Moni tietoinen luojakin alkaa epäillä omaa kaikkivoipaisuuttaan, ja vapauttaan oman elämänsä luojana  silloin, kun hän on jo todella pitkään toivonut jotakin, eikä tuo toive ole silti vieläkään toteutunut. Eikä toiveesi voikaan toteutua, jos pysyt kärsimättömyyden taajuudella, vaikka olisit kuinka toiveikas. Toiveikkuus on kyllä hyvin lähellä uskon ja tiedon värähtelytaajuutta, mutta jos et päästä irti haluamisesta, niin voit jäädä loputtomasti kiinni toiveikkuuteen, jolloin lopulta katkeroidut.

Muista aina, että ns. sydämesi toive voi olla erilainen, kuin millaisena kärsimätön mielesi toiveesi näkee. Me ihmiset toivomme usein ”pikavoittoja”, emmekä malta nauttia korkeamman minämme tarjoamasta, ihania yllätyksiä täynnä olevasta matkasta. Kuvittelemme siis, että ”tulemme onnellisiksi” saavuttaessamme päämäärämme, samalla kuitenkin unohtaen, että elämämme tarkoitus on onnellisuuden kokeminen juuri nyt, eli matkalla oleminen, ei perille pääsy.

Eli jos haluat OLLA onnellinen, niin ajattele aina olevasi vain jännittävällä ja inspiroivalla matkalla, josta nautit niin paljon, että et edes ajattele kotiinpaluuta, eli ”lopullista päämäärääsi”, manifestaatiota! Ja kun sitten pääset ”perille” eli kotiin, niin matkasi on ollut niin onnistunut, että myös kotiinpaluu tuntuu sen päätyttyä ihanalta, ja synkronisesti juuri oikealla hetkellä tapahtuvalta.

”Matka oli fantastinen, mutta kylläpä on mukavaa palata myös jälleen kotiin.”

Jos taas kärsit koko lomamatkasi ajan, eli olet koko ajan huonotuulinen, niin myöskään kotiinpaluusi, eli ”lopullinen päämääräsi”,  ei voi olla iloinen kokemus, koska tunnet pettymystä matkasi epäonnistumisen takia. Voimme siis kokea onnellisuutta aina vain juuri tässä hetkessä, emme koskaan ”tulevaisuudessa”. Sillä vain kuluvan hetkemme onni mahdollistaa myös tulevien hetkien onnellisuuden.

Jos koet turhautumista, ja huomaat ajattelevasi  jotakin toivettasi jatkuvasti kärsimättömyyden tunnetilassa, niin ota kynä ja paperia, ja aloita uskomuksesi ja tunnetilojesi ns. siltaaminen. Eli rakenna silta nykyisen tunnetilasi, ja tiedon, eli manifestaation tunnetilan välille. Me emme nimittäin voi koskaan hypätä tunnetila-asteikossa suoraan negatiivisesta positiivisimpaan, vaan uskoa pitää ”valaa” vähitellen vahvemmaksi.

Laita paperi vaakasuoraan, ja aloita siltaamisprosessi kirjoittamalla paperin vasempaan laitaan rehellisesti nykyinen tunnetilasi suhteessa toivomaasi asiaan. Ja oikeaan laitaan kirjoita tavoitteesi, eli toiveesi  ”ikään kuin” jo toteutuneena . Tässä esimerkissä tuo toive on ”unelmatalo”. Sinun ei tarvitse erikseen kuvailla unelmiesi taloa, sillä korkeampi minäsi tietää tarkalleen (itse asiassa paljon tarkemmin, kuin sinä itse tietoisesti), millainen tuo talo on, sillä olet omilla ajatuksillasi ja tunnereaktioillasi tehnyt sen täysin selväksi. Meidän ei siis tarvitse koskaan jatkaa pyytämistä, eikä ”huutaa toiveitamme kovemmalla äänellä”, vaan ainoastaan sallia jo pyytämämme. Korkeampi minämme on jo rekisteröinyt toiveemme pienimmätkin yksityiskohdat. Ja tästä johtuu se, että kun vihdoin vastaanotamme, eli sallimme itsellemme, ”suuren” unelmamme, niin se tuntuu ”upeammalta, kuin olisimme villeimmissä unelmissammekaan osanneet kuvitella”. Jokainen ajatuksemme, ja tunnetilamme tuon ajatuksen hetkellä, jalostaa siis toivettamme, ikään kuin kuvanveistäjä muovailisi mestariteosta. Ja mitä kauemmin olemme jotakin asiaa toivoneet, niin sitä upeampi on ”timantin hionta”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi kärsiä – eli olla kärsivällisiä – saavuttaaksemme toiveitamme, vaan on oma, vapaa valintamme, sallimmeko toiveitamme helposti ja nopeasti, vai jatkammeko niiden työstämistä entistäkin upeammiksi. Onnellisuutta koemme joka tapauksessa aina salliessamme jotakin – mitä tahansa –  jota olemme toivoneet.

Huomioi, että nämä lauseet ovat vain esimerkkejä. Sinun tulee valita juuri sellaiset lauseet, jotka juuri tämänhetkisessä tunnetilassasi tuntuvat  SINUSTA rehellisiltä ja tosilta, siis tunnetasolla.

Kuvaa paperin  vasemmalla laidalla todellisia tunnetilojasi: ”Olen odottanut jo viisi vuotta, enkä ole vieläkään onnistunut löytämään unelmieni omakotitaloa. Ja vaikka löytäisinkin unelmieni talon, niin minulla ei ole rahaa sen ostamiseen. Sillä nykyinen asuntoni kaupungissa ei  mene millään kaupaksi, vaikka olen myynyt sitä jo todella kauan, vaikka kiinnostuneita ostajia on ollut kymmeniä, eikä asunnossani ole mitään vikaa. Kaikki ostajaehdokkaat tuntuvat olevan vain renkaanpotkijoita, joilla ei joko ole varallisuutta tarpeeksi, tai he eivät osaa päättää, mitä haluavat. Tunnen usein jopa vihaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pelkkää uteliaisuuttaan käyvät nuuskimassa ja arvostelemassa minun kaunista kotiani. Rehellisesti sanoen en enää edes usko, että onnistun koskaan myymään tätä asuntoa, vaikka se on todella upea, ja parhaalla paikalla. Tuntuu, kuin olisin kirottu, ja tuomittu epäonnistumaan tässä asiassa.”

Todellinen tunnetilasi suhteessa asuntosi myyntiin on siis hyvin negatiivinen. Ja uskomuksemme toteutuvat aina, eli koska et itse usko asuntosi voivan mennä kaupaksi, niin se ei myöskään mene kaupaksi. Vaikka asunnollasi on todellisuudessa useita kymmeniä innokkaita ostajaehdokkaita, niin sinun oma, negatiivinen värähtelytaajuutesi estää heitä tekemästä tarjouksia.

Paperin oikeaan laitaan kirjoitat siis päämääräsi, eli toiveesi ”jo toteutuneena”: ”Asun unelmieni omakotitalossa, ja olen velaton, koska möin edellisen asuntoni todella hyvällä hinnalla”.

Ja tämän jälkeen aloitat tunnetaajuutesi siltaamisen kirjoittamalla paperin keskiosaan sellaisia aiemmin toivomiasi asioita, jotka ovat jo toteutuneet – eli joihin jo varmasti tunnetasolla uskot, ja joita arvostat: ”Möin autoni kuukausi sitten, vaikka vielä viikko ennen kauppaa en uskonut, että onnistuisin koskaan myymään sitä. Onnistuin löytämään puolisoni aikoinaan uskomattomien sattumien kautta, vaikka luulin jääväni ikuisesti yksinäiseksi. Työpaikka, jossa olen ollut jo 10 vuotta, ja jossa viihdyn hyvin, löytyi todella helposti, vaikka en ollut tuolloin edes etsimässä työtä. Minulla on aina jääkaappi täynnä ruokaa, ja vaatekaapissani on todella kauniita vaatteita, joista monia ihailen ja rakastan. Olen itse asiassa tavannut myös todella mielenkiintoisia ihmisiä esitellessäni asuntoani, ja yhden kanssa olen jopa ystävystynyt. Todella moni asunnossani vieraillut ostajaehdokas on ihaillut ihan vilpittömästi kotiani, ja olisi varmasti ostanut asuntoni, jos olisi saanut lainaa. Serkkuni muuten möi juuri asuntonsa, ja sai siitä hyvän hinnan, vaikka minun asuntoni on paremmalla paikalla”…

Tunnetilasi siis kohoaa, keskittäessäsi ajatuksesi asioihin, jotka TIEDÄT jo toteutuneiksi, ja joihin siis jo tunnetasolla uskot – vaikka olet tuntenut samanlaista epäuskoa joskus myös niiden suhteen. Et siis keskity enää ajatuksissasi toiveesi toivottomuuteen, eli sen toteutumisen mahdottomuuteen, vaan toiveiden toteutumisen mahdollisuuteen yleisesti. Kun tunnetilasi on nyt kohonnut, niin voit vielä kokeilla, pystytkö ylläpitämään korkeaa tunnetilaasi, ja kuvittelemaan olevasi pankissa tekemässä asuntokauppapapereita. Jos tunnetilasi ei laske, niin olet hyvin lähellä juuri tuon tapahtuman manifestaatiota. Mutta jos tunnetilasi ei pysy korkeana, ajatellessasi kaupantekotilaisuutta, niin se tarkoittaa, että ei ole vielä aika ajatella niin yksityiskohtaisesti asunnon myyntitapahtumaa, vaan että korkeampi minäsi tarjoaa sinulle seuraavaksi loogiseksi askeleeksi jonkin muun toiveesi toteutumisen.

Toiveesi siis toteutuvat ihan joka hetki, jos tunnetilasi on korkea, mutta et läheskään aina itse havaitse sellaisia toiveita, joita et tietoisesti juuri nyt toivo. Eli ”suuren toiveesi” toteutumisen sinnikäs HALUAMINEN estää sinua näkemästä noiden muiden toiveiden luokse vieviä polkuja, jotka avautuvat koko ajan allasi!

Mutta tällä tavoin tunnetilojasi tarkasti havainnoimalla voit  testata, mihin suuntaan korkeampi minäsi sinua juuri tällä hetkellä ohjaa. Mitä yleisemmin ajattelet toiveitasi, niin sitä varmemmin pysyt korkeassa tunnetilassa. Mutta jos hyvin yksityiskohtainen unelmointi, eli tietyn toiveesi kuvitteleminen,  tuntuu sinusta hyvältä, niin olet jo hyvin lähellä sen manifestaatiota. Ja juuri noita yksityiskohtia ”hehkuttamalla” voit nopeuttaa juuri tuon toiveesi manifestaatiota. Varmista vain, että pysyt koko ajan ns. flow-tilassa, eli tunnetilasi on koko ajan korkea.

Valitset siis aina täysin vapaasti itse ns. kohtalosi, vaikka negatiivisessa tunnetilassa ollessasi sinusta tuntuu, kuin joku ulkopuolellasi oleva voima päättäisi, mitä sinulle tapahtuu. Tämä ”kohtalonomaisuuden” ahdistava tunne johtuu kuitenkin aina vain siitä, että et negatiivisessa tunnetilassa tunnista omia toiveitasi, jotka kuitenkin toteutuvat JOKA HETKI silloin, kun olet sallimisen korkeassa tunnetilassa.

Älä siis koskaan YRITÄ manifestoida mitään, äläkä yritä nopeuttaa toiveidesi toteutumisprosessia, sillä yrittäminen on negatiivinen tunnetila, joka päin vastoin vain hidastaa toiveesi toteutumista. Purjehdi  vain vapaasti myötävirtaan, iloitse kaikesta, mitä olet jo saavuttanut, iloitse myös kanssaihmistesi saavutuksista, tunne tyytyväisyyttä juuri nyt, ja ole jo etukäteen innoissasi siitä, mitä ihania yllätyksiä elämä sinulle tulevina hetkinä tarjoaa.

Sillä korkea tunnetilasi varmistaa aina sen, että nuo yllätykset ovat ihmeellisen ihania, ja täsmälleen omien toiveidesi mukaisia. Olet toivonut elämäsi varrella suunnattoman paljon, ja kaikista noista toiveista korkeampi minäsi on muodostanut TODELLISEN toiveesi, jota sinun  on mahdotonta rationaalisessa mielessäsi täysin hahmottaa. Mutta tunnistat tuon sydämesi todellisen toiveen, oman elämänkokemuksesi hioman upean timantin, sillä hetkellä, kun se toteutuu. Jokainen ongelmasi, jokainen kysymyksesi, on siis luonut ratkaisun, ja vastauksen.

Ja siksi yksikään ”ongelma” elämässämme ei ole koskaan turha, vaan arvokas lahja, unelmiemme mahdollistaja.

Kun olet negatiivisessa tunnetilassa, niin näet ympärilläsi – negatiivisessa mielessä – itserakkaita, piittaamattomia ihmisiä, ja ns. narsisteja. Eli koet itsesääliä ja tuohtumusta, ja negatiivinen inspiraatio saa sinut syyttämään ja moralisoimaan. Mutta kun olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa niin tiedät, että oman itsen rakastaminen on kaiken rakkauden perusta, eli  jokaisen meistä tulee ennen muuta rakastaa omaa itseänsä, voidaksemme auttaa ketään toista.

Ja että me teemme ITSE kanssaihmisistämme sellaisia, kuin miten he kohtelevat meitä. ”Narsistin uhri” on siis itse valinnut oman ns. kohtalonsa, mutta ei negatiivisessa tunnetaajuustilassaan ymmärrä tätä.

Kun kuka tahansa uhri syyttää ihmistä, joka on tehnyt hänelle ”pahaa”, niin hän ei katso tekijää korkeamman minänsä silmin, vaan näkee tuon pahantekijän itsestään erillisenä, ja ikään kuin sisimmältä olemukseltaan pahana, paatuneena. Mutta kukaan ihminen ei ole KOSKAAN perusolemukseltaan paha, täysin riippumatta siitä, mitä kukin on tehnyt. Pahat teot ovat mahdollisia vain siksi, että niiden tekijä on negatiivisessa tunnetilassa, eli erossa korkeammasta olemuspuolestaan. Ja meistä jokainen kykenee pahaan. Ei siis ole olemassa enemmän tai vähemmän pahoja ihmisiä, on vain kauempana ja lähempänä puhtaan rakkauden tunnetilaa olevia  ihmisiä.

Toisaalta: Itsensä uhriksi tuntevan ei tule myöskään syyttää itseään sitä, mitä hänelle on tehty, eli  vaikkapa uhriuden mahdollistanut pelko, tai ”sinisilmäisyys”, ja katteeton luottamus, ei ole heikkoutta. Negatiiviset tunnetaajuudet ovat täysin neutraaleja taajuustiloja, eivätkä ne siis  tee kenestäkään ihmisestä toista heikompaa. Pahan teon tekijä ja uhri ovat vain samassa tunnetaajuustilassa. Niin ”uhrius” kuin ”pahuuskin” ovat tunnetiloja, jotka molemmat aikaansaa ehdottomasta rakkaudesta erossa oleminen. Sekä uhri, että hänelle pahaa tekevä ihminen, ovat siis aivan samalla tavalla omien, negatiivisten tunnetilojensa uhreja, eikä kumpikaan ole toista pahempi tai parempi.

Ja  jos ”pahuutta” kokenut haluaa päästä eroon uhrin roolistaan, niin ainoa tapa on tiedostaa se, että hänen oma tunnetaajuutensa on mahdollistanut pahan teon. Universumin lakia ei voi koskaan muutta, sillä kyse vetovoiman laissa on fysiikasta, ei moraalista. Syyllistäminen ja syyllistyminen  ovat aina negatiivisia tunteita, mutta myös puhdas myötätunto, ja täydellinen anteeksianto, ovat mahdollisia, oli meille tapahtunut mitä tahansa. Kauna ja katkeruus ylläpitävät siis uhriutta, ja siten myös vihan kierrettä, mutta menneiden asioiden unohtaminen tietoisesti mahdollistaa uhriuden ja koston kierteen katkeamisen. Sillä myös pahantekijät, ja ns. narsistit, kostavat. He kostavat sitä, että kokevat itsensä arvottomiksi, ja viha ja kosto vapauttaa heidät arvottomuuden tunteesta. Ja tämä johtuu siitä, että kukaan meistä ei ole koskaan arvoton, vaan jokainen meistä on perusolemukseltaan mittaamattoman arvokas.

Pahan teon anteeksiantaminen, eli  tietoinen unohtaminen, mahdollistaa siis sen, että viha ja katkeruus ei saa enää voimaa vetovoiman laista (negatiivinen tapahtumaketju pysähtyy), ja tällöin pahan teon tekijäkin voi lakata puolustautumasta, ja syyttämästä itseään. Ja tällöin ”rakkaus on sammuttanut vihan”, ja menneisyydessä tapahtunut paha teko neutraloituu, ja se unohdetaan, ja ”painetaan villasella”, aidosti. Sillä tuosssa tilanteessa sekä tekijä että uhri näkevätkin pahan teon aikaansaaman voimakkaan, positiivisen toiveen, eli koettu ”pahuus” muuttuukin arvokkaaksi, sillä pahuuden kokemus voimistaa aina rakkautta!

Voit siis auttaa myös sinulle pahaa tehnyttä ihmistä vapauttamalla hänet syyllisyydestä, eli rakastamalla häntä täysin ehdoitta. Voit tehdä tämän pelkästään mielessäsi, eli sinun ei tarvitse sanoa sinulle joskus pahaa tehneelle ihmiselle  mitään, sillä me olemme aina ja ikuisesti yhteydessä toinen toisiimme, korkeassa tunnetajuustilassa. Mutta muista myös, että sinä ET voi auttaa häntä, jos et rakasta samalla myös itseäsi, eli et voi auttaa häntä olemalla nöyrä ja epaattinen (siis säälimällä pahantekijää), vaan vain tuntemalla puhdasta myötätuntoa ja arvostusta sekä häntä, että itseäsi  kohtaan.

Me olemme väistämättä aina kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa fyysisessä maailmassa, eli sekä autamme muita, että tulemme itse autetuiksi, joka hetki. Eli olemme aina ja ikuisesti toinen toistemme kanssaluojia. Sinun ei siis tarvitse, eikä tule koskaan UHRAUTUA muiden puolesta, eikä olla nöyrä ja vaatimaton, vähään tyytyväinen, vain siksi, että sinulla on kanssaihmisiä, joilla menee joskus elämässä huonommin, kuin sinulla. Nöyrä auttaja pettyy aina, koska hän mahdollistaa pettymyksen olemalla negatiivisessa tunnetilassa. Ja tästä kertoo sanonta ”kiittämättömyys on maailman palkka”. Et voi odottaa kiitollisuutta keneltäkään, jota olet auttanut, sillä meidän ei tule olla koskaan kiitollisia, vaan ainoastaan toinen toisiamme arvostavia. Kiitollisuus värähtelee alemmalla taajuudella, kuin arvostus, eli se on negatiivinen tunnetila. Ja samoin, jos  olet ”kiitollinen jumalalle”, niin olemalla kiitollinen, et samalla voi tiedostaa, että olet itse tuo ”jumala”.

Empatia ja sääli ovat siis tunteita, joita voit tuntea vain, jos ajattelet, että  muut ihmiset eivät kykene auttamaan itse itseään. Myötätunto ja puhdas rakkaus on paljon korkeampi tunne, kuin empatia. Voit  auttaa vaikeuksissa olevia kanssaihmisiäsi vain siten, että pysyt itse korkeassa tunnetilassa, ja jos inspiroidut auttamaan, niin korkeampi minäsi ohjaa sinua tekemään niin, koska myös autettavasi on korkeassa tunnetilassa, eli avun vastaanottamisen taajuustilassa. Ja korkeampi minäsi inspiroi sinua auttamaan juuri siten, että apusi saa kanssaihmisesi auttamaan myös ITSEÄÄN, jolloin hän on myös  tunnetaajuudella, jossa hän voi vastaanottaa hyviä, toivomiaan asioita.

Jos taas autat säälistä, niin laskeudut itse autettavan kanssa samaan, negatiiviseen taajuustilaan, ja siksi autettavasi tuntee todellisuudessa vihaa ja katkeruutta sinua kohtaan. Ja miksi näin on? Siksi, että hän tuntee arvottomuutta, ja viha kohottaa hänen tunnetilaansa hieman, jolloin hän kokee ottavansa käyttöön oman voimansa. Iloitse kuitenkin aina, jos näet vihaisen ihmisen, sillä tuo viha on korkeampi tunne, kuin masennus.

Olet mestarillinen tietoinen luoja kun ymmärrät tämän:

Jos joku vihaa sinua, vaikka olisit korkeassa tunnetilassa itse, niin iloitse siitäkin, sillä tuo viha saa sinut tiedostamaan, että SINUN oma tunnetaajuutesi mahdollistaa tuossakin tilanteessa vihan kohteena olemisen. Voit nimittäin tuolla hetkellä tiedostaa sinussa itsessäsi olevan piilevän, negatiivisen tunnemuiston, kuten  syyllisyyden, joka on ”itsevihaa”. Ja jos pysyt korkeassa tunnetilassa kohdatessasi tuon vihan, eli katsot tuota vihaista ihmistä korkeamman minäsi silmin, niin tuo negatiivinen tunnemuistosi pääsee neutraloitumaan lopullisesti, ja sen mahdollistaa siis vakaa, korkea tunnetilasi. Tästä vanhojen tunnemuistojen puhdistamisesta on kyse aina silloin, jos koet ongelmia ollessasi itse korkeassa tunnetilassa! Rakkaus sinussa siis mahdollistaa myös menneisyydessä syntyneiden negatiivisten muistojen muuttamisen positiivisiksi, ihan konkreettisesti.

Et voi koskaan parantaa maailmaa, ja auttaa muita ihmisiä taistelemalla, moralisoimalla, tai kanssaihmisiäsi säälimällä, vaan voit auttaa itseäsi ja muita vain pyrkimällä resonanssiin oman, korkeamman olemuspuolesi, eli korkeamman minäsi, meitä kaikkia yhdistävän korkeimman tietoisuuden kanssa.

Sinä olet Kaikki Mikä On, puhdasta positiivista energiaa, puhdasta rakkautta.