Me ihmiset emme ole erillisiä, vaan me olemme perusolemukseltamme kaikki samaa henkeä, ja tuo henki on korkea tietoisuus, Kaikki Mikä On.

Kaikki maailman ihmiset tuntevat siis myös ”korkeaa tunnetta” (=puhdas rakkaus), täysin riippumatta heidän maailmankatsomuksensa nimestä. Eli kun vaikkapa ns. uudestisyntyneet kristityt puhuvat ”uskoontulemisestaan”, niin he ovat täysin vakuuttuneita siitä, että vain he ovat ”uudestisyntyneet kristuksessa”, ja pitävät tästä todisteena kokemaansa korkeaa tunnetilaa, jonka siis ovat kokeneet juuri  uskonnollisessa tilaisuudessa. He siis yhdistävät korkean tunnetilan tilanteeseen, jossa sen kokivat. Ymmärtämättä, että kyse oli tunnetilasta, jonka kaikki ihmiset elämässään ajoittain kokevat.

Sama ilmiö tapahtuu, kun romanttisesti rakastunut ihminen kuvittelee ”saavansa rakkautta” rakastetultaan. Todellisuudessa hän tuntee tuota rakkautta itse, sillä rakkaus on tässäkin tapauksessa vain tunnetila, korkea tunne, korkea värähtelytaajuus. Ja tästä syystä myös sanotaan, että ”rakkaus ja viha ovat lähellä toisiaan”, sillä mitä voimakkaampaa rakkautta eli mitä korkeampaa tunnetta tunnemme, niin sitä pahemmalta tuntuu, kun tunnetilamme äkillisesti laskee. Jos emme ole tietoisesti siis harjoitelleet ehdottoman rakkauden tunteen ylläpitämistä, vaan tunteemme on ehdollista, ja liittyy tiettyyn henkilöön ja hänen tunnetiloihinsa ja  käytökseensä,  niin emme itse hallitse tuota tunnetilaa. Ja silloin ”putoamme vihan, pelon ja masennuksen taajuudelle” holtittomasti, kun rakkautemme kohde siis tekee jotakin sellaista, joka laskee tunnetilaamme.

Uskonnolliset ihmiset ovat siis kautta historian kiistelleet siitä, minkä NIMINEN tuon tunteen aikaansaaja on. Ja mikä tragikoomisinta: Taistellessaan oikeassaolemisesta, ja nk. jumalien ja uskontojen  nimistä, he itse EIVÄT tunne tuota korkeaa tunnetta, eli rakkautta! Eli oikeassaolemisen pakko laskee ihmisen tunnetilaa, eli erottaa hänet rakkauden taajuudesta (”jumalasta”, korkeasta tietoisuustasosta), oli hänen maailmankatsomuksensa nimi aivan mikä tahansa.

Myös muinaisilla juutalaisilla, eli seemiläisellä paimentolaiskansalla,  oli Egyptissä orjuudessa ollessaan useita jumalia, he vain päättivät valita yhden nimen, YHWH (”jakamaton”, ”absoluuttinen”), ja alkoivat sitten palvoa tuota nimeä. Mutta tuolla jakamattomallakin oli ja on toinen nimi, ”elohim”, joka on heprean kielen monikkomuoto, ei siis yksikkö, ei ”henkilö”. Kaikkeus ei siis ole juutalaisuudessakaan ollut henkilö, vaan kaikkeus. Ja etymologisesti samaa alkuperää kuin ”allah”. Ja myös idän uskonnoissa, shamanismissa ja animismissa (ihmiskunnan vanhimmat uskonnot), on tuo sama kaikkeuden käsite, ja kaikki ihmiset, kasvit ja eläimet ovat tuon kaikkeuden ulottuvuuksia, samaa henkeä.

Eli ”jumalien” ja uskontojen nimiä käytetään  tekosyynä vihan ja pelon lietsonnalle, vaikka itse ”kaikkeus” on kuitenkin kaikkien maailman uskontojen mukaan yhtä kuin ”ehdoton rakkaus”, korkea tunne. Mistä tahansa uskonnosta tekee ”jumalatonta” siis negatiivisten asioiden ja syntien tuijottaminen, ja niiden tuomitseminen,  mikä tapahtuu siis aina matalassa tunnetilassa. Havaitsemme maailmaamme ja todellisuuttamme aina oman  tunnetilamme mukaan.

Jos katsomme toista ihmistä tai itseämme korkeamman minämme silmin, niin näemme hänet ja itsemme aina täydellisinä sieluina. Ne asiat, jotka luokittelemme ”pahuudeksi” tai ”vääryydeksi”, johtuvat aina vain negatiivisista tunteista, ja olimme sitten uhreja tai pahantekijöitä, niin luomme aina itse oman todellisuutemme ja sen, mitä meille tapahtuu.

Tuomitseva uskovainen  siis tarkastelee omaa uskontoaan matalasta tunnetilasta käsin, jolloin hän ei  löydä myöskään oman uskontonsa ns. pyhistä kirjoituksista  ehdotonta rakkautta, vaan ehdollisen, tuomitsevan rakkauden, joka ei ole rakkautta lainkaan. Uskonnolliset kirjat ovat aina ihmisten kirjoittamia, ja sekä niiden kirjoittajat, että lukijat, ovat aina olleet ajoittain myös matalissa tunnetiloissa, ja tästä syystä ainoa varma tieto universumin totuudesta on saatavillamme vain ollessamme itse korkeassa tunnetilassa.

Mitään uskonnollista kirjaa ei pitäisi siis koskaan lukea negatiivisessa tunnetilassa, sillä pelkääjä löytää aina syyn pelkoon, vihaaja syyn vihaan, ja tuomitsija syyn tuomitsemiseen  myös ”pyhästä kirjasta”. Mutta se, joka tuntee ehdotonta rakkautta, löytää myös kaikista kanssaihmisistään – täysin riippumatta heidän uskontonsa nimestä – vain puhdasta rakkautta.

Ja miksi?  Koska me olemme tuo rakkaus, elohim, Kaikki Mikä On, puhdas positiivinen energia, korkea tietoisuus.

Tietoinen luominen on kontrollintarpeesta ja pelosta luopumista. Ja siksi tietoinen luominen ja elämän salliminen, luomustemme vastaanottaminen helposti ja ilman kärsimystä, onkin paradoksaalisti aivan liian helppoa, jotta suurin osa ihmiskuntaa voisi sitä syvällisesti ymmärtää – saati toteuttaa käytännössä.

Nekin ihmiset, jotka ovat tiedostamattaan sallineet itselleen paljon omia toiveitaan – eli jotka elävät esimerkiksi ns. hyvinvointiyhteiskunnissa – tekevät omasta elämästään kuitenkin usein itse vaikeaa, eli estävät oman onnellisuutensa keskittymällä pelkoon, vihaan ja muihin negatiivisiin tunteisiin. Ja koska onnellisuus on aina  vain tunnetila, ei koskaan mitään muuta, niin myös materiaalisesti rikkaassa ympäristössä elävät ihmiset ovat todella usein tunnetasolla onnettomia.

Ja siksi onnellisuus on maailmassa lopulta aina suhteellista, ja liittyy elinoloihin ja elintasoon paljon vähemmän, kuin mitä usein kuvittelemme. Esimerkiksi sairaudet eivät vähene elintason kohotessa, sillä sairaus syntyy negatiivisista tunteista: Emme salli omien solujemme toimia harmoniassa, vaan luomme tunteillamme epätasapainoa. Ja jos ihminen ei näe nälkää, niin hän saattaa sairastuttaa itsensä ylensyönnillä. Sairauden syy on siis epätasapaino: Ruokaa on joko liian vähän tai liian paljon.

Tietoisena luojana  tiedostat koko ajan tunteidesi vaikutuksen elämääsi, ja pyrit kohdistamaan ajatuksesi asioihin, joihin sinulla ei liity tunnetason vastustusta, siis negatiivisia tunnemuistoja. Eli annat elämäsi korkeamman olemuspuolesi ”haltuun”, päästät irti, ja luotat elämään. Tuo korkein olemus sinussa ei kuitenkaan ole koskaan tuomitseva eikä syyllistävä, vaan puhdasta rakkautta, täysin ehdotonta arvostusta ja kunnioitusta. Eikä se koskaan katso taakse päin, eli mikään menneisyydessä tekemäsi teko ei koskaan vähennä korkeamman minäsi rakkautta sinua kohtaan.

Eli sinun ei tarvitse koskaan elämässäsi pelätä mitään, koska mitään pelättävää ei ole, olet suunnattoman arvokas sielu. Vain pelätessäsi saat aikaan pelottavia asioita elämääsi. Mutta heti kun lakkaat pelkäämästä, niin myös pelottavat asiat häviävät, koska ne eivät saa voimaa negatiivisista tunteistasi.

Jos sinulla on elämässäsi joku ongelma, jota sinun on hyvin vaikea olla ajattelematta, niin sinun on hyvä ensimmäiseksi aamulla herättyäsi  hiljentää ajatusmelu mielessäsi kokonaan meditoimalla (esimerkiksi keskittymällä noin 15 minuutin ajan hengitykseesi, kuvittelemalla sisäänhengityksellesi ja uloshengityksellesi joku tietty väri, tai ajattelemalla sisäänhengittäessäsi visuaalisesti numeroita 1-3, ja uloshengittäessäsi numeroita 1-5). Meditointi kohottaa tunnetilaasi automaattisesti korkeamman olemuksesi tasolle, jolloin pääset selkeyden mielentilaan, ja voit vastaanottaa ajatuksia ja inspiraatioita,  eli viestejä korkeammasta tietoisuustasosta. Toinen tapa kohottaa tunnetaajuutta on keskittää ajatukset sellaisiin asioihin, joihin sinulla ei liity negatiivisia tunteita, ja joita et pyri kontrolloimaan. Esimerkiksi lintujen ja kasvien tarkkailu on hyvä tapa ”keskittyä olennaiseen” universumissa, samoin levollisten ja huolettomien kotieläinten  kanssa seurustelu, tällaisia ovat esimerkiksi monet kissat. Myös tanssiminen, muu liikunta, rytmikkään tai kauniin musiikin kuunteleminen, ruuanlaitto, siivoaminen, ja huumori-  tai  luontoelokuvien katsominen rauhoittaa ajatusmelua, ja ajatustesi ”fokus” on neutraali tai positiivinen, mikä mahdollistaa tunnetilan kohoamisen.

Älä kuitenkaan YRITÄ olla positiivinen, eli älä etsi tietoisesti jotakin parempaa, kuin mitä nykyhetkessäsi juuri nyt koet. Jos inspiroidut esimerkiksi ruokaa laittaessasi löytämään uusia mausteita tai uusia reseptejä, niin seuraa inspiraatiotasi. Mutta älä ”suorita” sitä mitä teet, sillä suorittaminen ja yrittäminen laskee tunnetilaasi. ”Suorittaa” verbi tarkoittaa kirjaimellisesti ”oikomista”, eli asioiden edelle menemistä. Korkeassa tunnetilassa suoritamme esteettömässä ”flow”-tilassa, yrittäessämme taas ”raivaamme esteitä”, eli olemme ainakin jossain määrin negatiivisessa tunnetilassa. Meidän tulee siis vain sallia nykyhetki ja kokea se positiivisena, jolloin vetovoiman lain vaikutuksesta myös seuraava hetkemme on meille mieluinen.

Salli siis juuri nyt hyvä olo itsellesi, luota elämän luonnolliseen virtaukseen, ja täydelliseen synkroniaan. Olet jo luonut toiveesi, nyt sinun tulee vain sallia ne itsellesi. Joskus toiveesi salliminen vaatii myös vanhasta luopumista. Mutta luopuminenkaan ei vaadi kärsimystä. Eli oma tunnetilasi kyllä kertoo, milloin luopuminen on sinulle ja kanssaihmisillesi hyväksi. Esimerkiksi vanhempien luopuminen lapsista näiden kasvaessa ja aloittaessa oman elämän on aina positiivista luopumista, samoin kuoleman hyväksyminen täysin luonnollisena, vapauttavana  tapahtumana. Voit kuvitella myös jokaisen uloshengityksesi ”välttämättömänä luopumisena” hiilidioksidista, sillä jos et hengittäisi ulos, et voisi hengittää uutta, tuoretta ilmaa ja happea keuhkoihisi sisään. Ja happi on välttämätöntä elintoimintojesi jatkumisen kannalta, hiilidioksidin poistuminen taas on tärkeää elimistön ”puhtaanapitoa”.

Et siis sairaanakaan etsi paranemista, vaan sallit itsellesi terveyden. Et yksin ollessasi etsi rakkautta, vaan sallit itsesi rakastaa, itseäsi ja muita. Et rahattomana etsi vaurautta, vaan otat itse luomasi,  sinulle kuuluvan vaurauden vain vastaan.

Sinä Olet Luoja.