Ihminen, joka ei ole harjoitellut tietoista luomista, eikä ymmärrä, että mielentiloja hallitsemalla voi hallita koko elämää, saattaa olla niin tottunut negatiivisiin tunteisiinsa, että hän kokee elämässään ”jatkuvaa draamaa”, yrittämättäkään saada tuota draamaa loppumaan. Eli hän kokee kyllä – kuten kuka tahansa meistä – välillä myös pieniä onnenhetkiä ja onnistumisia, mutta kun hän kohtaa vastoinkäymisen, niin hän suree ”kohtaloaan”, koska ei ymmärrä, että hän voisi myös välittömästi kääntää tuon vastoinkäymisen voitokseen, jos ei jäisi suremaan, eli tuijottamaan sitä!

Suru on siis aina negatiivinen tunne, myös ”nostalginen”, ja romanttinen suru. Melankolia ja ehdollinen rakkaus, kaipaus ja haikeus, ovat viihdeteollisuuden paljon käyttämiä draamanluojia, mutta mikään niistä ei ole koskaan puhdasta rakkautta ja euforiaa.

Emme sure enää hetkeäkään yhtään mitään kuoltuamme fyysisesti. Ja myöskään fyysisessä elämässä ei ehdottomasti rakastavalla, valaistuneella,  ole mitään syytä surra, sillä hän ei tunne enää erillisyyttä.  Kuolemaa ei ole olemassa, eikä sitä  siis tarvitse surra. Rakkauden menetystä ei tarvitse surra, sillä voimme tuntea rakkautta vain itse, joten emme voi koskaan MENETTÄÄ rakkautta.

Itku kyllä ”poistaa tunneresistanssia”, mutta vain siksi, että itkun tarkoitus on kohottaa tunnetilaa. Näköharha melankolian ja haikeuden ” positiivisuudesta”syntyy joillekin ihmisille tästä. Myös negatiivinen tunne voi siis olla tunnetilaa kohottava, suhteessa vielä negatiivisempaan tunnetilaan – samoin, kuin vihan tunne kohottaa masentuneen tunnetilaa, eli hän kokee olevansa voimakkaampi, kuin ollessaan arvottomuuden tunnetilassa.

Se, joka jää kiinni suruun, luo itselleen lisää surua, koska luomme joka ikisen hetkemme itse. Surussa rypevä katsoo jalkoihinsa, ei horisonttiin, ja etsii sääliä. Ja surun ”lievittämiseen” tarkoitettu sääli ja empatia ovat myös negatiivisia tunteita, jotka eivät koskaan auta surevaa, sillä säälijä on surijan kanssa samalla, matalalla tunntaajuudella.  Vain korkeampi tunne, eli myötätunto, voi olla surevalle kohottava kokemus.

Todella moni ihminen kyllä myös omalla tavallaan nauttii dramaattisesta elämästä, eikä siis useimmiten tiedä paremmasta,  mutta juuri  suru ja huoli tekee elämästä draamaa, koska ne  vetävät puoleemme lisää surun ja huolen aiheita. Vetovoiman laki on siis ehdoton luonnonlaki: Huoli lisää aina huolta, suru lisää aina surua, ja tämä surun ja huolten kierre saa monet ihmiset uskomaan, että muunlaista elämää ei voi olla olemassakaan.   Eli he uskovat, että dramatiikka kuuluu elämään. Sureva siis reagoi surun aiheeseen, kokee surua, luo suremalla lisää surua, joka taas vahvistaa uskoa surun jatkumiseen, usko surun jatkumiseen luo lisää surua jne. Joillakin ihmisillä tällainen kierre jatkuu läpi elämän, eli he elävät koko elämänsä ”dramatiikan todellisuudessa”.

Todella moni ihminen myös ihailee tällaista elämää eläviä kanssaihmisiään, koska he elävät ”täyttä elämää”, mutta he voisivat elää aivan yhtä ”jännittävää” elämää  myös kärsimällä vähemmän, sillä jokainen vastoinkäyminen luo siis VÄLITTÖMÄSTI toiveen paremmasta, eli kärsimys on aina tarpeetonta, ja itse valittua.

Myös lause ”itku pitkästä ilosta” kertoo vain siitä, että suruun ja draamaan uskova ihminen USKOO ilon päättyvän aina ennen pitkää suruun!  Ja siksi niin myös käy, ja sananparsi saa vahvistusta ”totuutena”. Omat uskomuksemme luovat siis todellisuutemme – aina.

Vallitseva kristinuskon tulkinta on myös edesauttanut melankolista ja dramaattista elämänasennetta, koska kristityt ovat tehneet profeetastaan Jeesuksesta kärsijähahmon. Jeesus oli  kuitenkin buddhalaisten tapaan mielenhallinan mestari, ja oli suuren osan elämästään selkeyden mielentilassa, meditaatioharjoitusten ansiosta. Ja vaikka hänen kuolemastaan kerrotaan edelleen dramaattista tarinaa, niin hän  itse kuitenkin jätti tuon tarinan elämään ”omaa elämäänsä”, ja loi itselleen uuden, vähemmän dramaattisen elämän idässä, eli profeetta  teki ristiinnaulitsemisen jälkeen ”katoamistempun” Intiaan, vaikka legendan mukaan hän ”kärsi, sovitti ihmiskunnan synnit, ja astui taivaisiin”. Jeesuksen parantumisesta kerrotaan Alexandriasta 1800-luvun lopulla löytyneessä Essealaisten kirjassa, joka on kirjoitettu vain 7 v. ristiinnaulitsemisen jälkeen . Intialaisten ja tiibettiläisten kirjoitusten mukaan pyhä mies ”Issa” eli noin 80-vuotiaaksi, ja haudattiin Kashmiriin, jossa on edelleen Issan hauta.

Buddhalaiset puhuvat ”jumalaisesta naurusta” korkeimman elämänilon symbolina. Siis täydellisestä huolettomuuudesta, täydellisestä luottamuksesta elämään, ja omaan luomisvoimaamme. Ja tämä mielentila on myös toiveidemme sallimisen tila. Korkeassa, puhtaan ilon mielentilassa sallimme siis AINA jonkin oman toiveemme toteutua. Emme aina juuri sitä toivetta, minkä itse odotamme toteutuvan, vaan sen, jonka vastaanottamiseen olemme juuri sillä hetkellä tunnetaajuutemme mahdollistamana valmiita.

Sinulla ei siis ole koskaan mitään syytä surra ja olla huolissasi, voit olla täysin suruton ja huoleton – sillä sinä olet oman elämäsi kaikkivoipa Luoja!

Jos juuri nyt tunnet kaipausta, surua ja ahdistusta siitä, että muistat jonkun läheisesi poistuneen fyysisestä elämästä, niin ahdistuksesi syvyys kertoo vain siitä ilosta, jota tuo läheisesi juuri nyt korkeassa tietoisuustasossa tuntee. Sinä itse vain tuijotat päinvastaiseen suuntaan, kuin missä hän nyt on. Läheisesi on yhtä sinun korkeamman minäsi, sinun henkiolemuksesi kanssa, ja hän siis kokee elämää sinun kauttasi. Jos taas tunnet rakkautta ja iloa ajatellessasi tuota edesmennyttä läheistäsi, niin olet tunnetilasi hetkellä yhtä hänen kanssaan, sillä läheisesi ei tunne negatiivisia tunteita korkeamman minänsä taajuudella lainkaan.

Vaikka hän olisi inkarnoitunut jo uudelleen fyysiseen maailmaan, niin yhteytesi häneen säilyy ikuisesti korkeamman minäsi taajuudella, koska te olette toinen toistenne kanssaluojia, ja olette yhteisten kokemustenne kautta luoneet toinen toisistanne ”ihannekuvan” korkeaan tietoisuustasoon, ja tuo ihannekuva on täydellinen, puhdasta rakkautta.

Aivan samalla tavalla voit ottaa ”korkean tason yhteyden” myös kehen tahansa fyysisessä olomuodossa tällä hetkellä elävään ihmiseen, täysin riippumatta siitä, missä mielentilassa hän juuri nyt on. Jos vaikkapa läheisesi on negatiivisessa mielentilassa juuri nyt, niin saat hänen korkeampaan minäänsä yhteyden, kun tunnet täysin ehdotonta arvostusta ja rakkautta häntä kohtaan. Jos teillä on keskinäisiä erimielisyyksiä, niin tuijottamalla noita erimielisyyksiä vedät puoleesi vain lisää syitä olla hänen kanssaan eri mieltä. Mutta jos katsot läheistäsi korkeamman minäsi silmin, niin erimielisyytenne haihtuvat pois, koska ne ovat siis ainoastaan sinun negatiivisten tunteidesi luomaa harhaa, johon läheisesi vastaa negatiivisesta tunnetilastaan käsin. Pidät siis itse läheistäsi negatiivisten tunteidesi ”vallassa”, jos tunnet negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Kohdista ajatuksesi ja tunteesi mihin tahansa positiiviseen asiaan, ja negatiivinen tunneside välillänne välittömästi raukeaa. Puhdas rakkaus sammuttaa aina kaikki negatiiviset tunteet. Jos taas läheisesi haluaa edelleen pitää kiinni omista negatiivisista tunteistaan, niin hän ei voi kohdistaa niitä enää sinuun, jos sinun tunnetilasi on rakkaus, vaan hänen on valittava tunteilleen samalla, negatiivisella taajuudella oleva toinen kohde.

Korkea tunne, eli ilo ja puhdas rakkaus ratkaisee siis AINA kaikki ongelmat, ja avaa aina kaikki portit, sillä ongelmia ja ratkaisemattomia kysymyksiä ei ole olemassa korkean tietoisuuden tasolla. Sillä jokainen ongelma luo aina välittömästi ratkaisun korkeaan tietoisuustasoon, eli jos haluat löytää ratkaisun mihin tahansa ongelmaasi, niin sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin nähdä ratkaisu, lopettamalla ongelman tuijottaminen.

Ja jokainen kokemasi ongelma on vain vahvistanut toiveidesi virtaa, eli arvosta itseäsi, jos olet kokenut paljon vastoinkäymisiä, ja selvinnyt niistä. Sielusi on täysin vahingoittumaton ikuisesti, mutta olet vastoinkäymisiä kokemalla auttanut universumia laajentumaan. Eli voit kääntää minkä tahansa ongelman, pettymyksen tai erimielisyyden voitoksesi, arvostamalla sitä sydämesi pohjasta, näkemällä sen arvokkaan ratkaisun, jota ongelman kohtaamalla olet luonut. Meidän ei koskaan tarvitse kokea mitään negatiivista tunnetta kuin hetkellisesti, ja se on jo luonut ratkaisun ongelmaan, joka tuon tunteen aikaansai. Jokainen ongelma itsessään sisältää siis jo ratkaisun. Kärsimys, eli negatiiviseen tunnetilaan jääminen, on siis aina täysin tarpeetonta.

Jos joku ongelma ei ole ratkennut toivomallasi tavalla, niin se ratkeaa paljon paremmalla tavalla, kuin mitä olet itse kyennyt mielessäsi kuvittelemaan. Jos ongelmasi ei ole ratkennut itse toivomassasi aikataulussa, niin tiedosta, että se tapahtuu juuri oikealla hetkellä.  Jälkeen päin tulet kyllä arvostamaan suunnattomasti sitä, että se ei raivokkaasta yrittämisestäsi huolimatta ratkennutkaan ”toiseksi parhaalla tavalla”, eikä ”väärällä hetkellä”. Kun olet korkeassa tunnetilassa, inspiraation ja selkeyden mielentilassa, niin näet ”sielusi silmillä” ratkaisun ongelmaasi, ja samalla hetkellä ongelmasi siis myös ratkeaa.

Jos siis vain seuraat korkeita tunteitasi, eli iloa ja ehdotonta rakkautta, niin joka ikinen askel elämäsi polulla tarjoaa sinulle iloa ja rakkautta. Jos arvostat jokaista pettymystäsi askelmana, joka johtaa aina vain parempaan, niin  et enää koe raskaita pettymyksiä ollenkaan.

Vain sinun oma, negatiivisen tunnetilan havaintosi, voi tehdä joistakin asioista näennäisesti negatiivisia. Joka ikisellä kokemuksellasi on aina arvokas, ja uutta luova ulottuvuutensa. Jokainen luopuminen mahdollistaa siis aina poikkeuksetta jotakin uutta ja parempaa. Jos vetovoiman lain aikaansaama negatiivinen tapahtumaketju on ajanut sinut ”nurkkaan”, ja tunnet voimakasta pettymystä, niin  pettymyksen tunne kertoo vain uudesta alusta, eli siitä, että se asia, mihin olet juuri nyt pettynyt, tekee tilaa todellisille toiveillesi.

Päästä siis irti negatiivisten tunteidesi luomista harhoista, ja rajallisuuden tunteista, tunne korkean olemuksesi rajattomuus ja viisaus juuri nyt, avaa sydämesi vastaanottamaan seuraava ihana yllätys polullasi, sillä sinä olet oman elämäsi kaikkivoipa Luoja, ja joka ikinen askeleesi tarjoaa aina uusia mahdollisuuksia!