasi puutetta ja ahdinkoa, sillä niiden avulla olet luonut valtavat rikkaudet, ja loputtomasti runsautta. Arvosta sitä, että sinua, kykyjäsi ja viisauttasi, ei kenties ole aina arvostettu, sillä kokemasi väheksyntä ja mitätöinti, ja hylätyksi tulemisen kokemuksesi, on luonut valtavasti arvostusta ja ihailua, jonka voit nyt ottaa vastaan.

Salli siis itsellesi kaikki se runsaus, helppous, rakkaus, arvostus, terveys  ja onnellisuus, jonka olet itse omilla elämänkokemuksillasi luonut. Sillä se on sinun, ja VAIN sinun, pääomaasi ja omaisuuttasi.

Rakasta itseäsi ehdoitta, sillä vain siten voit rakastaa myös kaikkia muita ihmisiä ehdoitta. Sinä olet täydellisen vapaa, oman elämäsi Luoja, ja ikuisesti mittaamattoman arvokas sielu.

Kaikki toiveemme toteutuvat aina muutoksen kautta. Joskus muutos saattaa näyttää sinusta ”taakse päin kulkemiselta”, ja tarkoituksettomalta kärsimykseltä, mutta se ei koskaan ole sitä. Jokainen ongelma sisältää itsessään aina ratkaisun, ja uudistumisen siemenen. Uudistuminen ja uusi elämä vaatii aina ”vanhan kuolemaa”, tavalla tai toisella, sillä elämä itsessään on jatkuvaa muutosta, jatkuvaa liikettä, ja eteenpäin kulkemista. Se, miten kukin ongelma koskettaa sinua, riippuu vain ja ainoastaan siitä, pelkäätkö itse tuota ongelmaa, vai näetkö sen sisältävän mahdollisuuden. Eli tuijotatko pilveä, vai sen kultaista reunusta. Näetkö varjon, vai sen valon, joka on tuon varjon mahdollistanut. Eli me ihmiset elämme aina hyvin erilaisissa todellisuuksissa tunnetilojemme mukaan. Silloinkin, kun joku ongelma näyttää koskettavan koko maailmaa. Ja silti emme ole koskaan korkeamman minämme taajuudella erillisiä, vaan erillisyysharhamme johtuu vain ja ainoastaan negatiivisista tunnetiloistamme.

Eli: Hengen tasolla olemme kaikki koko ajan yhtä – suurin osa kaikkien maailman ihmisten olemuksesta on koko ajan korkean tietoisuuden tasolla – mutta tunnetiloistamme riippuen elämme siis eri todellisuuksissa. Eli positiivisissa tunnetiloissa sallimme toiveitamme, kun taas negatiivisissa tunnetiloissa koemme ei-toivottua.

Jos kykenet ajattelemaan kokemaasi todellisuutta pelkästään aistiharhana, siis unena, niin tämä totuus on helpompi ymmärtää. Eli elämäsi on aivan kuin fiktiivinen elokuva, joka ei ole ”totta”, vaikka koet sen elokuvaa katsoessasi totena, jos eläydyt elokuvan tapahtumiin tunnetasolla. Mutta kun poistut elokuvateatterista, niin tuo todellisuus katoaa, eli sitä ei enää ole. Ainoa ero sinun elämäsi ja tuon elokuvan välillä on siinä, että sinä voit joka hetki itse vaikuttaa siihen, mitä sinun oman elämäsi elokuvassa tapahtuu, eli voit muuttaa oman elämäsi käsikirjoitusta täysin vapaasti mielesi mukaan.

Kun kohtaamme ns. suuria ongelmia, kuten maailmanlaajuisia virusepidemioita, niin nekin tulee nähdä vain ihmiskunnan omina luomuksina,joita ne poikkeuksetta aina ovat. Se, että esimerkiksi näennäisesti hyvinvoivissa länsimaissa on ollut ”tyyntä myrskyn edellä”, on näköharha, sillä näennäinen hyvinvointi ei koskaan ole hyvinvointia, jos suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan tunne onnellisuutta. Ja tämä onnettomuus koskee aina myös näennäisesti hyvinvoivia ihmisiä, ei siis vain yhteiskunnan materiaalisesti vähäosaisempia,  tai vaikkapa pakolaisia, ja syrjittyjä vähemmistöjä.

Sillä vastaavasti sellaisissa maissa ja maanosissa, joissa yleiset elinolot ovat ”huonommat”, kuin länsimaissa, voivat ihmiset lyhyemmän, ja taloudellisesti niukemman elämänsä aikana kokea suhteellisesti enemmän onnellisuutta. Eli onnellisuus on AINA suhteellista, onnellisuus on aina vain tunnetila, jonka koemme juuri nyt, ja ilo on  elämän ainoa tarkoitus. Ja siksi iloa elämäänsä kiihkeästi toivoneet ihmiset saavat aikaan ajoittain myös suuria kollektiivisia katastrofeja, koska niiden avulla ”maailma pääsee järjestymään uudelleen”. Ja pitkään staattisessa tilanteessa, ja ”pysyvyyden vankilassa”  eläneet ihmiset, syntyvät kuin uudelleen, koska tuo kollektiivinen, suuri ongelma ravistelee heitä. Eli suuri, maailmanlaajuinen ongelma yhdistää ihmiskuntaa, ja ikään kuin  ”nauraa tärkeilyllemme”. Ja tuo nauru ei ole meihin kohdistuvaa pilkkaa ja ivaa, vaan nauramme ”itse itsellemme”, sillä esimerkiksi virus ei erottele ihmisiä koulutuksen, vaurauden, sosiaalisen aseman, uskonnon, rodun tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan, kuten meillä ihmisillä on usein tapana. Vaan virus näyttää meille, että me kaikki ihmiset olemme täsmälleen yhtä arvokkaita,  täysin riippumatta syntyperästämme ja saavutuksistamme, uskonnostamme, tai ”hyvyydestämme ja pahuudestamme”.

Kyse ei siis ole myöskään siitä, että rikkaat saisivat vaikkapa pandemian seurauksena rangaistuksen hyvinvoinnistaan, sillä hyvinvointi on aina itse valittua, ei siis koskaan ”synti”. Kaikki materiaalinen on hengestä syntynyt. Eikä kyse ole siitäkään, että köyhät olisivat jalompia ihmisiä, ja saisivat rikkaiden kärsiessä palkinnon kärsimyksistään, ja saisivat kokea ikään kuin vahingoniloa, kun ”elämä sekoittaa pakkaa”. Vaan kyse on yksinkertaisest siitä, että KAIKKI ihmiset maapallolla haluavat kokea iloa, ja jos he eivät koe iloa juuri nyt, niin heidän kiihkeät toiveensa saavat aikaan tarvittaessa vaikka katastrofeja, jotka johtavat lopulta iloon, siis muutoksen kautta. Sillä voimme kokea iloa vain silloin, kun kuljemme kohti omia toiveitamme.

Sodat ja katastrofit eivät kuitenkaan olisi välttämättömiä, jos  valtaosa ihmisistä ymmärtäisi olevansa tietoisia luojia, ja he harjoittaisivat tietoista mielenhallintaa, olisivat usein korkeassa tunnetilassa, ja sallisivat toiveitaan, ei-toivottujen katastrofien sijaan. Mutta koska tällä hetkellä elävästä ihmiskunnasta vain pieni osa ymmärtää tietoisesti olevansa oman elämänsä luojia, niin ihmiskunnan kiihkeät toiveet kulminoituvat edelleen  koko maailmaa ravisuttavina, yhteisinä ongelmina, koska juuri nämä yhteiset ongelmat lähentävät maailman eri kolkissa asuvia ihmisiä toisiinsa. Eli ihmiskuntaa ei yhdistä pelkästään internet, vaan myös yhteinen huoli ”hengissä pysymisestä”. Ja tällainen kollektiivinen huoli synnyttää itsessään myös suuria ja merkittäviä ratkaisuja. Ihmiskunta siis tavallaan luo itse itselleen globaaleja ongelmia, kuten maailmansodan uhkaa, ympäristökatastrofeja ja pandemioita, kokeakseen maailman ”pienentyvän”, eli oivaltaakseen sen, että emme ole ihmisyksilöinä erillisiä, vaan saman elämänpuun oksia ja lehtiä kaikki.

Ja näin on  maapallon historian aikana aina ollut. Nyt vain maapallon värähtelytaajuus on niin valtavasti kohonnut, että nuo näennäiset ongelmat vaikuttavat paljon entistä laajemmin. Eli ongelmat vaikuttavat entistä hallitsemattomammilta, mutta myös ratkaisut syntyvät nopeammin, ja ihmisten henkilökohtainen värähtelytaajuus kohoaa nyt eksponentiaalisesti ongelmista selviämisen kautta.

Ja vaikka suuri osa ihmiskunnasta valitseekin edelleen pelon, paniikin, sairastumisen ja myös kuoleman, niin  hekin kulkevat lopulta koko ajan kohti toiveitaan, koska myös kuolema on aina vapautus – täydellinen vapautus negatiivisista tunteista. Se, joka ei enää jaksa elää, johtuen negatiivisiin tunteisiin kiinni jäämisestä, kuolee fyysisesti, jolloin hän kokee välittömän vapautumisen ja euforian, sillä henki meissä ei koskaan kuole.

Pelko, voimattomuuden tunne ja niiden aiheuttama kärsimys on aina turhaa, mutta suuri osa ihmiskunnasta valitsee nämä negatiiviset tunteet, eli erillisyyyden omasta, korkeammasta minästään, koska he eivät tiedä, mikä on negatiivisten tunteiden viesti. Ja pelon tulee lopulta kasvaa niin suureksi, että tuo osa ihmiskuntaa (jotka siis vielä ovat jääneet fyysiseen ruumiiseensa) luopuu pelosta, koska kokee, että ”mitään ei ole tehtävissä”. Ja juuri tuolla irtipäästämisen hetkellä kukin ihmisyksilö lähteekin kulkemaan myötävirtaan, eli alkaakin ottaa vastaan ongelman luomia ratkaisuja. Ja tämä perustuu siis siihen, että pelko on sokaissut ihmisen, mutta kun hän ”väsyy pelkäämään” ja luovuttaa, niin hän saa yhteyden omaan korkeampaan minäänsä, ja näkeekin ratkaisun edessään.

Eli konkreettisesti: Jos pelkäät virusta, niin pelätessäsi sairautta ja kuolemaa, luot välittömästi ratkaisun, joka saa  sinut välttämään sairastumisen ja kuoleman. Mutta jos jatkat pelkäämistä, niin manifestoit pelkosi, sillä ”kaikki mitä vastustamme, lisääntyy aina”, ja negatiivinen tapahtumaketju saa voimaa pelostasi. Toisaalta: Vaikka olisit jo saanut virustartunnan, niin jos pysyt korkeassa tunnetilassa, ja keskityt tietoisesti asioihin, joita elämässäsi juuri nyt arvostat, niin annat elimistöllesi mahdollisuuden parantaa sinut, ja päästä eroon viruksesta. Ja kun elimistösi taistelee virusta vastaan, niin elimistösi entisestään vain vahvistuu, eli tapahtuu sama asia, kuin silloin, kun ihminen saa rokotuksen: Tulet immuuniksi virukselle. Ja koska olet kokenut sairauden, niin olet sairastaessasi esittänyt voimakkaan toiveen terveydestä.

Eli juuri se asia, jota pelkäsit, on vahvistanut sinua entisestään, ja samalla olet kokemuksellasi laajentanut universumia, ja sekä sinun, että universumin värähtelytaajuus on kohonnut. Ja ihmiskunnan kollektiiviset pelot ja toiveet luovat myös rokotteen, joka auttaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko niin vahvasti oman elimistönsä voimaan taistella viruksia vastaan. Sillä samalla kun virus syntyi, syntyi myös rokote sitä vastaan, korkean tietoisuuden tasolla.

Vaikka tällaiset maailmanlaajuiset ongelmat vaikuttavatkin siis täysin hallitsemattomilta, eli koemme, että ”luonto rankaisee ihmiskuntaa ihmisten pahuudesta”, niin mitkään ongelmat eivät kuitenkaan koskaan ole hallitsemattomia, sillä joka ikisen ihmisen kysymys ja huoli luo jo aina itsessään vastauksen. Eli voimakas huoli luo voimallisesti ratkaisun itseensä. Ja ihmiskunta ei KOSKAAN ole paha ja ”syntinen”, vaan jokainen meistä on täydellinen sielu, ja mittaamattoman arvokas, ikuisesti. Evoluutiota salliva muu luomakunta ei siis ole ”viattomuudessaan parempi”, kuin me tietoisesti elämäämme luovat ihmiset. Me kaikki, ja kaikkeus meissä, on aina puhdasta positiivista energiaa.

Jos vihaan kykeneviä sotilaita ei olisi, niin sotiakaan ei olisi olemassa. Jos viruksia pelkääviä ihmisiä ei olisi, niin ihmiselle vaarallisia viruksiakaan ei olisi, koska pelko mahdollistaa pelon syyn. Jos pelkäämätön ihminen kuolee viruksen aiheuttamaan sairauteen, niin hän sallii vain itse oman kuolemansa, ja virus siis auttaa häntä toteuttamaan toiveensa. Jos kuolemaa toivova ihminen menehtyy tulipalossa, niin tuli ja häkä auttavat häntä toteuttamaan toiveensa. Kaikki vasten omaa tahtoamme kokemamme ns. paha puolestaan on mahdollista vain negatiivisten tunteidemme takia, eli  ”pahan voimaa” ei ole olemassa, voimme olla vain erossa rakkaudesta, emme siis koskaan ”pahan vallassa”.

Kaikki voimasi on omissa ajatuksissasi, sillä niillä luot toiveitasi. Ja tunnetilasi kertoo aina, sallitko juuri nyt toiveitasi, vai sitä, mitä et toivo. Et voi koskaan luoda kenenkään muun ihmisen todellisuutta, jokainen meistä on täysin vapaa. Mutta ollessasi korkeassa tunnetilassa, yhteydessä omaan korkeampaan olemukseesi, olet aina vaikutusvaltaisempi, kuin miljoonat matalammissa tunnetiloissa olevat, koska tuossa tunnetilassa saat yhteyden kaikkien maailman ihmisten korkeampaan minään. Eli voit auttaa koko muuta ihmiskuntaa puhtaalla myötätunnollasi, ja puhtaalla rakkauden tunteellasi, joka hetki.