Otsikon lause pätee mihin tahansa ongelmatilanteeseen elämässä: Et näe ratkaisua, jos tuijotat ongelmaa. Et löydä vastausta, jos jatkat kysymistä. Oma negatiivinen tunnetilasi ja uskomuksesi on kuin sakea sumuverho, joka peittää näkyvistäsi ratkaisun ja vastauksen.

Jos koet, että parisuhteesi on onneton, koska puolisosi ei tunnu rakastavan sinua, niin ainoa syy onnettomuuden kokemukseesi on oma tunnetilasi, ja oma negatiivinen uskomuksesi, joka liittyy suhteeseenne ja puolisoosi. Eli ratkaisu on silmiesi edessä: Puolisosi. Jos itse tunnet ehdotonta rakkautta puolisoasi kohtaan, eli näet hänet ”rakastettunasi”, niin saat yhteyden hänen korkeampaan minäänsä, jolloin hänen tunnetilansa joko kohoaa, ja hän tuntee rakkautta sinua kohtaan – tai hän poistuu elämästäsi, ja kohtaat toisen ihmisen, jolla on sama korkea tunnetaajuus, kuin sinulla, ja jonka  korkean minäsi rakkaus siis vetää luoksesi. Puhdasta rakkautta tunteva ihminen on AINA suunnattoman paljon vaikutusvaltaisempi, kuin yksikään negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen.

Jos sinulta puuttuu rahaa, ja sen myötä vapautta toteuttaa unelmiasi, niin ainoa syy rahattomuuteesi on negatiivinen tunnetilasi ajatellessasi rahaa, ja sen suomia mahdollisuuksia. Eli ratkaisu on jälleen silmiesi edessä: Kaikki se, mitä sinulla jo on, on todiste luomisvoimastasi. Kun koet rahan ja vapauden puutetta, niin kohdistat siis ajatuksesi ja tunteesi sellaiseen, joka puuttuu, etkä sellaiseen, jonka olet jo luonut korkeamman minäsi taajuuteen, tai manifestoinut fyysiseen todellisuuteesi.  Kun tunnetilasi on korkea, ja arvostat kaikkea sitä, mitä olet jo elämääsi luonut ja manifestoinut, oli se rahalliselta arvoltaan kuinka kallista tai näennisesti ”halpaa” tahansa, niin vedät puoleesi myös rahaa  ja sen suomaa vapautta, jotka siis värähtelevät arvostuksesi kanssa samalla taajuudella. Eli köyhistä köyhin ihminen voi tuntea itsensä suunnattoman vauraaksi tunnetasolla vaikkapa tanssiessaan, laulaessaan, soittaessaan, tai tuntiessaan rakkautta, jolloin hän vetää puoleensa myös rahaa – mikäli hän arvostaa rahaa. Hyvin rikas ihminen taas voi vastaavasti vetää puoleensa valtavasti rahaa, vaikka hän ei arvosta sitä, ja KOSKA hän ei arvosta sitä,  ja jäädä vaille rakkautta. Ja molempiin on syynä se, että hän ei rakasta omaa itseään.

Jos tunnet itsesi sairaaksi, ja etsit lääkettä tai parantajaa, joka auttaisi sinua, niin paranemisesi avain on jälleen silmiesi edessä: Elämä itse, eli halu elää, ja olla elinvoimainen. Niin kauan, kun tuijotat sairauttasi, niin luot lisää sairautta, sillä luot todellisuuttasi uudeksi joka ikinen hetki. Ajatuksesi toteutuvat, eli uskot jokaisena elämäsi hetkenä joko sairauteen, tai terveyteen. Ajattele siis elinvoimaa, terveyttä ja elämäniloa, ja alat parantua. Jos uskot vahvasti, että sairautesi ei voi parantua, mutta toivot kuitenkin voimakkaasti, että tuntisit itsesi terveeksi, niin  poistut fyysisestä elämästäsi, ja koet välittömästi suunnattoman euforian ja vapautumisen tunteen, koska kaikki negatiiviset tunteesi ja niiden aikaansaamat kivut katoavat. Kuolemaa ei siis ole olemassa, voimme ”menettää” vain negatiiviset tunteemme!

Me ihmiset tunnemme elämässämme epätoivoa ja näköalattomuutta vain siksi, että uskomme niin vahvasti siihen todellisuuteen, joka on juuri nyt silmiemme edessä, ja jonka olemme siis jo manifestoineet. Ymmärtämättä, että elämä on jatkuvaa muutosta, ja tuon muutoksen suunnan valitsemme joka hetki täysin vapaasti itse. Ja kun uskomme siihen todellisuuteen, jonka juuri nyt tunnetasolla koemme, niin myös jäämme tuohon todellisuuteen – siitä huolimatta, että voisimme millä hetkellä tahansa valita korkeamman tunteen, ja paremman, siis haluamamme todellisuuden.

Useimmat meistä ovat  oppineet näkemään elämän ikään kuin alkuina ja loppuina, aloituksina ja valmiiksi saattamisina, vaikeuksina ja voittoina, yrittämisinä ja onnistumisina. Eli olemme oppineet näkemään elämän eräänlaisena ”kouluna”,  suorituksena tai testinä, joka meidän on vain jostain syystä pakko käydä läpi, lunastaaksemme arvomme ihmisinä, ja oikeutemme elää, ja todistaaksemme ennen muuta muille ihmisille ympärillämme, että olemme ”riittävän hyviä, tärkeitä ja arvokkaita”. Ja hyvin monet ihmiset uskovat tämän lisäksi, että tätä ”elämänkoulua” johtaa joku korkeampi voima, joka arvioi koko ajan suoriutumistamme, ja joka aiheuttaa meille kärsimystä, jos emme ole tarpeeksi hyviä, taitavia ja arvokkaita tuon voiman silmissä.

Tällaisen elämänasenteen ongelmana on, että emme voi koskaan tuntea itseämme arvokkaiksi, koska emme yksinkertaisesti NÄE olevamme mittaamattoman arvokkaita, vaikka olemme sitä koko ajan, vaikka emme suorittaisi tai tekisi elämämme aikana yhtään mitään. Ja että koemme ONNELLISUUDEN olevan aina jossain kuvitellussa tulevaisuudessa, ei siis tässä ja nyt. Mutta onnellisuus ei voi koskaan olla ”tulossa luoksemme tulevaisuudessa”, sillä onnellisuus, jota koemme nyt ja tulevaisuudessa, ei ole koskaan mitään muuta,  kuin juuri nyt kokemamme onnellisuuden tunne, joka luo onnellisia kokemuksia myös tuleviin hetkiimme.

Muista aina, että voit olla onnellinen myös toisen ihmisen onnistumisesta. Me ihmiset emme ole erillisiä, emmekä ole syntyneet tänne kilpailemaan siitä, kuka on paras ja arvokkain. Me olemme kaikki täsmälleen yhtä arvokkaita!

Suorittamiseen perustuva elämännäkemys on pelkkä kollektiivinen, negatiivinen harha, jonka ihmiskunta on luonut, ja jonka todella monet maailman ihmiset kokevat todeksi ollessaan negatiivisessa tunnetilassa. Se, että niin monet kokevat tämän harhan todeksi, johtuu siis vain siitä, että kokijat itse ovat erossa omasta korkeammasta minästään, ja he pyrkivät rankaisemaan myös kanssaihmisiään vakuuttamalla, että tämä harha on todellisuutta. He tekevät näin, koska  ihminen, jolla on paha olla, kuvittelee pahan olonsa lievittyvän, jos muillakin ihmisillä hänen ympärillään on paha olla, ikään kuin nuo kaikki kärsivät ihmiset siis ”jakaisivat saman kärsimyksen”, jolloin sen kuvitellaan vähenevän. Todellisuudessa kärsimys vain lisääntyy, jos kanssaluojasikin kärsivät.

Esimerkki tällaisesta, omaa  kärsimystään muille ihmisille jakavasta henkilöstä,  on vaikkapa uskonnollinen saarnaaja, joka vaatii seurakuntaansa ”lankeamaan polvilleen, nöyrinä jumalan vihan edessä”, tai ”säälimään ja varottamaan vääräuskoisia kadotuksesta”. Hän kuvittelee julistavansa ”jumalan sanaa”, mutta ei itse kykene tuntemaan rakkautta, jolloin hän julistaakin vihan ja pelon sanomaa.

Todellisuudessa me olemme kaikki täysin vapaita luojia, mittaamattoman arvokkaita sieluja, ja olemme saaneet syntymälahjaksi kyvyn luoda ja manifestoida itsellemme mitä tahansa, mitä haluamme. Ja elämämme ei ole alkuja ja loppuja, vaan elämä on päättymätön matka, parhaimmillaan täysin vapaata, positiivisen energian virtausta, inspiroitunutta tekemistä ja kokemista, innostusta ja ihania kohtaamisia, kohdatessamme korkeassa tunnetilassa kaltaisiamme, eli muita oman elämänsä luojia, kansaluojiamme.

Meidän tehtävämme ei siis ole tulla paremmiksi ihmisiksi, koska me olemme jo perusolemukseltamme täydellisiä. Meidän tulee vain nähdä ja havaita oma täydellisyytemme – ja kaikkien kanssaihmistemme täydellisyys.

Olet löytänyt elämäsi tarkoituksen, kun olet löytänyt puhtaan elämänilon, ja puhtaan rakkauden. Kun synnyit tähän maailmaan, niin muistit vielä, kuinka mittaamattoman arvokas olet, oikeutettu saamaan elämältä aivan kaiken, mitä haluat. Tehtäväsi on siis tuon kadotetun muiston löytäminen uudelleen: Ja kun löydät sen, niin olet löytänyt jälleen myös todellisen itsesi  – Luojan.

Romanttiseen rakkauteen liitetään usein symbolinen kuva sydämestä, joka on keskeltä halki, mutta nuo kaksi ”palapelin palaa” ovat löytäneet toisensa, ikään kuin rakastavaiset olisivat tuon sydämen ”puoliskot”. Eli romanttista rakkautta ja ”sielunkumppaniaan” etsivät ihmiset toivovat löytävänsä ”sen oikean”, eli toisen puoliskonsa, joka sopisi täydellisesti yhteen heidän itsensä kanssa. Tämä symboli on harhaanjohtava siksi, että se saa ihmiset uskomaan, että he eivät voi olla KOKONAISIA, siis tasapainoisia ja harmoniassa,   ilman tätä kuviteltua, ainutlaatuista  sielunkumppaniaan – eivätkä siis voi yksin ollessaan olla myöskään onnellisia.

Tällainen rakkausnäkemys kuvastaa kuitenkin ehdollista, ei ehdotonta rakkautta. Me olemme kokonaisia vain silloin, kun olemme yhteydessä omaan korkeampaan minäämme, eli todellinen sielunkumppanisi, joka rakastaa sinua  ikuisesti, ja ilman mitään ehtoja, on siis oma korkeampi olemuspuolesi, ei toinen ihminen. Ymmärrät tämän syvällisesti kun ajattelet, mitä rakkaus oikeastaan käsitteenä tarkoittaa: Rakkaus on aina vain tunnetila, jota sinä itse tunnet. Kukaan muu ihminen ei voi koskaan antaa sinulle rakkautta. Jos rakastettusi rakastaa sinua, niin se voi inspiroida sinuakin tuntemaan rakkautta – itseäsi ja rakastettuasi kohtaan – mutta itse rakkaus on siis jokaisen ihmisen henkilökohtainen tunne ja taajuustila, aina. Ja jos rakastat aidosti rakastettuasi, niin voit rakastaa häntä täysin riippumatta hänen käytöksestään – ja siitä, rakastaako hän sinua –  sillä rakastaessasi katsot häntä korkeamman minäsi silmin, ja näet hänessä vain hänen parhaat puolensa,eli hänen todellisen olemuksensa.

Monet ihmiset tuntevat ehdotonta rakkautta rakkaussuhteensa alussa, jolloin he näkevät vielä  ”unelmakuvan” rakastetustaan, koska siis ovat havaintonsa hetkellä itse korkeassa tunnetilassa, jolloin he eivät VOI nähdä tuossa toisessa ihmisessä negatiivisia asioita ja ominaisuuksia. Kun taas rakkaussuhteen edetessä he alkavat kiinnittää yhä enemmän huomiota kumppaninsa negatiivisiin ominaisuuksiin, mikä johtuu siis heidän omista matalista tunnetiloistaan – ei siis siitä, etä tuo kumppani olisi muuttunut ”huonommaksi”. Eli se suhteen alussa ”ruusunpunaisten lasien läpi” nähty rakastettu on todellisuudessa se todempi kuva kenestä tahansa meistä, vaikka yleensä sanotaan, että tuo rakastuneena nähty kuva olisi ”harhaa”. Jokaisen ihmisen todellinen olemus on kuitenkin aina täydellinen, ja vain negatiiviset tunteet saavat ihmiset ilmentämään negatiivisia puolia itsessään – ja siis myös näkemään niitä muissa.

Jos havaitset, että rakastettusi ei osoita sinulle eleillään tai teoillaan rakkautta, niin huomaa, että silloin sinäkään et rakasta häntä. Eli jos olet turhautunut rakastettuusi ja huudat: ”Etkö sinä ymmärrä, kuinka paljon minä sinua rakastan?!” niin hän ei todellakaan voi sitä ymmärtää, koska turhautuneena et itse välitä ja ilmennä rakkauden taajuutta, vaan tunnetilasi on negatiivinen. Ja vaikka uhrautuisit rakkaasi puolesta, ja palvelisit häntä kaikin tavoin, saadaksesi hänet rakastamaan itseäsi, mutta tunnetilasi on pääosin matala, niin tekosi eivät ilmennä rakkautta, vaan uhrautumista, jonka palkaksi vaadit kiitollisuutta. Ja sekä uhrautuminen, että kiitollisuuden vaatiminen, tapahtuvat AINA negatiivisessa tunnetilassa.

Mutta jos olet itse ehdottoman rakkauden tunnetilassa, niin et tarvitse rakastettuasi miellyttämään, kiittämään, arvostamaan, tai imartelemaan sinua, koska rakkauden tunnetilassa sinä TIEDÄT olevasi mittaamattoman arvokas. Ja jos ehdottomalla rakkaudella palvelet, autat ja ilahdutat rakastettuasi, niin sinulle ei tule mieleenkään vaatia häneltä kiitollisuutta, koska hyvät tekosi ovat rakkautesi inspiroimia, eli kaikki se hyvä, mitä teet ja annat rakastetullesi, tuo sinulle itsellesi monin verroin onnellisuutta ja iloa.

Jos taas rakastettusi on negatiivisessa tunnetilassa, niin sinä et ole millään tavalla syyllinen hänen pahaan oloonsa, etkä voi myöskään auttaa häntä tuntemalla syyllisyyttä, oli tilanne millainen tahansa. Jos hän syyttää sinua jostain, niin hän on itse luonut oman todellisuutensa ja tunnetilansa, etkä sinä voi  mitenkään miellyttää häntä niin paljon, että hän tuntisi olonsa täysin tyytyväiseksi, teit sitten mitä tahansa, sillä hänen tyytymättömyytensä ei johdu sinusta, vaan siitä, että hän on itse erossa omasta korkeammasta minästään.

Ja jos parisuhteesi päättyy siksi, että rakastettusi on sinulle katkera, niin pyri tuntemaan häntä kohtaan ehdotonta rakkautta, sillä siten tulet löyämään itsellesi kumppanin, joka on korkeammassa tunnetilassa, eli samalla taajuudella sinun kanssasi. Ja katkeruutta tunteva entinen puolisosi taas löytää uusia kohteita katkeruudelleen niin kauan, kunnes hän kykenee vihdoin tuntemaan sinua kohtaan ehdotonta rakkautta, eli lakkaa olemasta katkera, ja näkee sinut korkeamman minänsä silmin.

Vain ehdollinen rakkaus tekee meistä kaipaavia, haikeita, pettyneitä, katkeria, mustasukkaisia, pelokkaita, ja toinen toisistamme riippuvaisia. Ehdottomasti toista ihmistä rakastava ei  koskaan pelkää menettävänsä rakastettuaan, koska rakkautemme on aina ikuista korkeamman minämme taajuudella. Ja vaikka ehdottomasti rakastava menettäisi rakastettunsa käytännössä, eli hän jäisi rakkaussuhteensa jälkeen yksin, niin koska hän rakastaa myös itseään ehdottomasti, niin hän sallii itselleen,eli vetää puoleensa  sellaisen rakastetun, joka on samalla, korkealla tunnetaajuudella, ja joka siksi rakastaa ehdoitta myös häntä.

Jokaiselle meistä on joka hetki  olemassa tuhansia mahdollisia kumppaniehdokkaita, jotka ovat kanssamme samalla taajuudella, ja jotka ovat toiveidemme mukaisia. Sillä ”sielunmppanuudessa” on siis kyse värähtelytaajuuksista, ei ainutkertaisista, ”puuttuvista palasistamme”. Mutta muista, että voit matalassa tunnetilassa vetää puoleesi myös sellaisen uuden kumppanin, jolla on paljon  ominaisuuksia, joita et toivo! Ja tämä johtuu siis negatiivisista tunnemuisoistasi, ja matalasta taajuudestasi kohtaamisen hetkellä. Saamme aina kaiken, mitä haluamme, ja mitä emme halua, riippuen tunnetilastamme.

Jos siis etsit rakastettua itsellesi, niin lopeta etsiminen ja löytämisen yrittäminen, kaipaaminen ja tarvitseminen, ja ota rakastettusi vain vastaan, korkeassa tunnetilassa. Eli rakasta itseäsi, ja kaikkia entisiä rakastettujasi, täysin ehdoitta, sillä ehdotonta rakkautta tuntiessasi myös säteilet, ja  vastaanotat rakkautta. Jokainen edellinen rakastettusi, josta olet joskus eronnut,  on auttanut sinua löytämään entistäkin paremman rakastetun, ja juuri sinun taajuustilaasi sopivan. Mehän emme koskaan pysy samanlaisina koko elämämme ajan, vaan laajennumme kokemustemme, tunteidemme, ja toiveidemme vaikutuksesta joka hetki. Jos rakastettusi ”pysyy laajentumisvauhdissasi mukana”, eli hän laajenee samassa tahdissa kanssasi, niin ”löydätte toisenne yhä uudelleen” yhteiseltä, vaikkakin kohonneelta  taajuustasolta. Mutta jos olette ”kasvaneet erillenne”, ja kumppanisi jää matalampiin tunnetiloihin, niin taajuutenne ovat niin erilaiset, että löydätte toisillenne luontevasti uudet kumppanit, mutta sinä et korkeassa tunnetilassasi koe eron tuottamaa kärsimystä. Ja tämä ei ole todiste kylmyydestä ja julmuudesta, kuten negtiivisessa tunnetilassa oleva haluaa ”iloisen eroamisen” tulkita, vaan se on osoitus ehdottomasta rakkaudesta.

Jos olet usein korkeassa tunnetilassa, ja tunnet ehdotonta rakkautta itseäsi ja kaikkia muita kohtaan, niin olet aina suunnattomasti vaikutusvaltaisempi ja ”vastustamattomampi” myös parisuhdetta etsivien silmissä, kuin tuhannet muut. Eli vanha vitsi siitä, että ”varatut löytävät helpommin seuraa” on totta, koska parisuhteessa elävät ihmiset eivät useinkaan tunne itseään yhtä yksinäisiksi,  kuin yksineläjät. Eli ihminen, joka ei etsi itselleen seuraa, eikä välttämättä TARVITSE sitä, ollakseen tyytyväinen nykyhetkeen, herättää usein  paljon kiinnostusta parisuhdetta etsivissä. Ja syynä on siis hänen korkea tunnetilansa. Mutta aivan samalla tavalla myös yksin elävä ihminen voi ”säteillä korkeamman minänsä valoa”, mikäli hän ei tunne itseään epätoivoiseksi, eikä murheelliseksi, vaan kokonaiseksi, tasapainoiseksi.

Toisaalta  voit löytää itsellesi seuraa myös murheellisena, mutta silloin löydät siis vain muita murheellisia, tai muissa negatiivisissa tunnetiloissa olevia, jotka ilmentävät omaa matalaa tunnetilaasi. Tästä syystä esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta selvinneet, ja eroon päässeet, löytävät usein uusia väkivaltaisia suhteita – kunnes tajuavat, että he eivät ole syyllisiä väkivaltaan, eivätkä ”ansaitse rakkaudettomuutta”, vaan väkivallan aiheuttaa heidän tuntemansa syyllisyydentunteet, arvottomuuden tunne, pelko ja viha,  eli heidän omat matalat tunnetilansa.

Eli jos etsit rakkautta, niin pyri tuntemaan rakkautta, tyytyväisyyttä ja iloa,  tavalla tai toisella, mistä syystä tahansa. Tällöin voit lopettaa rakkauden etsimisen, sillä rakkaus löytää sinut: Ilosi on kuin magneetti, joka vetää puoleensa muita yhtä iloisia, eli kaltaisiasi.