Niin positiiviset, kuin negatiivisetkin uskomuksemme toteutuvat, ja negatiivisten tapahtumien ja ”kohtalon” pelko hallitsee monen ihmisen elämää.

Negatiivisten manifestaatioiden pelkääminen siis vetovoiman lain vaikutuksesta vain lisää niitä, joten älä koskaan jää pelon tunnetilaan, jos olet jo aikaansaanut negatiivisen tapahtumaketjun alkamisen. Ja muista, että mitään itsesi ulkopuolelta määrättyä kohtaloa ei  ole olemassa. Luot kaikki tapahtumat elämääsi itse. Kohtalousko, ja myös ”karmausko” negatiivisessa mielessä, on matalan tunnetilan luoma harha, selitysmalli, jonka avulla ihminen yrittää ymmärtää, miksi hänellä menee ajoittain kaikki pieleen, vaikka naapurilla näyttää vastaavasti kaikki onnistuvan. Ja  myös tuo ”muilla menee aina paremmin” on sekin suuri harha! Jopa aineellisesti kaikkein menestyneimmät, täysin terveet ihmiset, joilla on paljon ystäviä, harrastuksia ja vapautta elämässään,  voivat kokea olevansa kaikesta tuosta ”psyko-fyysis-materiaalisesta vauraudesta” huolimatta todella onnettomia.

Päästä siis ongelmatilanteissa, eli negatiivisen tapahtumaketjun ollessa meneillään, irti pelostasi, kohdistamalla ajatuksesi mihin tahansa harmittomaan, tai positiiviseen asiaan. Huolettomuus, unelmiin uskominen ja idealismi ON onnellisen elämän salaisuus – jos siis ihminen on aidosti huoleton, ja aidosti idealisti, eli hänen tunnetilansa on usein korkea. Toiveikkuus ja usko värähtelevät nimittäin nekin eri taajuudella, vaikka toiveikkuudesta ei olekaan pitkä matka uskoon ja ”tietoon”. Esimerkiksi uhkapelien pelaajat pelaavat hyvin usein toiveikkuuden taajuudella , eli myös heidän saamansa impulssit pelaamiseen tulevat alemmalta taajuudelta, kuin mikä on heidän korkeamman minänsä taajuus, eli aito inspiraatio. Sillä toiveikkuuden taajuudella värähtelevä ajatusvirta on todella vuolas, ja siitä on hyvin helppoa vastaanottaa ajatusmanifestaatioita, joita MUUT toiveikkaat ihmiset ovat joskus ajatelleet. Ja vastaanotat siis ajatuksia ja ideoita tältä matalammalta, toiveikkuuden taajuudelta, silloin, kun oma tunnetilasi on toiveikkuuden – ”toiveajattelun” – taajuudella. Ns. idealisteille naureskellaan usein paitsi siksi, että naureskelijat ovat itse VIELÄ alemmalla tunnetaajuudella, niin myös siksi, että idealistit eivät ole useinkaan uskon, vaan juuri tuon toiveikkuuden taajuudella, jolloin heidän toiveensa eivät voi toteutua, ja heitä ivaavat saavat näin vahvistuksen omalle, vielä synkemmälle epäuskolleen.

Eli jos TARVITSET kipeästi rahaa, ja toivot saavasi rahaa pelaamalla uhkapeliä, mutta et saa selkeää inspiraatiota pelaamiseen, niin tietoisena luojana sisäisesti tunnet ja tiedät, että ”onnen kokeileminen” on turhaa. Mutta tämä ei siis tarkoita, että et voisi koskaan saada rahaa helposti, vaikkapa pelaamalla uhkapelejä. Sinun tulee vain varmistua siitä, että tunnetilasi on siis varmasti korkea vastaanottaessasi impulssin pelata. Aito korkean taajuuden impulssi on hyvin voimakas, eli et VOI kieltäytyä toteuttamasta sitä, vaan toimit sen seurauksena ”kuin noiduttuna”! Se siis tuntuu konkreettisesti ”seuraavalta loogiselta askeleelta”. Ja tämä tunne johtuu siitä, että taajuutesi on korkea, jolloin voit vastaanottaa manifestaatioita korkeasta taajuudesta. Eli suurikaan voittamasi rahamäärä ei tunnu ”valtavalta yllätykseltä ja ihmeeltä”, vaan tunnetaolla jo tiesit voittavasi nuo rahat.

Jos kuitenkin käy niin, että olet ollut pitkään rahavaikeuksissa, eli ”et usko rahansaamiseen”, mutta satunnainen korkea tunnetilasi mahdollistaa yllättäen suuren rahallisen voiton, mutta et itse koe ansainneesi tuota rahasummaa, niin saatat myös menettää nuo rahat nopeasti. Tällaista tilannetta kuvaa sanonta ”mikä laulaen tulee, se viheltäen menee”. Eli esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden tunnetila on usein korkea heidän esiintyessään (inspiroitunut ”flow”-tila), mutta he saattavat myös kokea esimerkiksi syyllisyyttä, koska ovat paljon poissa perheensä luota. Rahaa siis tulee, koska he ovat usein korkeassa tunnetilassa, mutta syyllisyys saa rahan toisaalta myös ”katoamaan”.   Sama ilmiö tapahtuu parisuhteissa, joissa toinen osapuoli (tai jopa molemmat) ei koe ansaitsevansa puolisoaan, eli ei arvosta itseään – suhde päättyy, koska toinen osapuoli ei ”rakasta itseään tarpeeksi rakastaakseen toista ihmistä”, jolloin hän manifestoi itse itselleen eron.

Hyvin moni rahapelejä pelaava pelaa  syyllisyyden  ja toivottomuuden tunnetilassa, jolloin hän myös rankaisee itseään häviämällä rahaa, eli vain pahentaa omaa tilannettaan. Myös paljon voittavat, eli voittoon ja vaurauteen uskovat ammattipelurit saattavat menettää suuria summia, jos tuntevat syyllisyyttä pelihimostaan. Ja samalla tavalla syyllisyyttä syystä tai toisesta poteva ihminen manifestoi myös parisuhteensa päättymisen, koska ei tunne ansaitsevansa parisuhdettaan. Oman itsen rakastaminen on siis kaiken onnellisuuden edellytys, ja vain itseään rakastava – oman korkeamman olemuspuolensa tiedostava –  voi rakastaa myös muita.

Myös terveytemme ja sairautemme perustuu uskomuksiimme, eli tunnetaajuuteemme. Vaikka kemiallisia lääkkeitä ja niiden vaikutusta on tutkittu tieteellisesti, niin myös noiden tutkimusten tuloksiin vaikuttavat aina koehenkilöiden omat uskomukset. Eli ns.koululääketieteellisissä tutkimuksissakaan ei voida koskaan täysin poissulkea tutkittavan uskoa tai epäuskoa. Ja esim. plasebotutkimuksissa osa ihmisistä paranee plasebo- eli lumelääkkeillä, mutta toisaalta osa ihmisistä ei parane ”oikeillakaan” lääkkeillä. Ihminen paranee sairaudesta, jos hän haluaa parantua, ja uskoo paranemisen mahdollisuuteen. Ajatusten keskittäminen sairastamiseen ja diagnooseihin ylläpitää sairautta, sen sijaan ajatusten keskittäminen aivan muihin, tunnetilaa kohottaviin   asioihin elämässä, käynnistää välittömästi elimistön oman paranemisprosessin, oli sairaus kuinka ”vakava” tahansa. Sillä omat solumme aina lopulta parantavat meidät – tai eivät paranna – riippuen niiden värähtelytaajuudesta, eli meidän tunteistamme. Lääkkeillä voi kyllä olla fysiologisia vaikutuksia, mutta lääkkeet eivät silti koskaan korvaa uskomme voimaa. Ja siksi jokainen ns. kuolema on lopulta aina itsemurha: Elämään tavalla tai toisella ”väsynyt”, tai elämää tarpeeksi kokenut,  tai muulla tavoin ”tehtävänsä täyttänyt”, aikaansaa itse oman fyysisen kuolemansa. Ja siksi myös pienet lapset kokevat joskus fyysisen  kuoleman: He ovat ottaneet elämäntehtäväkseen kertoa, että kuolemaa ei ole todellisuudessa olemassa, kuolema on vain ”käänteinen syntymä”, eikä sitä tule siksi myöskään surra.

Jotkut ihmiset paranevat myös ns. rukousten tai henkiparantamisen seurauksena. Mutta tämäkin perustuu heidän omaan uskoonsa. Jumaluskon ongelma on  siinä, että todella monet ihmiset ”anelevat armoa” itsensä ulkopuoliselta, kuvitteelliselta ”jumalalta”. Ja kun ihminen anelee, pyytää ja toivoo, niin hänen tunnetilansa on matala, jolloin rukous ei voi toteutua. Ja tällöin uskova ihminen selittää ”epäonnistumisensa” rukoilussa niin, että ”kaikkivaltiaan jumalan tahto toteutui”, ja että ”jumalan tiet ovat tuntemattomat”, tai että meidän tulee tässä fyysisessä elämässämme käydä jonkinlaista  ylhäältä ohjattua ”kärsimyskoulua”. Nämä kaikki tulkinnat ovat kuitenkin täysin vääriä, sillä tuon rukoilijan  todellinen ongelma oli se, että hän ei ymmärtänyt olevansa itse tuo luoja, joka joko sallii itselleen paranemisen, tai ei salli sitä. Ns.esirukoukset taas toteutuvat usein siksi, että ihmisen on aina helpompi uskoa muihin ihmisiin, kuin itseensä. Eli silloinkin, kun muut ihmiset rukoilevat uskovan puolesta, niin mahdollisen paranemisen sallii tai ei salli aina sairas ihminen itse. Monet uskovat kyllä väittävät myös omien rukoustensa toteutuneen, mutta tämäkään ei todista”jumalan” olevan olemassa, vaan uskova on ollut rukoillessaan joko korkeassa tunnetilassa, eli hän on ”luovuttanut tahtonsa jumalalle”, eli ei ole ollut epätoivoinen – tai hän on kyllä anellut ja pyytänyt, mutta ollut sitten muista syistä korkeassa tunnetilassa, jolloin vaikuttaa siltä, että parantamisen suoritti ”jumala”. Ja uskoville oman uskon säilyttäminen on usein niin tärkeää, että myös tämänkaltaisista näköharhoista pidetään tiukasti kiinni, ja  koetuista ”ihmeistä” muille uskoville kertomalla vahvistetaan sekä omaa, että kollektiivista uskoa.  Tällaiset uskonnot eivät sinänsä ole paha asia, vaan ne parantavat monen ihmisen elämänlaatua. Ongelmana on vain se, että jos ihminen ei siis ymmärrä itse olevansa oman elämänsä luoja, niin hän hyvin helposti myös katkeroituu”jumalalle”, tai alkaa keskittyä maallisessa elämässään ”taivaassa tapahtuvan vapautuksen”, tai maailmanlopun, ja ”viimeisen tuomion” odotteluun, eli hänestä tulee eräänlainen elämälle (ja todellisuudessa myös ”jumalalle”) katkera marttyyri. Ja tällöin fyysisen elämämme tarkoitus, eli ilo ja onnellisuus, jää suurelta osin toteutumatta.

Unelmiin uskominen, eli korkea tunnetilamme, mahdollistaa siis mitä tahansa. Kaikkien rituaalien, amulettien, ja vaikkapa loitsiujen ja mantrojen tarkoitus on alun perin ollut uskon vahvistaminen, eli näihin edellämainittuihin riitteihin ja esineisin on ”valettu uskoa”, jolloin ne ovat myös vahvistaneet konkreettisesti uskoa, eli kohottaneet tunnetilaa. Voit siis itsekin käyttää ”onnenamulettia” uskosi vahvistamiseen, oli se millainen tahansa – vaikkapa jalokivi tai aivan tavallinen kivi – olennaista on vain se, uskotko itse amulettiisi, vai et. Mutta muista, että amulettien, ja myös onnea tuottavien rituaalien  käyttö kääntyy itseään vastaan silloin, jos amulettisi kadottaessasi, tai unohtaessasi tehdä rituaalin, uskot samalla kadottavasi myös onnesi.

Eli positiivinen ”taikausko” on aina hyvä asia, mutta negatiivinen, pelkoon perustuva taikausko, on huono asia silloin, jos pelkomme hallitsee meitä.

Eli lopulta kaikkein olennaisinta elämässä on ymmärtää, että korkea tunnetilasi, eli uskosi siihen, että elämä kantaa aina, ja että kaikki järjestyy aina,  mahdollistaa aina myös toiveesi ja unelmasi, koska korkean tunnetilasi ja toiveesi värähtelytaajuus on sama.

Tietoisena luojana saatat törmätä ihmisiin, jotka naureskelevat positiiviselle ajattelulle, eli tietoiselle pyrkimykselle nähdä ongelmissa aina niiden ”valoisat” puolet. Se, että havaitset heidän ivallisuutensa, jopa vihansa, ja tunnet itsesi tyhmäksi, ”sokeaksi idealistiksi”, kertoo siitä, että annat oman tunnetaajuutesi laskea heidän matalampaan taajuuteensa. Eli tuolla hetkellä itsekin tunnet itsesi  tyhmäksi ja epärealistiseksi. Ja  tuollaisella hetkellä kohdistat ärtymyksesi noihin sinua pilkkaaviin, vaikka todellisuudessa negatiivinen tunteesi johtuu siis siitä, että sallit oman tunnetaajuutesi laskea, eli olet ”täysin eri mieltä oman  korkeamman minäsi kanssa”.

Ivallinen, pilkallinen ja muita halveksiva ihminen tuntee aina sisimmäsään pelkoa ja epävarmuutta (toisaalta: kaikki huumori ei ole halveksuntaa, epävarma ihminen kokee usein  muiden ihmisten huumorin pilkkana itseään kohtaan).

Jos siis kanssaihmisesi on peloissaan ja paniikissa, ja haluaa väkisin vetää sinut kanssaan paniikkitilaan, niin korkeassa tunnetilassa näet, että hänen pelkonsa on matalan tunnetilan luoma harha. Jos itsekin joudut paniikkiin, koska olet jollain tapaa osallisena hänen tilanteessaan, eli  uskot, että sinullakin on ”syytä pelätä”, niin pysähdy ja muista: ”Pelko kertoo aina ja poikkeuksetta  siitä, että korkeampi minämme on kanssamme eri mieltä. Minulla siis EI  ole syytä pelkoon, ellen ala pelätä!” Pelko siis aikaansaa syyn pelätä, eli on aina itseään toteuttavaa. Jos tuijotamme jonkin asian puutetta, niin koemme puutetta. Jos katsomme runsautta, niin saamme lisää runsautta.

Tästä syystä on erittäin tärkeää, että joka aamu herättyäsi ”säädät” itsesi joko meditoimalla tai positiivisia asioita tietoisesti ajattelemalla korkeaan tunnetilaan. Sillä päivästäsi tulee juuri sellainen, kuin minkä ”kanavan” olet aamulla valinnut. ”Nousetko väärällä vai oikealla jalalla sängystä”.

Muista aina, että niiden ”väärällä jalalla nousseiden”, eli pessimististen ihmisten  ivallisuus ja ärtymys johtuu AINA vain siitä, että he tuntevat vaistomaisesti olevansa alemmalla tunnetaajuudella kuin sinä, eli kaikki katkeruus, ivallisuus, viha ja aggressio on poikkeuksetta aina  reaktioita pelkoon. Jokainen ihminen tuntee pelkoa, kun on ”eksynyt” eroon omasta perusolemuksestaan, eli ei tunne sillä hetkellä lainkaan omaa voimaansa. Ja viha kertoo itse asiassa positiivisesta tunnetilan noususta. Muista tämä aina, kun kohtaat vihaisen ihmisen! Oikea reaktio vihaan on AINA vilpitön myötätunto  ja ehdoton rakkaus, oli tuo viha itsessäsi tai muissa ihmisissä. Vihainen ihminen pyrkii siis vain eroon tuskastaan.

Eli jos sinä olet korkeammalla taajuudella kuin kanssaihmisesi, niin he tiedostavat entisäkin selkeämmin, että he ovat taajuustasolla kaukana omasta perusolemuksestaan. Se, että juuri SINÄ ärsytät heitä, on täysin epäolennaista. Ärsytyksen aiheuttaja kaikissa ihmisten välisissä konflikteissa on aina negatiivisen ihmisen suhde hänen omaan korkeampaan minäänsä!  Syy siihen, miksi ihmisillä on joskus myös tapana liittoutua korkeammassa tunnetilassa olevia ihmisiä vastaan, johtuu heidän epävarmuudestaan, eli matalassa tunnetilassa olevat ihmiset hakevat turvaa toisistaan. Mutta toisaalta ihminen, jota vastaan liittoudutaan, on myös itse mahdollistanut tuon liittoutumisen, eli tuntenut itse epävarmuutta. Sanonta ”huipulla on yksinäistä” kertoo ihmisestä, joka on usein korkealla tunnetaajuudella, ja jolla on ”suuria visioita”, jotka hän on vastaanottanut inspiraation tilassa – mutta hänessä on myös herkkyyttä, joka tekee hänestä haavoittuvaisen, jolloin hän saattaa tuntea itsensä ”marttyyriksi”, jota kukaan ei ymmärrä. Hän on kuitenkin itse luonut oman vankilansa, eli hän ei tunne rakkautta itseään kohtaan, ja kohdistaa siksi vihaansa sekä itseään, että muita ihmisiä kohtaan. Jos tällainen ihminen lakkaa tuijottamasta omaa ”erikoislaatuisuuttaan”, harjoittelee itsensä arvostamista, niin hän alkaa välittömästi löytää samanhenkisiä ihmisiä myös ympäriltään. Meidän ei nimittäin tarvitse koskaan olla samanlaisia kanssaihmistemme kanssa – emmekä koskaan tule olemaan samanlaisia – vaan yhteisymmärrys on sitä, että keskitymme ja kohdistamme huomiomme meitä yhdistäviin asioihin, emme meitä erottaviin. Ja tätä periaatetta noudattamalla tulemme toimeen KENEN TAHANSA toisen ihmisen kanssa.

Kun olet harjoitellut korkeassa tunnetilassa pysymistä, niin  ristiriitatilanteet muiden ihmisten kanssa siis vähenevät, ja kohtaat myös paljon harvemmin negatiiviseen keskittyviä ihmisiä, koska olette  niin selkeästi eri taajuustasoilla. Eli kun ”ongelma omasta sisimmästäsi poistuu”, niin myös sitä ilmentävät ärsyttävät ihmiset ympäriltäsi häviävät. Tai inspiroidut valitsemaan negatiivisten ja pessimististen ihmisten  läsnäollessa juuri oikeat sanat, jotka eivät herätä keskustelukumppanissasi ärtymystä. Eli löydät juuri sellaiset keskustelunaiheet, joista voitte puhua keskenänne ilman, että taajuuseronne tulee esiin.

Tätä tarkoittaa, kun sanotaan, että ihmiset ”löytävät yhteisen sävelen” jossakin asiassa. Voimme löytää tuollaisen yhteisen sävelen KENEN TAHANSA maailman ihmisen kanssa, sillä meillä kaikilla on korkeampi minä. Ja siksi myös myötätunnon ja ehdottoman rakauden tunteminen ketä tahansa kohtaan on täysin mahdollista.

Mutta jos varot jokaista sanaasi, yrität käsitellä ympärilläsi olevia negatiivisia ihmisiä ”silkkihansikkain”, niin kyse ei ole myötätunnosta ja aidosta arvostuksesta, vaan empatiasta ja pelosta. Ja siksi  tuntemasi empatia ärsyttää todella paljon matalammalla tunnetaajuudella olevia ihmisiä. Jos siis joku on vihainen sinulle, niin hän on aina ja poikkeuksetta vihainen itselleen siitä, että hän ei juuri nyt  käytä omaa voimaansa, vaan tuijottaa ongelmiaan, näkee siis ongelman, mutta ei se korkeaan taajuuteen luomaansa ratkaisua.

Eli kun sanotaan, että ”pysy arvostelijoittesi yläpuolella”, niin tuohon lauseeseen sisältyy suuri viisaus – kunhan todella pysyt korkeassa taajuudessa, eli et haudo kostoa arvostelijoitasi kohtaan, etkä itse epäile itseäsi, ja omia visioitasi. Jos joku kritisoi sinua, niin muista, että näennäinen välinpitämättömyytesi on  aina näennäistä, todellinen omanarvontunne ja optimismi on sitä, että arvostamme ja rakastamme itseämme ja muita niin paljon, että emme yksinkertaisesti edes havaitse meihin kohdistettua kritiikkiä, ja meitä kohtaan tunnettua kateutta, katkeruutta ja vihaa.

Jos joku yrittää jossain haastavassa tilanteessa pelotella ja varoitella sinua, niin pyri  tietoisesti kohdistamaan ajatuksesi positiiviseen, eli säilytä oma  fokuksesi. Jos sinua ärsyttää se, että sinua pelotellaan, tai sinua pidetään ”haihattelijana” tai tyhmänrohkeana, koska olet optimisti, niin ärtymyksesi kertoo siitä, että olet antanut oman tunnetilasi laskea. Ja tällöin tuon ”pahanilmanlinnun” pessimistinen ennuste saattaa tosiaan toteutua, koska sallit itse sen toteutua. Ja tällöin hän pääsee kommentoimaan: ”Minähän varoitin sinua! Olisit kuunnellut!” Mutta jos säilytät oman uskosi omaan päämäärääsi, niin sallit oman päämääräsi toteutua, ja pessimistin pelkofantasiat osoittautuvat pelkiksi pelon luomiksi harhoiksi. Tästä syystä kaikki ns. suuret savutukset vaativat aina rohkeutta, eli suurimmat keksinnöt, ja muut ihmiskunnan ottamat edistysaskeleet, ovat aina rohkeiden visionäärien voimakkaan uskon ja inspiraatioiden tulosta. Suuret saavutukset eivät kuitenkaan edellytä kärsimystä, vaan uskoa korkeampaan tietoisuuteen ja siihen, että kaikki mitä toivomme, on välittömästi olemassa jo heti toivoessamme sitä.

Eli uutta luovat, ”oman polkunsa kulkijat”,  tarvitsevat aina myös kyseenalaistajia, sillä kun joku epäilee päämääräsi realistisuutta, niin esität samalla myös itsellesi kysymyksiä, jotka luovat vastauksia. Eli aina kun pyrit johonkin päämäärään, niin arvosta aina myös kriitikoitasi, sillä he valaisevat juuri niitä kohtia suunnitelmissasi, joita itsekin epäilet! Ja tämä johtuu siis oman epäilysi aikansaamasta negatiivisesta tunnetaajuudesta sinussa. Nuo negatiiviset ihmiset ympärilläsi  eivät siis ole vihollisiasi, vaan auttajiasi. Siksi meidän tule aina ”rakastaa vihollistamme”.

Positiivinen ajattelu on siis sitä,että jos ajattelemme elämää ääniaallon kaltaisena, niin pessimistinen ihminen tuijottaa aina aallonpohjaa, kun taas optimistinen ihminen näkee jo aallonpohjaa vastaavan, ja sen luoman,  korkeimman huipun.

Älä siis ihmettele, äläkä sure sitä, jos kaikki ihmiset eivät ymmärrä optimismiasi, he elävät konkreettisesti täysin eri todellisuudessa, kuin sinä, silti koko ajan sisimmässään tietäen,että hekin tuntisivat onnellisuutta, jos sallisivat oman tunnetilansa kohota, eli näkisivät negatiivisten kokemustensa arvokkuuden,ja uskoisivat, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy  – aina.