Kun ihmiset seuraavat yhä tiiviimmin internetin kautta toinen toistensa elämää, niin myös vertailu muiden elämän, ja oman elämän välillä lisääntyy. Sellainen ihminen, joka kykenee aidosti ja vilpittömästi iloitsemaan muiden ihmisten onnistumisista, hyötyy tästä tilanteesta suuresti, koska toisen puolesta koettu ilo manifestoituu aina myös omaan elämään (ilomme ei ole ”korvamerkittyä”, vaan aina toiveitamme salliva tunne). Mutta toisaalta kaikki sellaiset ihmiset, jotka kokevat huonommuuden ja alemmuudentunteita, tai kateutta ja katkeruutta siksi, että muiden ihmisten elämä vaikuttaa onnellisemmalta, laskeutuvat matalampiin tunnetilohin, ja manifestoivatkin vain lisää ei-toivottuja kokemuksia omaan elämäänsä.

Jos omassa elämässäsi on ratkaisemattomia ongelmia, jotka hallitsevat tunne-elämääsi, niin älä etsi vertaistukea muilta vaikeuksissa olevilta ihmisiltä, olivat he tuttuja tai nettipersoonia, sillä vaikka samalla, negatiivisella tunnetaajuudella oleminen muiden kanssa, ja ”elämän epäoikeudenmukaisuuden päivittely”, saattaakin tuntua tunnetilaasi kohottavalta, niin negatiivisten ihmisten seura pitää sinut vetovoiman lain vaikutuksesta negatiivisessa tunnetilassa, ja saa sinut myös manifestoimaan omaan elämääsi lisää ei-toivottua.

Olet varmasti kokenut sen ”tyhjän tunteen”, kun olet puhunut pitkään pahaa jostakin ihmisestä, toisen negatiivisessa tunnetilassa olevan kanssa. Aluksi kaunainen keskustelu tuntuu nautinnolliselta (”kosto on suloinen”, ja toinen negatiivinen ihminen on ikään kuin liittolaisesi, tunnette olevanne voimakkaampia yhdessä), mutta hyvin pian kaunainen innostuksenne sammuu, ja tunnettekin molemmat itsenne vain vielä aiempaakin arvottomammiksi. Ja hyvin usein käy myös niin, että katkerat ihmiset tuntevat katkeruutta myös toinen toisiaan kohtaan, etenkin, jos jompi kumpi katkerista on jonakin päivänä korkeassa tunnetilassa, ja jättää katkeraan tunnetilaan jääneen ikään kuin yksin, eli hylkää liittolaisensa (myös rikoskumppanit paljastuvat usein  siksi, että toinen osapuoli vasikoi katkeruuksissaan, tai omaa etuaan tavoitellessaan rikoskumppaninsa). Myös monet parisuhteet perustuvat negatiiviseen liittolaisuuteen, ja jos toinen osapuoli salliikin iloa omaan elämäänsä, niin edelleen negatiivisessa tunnetilassa pysyvä kumppani kokee tulleensa hylätyksi, ja saattaa kantaa vihaa jopa loppu elämänsä tuota itsensä ”ilolla pelastanutta” kohtaan.

Vältä siis negatiivisten ihmisten seuraa, mutta vältä myös toisten ihmisten ns. unelmaelämän seuraamista mediasta, jos koet jatkuvasti alemmuudentunteita ja kateutta, verratessasi omaa elämääsi ns. unelmaelämiin. On totta, että kateuden tunne synnyttää korkeamman minäsi taajuuteen myös voimakkaita unelmia ja toiveita, jotka voivat manifestoitua myös omaan elämääsi, mutta kateuden tunne taas pitää sinut matalassa tunnetilassa, jolloin nuo unelmat eivät kuitenkaan manifestoidu. Vain toisen ihmisen onnesta iloitseminen mahdollistaa siis myös iloisten  kokemusten manifestoitumisen omaan elämääsi. Ns. onnellisuudesta kilpaileminen muiden ihmisten kanssa on aina vaikein polku, jos siis tuo kilpaileminen perustuu kateuteen. Onnellisuutta ei nimittäin voi koskaan tuntea silloin, jos kokee muut ihmiset kilpailijoinaan, ja ”häviön” negatiivisena. Eli myös mikä tahansa voitto tuntuu häviöltä, jos sen on saavuttanut negatiivisessa tunnetilassa. Sillä me ihmiset emme ole erillisiä, ja onnellisuus on aina vain positiivinen tunnetila, ei KOSKAAN mitään muuta.

Jos siis tunnet kateutta, katkeruutta ja vihaa jotakin ihmistä kohtaan, niin pyri keskittämään ajatuksesi aivan toisaalle, neutraalimpiin iloisiin asioihin, eli älä ”yritä väkisin arvostaa” sellaista ihmistä, jota kohtaan tunnet todellisuudessa negatiivisia tunteita. Aktivoit nimittäin yrittäessäsi, eli  matalassa tunnetilassa, vain lisää katkeruutta ja kateutta, ja niiden manifestaatioita. Mutta jos itse sitten pääset – joihinkin aivan muihin asioihin liittyvien ilonaiheiden kautta – kohoamaan korkeampiin tunnetilohin, jotka mahdollistavat positiivisten asioiden manifestoitumisen myös omassa elämässäsi, niin tulee vielä päivä, kun et enää  edes pysty kuvittelemaan, miksi olet ollut joskus katkera tuota ”vihollistasi” kohtaan. Ja jos tällöin kohtaat tuon ihmisen, niin  tuo sama ihminen ilmentääkin seurassasi positiivisia puoliaan, ja vanha uskomuksesi hänestä muuttuukin kuin taikaiskusta positiiviseksi! Sillä kaikki ihmiset ilmentävät seurassamme AINA juuri sellaisia puolia itsestään, kuin mihin me itse uskomme.

Katkeruus ja kateus tuntuvat siis masennuksen,eli täydellisen voimattomuuden ja arvottomuuden tunnetiloja korkeammilta, koska ne todella ovat sitä, eli katkera ja  vihainen ihminen kokee pystyvänsä edes hieman vaikuttamaan omaan elämäänsä, kun taas masentunut uskoo olevansa täysin arvoton ja voimaton, ja että mitään tietä parempaan ei yksinkertaisesti ole. Molemmat negatiiviset tunnetilat ovat kuitenkin vain näköharhoihin perustuvia, eli matala tunnetila estää ”näkemäsä valoa”, jolloin pimeys vaikuttaa ainoalta olemassaolevalta todellisuudelta. Koemme elämämme siis aina juuri sellaisena, kuin millaisena sen kulloisessakin tunnetilassamme itse uskomme olevan. Mitään absoluuttista todellisuutta ei siis ole edes olemassa, luomme todellisuuskokemuksemme aina itse itsellemme, joka hetki.

Sinun omat uskomuksesi siis toteutuvat aina, eivätkä muiden ihmisten uskomukset  koskaan rajoita sinun elämääsi, eivätkä myöskään  mahdollista mitään, mitä sinä haluat. Eli vaikka emme ole korkeassa tietoisuustasossa erillisiä, niin luomme kuitenkin oman fyysisen todellisuutemme aina täysin vapaasti itse. Eli älä koskaan usko negatiivisiin todennäköisyyksiin, suhdanteisiin, kauhukuviin, negatiivisiin ennustuksiin, tai huhuihin. Sillä se, että negatiiviset ennustukset usein toteutuvat, johtuu vain siitä, että niin moni uskoo niihin. Kyse on siis todennäköisyyslaskennassa ja suhdanteissakin vain  kollektiivisesta uskomuksesta, joukkosuggestiosta.

Samoin tietynniminen ”jumala” on olemassa ja todellisuutta niille, jotka uskovat juuri tuohon ”jumalaan”, koska he ovat itse luoneet tuon ”jumalan” uskomuksellaan, joka  lisäksi usein perustuu myös vuosisatoja ylläpidettyyn uskonnolliseen traditioon (esim. profeetta Jeesuksen erityisluonne ”jumalan poikana” ja ns. sovituskuolema). Ei siis ole mitään syytä myöskään vastustaa kenenkään toisen ihmisen uskomuksia, sillä tuo uskomus on hänen henkilökohtainen uskomuksensa, ja se on hänelle itselleen siksi totta – ellei hän muuta omaa uskomustaan. Mutta toisaalta ihmiset, joiden usko perustuukin pelkoon, ja  jotka siis todellisuudessa epäilevät omaa ”jumaluskoaan”, löytävät kyllä aina myös toisella tavalla uskovia, jotka kertovat heille toisenlaisesta totuuskäsityksestä. Eli esim. kiihkeä uskovainen, joka törmää netissä toisuskoisiin, ja tuntee voimakasta sääliä, tai jopa halveksuntaa ja vihaa näitä kohtaan, on aivan itse omilla negatiivisilla tunteillaan vetänyt näitä ”vääräuskoisia” puoleensa. Ja kukaan toinen ihminen ei siis pyri käännyttämään tätä uskovaa, ja ”tappamaan”  hänen turvallista uskoaan, vaan hän on itse toivonut hämmennystä elämäänsä, vihaamalla toisella tavalla uskovia. Sillä myös kiihkeillä uskovilla on korkeampi minä, joka on ikuisesti puhtaan rakkauden tunnetilassa, ja kutsuu siis heistä jokaista resonanssiin kanssaan.

Jos esim. kristillisestä lähetystyöstä kerrottaisiin rehellisiä tarinoita, niin paljastuisi, kuinka lähetystyöntekijät itse ovat kyllä tunteneet vaikkapa shamanististen ja animististen perinteiden luoman harmonian ”alkukantaisessa” heimoyhteisössä, eli oivaltaneet, että yksi uskonto ei ole parempi kuin toinen. Mutta koska lähetystyöntekijän rooliin kuuluu  kristinuskon ns. totuudesta kiinnipitäminen, niin näitä henkilökohtaisia tunteita eivät lähetystyöntekijät voi muille uskoville paljastaa. Ja hyvin usein on myös tapahtunut niin, että ihmiset, jotka ovat lähtenet viemään ”armoa ja pelastusta” ns. pakanoille, ovatkin itse syyllistyneet pahuuteen yhteisössä, joka heidän oli määrä ”pelastaa”. Ja tämä johtuu siis siitä, että heillä on itsellään sisäinen tunneristiriita, heidän yrittäessään vastustaa muiden ihmisten tapaa uskoa, ja noiden muiden ihmisten sisäistä ”totuutta”. Ja tämä siis pitää nämä ”rakkauden sanoman julistajat” itsensä matalassa tunnetilassa, ja johtaa negatiivisiin tekoihin ja manifestaatioihin.

Arvosta aina kaikkia muita ihmisiä, ja arvosta myös itseäsi. Ja  iloitse omista saavutuksistasi, ja kaikkien muiden saavutuksista. Näin pysyt mahdollisimman vakaasti korkeassa tunnetilassa, ja resonanssissa oman korkeamman olemuksesi kanssa –  ja sallit itsellesi omia unelmiasi, ja niitä sallimalla onnellisuutta.

Onnellisuutemme ja elämänilomme suurin este on useimmiten oma, voimakas tahdonvoimamme. Eli se, että emme luota universumin viisauteen, ja pysy vain korkeassa tunnetilassa, vaan että yritämme itse ratkoa ongelmiamme, ja raivata hartiavoimin tietä saavuttaaksemme tavoitteitamme.

On inhimillistä, ja myös kulttuurimme ihannoimaa, että ratkomme ongelmia sisukkaasti ja periksiantamattomina, vaikka se olisikin epämiellyttävin ja vaikein tapa. Ikään kuin iloinen luottamus ja kevyt elämänasenne olisi laiskuutta, ja jollain tapaa vähemmän ”jaloa”, kuin tavoitteidemme saavuttaminen taistelemalla.

Tällainen elämänasenne on universumin ja oman korkeamman minämme näkökulmasta kuitenkin täysin väärä! Kärsimys ja uhrautuminen ei ole koskaan arvokasta. Kärsimys saa kyllä ilon ja valon näyttämään kirkkaammalta, mutta tarpeellista se ei ole koskaan. Vaikeuksia ja ongelmia koemme elämässämme joka tapauksessa, koska vaikeudet mahdollistavat vapautemme valita – meidän ei siis koskaan tarvitse PYYTÄÄ itsellemme vaikeuksia –  mutta kärsiminen, eli yrittäminen negatiivisessa tunnetilassa, on aina turhaa, vastavirtaan melomista. Vain ilo ja rakkaus, eli elämän salliminen, myötävirtaan purjehtiminen,  on arvokasta.

Ilo ja kevytsydämisyys, pelosta ja vihasta luopuminen, on siis AINA helpoin, paras, ja tyydyttävin polku.

Olet varmasti joskus kokenut tilanteita, joissa olet toivonut jotakin asiaa hyvin pitkään ja hartaasti, visualisoinut, ollut omasta mielestäsi luottavainen, uskonut vahvasti, ja ollut lähes varma siitä, että toiveesi toteutuu – mutta se ei  lopulta kuitenkaan ole toteutunut. Ja olet tuntenut syvää pettymystä. Muista, että pettymyksen tunteesi kertoo aina siitä, että pettymyksen tunteesi itsessään on väärä.

Ja tällaisten kokemusten jälkeen oletkin – ollessasi pettymyksen jälkeen jälleen korkeassa tunnetilassa – saanut universumilta ”selityksen”, miksi oma toiveesi ei olisikaan ollut se helpoin polku, eli korkeampi minäsi ohjasi sinua vastoin omaa tahtoasi, ikään kuin väkisin,  pois väärästä suunnasta. Tällaista hyvin voimakasta ohjausta ovat kokeneet esim. ihmiset, jotka ovat olleet menossa lentokoneeseen, junaan tai autoon, joka joutuu onnettomuuteen. ”Suojelusenkeli” on siis oma korkeampi minäsi, joka tietää, mitä sinä haluat, eikä siksi päästä sinua kokemaan asioita, jotka eivät ole omien toiveidesi mukaisia.

Olet myös saattanut joutua eroamaan puolisosta, jonka kanssa eläminen muuttui koko ajan vain hankalammaksi, ja erosi, tai puolisosi kuoleman jälkeen, olet kokenut – usein täysin yllättävässä tilanteessa ja odottamatta – selkeyden ja ”selvänäköisyyden” hetken, jolloin olet oivaltanut, MIKSI sinun tuli kuitenkin kokea tuo vaikea parisuhde. Eli näet päättyneen, haastavan parisuhteesi merkityksen ja arvon korkeamman minäsi silmin.

Muista myös aina, että olet toivonut valtavasti myös sellaisia asioita, jotka eivät ole vain omaan elämääsi liittyviä, konkreettisia toiveita, vaan jotka liittyvät muihin ihmisiin, ja rooliisi kanssaluojana. Olet saattanut esimerkiksi toivoa, että voisit toimia muiden ihmisten auttajana ja kannustajana, olet toivonut selkeyttä ja syvällistä ymmärrystä, olet toivonut, että näkisit ”vastustajissasi ja vihollisissasi” oman itsesi, olet toivonut täysin yllättäviä hauskoja hetkiä, odottamatonta iloa. Esimerkiksi auttajan ja muiden ihmisten kannustajan rooliin kuuluu olennaisena osana vaikeuksien omakohtainen kokeminen, koska et voi koskaan auttaa muita, ellet ole tunnetasolla itse kokenut samanlaisia asioita, joissa autettavasi ovat. ”Uimataidoton ei voi auttaa hukkuvaa”.

Omat, konkreettiset haaveemme ja toiveemme, liittyvät kaikkein useimmin tavalla tai toisella ihmissuhteisiin, rahaan tai terveyteen, mutta universumi siis huomioi myös aina ns. sisäiset, syvällisemmät toiveemme. Ja kun tällaiset toiveet sitten toteutuvat, ilman, että olet itse osannut niitä lainkaan toivoa, saati odottaa, niin tunnet kaikkein voimakkainta tyydytystä ja selkeyttä, ja koet elämäsi tuollaisella hetkellä hyvin merkityksellisenä, tunnet oman suunnattoman arvosi muiden ihmisten kanssaluojana. Tyypillinen tällainen tilanne on sellainen, jossa saat täysin yllättäen impulssin mennä jonnekin paikkaan, jossa et ole ehkä aiemmin koskaan edes ollut, ja kun saavut sinne, niin kävelet suoraan jonkun tuntemattoman ihmisen luokse, jonka kanssa alat keskustella, jostakin hyvin yleisestä asiasta. Keskustelunne kuluessa kuitenkin pian paljastuu, että olet joskus tuntenut ihmisen, jonka läheinen tämä keskustelukumppanisi on ollut, ja tuo tuntemasi henkilö on kuollut. Tämä fyysisestä elämästä poistunut henkilö on siis ohjannut sinut lohduttamaan omaa läheistään, koska tietää, että juuri sinulla on kyky tuntea aitoa, puhdasta myötätuntoa, ja kyky kertoa, että kuolemaa ei ole olemassa.

Korkeampi minäsi ei siis ohjaa sinua suinkaan aina nopeinta mahdollista polkua pitkin kohti omaa konkreettista toivettasi, mutta jos valitset ilon ja luottamuksen, niin polkusi on silti aina varmasti kaikkein eniten tyydytystä, ja syvällistä mielihyvää tuottava, ja silti myös nuo konkreettisetkin, ”maallisemmat” toiveesi toteutuvat. Eli voit aina täydellisesti luottaa korkeamman minäsi ohjaukseen, sillä korkeampi minäsi ohjaa sinua aina kokemaan asioita, joita TODELLA toivot kokevasi, ja siksi arvostamalla aivan kaikkea, mitä sinulle tapahtuu, löydät polultasi ne kaikkein arvokkaimmat aarteet, joita et ole edes osannut itse tietoisesti toivoa tai etsiä.

Eli luottaessasi korkeamman minäsi ohjaukseen kaikki aistisi ikään kuin herkistyvät,  näet elämäsi pienetkin yksityiskohdat tarkemmin, koet elämäsi runsaampana, värikkäämpänä ja vivahteikkaampana – eli kaikin tavoin tyydyttävämpänä. Ja polkusi varrella kokemiesi ihanien yllätysten LISÄKSI myös omat konkreettiset toiveesi toteutuvat. Matkasi niitä kohti on vain ollut paljon inspiroivampi ja värikkäämpi, kuin mitä se olisi ollut siinä tapauksessa, että olisit  saanut vain ”oman tahtosi” läpi, eli kulkenut suorinta tietä kohti omaa, konkreettista toivettasi. Ethän lähde lomamatkallekaan koskaan vain päästäksesi LOPULLISEEN päämäärääsi, eli ”palataksesi takaisin kotiin”. Lähdet lomamatkalle siksi, että matka on aina seikkailu, ja haluat nauttia matkasi tarjoamista yllätyksistä, eli uusista, inspiroivista kokemuksista. Et siis halua lomamatkasikaan olevan mahdollisimman lyhyt ja nopea, vaan pitkä,  ja kokemuksena monipuolinen ja värikäs.

Uskonnolliset ihmiset tulkitsevat ”lavean tien” ja ”vaatimattoman polun” eron usein siten, että köyhyys ja kärsimys olisi jollain tapaa jalompaa ja arvokkaampaa, kuin rikkaus, runsaus, nautinnot ja menestys, ja että sen takia emme aina kulkisi suoraa tietä kohti omia toiveitamme. Tämä tulkinta on kuitenkin lähtöisin negatiivisista tunnetiloista ja väärä. Elämämme voi olla samaan aikaan sekä materiaalisesti ja fyysisesti, että henkisesti hyvin rikasta, sillä kaikki materiaalinen ja fyysinen on aina myös hengestä syntynyttä, eikä se siis suinkaan ole ”paha asia”.

Kun materiaalinen ja henkinen ilo ovat elämässämme tasapainossa, niin koemme onnellisuutta. Elämämme ainoa päämäärä on siis aina vain onnellisuuden tunne. Ja voimme kokea onnellisuutta myös siksi, että kanssaihmisemme ovat onnellisia, sillä me ihmiset emme ole erillisiä. Pyri siis tuntemaan iloa ja rakkautta juuri nyt, mistä tahana syystä, sillä siten luot iloa ja onnellisuutta myös tuleviin hetkiisi. Mitään muuta päämäärää ei elämässäsi koskaan ole.